Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Vuokila, Annika"

Sort by: Order: Results:

  • Vuokila, Annika (2023)
    Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia käsityksiä varhaiskasvatuksen opettajilla on temperamentista, ja millaisia näkemyksiä heillä on lasten yksilöllisestä kohtaamisesta ja erilaisten temperamenttien huomioimisesta varhaiskasvatuksessa. Tavoitteena on myös tutkia millaisia pedagogisia keinoja opettajat käyttävät päiväkodin arjessa huomioidakseen lasten yksilölliset tarpeet. Teoreettisessa viitekehyksessä käsittelen temperamenttia ja ihmisen yksilöllisyyttä, ja esittelen Alexander Thomasin ja Stella Chessin (1977) temperamenttiteorian. Myös pedagoginen sensitiivisyys ja kasvattajan ja lapsen välinen vuorovaikutus on oleellista tutkimuksessa. Menetelmät. Toteutin tutkimuksen laadullisin menetelmin. Aineiston tuotin haastattelemalla neljää varhaiskasvatuksen opettajaa. Haastattelut olivat teemahaastatteluja, ja ne toteutettiin etänä zoomissa. Analysoin aineistoa aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän tutkimuksen johtopäätöksenä voin todeta, että temperamenttia tulisi käsitellä enemmän opettajankoulutuksessa. Kolme haastateltavista oli sitä mieltä, että temperamentti ja sen vaikutus ihmisen käyttäytymiseen ei tullut riittävästi esille heidän opintojensa aikana. Tuloksista nousi keskeiseksi myös se, että varhaiskasvatuksessa suositaan helpon temperamenttityypin omaavia lapsia. Vaikeat temperamentit koetaan haastavana, sillä ne vievät enemmän kasvattajien aikaa ja vaativat enemmän huomiota päiväkodin kiireissä arjessa. Haastateltavat olivat kuitenkin sitä mieltä, että erilaisuuden hyväksymisessä on tapahtunut muutosta positiiviseen suuntaan viimeisten vuosien aikana. Haastateltavat jakoivat paljon pedagogisia keinoja, joita he hyödyntävät lasten yksilöllisten tarpeiden huomioimiseksi varhaiskasvatuksessa. Keskeisimmiksi keinoiksi mainittiin pedagoginen sensitiivisyys, erityisesti oman vuorovaikutuksen muokkaaminen vastaamaan lasten yksilöllisiä tarpeita sekä pienryhmätoiminta.