Browsing by Author "Udd, Anni"

Tavoitteet. Aiempi tutkimus osoittaa, että lapsilla, joilla on verbaalinen dyspraksia, ilmenee puheen tuoton haasteiden lisäksi monia rinnakkais- ja seurannaisvaikutuksia, kuten turhautumista ja vetäytymistä vuorovaikutustilanteista. Tiedetään, että lasten, joilla on puheen tuoton ja ohjailun vaikeuksia, vanhemmat ovat huolestuneita lastensa vertaissuhteista ja siitä, että vanhempi toimii lapsensa äänenä vuorovaikutustilanteissa. Verbaalista dyspraksiaa on tutkittu paljon logopedian ja lääketieteen tutkimuskentillä, jossa tutkimus on nojannut ajatusmalliin vammaisuuden syntymisestä yksilön lääketieteellisen tilan seurauksena. Yksilölliselle mallille vastakohtana on esitetty vammaisuuden sosiaalista mallia, jossa vammaisuuden kokemuksen nähdään syntyvän yksilön ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, minkälaiseen käsitykseen vammaisuudesta, aiheesta tehty tutkimus koulukontekstissa nojaa. Lisäksi tutkielmassa pyrittiin luomaan kokonaiskuvaa siitä, millaisena oppilaiden, joilla on verbaalinen dyspraksia, toimintakyky vertaissuhteissa kouluiässä näyttäytyy ja millaisin toimenpitein koulussa voitaisiin luoda kehitykselle ja vertaissuhteissa onnistumiselle mahdollisimman suotuisa ympäristö. Näiden lisäksi tavoitteena oli tunnistaa tulevaisuuden tutkimusta varten niitä aukkoja, joita aiheesta tehdyssä tutkimuksessa on. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena ja aineistoartikkeleita etsittiin kolmesta tietokannasta systemaattisella haulla maaliskuussa 2021. Kirjallisuushaun pohjalta aineistoksi valikoitui yksi artikkeli. Analyysissa löytyneen aineiston tutkimustuloksia verrattiin aineiston ulkopuolelle jääneiden artikkeleiden tuloksiin ja teoriataustaan. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielma osoitti selkeän tutkimuksellisen aukon, sillä aineistoksi valikoitui vain yksi artikkeli, jonka tutkimustuloksista osa oli relevantteja aiheen kannalta. Aineiston perusteella toimintakyky näyttäytyi vertaissuhteissa koulukontekstissa vertaisia heikommalta tarkasteltaessa sosiaalista osallisuutta. Aineiston perusteella ei päästy käsiksi niihin tukitoimiin, joilla vertaissuhteita ja sosiaalista osallisuutta tuetaan. Aiheesta tehty tutkimus nojautuu lähinnä vammaisuuden yksilölliseen malliin ja kasvatustieteellisessä tutkimuksessa on selkeä aukko sosiaalisen malliin pohjautuvasta tutkimuksesta. Aiempi tutkimus painottuu verbaalista dyspraksiaa laajempaan kehitykselliseen kielihäiriöön sekä oppilaisiin, joilla on suun motoristen haasteiden lisäksi koko kehon motorisia haasteita. Lisätutkimus on tarpeen sen selvittämiseksi, kuinka oppilaita, joilla on verbaalinen dyspraksia, sosiaalisissa suhteissa tuetaan koulukontekstissa ja millainen oppilaiden sosiaalinen toimintakyky on. Toimintakyvystä saadut tutkimustulokset auttaisivat tuen tarpeeseen vastaamisessa ja uusien toimintamallien kehittämisessä.