Browsing by Author "Ylikopsa, Venla"

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö eli ADHD (Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder) on kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaiset tekijät vaikuttavat tyttöjen ADHD:n tunnistamiseen ja miksi tyttöjen ADHD jää useammin tunnistamatta ja hoitamatta kuin poikien. Aiheena tyttöjen ADHD on ajankohtainen, sillä hoitamaton ADHD voi haitata opintojen ja työllistymisen lisäksi myös sosiaalisia suhteita. ADHD:n on myös todettu olevan yhteydessä masennukseen, syrjäytymiseen ja lisäävän riskiä päihteiden käytölle. Varhainen tunnistaminen ja tukitoimien oikea kohdentaminen vähentää terveysriskejä ja parantaa elämänlaatua. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineistoksi valikoitui tarkoin rajauskriteerein neljätoista vertaisarvioitua artikkelia, joiden tutkimukset on toteutettu kahdeksassa eri maassa vuosina 2004–2019. Aineistoon hyväksyttiin metodisilta lähtökohdiltaan toisistaan eroavia tutkimuksia. Tutkimuksessa keskityttiin tarkastelemaan, millaisilla tekijöillä artikkeleissa pyritään selittämään tyttöjen ADHD-oireiden tunnistamisen vaikeutta. Lisäksi tarkasteltiin, millaiset menetelmät on havaittu toimiviksi tyttöjen ADHD-oireita tutkittaessa. Katsauksessa tiivistettiin ja koottiin yhteen tutkimustehtävän kannalta keskeisimpiä kansainvälisiä tutkimustuloksia tyttöjen ADHD-oireiden tunnistamiseen liittyvistä haasteista. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että tyttöjen ADHD:n tunnistamisen vaikeutta kuvataan hyvin heterogeenisillä selitysmalleilla. Aiemman tutkimuksen perusteella tytöt ovat olleet aliedustettuina ADHD-tutkimuksissa, mikä on nostanut esiin huolen nykyisen tutkimustiedon sovellettavuudesta tyttöjen ADHD-oireita mitattaessa. Oireiden tunnistamisen hankaluutta on perusteltu diagnostisen raja-arvon mukaan tarkasteltuna oireiden liian myöhäisellä alkamisiällä, oireiden liittämisellä muihin häiriöihin sekä liitännäishäiriöiden puuttumisella. Lisäksi ADHD-tyttöjen on arveltu sopeuttavan käytöstään ADHD-poikia enemmän, jolloin oireet saattavat ilmetä ADHD:lle epätyypillisenä pidetyllä tavalla. Tutkittaessa tyttöjen ADHD-oireita eri tutkimusmenetelmien yhdisteleminen ja monipuolisuus näyttivät takaavan luotettavimmat tulokset. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että tyttöjen aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä ymmärretään edelleen liian vähän, mikä kertoo ajankohtaisesta tarpeesta lisätutkimukselle varhaisen tunnistamisen mahdollistamiseksi.