Browsing by department "Lärarutbildning"

Digitaalisella teknologialla on merkittävä rooli yhteiskunnassa. Sen käyttäminen työvälineenä osana varhaiskasvatuksen pedagogisia käytäntöjä kasvaa jatkuvasti, mutta teknologian syvempiä merkityksiä ja sen sosiaalisia vaikutuksia pohditaan varhaiskasvatuksessa harvemmin. 360-asteinen pedagoginen videodokumentaatio on vähitellen lisääntymässä varhaiskasvatuksessa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan 360-videokameran käyttömahdollisuuksia varhaiskasvatuksessa ja pohditaan siitä syntyviä merkityksiä ja sitä, kuinka nämä merkitykset tulisi huomioida. Tutkielman pohjavireenä on tarkastella käytännön ja teorian rajapintoja. Tutkimuskysymyksiä lähestyttiin käsitteellisellä pohdinnalla, joka pohjautui kokonaisuuksien tulkitsemiseen ja ymmärtämiseen keskittyvään hermeneuttiseen metodiin. Näkökulmia 360-videokameran – ja teknologian yleensä – merkitysten tarkasteluun oli neljä: 360-videokamera instrumenttina, olemuksena, inhimillisen toiminnan laajentumana ja vallan välineenä. Pääviitekehyksinä toimivat Martin Heideggerin, Marshall McLuhanin ja Michel Foucault’n ajatukset teknologiasta. 360-videoteknologian tarkastelu paljasti sen kantavan ja mahdollistavan monia merkityksiä, joista ilmeisimmät olivat valvontaan liittyvät merkitykset. 360-videokameralla kuvaaminen tai sillä kuvatun materiaalin käsittely voi paljastaa ja muuttaa varhaiskasvatuksen vuorovaikutussuhteita tai lasten leikkejä. Osaa näistä merkityksistä ja niiden vaikutteista voidaan käsitellä pedagogisesti perustelluilla käytännöillä. Tutkimuksen perusteella 360-videokameraa voi suositella varhaiskasvatukseen pedagogiseen dokumentointiin, teknologiakasvatukseen ja lasten leikkeihin. Teoreettinen tieto teknologian roolista yhteiskunnassa lisäisi varhaiskasvatuksessa teknologiaa koskevan kasvatustoiminnan laatua ja kasvatustietoisuutta. Tutkielma sai pohtimaan erityisesti teknologian ja demokratian suhdetta. Koska teknologia ei merkityksellisty vain työkaluna, vaan myös sosiaalisena toimijana ja todellisuuden rakentajana, tulisi sitä tarkastella laaja-alaisemmin myös varhaiskasvatuksen käytännöllisessä kontekstissa sekä opettajien että lasten taholta etenkin inhimillisen toiminnan näkökulmasta.

This thesis investigated the relationship of a 3-year-old child to a smaller sibling. Two main questions were: In what ways does a 3-year-old child pay attention to a younger sibling and what kind of emotional expressions of a younger sibling have older siblings experienced? There is very little previous research on the subject, which makes it impossible to make hypotheses. Three families participated in the research, which all had mom, dad, a 3-year-old and a younger sibling. The material for the study was collected through interviews with both the parent and the older sibling. There was also observation of children`s play and different situations. Each of the older siblings drew attention to their little sibling according to their own personality. According to the study, the child's previous environment also influences how he or she reacts and acts with his or her little sister. According to the study, a sibling will behave more positively and empathically towards the sibling if he or she is used, for example, in kindergarten to share both attention and goods with other children.

Tutkielman tarkoituksena on kuvata 4-5-vuotiaiden lasten tunteiden säätelyn vaikeuksien ilmenemistä sekä esitellä erilaisia keinoja näissä vaikeuksissa tukemiseen. Tutkielman keskeinen tavoite on selvittää, miten eri tavoin tunteiden säätelyn vaikeudet ilmenevät varhaiskasvatuksessa ja miten varhaiskasvatuksen ammattilaiset tukevat lapsia näissä vaikeuksissa. Tutkimukseen osallistui Helsingin ja Espoon kaupungeilla sekä yksityisellä sektorilla toimivia varhaiskasvatuksen opettajia ja erityisopettajia. Vastauksia tuli yhteensä kuusi kappaletta. Tutkimusaineisto kerättiin sähköpostitse lähetettyjen avoimia kysymyksiä sisältävien haastattelulomakkeiden avulla. Aineiston analysointi tapahtui sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi tunteiden säätelyn vaikeuksien monimuotoinen ilmeneminen esimerkiksi aggression tai vetäytyneisyyden kautta. Vastauksissa mainittiin myös ilmenevät haasteet leikkitilanteissa toisten kanssa sekä kerrottiin muun muassa arjen rutiinien ja siirtymien tuovan esille vaikeuksia tunteiden säätelyssä. Vaikeuksissa tukemiseen liittyen vastauksissa korostuivat erityisesti tunteiden sanoittamisen ja aikuisen läsnäolon merkitys sekä oppimisympäristön ja erilaisten tunnemateriaalien hyödyntäminen parhaalla mahdollisella tavalla arjessa.

Aiempien tutkimusten perusteella lapsen motorisen kehityksen tukemista voidaan pitää tärkeänä seikkana lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen ja oppimisen kannalta. Monet lapset eivät saavuta fyysisen aktiivisuuden suositusten mukaisia määriä aktiivisuutta päivässä, mikä voi olla haitallista myös motorisen kehityksen kannalta. On siis tärkeää selvittää, miten karkeamotorista kehitystä voidaan tukea. Tässä tutkimuksessa etsitään keinoja 5-6- vuotiaiden lasten karkeamotorisen kehityksen tukemiseen fyysisen oppimisympäristön kannalta ulkona esiopetuksessa ja päiväkodissa. Karkeamotoriikalla tarkoitetaan kehon suurilla lihasryhmillä tehtäviä liikkeitä, joita usein tarvitaan myös motorisissa perustaidoissa ja niiden harjoittelu alkaa jo varhaislapsuudessa. Karkeamotoriikan kehitykseen vaikuttavat esimerkiksi fyysinen ja sosiaalinen ympäristö sekä harjoittelun määrä. Myös fyysisen aktiivisuuden määrällä on monien tutkimusten mukaan vaikutusta motoriseen kehitykseen. Karkeamotorista kehitystä voidaan tutkia monilla tavoilla, mutta usein käytetään apuna erilaisia mittareita ja arviointimenetelmiä, jotka on motoriikan arviointia varten kehitetty. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin seitsemää vertaisarvioitua tutkimusta, jotka liittyivät motorisen kehityksen tai fyysisen aktiivisuuden ja ulkona sijaitsevan fyysisen oppimisympäristön suhteeseen. Nämä tutkimukset on julkaistu Pohjoismaissa tai Yhdysvalloissa vuosina 2004-2019. Tutkimukset on toteutettu erilaisia tutkimusmenetelmiä ja motoriikan arviointiasteikkoja käyttäen, mutta kaikissa tutkimuksissa tutkimusotokseen kuului 5-6- vuotiaita, joita tarkasteltiin joko päiväkodissa tai esikoulussa. Monissa tutkimuksissa myös ympäristöä arvioitiin ja mitattiin erilaisin menetelmin. Katsauksessa selvisi, että fyysisellä oppimisympäristöllä on vaikutusta karkeamotoriseen kehitykseen. Karkeamotorista kehitystä voitiin tukea ja fyysistä aktiivisuutta lisätä luonnonmukaisemmalla pihalla ja kasvattamalla luonnossa liikkumisen määrää. Myös suurempi piha-alueen koko ja pinnanmuotojen vaihtelut sekä vähäisemmät määrät erilaisia alustoja pihalla olivat yhteydessä parempiin karkeamotorisiin taitoihin. Huomionarvoisia tuloksia löydettiin myös ulkoilun määrän ja fyysisen aktiivisuuden suhteesta. 5-6- vuotiaiden lasten karkeamotorista kehitystä voidaan siis tukea käytännönläheisillä ratkaisuilla, kuten pidentämällä ulkoiluaikoja, kasvattamalla luontoretkien määrää ja rakentamalla tarpeeksi suuria pihoja.

Tiivistelmä: Tavoitteet. Tässä kandidaatin tutkielmassa tarkastellaan ylikeskittymistä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriössä eli ADHD:ssa. Tutkielman tarkoituksena oli systemaattisen kirjallisuuskatsauksen keinoin pyrkiä kuvaamaan tutkimustietoa ylikeskittymisestä ADHD:ssa. Aihetta koskevan tiedonhaun perusteella voidaan todeta kyseessä olevan melko huonosti tunnettu ja vähän tutkittu ilmiö. Tutkimuskysymykset, joihin katsauksessa etsittiin vastauksia, olivat: 1. Onko ADHD:n ja ylikeskittymisen välillä yhteys? ja 2. Millaisia selittäviä tekijöitä ylikeskittymisen ilmenemiselle ADHD:n yhteydessä on esitetty? Taustaoletuksena esitettiin, että ylikeskittyminen ja ADHD ovat yhteydessä toisiinsa ja selittävänä tekijänä ylikeskittymiselle esitetään ADHD:lle ominaiset poikkeavuudet tarkkaavuuden säätelyssä. Menetelmät. Tutkielma on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jossa yhdistellään ja vertaillaan ylikeskittymistä ja ADHD:ta koskevia tutkimustuloksia. Tutkielmassa aineiston haku, rajaus ja analyysi toteutettiin systemaattisesti. Aineiston haussa käytettiin Helkatietokantaa, jossa hakusanoina oli ”Hyperfocus AND ADHD” sekä ”Hyperfocusing AND ADHD”. Hakutuloksien rajaamiseksi aineistolle oli määritelty sisäänotto- ja poissulkukriteerit. Aineiston analyysi toteutettiin temaattisena analyysina. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman tulosten perusteella ei voida yksiselitteisesti todeta, onko ylikeskittymisen ja ADHD:n välillä olemassa yhteys. Kahdessa tutkielman aineistoon kuuluvassa tutkimuksessa löydettiin yhteys, mutta yhdessä tutkimuksessa yhteyttä ei löydetty. Kahden tutkimuksen tuloksista taas ei ollut mahdollista tehdä johtopäätöksiä yhteyksistä. Tutkielmassa selvitettiin myös, millaiset tekijät saattavat selittää ylikeskittymistä ADHD:ssa. Ylikeskittymistä selittävistä tekijöistä yleisimmin tutkimusartikkeleissa esitettyjä olivat motivaatioon ja tarkkaavuuden säätelyyn liittyvät tekijät. Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta ilmiön ymmärtämiseksi, mutta ylikeskittyminen voi mahdollisesti olla aikaansaamisen ja positiivisten kokemusten lähde ihmisille, joilla on ADHD.

Tavoitteet. Pivotal Response Training menetelmä on kehitetty autististen lasten kielen, sosiaalisten taitojen sekä leikkitaitojen kehittämiseksi. PRT-menetelmä keskittyy ydinvalmiuksien, kuten leikki- ja vuorovaikutustaitojen kehittymiseen. (Hyytiäinen, Kinnunen, Timonen & Ylönen, 2008.) Tämän tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa siitä, kuinka Pivotal Response Training (PRT) menetelmä vaikuttaa leikkitaitojen kehittymiseen ja muuttuuko leikin luonne menetelmän myötä. Lisäksi tavoitteena on selvittää, kuinka ympäristö vaikuttaa menetelmän toteuttamiseen ja millainen on aikuisen rooli menetelmän tehokkuuden ja toimivuuden näkökulmasta. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessani on autismi, sekä leikki, vuorovaikutus ja kommunikointi autistisella lapsella. Menetelmät. Tutkimukseni on kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastatteluihin osallistui neljä (4) henkilöä, jotka ovat joko PRT-ohjaajia tai menetelmään osallistuneen lapsen vanhempia. Käytin tutkimuksessani analyysimenetelmänä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tulokset ja johtopäätökset. Tuloksien mukaan PRT-menetelmän myötä yksin- ja yhteisleikissä tapahtuu muutosta. Menetelmää voi toteuttaa jokaisessa ympäristössä, mutta ympäristön muokkaamisen avulla on mahdollista lisätä vuorovaikutusaloitteita. Tuloksista ilmenee, että aikuisen rooli on korostunut menetelmässä. Aikuinen toimii lapsen aktiivisena havainnoijana ja mahdollistaa tilanteita, joissa harjoitella muun muassa leikkitaitoja ja vuorovaikutusta.

Objectives The objective of this treatise was to clarify preconditions for adult participation for the under three-year-old children`s free play and its effects on the child`s development. It is expected that this treatise gives information about how the adult can participate in the under three-year- old child`s play in the free play situations of the early childhood education and how the adult`s presence in the free play affects the child`s later development. Methods This treatise was carried out as a qualitative treatise. Ideas which dominate on the field of the early childhood education were cleared in the treatise as a describing literature look from the phenomenon to be examined. A pedagogical treatise five (5) of which were university based studies was selected to be a research material altogether and two (2) polytechnic based studies. Results and conclusions The results of this treatise showed that adult`s participation in the free play required of the adult, I play the securing of preconditions, the creation of the safe play environment, attitude which is open to the play and presence in the play. For the play enough time, the suitable premises and toys which are safe to child. Placing of the adult and opportunity to touch during the play promoted the forming of the safe play environment near. The adult`s presence in the play meant not only active participation in the play but the adaptation of the own role according to children`s needs. The adult participation in the under three- year – old child`s free play promoted the child`s welfare, social skills and development of play skills. The adult prevented the establishing of the play roles in the group and helped the child to join the play along. The child committed more deeply to the play when the adult participated in the play. The results show that the adult strengthens the child`s development when participating in the free play.

Viime syksynä suorittamani opetusharjoittelun jälkeen minulle muodostui vahva mielenkiinto tutustua tarkemmin siihen, mitä opettajan ja oppilaan välisestä suhteesta on tutkittu. Tutustuttuani aihepiirin tutkimuksiin minulle selvisi, että opettajan ja oppilaan välisen positiivisen suhteen on tutkittu olevan yhteydessä oppilaan koulumenestykseen (Fredriksen & Rhodes, 2004, s. 45). Suhteen laadun on tutkittu olevan yhteydessä sen lisäksi myös muihin oppilaan kannalta tärkeisiin asioihin, kuten esimerkiksi oppilaan kouluun sitoutumiseen ja jaksamiseen (Birch & Ladd, 1997 s. 62; Muhonen ym., 2016, s. 113). Tässä tutkielmassa tarkastelen opettajan ja oppilaan välistä ammatillista suhdetta. Tarkoituksenani on määritellä, mitkä eri tekijät vaikuttavat siihen, millaiseksi opettajan ja oppilaan välinen pedagoginen suhde muodostuu alakoulussa. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena kevään 2020 aikana. Kuvailevalle kirjallisuuskatsaukselle on tyypillistä, että sen avulla jostakin tietystä asiasta pyritään luomaan mahdollisimman laaja yhteenveto. Tässä tutkielmassa tutkimusaineistoa etsittiin pääsääntöisesti Helsingin yliopiston Helka-kirjastosta ja Google Scholar hakukoneesta. Hakusanoina toimivat muun muassa ’’Student-teacher relationship’’, ’’Pedagogical relation’’ ja ’’Sosiaaliset suhteet’’. Aineistokseni valikoituivat pääosin 2000-luvulla ilmestyneet suomen- ja englanninkieliset teokset, jotka sisälsivät tutkimuskysymykseni kannalta oleellisia tuloksia. Käytin tutkielmassani 33 eri lähdeteosta, joista 13 vastasi suoraan tutkimuskysymykseeni. Määrittelin löytämästäni tutkimusaineistosta pedagogiseen suhteeseen vaikuttaviksi päätekijöiksi ympäristön, opettajan ja oppilaan. Ympäristöön liittyviksi alatekijöiksi määrittelin ajan ja muut oppilaat. Opettajaan ja oppilaaseen liittyviksi alatekijöiksi määrittelin opetusmetodit, etnisen taustan, luonteenpiirteet, sukupuolen, perhetaustan, oppimisvaikeudet, oppilaan asenteen ja kehitysvammat. Vaikka osa suhteeseen vaikuttavista tekijöistä liittyy melko pysyviin ihmisen ominaisuuksiin, on opettajan tärkeä tiedostaa oman toimintansa reflektointi ensisijaisena keinona suhteiden laadun parantamisessa. Tarkoituksenani on tutkia pedagogista suhdetta lisää pro-gradu tutkielmassani oppilaiden kokemusten näkökulmasta.

Lapsen kilpaurheiluharrastus vaatii koko perheeltä ajankäytön suunnittelua. Itse entisenä kilpaurheilijana olen kokenut harrastuksen vaikutuksen kilpaurheilevan lapsen ajankäyttöön. Tämän lisäksi minua kiinnostaa tutkia, miten kilpaurheiluharrastus määrittelee koko perheen ajankäyttöä. Tutkimuksen haasteeksi muodostui aiheesta tehtyjen aiempien tutkimusten vähäisyys. Aikaisemmat tutkimukset ovat olleet ajankäyttötutkimuksia perheiden, nuorten ja työssäkäyvien ajankäytöstä. Kilpaurheilun ja liikunnan määrää on tutkittu urheilijoiden itse täyttämillä urheilupäiväkirjoilla ja kyselyillä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on näihin aiempiin tutkimuksiin perustuen muodostaa yhtenäinen synteesi, joka vastaa tutkimuskysymykseeni: millaista ajankäyttö on kilpaurheilevan lapsen perheessä? Tutkielma on tehty kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto koostuu kuudesta eri tutkimuksesta. Kirjallisuuskatsaukseni aineisto löytyi pääosin Googlen, Google Scholarin ja Helsingin yliopiston hakupalveluiden Helkan ja Heldan kautta. Valitsin aineistoa katsaukseeni sen perusteella, miten aineisto soveltui ja vastasi tutkimuskysymykseeni. Tutkimuskysymykseni on laaja, jonka takia muodostin tutkimuskysymyksen avuksi kahdeksan alakysymystä. Alakysymykset käsittelevät ajankäyttöä eri näkökulmista, jolloin ne yhdessä vastaavat itse päätutkimuskysymykseeni. Aineistoni keruu ja analysointi toteutettiin kuvailevalle kirjallisuuskatsaukselle tyypilliseen tapaan aineistolähtöisesti. Aineisto analysoitiin hyödyntämällä analyysitekniikkana koodaamista. Tarkoituksena on koota yhteen aiheesta tehtyjä aiempia tutkimuksia, tiivistää niistä esiin tulleita tutkimustuloksia ja muodostaa uusia näkökulmia. Nuoren kilpaurheilun harrastamiseen kuluu merkittävä osa hänen ajastaan. Kilpaurheilijoille nuorille liikuntaa ja urheilua kertyi viikon aikana suuri määrä, joka vaihtelee iästä ja urheilulajista riippuen. 13–18-vuotiailla kilpaurheilijoilla harjoitusten määrä oli jopa noin 18 tuntia viikossa. Vanhempien ansio- ja kotityöt vievät suuren osan vuorokaudesta. Heille vapaa-aikaa kertyi päivittäin noin neljä ja puoli tuntia. Tuloksista ei ollut mahdollista havaita, kuinka paljon aikaa vanhemmilta menee lastensa harrastuksen osallistumiseen. Suurin osa kilpaurheilijoiden lasten vanhemmista kertoi osallistuvansa lapsen harrastukseen enimmikseen kuljettamalla lasta harjoituksiin ja kilpailutapahtumiin. Jatkotutkimusideana olisi tutkia empiirisesti esimerkiksi päiväkirja-aineiston avulla kilpaurheilevan lapsen perheen ajankäyttöä, jolloin myös vanhempien osallistumisesta saisi kattavia tutkimustuloksia.

Tavoitteet. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet tunteiden merkityksen oppimiseen. Tunteet ovat läsnä korkeakoulukontekstissa ja ne vaikuttavat muun muaassa oppilaiden suoriutumisee. Näitä opiskeluun liitettyjä tunteita kutsutaan akateemisiksi tunteiksi (academic emotions). Tämän tutkielman tarkoituksena oli tarkastella olemassa olevan tutkimustiedon pohjalta, miten akateemisia tunteita on tutkittu ja miten tunteista puhutaan nykykirjallisuudessa. Aihe rajattiin koskemaan korkeakoulukontekstia, eli korkeakoulun opiskelijoita sekä opettajia. Tutkielman tavoitteena on muodostaa kokonaiskuvaa siitä, miten akateemisia tunteita on tutkittu ja millä tavoin akateemisten tunteet näyttäytyvät 2010-luvulla tehdyn tutkimuksen valossa. Menetelmät. Tutkielma oli laadullinen ja toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, joka mahdollisti monipuolisen ja laajan sekä tutkimuskysymysten kannalta relevantin tutkimustiedon kokoamisen. Aineiston haku toteutettiin keväällä 2020, ja rajattiin koskemaan 2010-lukua. Tiedonhaussa käytettiin sähköisiä tietokantoja ja aineisto rajattiin koskemaan englanninkielisiä korkeimman sekä johtavan tason vertaisarvioituja julkaisuja. Analyysiin valikoitui kymmenen tutkimusartikkelia, jotka läpäisivät tarkasti määritetyn seulan. Aineistosta tutkittiin akateemisten tunteiden tutkimusmenetelmiä ja kuvauksia ja tuloksia peilattiin aiempiin akateemisia tunteita käsitteleviin tutkimuksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimukset lajiteltiin analyysissä kahteen teeman alle: tutkimukset akateemisiin tunteisiin vaikuttavista tekijöistä ja tutkimukset, jotka käsittelivät akateemisten tunteiden vaikutuksia muihin ilmiöihin. Tulokset osoittivat akateemisten tunteiden vastavuoroista suhdetta. Yksilölliset, yhteisölliset sekä tilannesidonnaiset tekijät olivat yhteydessä akateemisen tunteen syntyyn ja akateemisella tunteella oli vaikutus muiden ilmiöiden, kuten suoriutumisen tasoon opinnoissa. Tulokset osoittivat monipuolisten tutkimusmenetelmien hyödyn akateemisten tunteiden tutkimuksessa. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus kokosi tiedon tunteista osana oppimista ja opettamista korkeakoulukontekstissa. Tämä tutkielma antaa ehdotuksia tutkimuksen tekoon akateemisten tunteiden kentällä.