Browsing by Author "Saarela, Minna"

Tiivistelmä Tavoitteet: Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ujouteen lasten kuvakirjallisuudessa liitettyjä puhetapoja ja siten mahdollistaa niiden merkityksen pohtiminen kasvatuksen kannalta. Sillä, miten ujous käsitetään ja miten siihen suhtaudutaan kulttuurisella tasolla, on merkitystä paitsi ujouden kokemuksen muodostumisen myös tasa-arvon ja vallan kysymysten kannalta. Tutkimuksessa selvitettiin miten kuvakirjojen tekstit representoivat ujoutta ja millaisia aineksia nämä representaatiot tarjoavat todellisuuden sosiaaliselle ja kulttuuriselle rakentumiselle. Ujoutta tarkasteltiin tutkimuksessa sekä psykologian että sosiologian tieteenalojen näkökulmasta. Ilmiö linkitettiin varhaiskasvatukseen ja oppimiseen sosiaalisen konstruktionismin ja lastenkirjallisuutta tarkastelevien pedagogisten näkökulmien kautta. Menetelmät: Empiirisessä laadullisessa tapaustutkimuksessa hyödynnettiin hermeneuttista tulkintaa ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysia diskurssintutkimuksen välineinä. Analyysi jakautui kahteen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa multimodaalinen aineisto tiivistettiin tekstimuotoiseksi narratiiviksi soveltaen Ricœurin (2000) ajatusta hermeneutiikasta tulkinnan teoriana. Analyysin toisessa vaiheessa narratiivit luokiteltiin teoriaohjaavassa sisällönanalyysissa diskurssinanalyysin loppuun viemiseksi. Aineisto oli harkinnanvarainen näyte suomenkielisistä lasten kuvakirjoista, jotka on julkaistu vuosina 2005–2019 ja jotka löytyvät pääkaupunkiseudun yleisten kirjastojen kirjastoverkko Helmetin valikoimasta asiasanahauilla ujo tai ujous. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimuksessa hahmotettiin kaksi erilaista ujoutta koskevaa puhetapaa, jotka nimettiin ongelmaratkaisukeskeiseksi ja yksilönkasvukeskeiseksi diskurssiksi. Ujouden representaatiot rakentuivat lasten kuvakirjoissa näiden kahden puhetavan erilaisina painotuksina. Ongelmaratkaisukeskeinen puhetapa näyttäytyi vallitsevana, mutta myös ongelmallisena diskurssina viitaten ujoutta lähestyttävän ilmiönä usein varsin kapeasta näkökulmasta. Ongelmaratkaisukeskeisen ujouspuheen katsottiin heijastavan lapsikäsitystä, jossa lapseen suhtaudutaan jonain tulevana (becoming). Yksilönkasvukeskeisen ujouspuheen katsottiin puolestaan kiinnittyvän tälle vastakkaisella tavalla moderniin lapsikäsitykseen, jossa lapsi nähdään arvokkaana sellaisenaan (being). Tuloksilla katsottiin olevan sovellusarvoa sekä varhaiskasvatuksen pedagogiikan että lastenkirjallisuuden alueilla. Tutkimus avasi uutta näkökulmaa kasvatustieteelliseen tutkimukseen, sillä ujous on hyvin alitutkittua kyseisessä kontekstissa.