Browsing by department "Medicinska fakulteten"

Suicidal and death-related speech and self-harming behavior can manifest themselves even in young children. This review briefly considered suicidal thoughts, speech and behavior of children, ages 2 to 8. The focus was on the manifestation and assessment of suicidality as well as on the risk factors related to it. One target of interest was also children’s cognitions of death and suicide. On the basis of research, suicidality in children is rare and is associated with psychiatric disorders of the child. Associations between child´s suicidality, traumatic experiences and parents’ psychopathology have also been researched but there is no consensus on the topic. Suicidality in childhood is a likely risk factor for suicidality later in life so early intervention for suicidal thoughts and self-harming behavior is crucial. More research on the topic is needed and children’s understanding of death and suicide should be considered when examining their suicidality. 2-8 years old children are an extremely heterogenic group concerning their development and assessing motives and intents behind their thoughts, speech and behavior can be extremely challenging. More information of how suicidality manifests itself in thoughts, speech and behavior of young children and compared to older children is still necessary.

Tavoitteet. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä autismikirjon häiriön lasten arvioinnissa tulisi nykyistä paremmin huomioida, kun heille valitaan sopivaa AAC-keinoa. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, onko arvioinnin tueksi olemassa tutkimusten tukemia arviointimenetelmiä. Aiempien tutkimusten perusteella puheterapeuttien toteuttama AAC-keinoja tarvitsevien autismikirjon häiriön lasten arviointi perustuu vielä liiaksi tuttujen ja helposti saatavilla olevien menetelmien käyttöön, kokemusperäiseen, koulutuksissa ja kollegoilta saatuun tietoon sekä tutkimuksiin. Ilman tarkempia ohjeistuksia ja suoria, systemaattisia arviointimenetelmiä esimerkiksi symbolifunktion tai muiden taitojen kehityksen ongelmat saattavat jäädä löytämättä, jolloin lapsi ei saa tarpeittansa vastaavaa AAC-keinoa. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus, johon etsittiin aineistoa kolmesta tieteellisestä tietokannasta. Hakusanoina käytettiin termejä autismikirjon häiriö, AAC-keinot ja arviointi, jotka hakulausekkeessa olivat muodossa autis* ja asd, aac ja augmentative and alternative communication sekä assess* ja evaluat*. Hakutuloksista valittiin artikkeleita ensin otsikon ja abstraktin perusteella, ja näistä koko tekstin perusteella valittiin 9 artikkelia. Yksi artikkeli valittiin hakutuloksista löytyneen artikkelin lähdetiedoista. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulosten perusteella autismikirjon häiriön lapsilta kannattaa arvioida nykyistä paremmin symbolifunktiota, semanttista organisointia ja kategorisointia, yhdistämis- ja jäljittelytaitoja sekä taitojen vakiintumista ja yleistymistä. Tutkimusten koehenkilömäärät olivat kuitenkin pieniä, minkä vuoksi tulokset ovat vain suuntaa antavia. Havaitsemista ja symboleiden ymmärtämistä voidaan tutkia ComFor-arviointimenetelmällä, jonka reliabiliteetti ja validiteetti todettiin hyviksi. Semanttista organisointia ja kategorisointia voidaan tutkia muokatulla MTS-testillä, mutta menetelmä tarvitsee vielä lisää tutkimusta.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää puheterapeuttisen äänihygieniaintervention vaikutuksia puheammattilaisten äänihäiriöiden ehkäisyssä sekä äänihäiriöisten kuntoutuksessa. Aihetta on tutkittu eniten opettajilla, joiden ensisijainen työväline on ääni. Äänihygieniaa on käytetty osana äänihäiriöiden puheterapeuttista kuntoutusta ja myös äänier-gonomiaa. Halusin selvittää, miten äänihygieniainterventio vaikuttaa työikäisten äänihäiriöiden ennaltaehkäisyyn ja kuntoutukseen. Toiseksi halusin selvittää, miten äänihygieniainterventioita toteutetaan. Menetelmät. Tutkimus oli integroiva kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoitus oli löytää jo olemassa olevasta tutkimustiedosta laadullisia vastauksia tutkimuskysymyksiini ja pohtia tiedonhaulla saatuja tuloksia. Hakulausekketta (”voice disorders” AND (vocal AND hygiene) AND intervention) käyttäen valitsin tutkimukseeni viisi tutkimusartikkelia. Käytin erilaisia ulossulkukriteerejä, niin että aineisto koostui työikäisille toteutetuista interventioista. Analysoin aineiston tutkimuskysymyksien perusteella relevantteihin osioihin ja taulukoin ne. Olettamukseni oli, että äänihygienian tiedostaminen vähentää jossain määrin puheammattilaisten äänihäiriöiden esiintyvyyttä. Tulokset ja johtopäätökset. Äänihygieniainterventiot tuottivat hyvin erisuuntaisia tuloksia. Tulokset paranivat lähinnä koettua äänenlaatua ja äänihygieniatiedostamista mittaavissa itsearvioinneissa. Äänihuulissa muutoksia ei havaittu. Myös äänihygieniainterventioihin käytetty aika ja toteutukset poikkesivat toisistaan. Äänihygieniainterventioiden pitkäaikaista vaikutusta pitäisi tutkia, jotta saataisiin tietoa äänihygienian äänihäiriöitä ennaltaehkäisevistä vaikutuksista. Äänihygieniakoulutusta voisi sisällyttää mm. opettajien ja sotilasammattihenkilöiden koulutukseen, jotta näissä ammattiryhmissä työkykyä rajoittavien äänihäiriöiden oireisiin voitaisiin puuttua ajoissa.

The traditional approach of perfectionism focuses merely on the pathological side of the concept. In this thesis, perfectionism is conceptualized as a multidimensional construct. According to the multidimensional model, perfectionism can be divided into two separate dimensions, maladaptive evaluative concerns and positive achievement strivings. The aim of this thesis was to distinguish between the maladaptive and adaptive sides of perfectionism by examining the connections between different dimensions of perfectionism and psychopathological symptoms, personality traits, and positive outcomes. The main interest was to find out to what extent perfectionistic achievement strivings can be described as a positive side of perfectionism and, on the other hand, how consistently the factor of evaluative concerns reflects the maladaptive side of perfectionism. Also, the meaningfulness of the division between maladaptive and adaptive forms of perfectionism is discussed. The harmfulness of perfectionism is mainly a consequence of concern over mistakes, uncertainty, socially prescribed actions and other factors associated with maladaptive evaluative concerns. On the other hand, more adaptive sides of perfectionism such as high personal standards, ambition and preference for order and organization are not solely responsible for the negative consequences of perfectionism. Positive achievement strivings and its subfacets seem to be connected both with maladaptive and adaptive qualities whereas maladaptive evaluative concerns are consistently correlated with psychopathological symptoms, personality disorders and other negative characteristics. Hence, instead of defining the dimension of positive achievement strivings as an adaptive side of perfectionism, it is better to be understood as a neutral form of perfectionism. In conclusion, according to the present studies of perfectionism there seems to be an overlap between maladaptive evaluative concerns and positive achievement strivings. Hence, it is crucial to define more accurately and in greater detail the concept of perfectionism and tighten the criteria for the dimensions attached to adaptive and maladaptive forms of perfectionism. Even though there is still confusion about depicting the categories of perfectionism, it is crucial to underline the multidimensional nature of perfectionism in order to deal more extensively with the subject.

Objective: The goal of this review was to gather information about the mixed families with both adopted and biological children. Special characteristics of these families are reviewed and the positive and negative effects of biological children in the adoptive family are considered in the light of the wellbeing of the family. Adoption research has focused on family structure, but only a few studies include mixed families. The data collected during the last decades has been diverse and few conclusions have been made about the generalization of the results. Some adoption agencies however refrain from placing children into families where there are several children already in the family. In this review the main question is “how the mixed family structure affects the adoption outcome”. Methods: The data was gathered mainly by using Google Scholar with combinations of the search terms ”adoption, family structure, biological children, natural families, mixed family, biological families” and looking at the references form the found studies. Unfortunately, some of the potential articles were not available in university the University of Helsinki library service. Finnish articles and masters theses were also looked for, but only one was found on this subject. Results and conclusions: The presence of biological children in the family might affect the adjustment and problem behavior of the adopted children. However not all the studies in this review found the link between these variables. Greater number of children also predicted increased parental stress. Parents evaluated their adopted and biological children differently and provided more resources for the adopted child. It seems like parents compensated for the poorer early childhood and basis of the adopted children compared to the biological children and supported the adopted ones to bring them to the same level as their biological ones. The conclusion is that family structure matters. However, it should not be given too much value when choosing a family for a child because it is not obvious what kind of an effect it has on the lifelong outcome.

Sikiö alkaa omaksua äidinkieltään jo kohdussa viimeisen raskauskolmanneksen aikana. Korva kehittyy aikaisin sikiökauden aikana, ja kuulohermo alkaa lähettää aistimuksia aivoihin noin raskausviikosta 24 alkaen. Ennenaikaisesti syntyneillä eli keskosilla on riski kielellisiin kehitysongelmiin. Keskoseksi määritellään lapsi, joka on syntynyt ennen raskausviikkoa 37 tai painaa alle 2500 grammaa. Suomessa syntyy keskimäärin 3000 keskosta vuodessa ja määrä on nousussa kehittyneen vastasyntyneisyyskauden tehohoidon johdosta. Aikaisemman tutkimuksen perusteella sikiö oppii raskausaikana puheen prosodisia piirteitä ja pystyy erottamaan äitinsä äänen vieraan naisen äänestä sekä äidinkielensä vieraasta kielestä. On epäselvää, miten sairaalan äänialtistus vaikuttaa keskosen puheen havainnointiin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten sikiöaikainen oppiminen vaikuttaa prosodisen prosessoinnin kehittymiseen ja miten täysiaikaisena syntyneen lapsen prosodisen prosessoinnin valmiudet eroavat keskosena syntyneen valmiuksista. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistohaku tehtiin neljään eri elektroniseen tietokantaan: ProQuestiin, ScienceDirectiin, Pubmed Centraliin (PMC) ja EBSCOHostiin. Hakulauseke muodostui käsitteiden kohdunsisäinen, äidinkielen oppiminen ja prosodia englanninkielisistä vastineista. Aineiston keruuta ohjasi tutkimuksille asetetut valintakriteerit: 1) tutkimuksen tuli olla vertaisarvioitu, 2) julkaisuvuosi 2006–2017, 3) tutkimuksen tuli olla luettavissa englannin tai suomen kielellä, 4) koko tekstin tuli olla saatavilla, 5) tutkimuksen tuli liittyä kirjallisuuskatsauksen aiheeseen, 6) ei kokoomatutkimuksia. Hakulausekkeella löytyi 38 tieteellistä artikkelia, joista lopulliseen aineistoon valikoitui kahdeksan artikkelia. Kaikkien kahdeksan artikkelin perusteella prosodinen prosessointi alkoi kehittyä sikiöaikana. Kolmessa artikkelissa oli mukana keskosia, ja niiden perusteella täysiaikaisella lapsella on paremmat valmiudet prosodiseen prosessointiin kuin keskosena syntyneellä. Kahden tutkimuksen mukaan keskosilla oli poikkeava prosodinen prosessointikyky ainakin ensimmäisten kuuden elinkuukauden ajan. Tulokset vahvistavat aikaisempaa tutkimusta aiheesta. Keskosten syntymänjälkeistä hoitoa tulisi kehittää kielen kehityksen näkökulmasta.

In brain imaging research, two types of inferences are regularly employed: direct inference proceeds from a cognitive function to observed brain activation, whereas inverse inference takes an opposite direction from observed activation to a cognitive function. Inverse inference is more problematic of these two. Its hasty application could lead to errors in the interpretation of experimental results. In this study, conditions for the succesful use of inverse inference are analyzed. To start with, inverse inference should always be part of the testing process of a neurocognitive model, and there should be at least preliminary understanding of the neural correlates of cognitive functions. With the help of Bayesian analysis, quantitative estimates for the strength of inverse inference could be calculated. The bayesian analysis shows that this strength is inversely proportional to the number of different experimental tasks associated with activations in the region of interest. There is also an important distinction between two types of inverse inference: constrained inference is restricted to the activations associated with one type of experimental task, wheras unconstrained inference involves all the tasks that activate the region of interest. Especially unconstrained inference is strengthened by the use of large pools of experimental results, which are recently collected to the neuroscientific databases such as BrainMap or NeuroSynth. One problem for inverse inference is that there are not any commonly accepted taxonomies of cognitive functions. The lack of unitary vocabulary could leave the mapping between mental functions and brain mechanisms indeterminate. As a solution, some researchers have developed cognitive ontologies, which are formal knowledge structures with an explicit goal to define unitary empirically-based cognitive concepts. As a conclusion, it could be stated that if the above mentioned considerations are carefully taken into account, the employment of inverse inference becomes acceptable in the context of brain imaging studies.

The connection between cognitive biases and pathological gambling has been under investigation for a while now. In this paper the link between problem gambling and cognitive biases, is examined in the context of their simultaneous coexistence and in their possible cause and effect relationship. This paper attempts to answer the questions: What or which cognitive biases are linked to problem gambling? In what way are they linked? Are there some identifiable mechanisms, that can be used to explain how the cognitive biases might lead into, and help to maintain the habit of problem gambling? The cognitive biases covered in this paper are: Gamblers fallacy, illusion of control, near-miss, chasing and entrapment, as well as double-switching and related dual processing model.

According to Bowlby’s (1976) attachment theory, the purpose of the attachment system is to maintain proximity between a child and the parent in order to ensure the child’s safety. The child develops internal working models (IWM) of attachment that represent the individual’s view of the self and others: (1) whether or not the self is judged to be worthy of love and care and (2) whether or not the attachment figure is judged to be the sort of person who in general responds to calls for support and protection. These internal working models influence the formation of the attachment category and serve as the basis for later personality development as well as control the style of social interaction and emotion regulation. The negative internal models may manifest themselves in adulthood, for example, as an insecure attachment style or otherwise inappropriate behavior in a relationship. Families where one or both parents consume large amounts of alcohol, are not the ideal environments for a child to develop a secure attachment and positive internal working models. This review examines attachment styles among adult children of alcoholics. The review focuses on general attachment styles as well as romantic attachment styles and behavior in a relationship in general. The sex of both the child and the alcoholic parent are being taken into an account when dealing with these topics. The literature search was conducted using the PubMed database using combinations of the keywords ACA, ACOA, adult child of alcoholic, attachment, attachment style, problem drinking and parent*. Literature was also searched from Google Scholar using these keywords. The selection criterion was that the study had focused on the attachment styles among adult children of alcoholics. The articles which had examined only the attachment between adult children of alcoholics and their parents, were not selected. Nine research articles were selected for the review. Parental alcoholism negatively affected the child’s attachment style. The adult children of alcoholics had more fearful, dismissing, avoidant and anxious/ambivalent attachment styles than the children of non-alcoholics. In addition to insecure attachment styles, the adult children of alcoholics reported more anxiety and greater avoidance in their relationship. Parental alcoholism was also associated with lower satisfaction, higher aggression and higher need of control in a relationship. Parental alcoholism experienced during childhood predisposes to negative effects on acting in relationships later in life. The effects may slightly differ depending on the sex of the person.

Viime aikoina älypuhelimien yleistymisen myötä on herännyt kysymys siitä, miten niiden jatkuva käyttö vaikuttaa ihmisten kognitioon. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoitus on pyrkiä täyttämään tätä aukkoa kirjallisuudessa selvittämällä, minkälaista tutkimustietoa on älypuhelimen tavanomaisen käytön vaikutuksista ihmisten kognitiiviseen suorituskykyyn. Kirjallisuushaussa keskeisimmät kriteerit tutkimuksille olivat, että kognitiivista suorituskykyä oli mitattu jollain kognitiivisella testillä ja että älypuhelimen käyttöä ei mitattu itsearviointina. Haussa löytyi yhdeksän kriteereihin sopivaa artikkelia. Melkein kaikki tutkimukset olivat kokeellisia. Seitsemässä artikkeleissa tutkittiin älypuhelimen akuutteja ja ohimeneviä vaikutuksia. Keskeisimmät löydökset olivat, että älypuhelimen pelkkä läsnäolo ilman, että henkilöt käyttivät sitä, vaikutti heikentävästi tarkkaavaisuuteen, toiminnanohjaukseen, työmuistiin ja älykkyyteen. Älypuhelinriippuvuus ja positiivinen kiireellisyys (impulsiivisuus ominaisuus) moderoivat älypuhelimen läsnäolon negatiivista vaikutusta kognitiiviseen suorituskykyyn. Lisäksi älypuhelimen käyttö tauolla kumosi tauon positiiviset vaikutukset kognitiiviselle suorituskyvylle (reaktioaika ja tarkkuus). Samaten älypuhelimen käyttö urheillessa kumosi urheilun positiiviset vaikutukset kognitiiviselle suorituskyvylle (kognitiivinen ehtyminen ja tehtäväsuorituskyky). Kahdessa artikkelissa tutkittiin älypuhelimen pitkäaikaisesta käytöstä johtuvia pysyvämpiä vaikutuksia. Älypuhelimen pitkäaikainen käyttö vaikutti negatiivisesti numeroiden prosessointiin, mutta sillä ei löydetty pitkäaikaisvaikutusta lyhytkestoiseen muistiin, tarkkaavaisuuteen, kriittiseen ajatteluun tai sosiaaliseen ongelmanratkaisuun. Älypuhelimen tavanomaisen käytön vaikutuksista on alustavia löydöksiä, mutta nykyisen tutkimustiedon valossa on liian aikaista tehdä vahvoja johtopäätöksiä vaikutussuhteista. Älypuhelimen käyttö sekä sen aiheuttamat hälytykset häiritsevät ylläpidettyä tarkkaavaisuuttaa sekä muita kognitiivisia prosesseja. Vaikuttaisi myös siltä, että älypuhelimen pelkkä läsnäolo kuluttaa näihin prosesseihin tarvittavaa kapasiteettia, heikentäen niiden suorituskykyä sekä palautumista.