Browsing by Author "Räikkönen, Emilia"

Tavoitteet. Tässä tutkielmassa tavoitteena oli kuvata 1-vuotiaiden lasten vuorovaikutusta päiväkodin sosiaalisessa ympäristössä. Kiinnostuksen kohteina olivat, miten 1-vuotiaat lapset asettuvat vuorovaikutukseen vertaistensa ja aikuisten kanssa, sekä se miten aikuinen asettuu vuorovaikutukseen 1-vuotiaan lapsen kanssa. Tutkielmaan osallistui kaksi lasta, jotka olivat vasta aloittaneet varhaiskasvatuksessa ja heidän ryhmänsä työntekijät sekä osa vertaisryhmästä. Pienten lasten arjesta päiväkodissa on vielä vähän tutkimusta verrattuna isompiin varhaiskasvatusikäisiin lapsiin tai koululaisiin (White ym., 2022a). Amorim kollegoineen (2022) toteaa aiempien tutkimusten osoittavan, että lapsi on jo hyvin pienestä alle vuoden ikäisestä lähtien vuorovaikutukseen suuntautuva ja siihen oma-aloitteisesti myös muita kutsuva. Usein tutkimuksissa pienten lasten vuorovaikutus jää kuitenkin heidän mukaansa hyvin vähälle tarkastelulle. Menetelmät. Tämä tutkimus on etnografinen tutkimus kahdesta noin vuoden ikäisestä lapsesta, heidän ryhmänsä työntekijöistä sekä vertaisista. Aineisto kerättiin päiväkotipäivien aamupäivistä havainnoimalla aitoja vuorovaikutustilanteita. Havainnoinnissa yhdistyivät suoran havainnoinnin sekä osallistuvan havainnoinnin tyylit. Aineiston analyysi alkoi sisällön analyysilla, aineistoa järjestämällä ja poistamalla siitä kysymysten kannalta epäolennaisia tilanteita. Lopullinen aineisto analysoitiin tiheällä kuvauksella. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän tutkimuksen keskeisiä havaintoja olivat, miten paljon 1-vuotiaat lapset osallistuvat sekä suuntautuvat vuorovaikutukseen ja haluavat vaikuttaa ympäristöönsä sekä tulla huomatuiksi. Aikuisen asettuminen vuorovaikutukseen oli olennaista siinä, että vuorovaikutustilanne oli pitkäkestoinen ja sisällöltään rikas. Lapset suuntautuivat myös usein vertaisiinsa ja aikuisen tärkeänä tehtävänä oli mahdollistaa vertaisten vuorovaikutus. Aikuinen voi toiminnallaan estää tai tukea näitä tärkeitä vertaissuhteita ja niistä seuraavaa vuorovaikutusta ja oppimista. Tästä johtopäätöksenä voidaan todeta, miten merkittävää on, että varhaiskasvatuksen henkilöstö ymmärtää pienten lasten vuorovaikutuksen merkitystä ja sen luonnetta varhaiskasvatusympäristössä. Ammattilaisten on tunnistettava ja tunnustettava jo pienten lasten tapa asettua ja olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa sekä tuettava vuorovaikutustilanteita, jotta lapset voivat kasvaa ja kehittyä osaksi omaa yhteisöään sen tasavertaisina jäseninä.