Browsing by Author "Tuompo, Noora"

Tavoitteet: Pakko-oireinen häiriö (engl. Obsessive-Compulsive Disorder, OCD) on yksilön normaalia elämää rajoittava tila, joka on yhdistetty vähentyneeseen elämänlaatuun ja heikentyneeseen toimintakykyyn. Kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT) on todettu toimivaksi menetelmäksi OCD:n hoidossa, mutta vain noin 50 % hyötyy hoidosta. Tutkimuskentällä onkin etenevässä määrin alettu selvittämään, mitkä tekijät ennustavat tai muokkaavat hoidon lopputulosta. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, ennustavatko demografiset tekijät, psykiatrinen monihäiriöisyys ja hoitospesifit tekijät pakko-oireiden vähenemistä KKT:n aikana ja muokkaavatko nämä tekijät KKT:n ja hoidon lopputuloksen välistä yhteyttä. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuutta haettiin PubMed- ja Google Scholar- tietokannoista käyttäen muun muassa hakusanoja OCD, obsessive-compulsive disorder, CBT, ERP, predictors, moderators ja treatment outcome. Joitain tutkimuksia otettiin mukaan tietokannoista löytyneiden artikkeleiden viitteistä. Tulokset ja johtopäätökset: Terapeuttinen allianssi ja hoitoon sitoutuminen ennustivat johdonmukaisesti pakko-oireiden vähenemistä. Iän, sukupuolen ja samanaikaisen masennuksen sekä persoonallisuushäiriön kohdalla tuloksissa oli ristiriitaisuutta sen suhteen, ennustavatko nämä tekijät pakko-oireiden vähenemistä tai muokkaavatko tekijät KKT:n ja hoidon lopputuloksen välistä yhteyttä. Tulosten perusteella terapeuttinen allianssi ja hoitoon sitoutuminen näyttäisivät ennustavan parhaiten pakko-oireiden vähenemistä KKT:n aikana. Muiden muuttujien kohdalla jää epäselväksi, ennustavatko tai muokkaavatko nämä tekijät hoidon lopputulosta. Näin ollen OCD:n hoidon lopputulosta ennustavia ja muokkaavia tekijöitä tulisi edelleen tutkia, jotta hoitoa voidaan tulevaisuudessa kohdentaa ja tarkentaa etenkin niiden potilaiden kohdalla, jotka ovat riskissä saada huonon hoitovasteen kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta.