Browsing by Author "Rusanen, Essi"

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella alle 3-vuotiaiden syrjäytymisriskejä ja niihin liittyvää monialaista yhteistyötä varhaiskasvatuksen opettajien, lastenneuvolan terveydenhoitajien ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kuvailemana. Tutkimusaihe on tärkeä, sillä alle 3-vuotiaiden syrjäytymisriskejä ja niihin liittyvää monialaista yhteistyötä ei ole Suomessa juurikaan tutkittu. Syrjäytymisen prosessi on ylisukupolvinen ilmiö ja alkaa usein kehämäisesti jo varhaislapsuudessa. Syrjäytymiskehän katkaiseminen ja tuen saaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on merkittävää niin yksilön elämän kuin yhteiskunnankin kannalta kauaskantoisten seurausten vuoksi. Tämän tutkimuksen yhtenä tavoitteena on lisätä ymmärrystä syrjäytymisriskien suhteen tehtävästä monialaisesta yhteistyöstä varhaiskasvatuksen, lastensuojelun ja lastenneuvolan välillä sekä hankkia tietoa siitä, mitkä asiat yhteistyötä tällä hetkellä hankaloittavat ja voisivat mahdollisesti edistää. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusotteella ja sen keskipisteessä olivat vastaajien kuvailut ja omat kokemukset. Tutkimukseen osallistui kaksi varhaiskasvatuksen opettajaa, kaksi lastensuojelun sosiaalityöntekijää ja kaksi lastenneuvolan terveydenhoitajaa samasta suurehkosta suomalaiskunnasta. Tutkittavat valikoituivat vastaajiksi organisaationsa informanttien kautta. Tutkimukseen osallistuville lähetettiin sähköinen kyselylomake, joka sisälsi avoimia kysymyksiä. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tulokset ja johtopäätökset. Tulosten perusteella kaikki ammattiryhmät tunnistivat laajasti alle 3-vuotiaiden syrjäytymisriskejä. Nimetyistä syrjäytymisriskeistä löytyi määrällisiä ja laadullisia eroja riippuen ammattikunnasta. Lapsen kehitykseen liitettyjen syrjäytymisriskien suhteen nimettiin monialaista yhteistyötä ohjaavia käytänteitä ja vakiintuneita toimintatapoja. Perheeseen liitettyjen syrjäytymisriskien tunnistamiseen ja niihin liittyvään monialaiseen yhteistyöhön ei nimetty vakiintuneita toimintatapoja, vaikkakin näiden suhteen toivottiin kaikissa ammattiryhmissä varhaisempaa puuttumista sekä riittävästi resursseja ja tietoa. Tulosten perusteella syrjäytymisriskeihin liittyvä monialainen yhteistyö nähtiin ylipäätään tärkeänä ja sille toivottiin omassa työssä lisää aikaa ja resursseja. Tutkimuksen mukaan sujuva monialainen yhteistyö edellyttää kaikille osapuolille tuttuja ja selkeitä toimintatapoja sekä nykyistä sujuvampaa tiedonkulkua, sillä nämä lisäisivät osaltaan luottamusta ja tiivistäisivät toimijoiden yhteistyötä. Alle 3-vuotiaiden syrjäytymisriskeihin liittyvää monialaista yhteistyötä tulisi jatkossa kehittää vuoropuhelussa lastensuojelun, varhaiskasvatuksen ja lastenneuvolan välillä.