Browsing by bachelor's degree program "Kandidatprogrammet i pedagogik"

Tässä tutkielmassa tulkitaan oppivelvollisuuden merkityksiä hallituksen esityksessä oppivelvollisuuslainsäädännön muuttamisesta. Vuonna 2021 voimaan astuneen oppivelvollisuuslain myötä oppivelvollisuus päättyy 18 vuoden ikään tai toisen asteen tutkinnon suorittamiseen lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa ennen 18. ikävuotta. Aiempi tutkimus on osoittanut, että työelämän ja talouden muutokset luovat perustan koulutuksen muutostarpeelle. Aiemmassa tutkimuksessa on kuvattu useita eroavaisuuksia ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen välille ja osoitettu että ammatillisen koulutuksen ja työelämän välillä on erityisen tiivis suhde. Tutkimuskysymykseni koskivat oppivelvollisuudelle annettuja merkityksiä ja ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen eroja hallituksen esityksessä. Tutkielman aineistona toimi hallituksen esitys eduskunnalle oppivelvollisuuslaista ja eräistä siihen liittyvistä laeista (HE 173/2020 vp). Hallituksen esitys toimi eduskunnan lainsäädäntökäsittelyn pohjana ja sisälsi ehdotettujen lakimuutosten lisäksi muun muassa arviointia uudistetun lainsäädännön vaikutuksista. Tutkielmaan rajasin osiot, jotka koskivat asian taustaa ja tavoitteita sekä vaikutusarviot. Analyysimenetelmänä käytin laadullista sisällönanalyysia ja teemoittelua. Teorian rooli analyysissani oli ohjaava. Tutkielman tuloksena hallituksen esityksessä kuvatulle oppivelvollisuudelle muodostui kolme päämerkitystä: työllistettävyyden väline, universaalien oikeuksien tekijä sekä yksilöllisen mutta säädeltävän opintopolun takaaja. Työllistettävyyden väline on merkitys, joka antaa pohjan koko oppivelvollisuuden uudistamiselle ja sopii näin aiemman tutkimuksen johtopäätöksiin työelämästä koulutuksen muutoksen ajurina. Universaaleina oikeuksina hallituksen esityksessä esitettiin opintojen maksuttomuus ja oikeus opinto-ohjaukseen. Yksilöllinen mutta säädeltävä opintopolku sisälsi vapaan hakeutumisoikeuden peruskoulun jälkeisiin koulutuksiin, tosin tämä vapaus poistuu mikäli oppivelvollinen ei pääse hakemiinsa kohteisiin ja kunta uusien velvoitteiden myötä osoittaa oppivelvolliselle opiskelupaikan. Ammatillista koulutusta ja lukiokoulutusta käsiteltiin hallituksen esityksessä pitkälti yhtäläisinä valintoina, mutta ammatillisen koulutuksen erityisen tiiviit suhteet työelämään näkyvät hallituksen esityksessä.

Tavoitteet. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella ja koota yhteen ADHD-piirteitä omaavien oppilaiden ja heidän opettajiensa väliseen opettaja–oppilassuhteeseen vaikuttavia tekijöitä. Pyrin selvittämään, mitkä tekijät vaikuttavat ADHD-piirteitä omaavien oppilaiden ja heidän opettajiensa välisen vuorovaikutussuhteen laatuun. ADHD-piirteet voivat aiheuttaa kouluympäristössä oppilaalle monenlaista kuormitusta, mikä voi heijastua myös oppilaan opettaja–oppilassuhteeseen. Tämän takia koin, että on perusteltua tutkia opettaja–oppilassuhteeseen vaikuttavia tekijöitä niiden oppilaiden osalta, jotka kokevat suuremmissa määrin haasteita kouluympäristössä. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistonhakuun käytettiin tietokantoja Scopus ja Web of Science. Tutkimusaineisto koostuu kymmenestä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, jotka valikoituivat osaksi aineistoa tarkasti valittujen sisään- ja poissulkukriteerien perusteella. Lisäksi katsaus rajattiin ajallisesti käsittelemään vuosina 2000–2023 julkaistuja tutkimusartikkeleita. Aineiston analysointi toteutettiin aineistolähtöisen teemoittelun keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustuloksissa korostuivat erityisesti konfliktien ja läheisyyden ulottuvuudet suhteessa opettaja–oppilassuhteeseen. ADHD-piirteisten oppilaiden ja heidän opettajiensa välisissä opettaja–oppilassuhteissa ilmeni enemmän konflikteja verrattuna vertaisryhmiin. Lisäksi opettajat raportoivat kokevansa vähemmän läheisyyttä opettaja–oppilassuhteessaan ADHD-piirteisten oppilaiden kohdalla. ADHD-piirteisen oppilaan aggressiivinen käytös koettiin opettajien osalta kaikkein haasteellisimmaksi opettaja–oppilassuhteen kannalta, ja stressaavimmaksi tekijäksi opettajille. Opettajan sukupuolta koskevat tutkimustulokset osoittautuivat osittain ristiriitaisiksi keskenään. Oppilaan prososiaalisen käytöksen havaittiin myös olevan vahva opettaja–oppilassuhdetta selittävä muuttuja. Tutkimusaineiston artikkeleista viidessä oli käytetty samaa opettaja–oppilassuhteen laadun mittaria. Lähes kaikissa tutkimusartikkeleissa opettaja–oppilassuhteen laatua oli arvioitu pelkästään opettajan näkökulmasta käsin, joten ADHD-piirteisten oppilaiden omat näkemykset opettaja–oppilassuhteen laadusta jäivät vähäisiksi.

ADHD on hyvin moninainen neurokehityksellinen häiriö, jonka esiintyvyyden on arvioitu olevan noin 5 % (Polanczyk, de Lima, Horta, Biederman & Rohde, 2007). ADHD-oireet alkavat lapsilla ennen kouluikää (Puustjärvi, 2016a), jolloin jo varhaiskasvatuksessa ADHD voi olla osa lapsen arkea. Lebowitz (2016) on todennut, että ADHD:hen liittyvä stigma kohdistuu myös lapsiin, ja että myös lapsilla on negatiivisia asenteita ADHD:ta kohtaan. Tätä stigmaa tulisi pystyä ennaltaehkäisemään ja purkamaan, ja varhaiskasvatuksessa yksi hyvä apuväline tähän on kirjat, joiden monipuoliseen käyttöön varhaiskasvatuksessa tulee Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018, 42, 44) mukaan pyrkiä. Leon (1997) on tutkimuksessaan todennut, että ADHD:n representaatio yhdysvaltalaisessa lastenkirjallisuudessa on osin stereotypistä, mutta toisaalta myös hyvin totuudenmukaista. Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, millaisia kuvauksia ADHD:sta esitetään suomenkielisessä lastenkirjallisuudessa sekä tarkastella sitä, millaisia selviytymiskeinoja kirjojen ADHD-lapsilla on. Toteutin tämän tutkielman laadullisena tutkimuksena ja analysoin aineistoa teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Aineistona toimi kolme suomenkielistä lastenkirjaa, joissa esiintyi hahmo, jolla on ADHD. Teokset olivat vuosilta 2006 ja 2008, ja ne olivat suunnattu päiväkoti- tai alakouluikäisille lapsille. Analyysimenetelmänä käytin teemoittelua havainnollistaakseni aineistossa esiintyvien kuvausten eroja ja yhtäläisyyksiä. Tulokset osoittivat, että kirjojen kuvaukset toisaalta vastaavat sitä, mitä ADHD voi olla, mutta antavat myös hyvin yksipuolisen kuvan ADHD:sta ja sen ilmenemistavoista. Kuvaukset typistävät ADHD:n pienten poikalasten vilkkaudeksi ja kiukutteluksi, mutta toisaalta myös esittävät lapsen huumorintajuisena ja hyvänä ystävänä. Selviytymiskeinoja kuvattiin aineistossa vähemmän. Aikuisen tuen rooli ADHD-lapsen arjessa selviytymisessä oli kuvauksissa korostunut, mutta myös lapsen ystävien vaikutusta sekä lapsen omia selviytymiskeinoja kuvattiin. Lasten- kirjallisuuden tarjoamaa ADHD:n representaatiota tulisi monipuolistaa ja päivittää nykyisten käsitysten mukaiseksi.

ADHD on yleisin lapsuuden kehityksellisistä neuropsykiatrisista häiriöistä. ADHD:n oireet aiheuttavat huomattavaa toiminnallista haittaa koulussa. Oppilaan keskittyminen voi harhailla, hän voi olla levoton ja häiritä opetusta sekä muita oppilaita. Suomen perusopetuslain mukaan ADHD-oireiset oppilaat saavat tukea koulunkäyntiin ilman varsinaista ADHD-diagnoosia. Koulussa toteutettavien tukitoimien tavoitteena on oikea-aikainen ja oikein kohdennettu oppimisen tuki. Opettajan käytettävissä on laaja joukko erilaisia keinoja, joilla hän voi tukea ADHD-oireisten oppilaidensa opiskelua. Tässä tutkimuksessa keskiössä on keskittymiskyvyn tukemisen keinot, sillä juuri keskittyminen on ADHD-oireisille lapsille koulussa kaikkein haastavinta. Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millä tavoin erityisluokanopettajat kokevat ADHD-oireisten oppilaidensa keskittymisen vaikeuksien ilmenevän oppitunneilla. Tarkastelin myös opettajien havaintoja ADHD:n kahden muun ydinoireen, eli ylivilkkauden ja impulsiivisuuden näkymisestä koulussa. Lisäksi halusin selvittää, minkälaisia tuen keinoja opettajat käyttävät ADHD-oireisten oppilaiden keskittymiskyvyn tukemiseksi oppitunneilla. Menetelmät. Laadullinen tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla haastattelulla. Haastatteluun osallistui viisi erityisluokanopettajaa eri puolilta Suomea. Tutkimuksessa uudelleen käytettiin toiseen tutkimukseen kerätty haastatteluaineisto. Aineiston analyysi suoritettiin sisällönanalyysin avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa kävi ilmi, että opettajien havainnot ADHD-oireisten oppilaidensa käyttäytymisestä oppitunneilla mukailevat aikaisempien tutkimusten ja teorian mukaista tietoa ADHD:n ydinoireiden näyttäytymisestä. Erityisesti keskittymisen vaikeudet korostuivat opettajien vastauksissa. Opettajien käyttämistä tuen keinoista ADHD-oireisten oppilaiden keskittymiskyvyn tukemiseksi tunnistin kaksi ajattelun yläluokkaa, jotka ohjaavat varsinaisten keinojen käyttöön: struktuuriin perustuvat keinot ja positiivisen lähestymisen keinot. Erotin vielä kolmannen alaryhmän, joka sijoittui molempien ajattelunmallien alle: fyysisesti aktivoivat keinot. Myös opettajien käyttämät tuen keinot mukailivat pitkälti aikaisempaa tutkimusta käytössä olevista ADHD-oireisten oppilaiden oppimisen tuen keinoista.

ADHD on yleisimmin diagnosoitu lapsuuden psykiatrinen sairaus maailmanlaajuisesti. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö eli ADHD (Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder) on kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, joka heikentää yksilön arjen toimintakykyä. Monien vuosien ajan yliaktiiviset ja impulsiiviset pojat ovat jättäneet varjoonsa ADHD-tytöt. Halu ymmärtää yhtäläisyyksiä ja eroja ADHD:n esiintyvyyden, oireiden, perheriskin, liitännäissairauksien ja hoidon välillä on lisännyt keskustelua ja tutkimuksia aiheeseen liittyen. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että tyttöjä lähetetään tutkimuksiin poikia vähemmän. Tutkimusten mukaan siihen voi vaikuttaa ainakin osaksi opettajien tekemät arvioinnit. Tässä tutkimuksessa selvitän varhaiskasvatuksen opettajien asenteita ja ajatuksia tyttöjen ADHD-oireiden tunnistamisessa varhaiskasvatuksessa ja siihen liittyviä haasteita. Toteutin tutkimukseni laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimus kohdistui varhaiskasvatuksessa työskenteleviin varhaiskasvatuksen opettajiin sekä varhaiskasvatuksen erityisopettajiin. Aineisto kerättiin puolistrukturoidun kyselylomakkeen avulla (N=9) ja sitä analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Kysely toteutettiin netissä helmikuussa 2022 Google Forms –alustan avulla. Tulosten perusteella tutkimukseen osallistuneiden varhaiskasvatuksen opettajien tietoisuus tyttöjen ADHD:n oireista vaikutti lisääntyneen aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna, mutta tietoa kaivataan edelleen lisää. Edelleen tulosten perusteella korostuu se, että poikien oireet ovat näkyvämpiä ja siksi helpompi tunnistaa. Varhaiskasvatuksen opettajat korostivat vastauksissaan sitä, että varhaiskasvatuksessa ei anneta diagnooseja vaan tiedonkulku ja havaintojen jakaminen ovat avainasemassa oikean tuen saamisessa. Varhaiskasvatusten opettajien näkemysten mukaan tyttöjä myös ohjattiin poikia vähemmän tutkimuksiin. Jatkotutkimuksien välityksellä olisi mielenkiintoista selvittää muuttuisivatko opettajien näkemykset tyttöjen ADHD:sta tiedon lisääntymisen myötä.

Tässä kandidaatintutkielmassa perehdyn matematiikka-ahdistukseen sen historiaan, vaikutuksiin sekä nykytilanteeseen. Ilmiö ei ollut minulle entuudestaan tuttu. Aikaisemman tutkimuksen mukaan ilmiö on globaali sekä kasvava. Lähdin selvittämään mitä ratkaisuehdotuksia ongelmaan tarjottiin viimeisimmissä tutkimuksissa. Koin tärkeäksi lähestyä ilmiötä useasta näkökulmasta. Uskoin siten löytäväni monipuolisia ratkaisuehdotuksia sovellettavaksi suomalaiseen luokkahuoneeseen. Tutkimuksen mukaan globaalilla ilmiöllä on paljon yhteisiä sekä yksilöllisiä ilmenemisen muotoja. Tällöin jokainen keino on punnittava yksilöllisesti ja muokattava sopivaksi yksilöllisiin tarpeisiin. Vaikka alkuun en uskonut ennaltaehkäisyn olevan niin tärkeää, päädyin lopulta päinvastaiseen päätelmään. Ennaltaehkäisyn keinot toimivat laajemmalle joukolle kerralla, sekä ehkäisevät tilanteen tulehtumista entisestään. Toteutin tutkimukseni kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Menetelmä on sopiva, kun halutaan esittää monipuolinen yleiskatsaus tietystä aiheesta. Aineistokseni valikoitui kaksi erilaista näkökulmaa ratkaisuehdotuksiksi. Ensimmäinen näkökulma edustaa ilmiön tilannetta globaalista näkökulmasta, sekä ratkaisuehdotuksia sen hetkisen tutkimuksen perusteella. Toinen näkökulma on opettajaopiskelijoiden ehdotuksista koostuva sekä keinoja tutkimustietoon peilaava. Ratkaisuehdotukset soveltuvat erilaisiin opiskeluympäristöihin ja eri-ikäisille oppilaille. Tuloksistani käy selväksi aiheen ulottuvan yksilön sekä yhteisön monille tasoille. Ratkaisuehdotuksia on tarjolla kattavasti, mutta kokeiltuja konkreettisia keinoja vähän. Keinojen kannalta oppimiseen liittyviin asenteisiin, oppimisilmapiiriin luokassa sekä kodin ja koulun yhteistyöhön panostaminen olisi tärkeää matematiikka-ahdistukseen puuttumiseksi. Matematiikka-ahdistuneen yksilön kohdalla ratkaisuehdotukset riippuvat jonkin verran koulutusjärjestelmän tarjoamista tukirakenteista. Tutkijat kannustavat ammattiavun hakemiseen ahdistuneisuuden oireisiin. Suomalaisessa koulussa tämä tarkoittaisi siis ensisijaisesti koulupsykologin konsultoimista.

Mediassa sekä koulutuspolitiikassa on vasta viime aikoina alettu kyseenalaistamaan koulujen al-kamisaikoja ja esitetty niitä syynä murrosikäisten krooniseen univajeeseen. Tutkielmani kuvailee aineiston avulla millaisia yhteyksiä koulunkäynnillä ja unella on sekä niitä ratkaisuehdotuksia, joita aineisto esittää murrosikäisten koululaisten univajeeseen. Tutkimuskysymykseni ovat 1) Millä tavoin uni on yhteydessä murrosikäisten koulunkäyntiin? 2) Minkälaisia ratkaisuehdotuk-sia aineisto esittää kouluaamujen alkamiselle? Tutkielmani on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jonka aineisto koostui 22:sta tieteellisestä tutki-musartikkelista. Artikkelit ovat osa suomen- ja osa englanninkielisiä, ja ne ovat kaikki kerätty Google Scholar-tietokannasta. Analyysimenetelmäni oli sisällönanalyysi, jota kaikin poimimaan aiheeseen liittyvät eri yhteydet ja näkökulmat erilaisiin kategorioihin. Lisäksi nostin aineistosta ratkaisuehdotuksia. Jopa puolet koululaisista nukkuu liian vähän. Tuloksista voidaan todeta, että unen on merkittävää vaikutusta murrosikäisten kognitiivisiin kykyihin, mielialaan, fyysiseen- ja henkiseen terveyteen, turvallisuuteen sekä koulumenestykseen. Unen määrään näyttäisi vaikuttavan biologisten tekijöiden lisäksi koulun alkamisaika, sekä nukkumaanmenoaika ja sitä edeltävä toiminta. Aineiston tutkimukset osoittavat lisääntynyttä unen määrää, kun koulun alkamisaikaa siirretään myöhäisemmäksi. Aineistoissa esitetään koululaisten krooniselle univajeelle ratkaisuehotukseksi kouluaamujen siirtämistä myöhäisemmäksi, vanhempien asettamia nukkumaanmenoaikoja, virvokkeiden ja elektroniikan käytön rajoittamista iltaisin sekä enemmän terveystiedon opetusta liittyen nukkumiseen.

Tavoitteet. Tutkimukseni tavoitteena oli kuvata aikuisten toimintaa ja vuorovaikutusta suhteessa lasten leikkiin sekä rajoittavana että mahdollistavana ja rikastavana tekijänä varhaiskasvatuksessa. Tutkimuskysymykseni olivat: 1. ”Millä tavoin varhaiskasvatuksen rakenteet tai aikuisten toiminta ja vuorovaikutus rajoittavat lasten leikkiä?” ja 2. ”Millä tavoin varhaiskasvatuksen rakenteet tai aikuisen toiminta ja vuorovaikutus mahdollistavat ja rikastavat lasten leikkiä?” Aikuisen rooli lasten leikissä on ollut kauan kyseenalaisessa asemassa. Leikkiä on pidetty lasten omana toimintana, jota aikuisen olisi syytä lähinnä havainnoida, mutta leikin pedagoginen potentiaali on alkanut kiinnittää huomiota varhaiskasvatuksen tutkimuksessa. Leikkiin osallistuessaan aikuinen kykenee auttamaan lapsia saavuttamaan lähikehityksen vyöhykkeen, harjoittelemaan heidän kanssaan erilaisia taitoja ja kiinnittämään lapsia leikillisiin kohtaamisiin oman esimerkkinsä voimalla leikistä käsin (mm. Lindqvist, 1995, 1998; Pursi, 2019). Teoreettisessa viitekehyksessä esittelen myös vapaan leikin käsitteen haasteita varhaiskasvatuksessa. Menetelmät. Toteutin tutkimukseni kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa käytin aineistonani seitsemää vertaisarvioitua pohjoismaista journaaliartikkelia. Aineistoni koostuu neljästä norjalaisesta ja yhdestä suomalaisesta, ruotsalaisesta ja islantilaisesta varhaiskasvatusta koskevasta artikkelista. Valitsin tutkimukseeni artikkelit, joiden tutkimuskohteena oli tyypilliset varhaiskasvatusryhmät ja jotka keskittyivät aikuisen toimintaan ja vuorovaikutukseen suhteessa lasten leikkiin. Analysoin artikkelien tuloksia suhteessa tutkimuskysymyksiini ja muodostin sitä kautta tulosluvun. Tulokset ja johtopäätökset. Leikkejä rajoittavia tekijöitä olivat muun muassa lapsen asioiden kuulematta jättäminen, leikin keskeyttäminen ilman ennakkovaroitusta, lapsen tuen tarpeen huomiotta jättäminen leikissä tai leikkiympäristöjen liiallinen kontrollointi ja vallan käyttäminen lasten leikkiä vastaan. Leikkiä mahdollistavia ja rikastavia tekijöitä olivat muun muassa leikkiin osallistuminen ja uusien sisältöjen tuottaminen, lähikehityksen vyöhykkeen tukeminen (scaffolding), leikillisiin keskusteluihin suuntautuminen sekä yhteenkuuluvuuden tunteen lisääminen leikkijöiden välillä. Leikki tarjoaa aikuisille mahdollisuuksia oppia tuntemaan lapset ja heidän kehitystasonsa paremmin. Leikki on tärkeä osa varhaiskasvatusta ja siihen liittyy paljon erilaisia oppimistilanteita. Varhaiskasvatuksen arki on kuitenkin tarkasti strukturoitua ja kiireistä, jolloin aikuiselta voi jäädä mahdollisia leikkitilanteita huomaamatta.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida yhden, alle 3-vuotiaiden, päiväkotiryhmän vuorovaikutustilanteita siirtymissä ja kiinnittää erityisesti huomiota pukemis- ja riisumistilanteisiin. Tutkimuskysymykset ovat tässä tutkimuksessa seuraavanlaiset: 1) Mitä vuorovaikutuskeinoja aikuiset käyttävät kommunikoidessaan lapsille siirtymätilanteissa? 2) Mitä vuorovaikutuskeinoja lapset käyttävät hakiessaan aikuisen huomiota siirtymätilanteissa? Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että alle 3-vuotiaiden vuorovaikutus tarvitsee aikuisilta niin sanottua kyykkyyn menemistä niin henkisesti kuin fyysisesti. Kun aikaisemmin on tutkittu lasten tapaa kommunikoida aikuisten kanssa, on huomattu, että lapset muun muassa koskettavat aikuista, puhuvat muiden päälle tai kutsuvat aikuista hänen nimellään. Menetelmät. Tutkimukseen kutsuttiin osallistumaan kokonainen alle 3-vuotiaiden ryhmä (12 lasta) sekä ryhmän kolme aikuista. Lopulta tutkimukseen antoi suostumuksensa seitsemän lapsen huoltajat sekä ryhmän 2 aikuista. Tutkimus toteutettiin hyödyntäen fokusoitua etnografiaa. Tutkimuksenaineisto kerättiin havainnoimalla varhaiskasvatusryhmää viikon ajan yhteensä noin 13 tuntia. Aineistoa analysoitiin hyödyntämällä yhdessä aineistolähtöistä sisällönanalyysia ja teoriaohjaavaa analyysia. Tulokset ja johtopäätökset. Tuloksista nousi esiin, että aikuiset käyttävät sanallista vuorovaikutusta kommunikoimiseen eniten. Sanallista vuorovaikutusta oli laulaminen, ohjeiden antaminen, hassuttelu ja kehuminen. Lapset taas kommunikoivat aikuisten kanssa toistamalla aikuisten sanoja ja itkemällä. Aikuisten ja lasten välisessä vuorovaikutuksessa nousee esiin vastavuoroisuuden merkitys ja lapsen aloitteisiin vastaaminen. Aikuiset eivät hyödynnä sanatonta vuorovaikutusta odotetulla tavalla.

Aikuisten maahanmuuttajien koulutus on tällä vuosituhannella muodostunut keskeiseksi koulutuspoliittiseksi kysymykseksi. Maahantulijoiden kotoutumisen kannalta oleellisia ovat kielitaidon kehittäminen ja muut työllistymistä edistävät toimenpiteet. Maahanmuuttajien joukko on kuitenkin heterogeeninen, ja joukossa on henkilöitä, joille oppiminen on syystä tai toisesta haastavaa. Näiden haasteiden tunnistamisessa ja niiden ylittämisessä auttavat ne vielä harvalukuiset erityisopettajat, jotka työskentelevät aikuisten maahanmuuttajien koulutuksissa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten erityisopettajat tunnistavat maahanmuuttajien oppimisvaikeuksia ja miten oppijaa ohjataan mahdollisen tuen tarpeen ilmettyä. Lisäksi haastatelluilta erityisopettajilta tiedusteltiin, millaisia kehityskohteita he ovat työssään havainneet. Aikaisemmassa tutkimuksessa esimerkiksi Arvonen ym. (2010) on todennut, että toisinaan oppimisen vaikeus saattaa jäädä puutteellisen kielitaidon taakse piiloon. Kuitenkin samalla kielitaidon puutteet, koulutustausta ja mahdolliset traumat vaikuttavat oppimiseen (mt.). Tutkimus pyrkii kokoamaan ja edelleen jakamaan aikuisten maahanmuuttajien parissa toimivien erityisopettajien tietoa oppimisvaikeuksien tunnistamisesta ja oppimisen tukemisessa tässä kohderyhmässä. Tutkimus kuuluu laadullisen tutkimuksen alaan. Tutkimukseen haastateltiin kolmea aikuisten maahanmuuttajien parissa työskentelevää erityisopettajaa. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina marraskuussa 2020. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin periaatteita noudattaen. Haastatteluista kävi ilmi, että taustatietoja on toisinaan vaikea saada, eivätkä lähtömaiden koulukulttuurit välttämättä muutenkaan vastaa suomalaista koulujärjestelmää. Voi hyvinkin olla, että henkilö on ehtinyt aikuisikään ilman, että oppimisvaikeutta olisi koskaan edes epäilty. Tieto oppimisen vaikeudesta on osalle helpotus, mutta toiselle vaikeampi hyväksyä. Oppimisvaikeuksien kartoittamista vaikeuttaa se, että tälle kohderyhmälle ei ole käytössä normitettuja testejä. Lisäksi tarvittaviin jatkotutkimuksiin pääseminen voi toisinaan olla hankalaa. Erityisopettaja voi ohjata oppijaa käyttämään erilaisia harjoitusohjelmia, mutta toisinaan opiskelijat kokevat nämä lapsellisiksi. Erityisopettajat ilmaisivat huolen niistä tuen tarvitsijoita, joita tällä hetkellä ei tavoiteta.