Browsing by Author "haapaniemi, amanda"

Suomalaisten liikunta-aktiivisuus on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksen mukaan polarisoitunut niin, että ne, jotka harrastavat liikuntaa harrastavat sitä aiempaa enemmän, ja ne, jotka eivät harrasta liikuntaa, harrastavat sitä niin vähän kuin mahdollista. Polarisoituminen näyttäytyy Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan eri sosioekonomisten statusten omaavien välillä siten, että mitä matalampi sosioekonominen status on, sitä vähemmän liikuntaa harrastetaan. Sen sijaan korkeasti koulutetut ja hyvätuloiset harrastavat vielä aiempaa aktiivisemmin liikuntaa, ja tämä lisää heidän mahdollisuuksiaan hyvinvoinnin ja terveyden kannalta entisestään. Pitkään on puhuttu psykofyysissosiaalisesti haitallisesta syrjäytymiskehityksestä, joissa etenkin nuoret aikuiset jäävät yhteiskunnan syrjään, syrjäytyvät. Esitän tutkielmassani syrjäytymisen ja pahoinvoinnin tutkimuksen tilalle ja vaihtoehdoksi elämänhallinnan taitojen ja tuen kehittämistä. Tutkimustulosten mukaan liikuntaharrastus voidaan nähdä elämänhallinnan ja syrjäytymisen ehkäisemisen keinona. Lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuden ja harrastustoiminnan tukemisella pyritään siihen, että myös sosioekonomisissa riskiryhmissä kasvavat lapset innostuvat ja pystyvät harrastamaan liikuntaa. Liikunta-aktiivisuuden lisääminen nuorilla ja lapsilla näyttäisi vaativan monialaisesti tukea sekä kodilta, koululta että kolmannen sektorin toimijoilta. Sekä seuratoiminta että matalan kynnyksen liikuntaharrastustoiminta tarjoavat sosiaalisia suhteita ja iloa tuottavaa tekemistä. Matalan kynnyksen hankkeita tarvitaan kuitenkin lisää, koska seuratoiminta on tilastojen mukaan nykyään liian kallista pienituloisille perheille