Browsing by Author "Tuomi, Mirja"

Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa leikki on tärkeässä asemassa niin opetusmetodina, oppimisen ilon lähteenä kuin lapselle luontaisena toimintana. Oppilaalle annetaan tilaa olla aktiivinen toimija koulussa. Tätä ajattelutapaa tukee leikistä ja leikillisestä oppimisesta tehty tutkimus. Tutkimuksissa ohjattu leikki on todettu vähintään yhtä tehokkaaksi oppimisen tavaksi kuin suora ohjeistaminen. Lisäksi leikillinen asenne oppimiseen antaa oppilaalle tilaa tehdä virheitä ja tukee uudelleen yrittämistä epäonnistumisen jälkeen. Opettaja kuitenkin itse muodostaa hyvästä opetuksesta oman käsityksensä eli käyttöteorian, joka rakentuu hänen arvoistaan, tiedoistaan ja taidoistaan. Opettajan ja opettajaopiskelijan käyttöteoria vaikuttaa siihen, millaiseksi opetus muodostuu. Tässä tutkielmassa tutkin luokanopettajaopiskelijoiden käyttöteoriatekstien leikkiin, leikillisyyteen ja pelillisyyteen liittyviä puhetapoja. Tavoitteena oli selvittää, millaisia käsityksiä opiskelijoilla on leikistä koulussa ja millaisessa asemassa lapsi nähdään leikin suhteen. Näin saatiin tietoa siitä, vastaavatko luokanopettajopiskelijoiden ajatukset opetussuunnitelman ja tutkimuksen käsitystä leikistä koulussa ja leikillisestä oppimisesta. Menetelmät. Tutkielman aineistona käytin lukuvuonna 2017–2018 Itä-Suomen yliopiston Opetusalan ammattilaiseksi ja yhteiskunnalliseksi toimijaksi kehittymisen -opintojaksolla kirjoitettuja käyttöteoria-analyyseja. Rajasin aineiston sisältämään vain luokanopettajaopiskelijoiden leikkiä käsitteleviä tekstejä, joita varsinaiseen analyysiin tuli yhteensä 38 kappaletta 32 opiskelijalta. Käytin tutkielmassa diskurssianalyyttistä lukutapaa ja etsin opiskelijoiden käyttöteorioista erilaisia tapoja puhua leikistä koulussa. Tulokset ja johtopäätökset. Luokanopettajaopiskelijoiden käyttöteorioista muodostui kolme diskurssia, jotka olivat 1) Monipuolinen opetus, 2) Hyvinvointi ja 3) Mielekäs oppiminen. 1) Monipuolinen opetus -diskurssissa korostui pätevän opettajan kyky käyttää erilaisia opetusmetodeja, joihin kuului muiden muassa erilaisia leikillisiä opetustapoja. Monipuolisella opetuksella haluttiin varmistaa, että kaikki oppilaat saisivat heille parhaiten sopivaa opetusta. 2) Hyvinvointi-diskurssissa leikin merkitys näkyi koulupäivän keventäjänä ja rutiinien luojana. 3) Mielekäs oppiminen -diskurssissa opettaja pyrki tekemään opetuksesta mielekästä ja motivoivaa tuomalla siihen oppilaantuntemuksen ja nuorisokulttuurien seuraamisen kautta oppilaille tärkeitä ilmiöitä ja asioita. Kaikissa diskursseissa korostui opettajan aktiivinen asema leikin mahdollistajana ja ohjaajana. Oppilaan aktiivisuus leikissä jäi taka-alalle, enemminkin oppilaan tehtävänä oli toteuttaa opettajan johtamaa toimintaa. Diskurssien perusteella opetussuunnitelman monipuolinen käsitys leikistä ja leikillisyydestä koulussa eivät vielä toteudu opiskelijoiden käyttöteorioissa. Leikkiä kuitenkin pidetään oppimista edistävänä toimintana.