Browsing by Author "Rajalakso, Satu"

Tavoitteet. Lasten spontaanit matemaattiset kognitiot ovat alkaneet kiinnostaa tutkijoita vasta viimeisten vuosikymmenten aikana. Näissä tutkimuksissa on havaittu lasten omaavan synnynnäisen kyvyn tunnistaa lukuja ja lukumääriä ympäristössään, mikä viittaisi matemaattisten taitojen pohjaavan biologisesti määrittyneisiin valmiuksiin. Luvuntunnistus vaatii kuitenkin tarkoituksenmukaisen kognitiivisten laskuprosessien aktivoitumisen, mikä tarkoittaa, että lapsen on aktiivisesti kiinnitettävä huomiota ympäristössään esiintyviin lukumääriin. Joillain yksilöillä kyseisenlaista matemaattista huomion kiinnittämistä tapahtuu spontaanisti enemmän kuin toisilla. Erot tässä yksilöllisessä taipumuksessa johtavat ennen pitkää matemaattisten taitojen eriytymiseen, sillä vahvemman matemaattisen huomion kiinnittämisen taipumuksen omaavat lapset saavat luonnostaan huomattavasti enemmän spontaania harjoitusta. Spontaania huomion kiinnittämistä lukumääriin onkin siksi alettu tutkia aktiivisemmin 2000-luvun aikana. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on koota yhteen tuota aiempaa tutkimusta ja kartoittaa sen nykyistä tilaa. Tavoitteena on luoda kattava katsaus siitä, miten aihetta on aiemmin tutkittu ja sitä kautta tarjota perusteltuja näkemyksiä tulevan tutkimuksen toteuttamiselle. Menetelmät. Päämääränä oli systemaattinen evidence gap map -menetelmällä toteutettu katsaus, jossa selvitettiin, mistä näkökulmista tutkimusta on aiemmin tehty ja millaisia aukkoja tutkimuksessa on havaittavissa. Aineistoksi valikoitui 28 spontaaniin lukumääräiseen huomion kiinnittämiseen liittyvää tieteellistä artikkelia, joiden julkaisuajankohta oli vuosina 2000–2021. Artikkelit sisälsivät yhteensä 33 tutkimusta, joista analysoitiin yleisiä tutkimusta ohjaavia aspekteja, menetelmiä sekä näkökulmia, joista aihetta on lähestytty. Tulokset ja johtopäätökset. Tuloksista selvisi, että aiempi tutkimus on keskittynyt nimenomaan lasten, yleensä esi- ja alkuopetusikäisten, spontaanin lukumääräisyyden havainnointiin sekä siihen, millainen yhteys taipumuksella on matemaattisiin taitoihin. Kaikki tutkimukset olivat toteutettu kvantitatiivisin menetelmin, sekä pitkittäis- että poikittaisaineistoja käyttäen. Spontaanin matemaattisen huomion kiinnittämisen mittaustavoista löydettiin myös selkeitä painotuksia. Johtopäätöksenä suositellaan jatkotutkimuksen laajentamista pienempiin lapsiin sekä spontaanin lukumääräisen huomion kiinnittämisen ilmenemiseen vaikuttaviin seikkoihin, kuten vuorovaikutukseen ja ympäristön merkitykseen.