Browsing by Author "Raduma, Katri"

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tässä tutkimuksessa tarkastelen mikroaggressio-käsitteen avulla sitä, kuinka rodullistamisen prosessit ilmenevät suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, millaisia rodullistettuihin kohdennettuja mikroaggressioita (racial microaggressions) perheet kohtaavat varhaiskasvatuksen asiakkaina, kuinka he niihin reagoivat sekä mikä auttaa heitä selviytymään kokemuksistaan. Mikroaggressiot ovat toistuvia, jopa päivittäisiä sanoja, katseita ja tekoja, jotka ovat niin kyseenalaistamattomasti integroituneet arjen vuorovaikutustilanteisiin, että välillä niiden rasistisuutta on vaikea havaita (Sue, Capodilupo, Torino, Bucceri, Holder, Nadal & Esquilin, 2007b, s. 273). Tyypillistä mikroaggressioille on, ettei valtaväestöön kuuluva useinkaan tiedosta, millainen merkitys hänen asenteellaan ja ennakkoluuloillaan voi olla. Tarkoituksena ei välttämättä ole loukata, mutta merkitystä on sillä, miten se vaikuttaa heihin, jotka joutuvat mikroaggressioiden kohteeksi. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että rasismia esiintyy tyypillisesti kodin ulkopuolella, myös varhaiskasvatuksessa. Suomen ulkopuolelle ulottuvat juuret tuottavat yksilöille monenlaisia erilaisuuden kokemuksia verrattuna ikätovereihin. Ihmiset saattavat tiedostamattaankin uusintaa ajattelutapoja ja toimintamalleja, joilla tuotetaan rasismia. Tästä syystä mikroaggressioiden tietoiseksi tekeminen on siis myös tärkeä osa sitä prosessia, jonka avulla rasismitietoisuutta voitaisiin lisätä Suomessa. Tutkimus on laadullinen ja se toteutettiin teemahaastatteluna, johon osallistuneet henkilöt (5) kerättiin lumipallo-otannan avulla. Tutkimukseen osallistui vanhempia, joiden lapsi kuuluu näkyvään vähemmistöön, ei-valkoisiin ja on tai oli ollut lähivuosina varhaiskasvatuksessa Suomessa. Tutkimus osoitti, että varhaiskasvatuksen asiakkaat kokevat rodullistettuihin kohdennettuja mikroaggressioita usealla tavalla. Suomalaisuus ja valkoisuus ajatellaan usein synonyymeiksi. Mikroaggressioita kokevat reagoivat kokemuksiinsa vaihtelevasti, jotkut aggressiivisesti puolustautuen, jotkut passiivisesti tyytyen kohtaloonsa. Kaikkia haastateltavia yhdisti kuitenkin huoli siitä, kuinka omat lapset selviävät tulevaisuudessa väistämättömiltä mikroaggressiokokemuksilta ja tunne siitä, että ovat itse jollain tavalla vastuussa tiedon lisäämisestä.