Browsing by discipline "Logopedics"

Metakognitio on ihmisen tietoisuutta omista kognitiivisista prosesseistaan. Metakognitiivisten tietojen ja taitojen avulla yksilön on mahdollista suunnitella, monitoroida, kontrolloida ja arvioida omaa kognitiivista suoriutumistaan. Puheterapeuttien on hyödyllistä sekä kuntoutuksen että moniammatillisen yhteistyön kannalta kerätä tietoa metakognitiivisesta kehityksestä. Tieto metakognitiosta auttaa puheterapeutteja tukemaan lasten yksilöllistä oppimista yhä paremmin, sekä osallistamaan lapsia kuntoutuksessa yhä aktiivisemmiksi toimijoiksi. Lapsilla metakognitiota on tutkittu jonkin verran, mutta etenkin pitkittäistutkimusta, joka toisi metakognition kehityskulkua esiin kaivattaisiin lisää. Tietoa tarvittaisiin myös erilaisten häiriöiden, kuten autismin tai ADHD:n yhteyksistä metakognitiivisten tietojen ja taitojen kehitykseen. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on tutkia tyypillisesti kehittyvien 5–10-vuotiaiden lasten metakognitiivisia tietoja ja taitoja, sekä niiden kehityskulkua mainitulla ikävälillä. Aineistoa kerättiin samaa hakulauseketta käyttämällä EBSCO, ERIC (Proquest), LLBA (Pro-quest), ScienceDirect (Elsevier) sekä Web of Science – tietokannoista. Artikkeleita hyväksyttiin mukaan yhteensä kuusi kappaletta. Artikkelit olivat vuosilta 2001–2015. Kolmessa artikkeleista tutkittiin metakognitiivisia tietoja, ja loput kolme tutkivat metakognitiivisia taitoja. Yhdessä artikkelissa tosin myös vertailtiin taitojen kehitystä suhteessa tietojen kehitykseen. Tiedonhaun prosessissa sekä aineiston tulkinnassa käytettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen periaatteita. Tässä kirjallisuuskatsauksessa saatiin koottua yhteen tietoa 5–10-vuotiaiden lasten metakognitiivisista tiedoista ja taidoista sekä niiden kehityksestä ikävuosittain. Tulosten perusteella metakognitiivisia tietoja ja taitoja kehittyy jo viisivuotiailla lapsilla, vaikkeivat he vielä niitä verbaalisella tasolla tiedostaisikaan. Etenkin 7–8 vuoden iässä tapahtui merkittäviä muutoksia metakognitiivisten tietojen ja taitojen laadussa. Kymmenvuotiaina lasten metakognitiivinen kehitys on vielä kesken, ja tiedot ja taidot ovat todennäköisesti vielä yksinkertaisella tasolla. Kompleksisemmat prosessit ja strategiat ovat vaikeasti ymmärrettävissä, ja näyttäisivät kehittyvän myöhemmin.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää puheterapeuttisen äänihygieniaintervention vaikutuksia puheammattilaisten äänihäiriöiden ehkäisyssä sekä äänihäiriöisten kuntoutuksessa. Aihetta on tutkittu eniten opettajilla, joiden ensisijainen työväline on ääni. Äänihygieniaa on käytetty osana äänihäiriöiden puheterapeuttista kuntoutusta ja myös äänier-gonomiaa. Halusin selvittää, miten äänihygieniainterventio vaikuttaa työikäisten äänihäiriöiden ennaltaehkäisyyn ja kuntoutukseen. Toiseksi halusin selvittää, miten äänihygieniainterventioita toteutetaan. Menetelmät. Tutkimus oli integroiva kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoitus oli löytää jo olemassa olevasta tutkimustiedosta laadullisia vastauksia tutkimuskysymyksiini ja pohtia tiedonhaulla saatuja tuloksia. Hakulausekketta (”voice disorders” AND (vocal AND hygiene) AND intervention) käyttäen valitsin tutkimukseeni viisi tutkimusartikkelia. Käytin erilaisia ulossulkukriteerejä, niin että aineisto koostui työikäisille toteutetuista interventioista. Analysoin aineiston tutkimuskysymyksien perusteella relevantteihin osioihin ja taulukoin ne. Olettamukseni oli, että äänihygienian tiedostaminen vähentää jossain määrin puheammattilaisten äänihäiriöiden esiintyvyyttä. Tulokset ja johtopäätökset. Äänihygieniainterventiot tuottivat hyvin erisuuntaisia tuloksia. Tulokset paranivat lähinnä koettua äänenlaatua ja äänihygieniatiedostamista mittaavissa itsearvioinneissa. Äänihuulissa muutoksia ei havaittu. Myös äänihygieniainterventioihin käytetty aika ja toteutukset poikkesivat toisistaan. Äänihygieniainterventioiden pitkäaikaista vaikutusta pitäisi tutkia, jotta saataisiin tietoa äänihygienian äänihäiriöitä ennaltaehkäisevistä vaikutuksista. Äänihygieniakoulutusta voisi sisällyttää mm. opettajien ja sotilasammattihenkilöiden koulutukseen, jotta näissä ammattiryhmissä työkykyä rajoittavien äänihäiriöiden oireisiin voitaisiin puuttua ajoissa.

Tavoitteet. Aiemman tutkimuksen mukaan afasiasta kuntoutuminen painottuu sairastumista seuraavaan puolen vuoden jaksoon ja kuntoutumista ennustavat parhaiten aivoverenkiertohäiriöön liittyvät tekijät. Demografiset tekijät puolestaan eivät vaikuta toipumiseen merkittävästi. Tämän tutkielman tavoitteena oli kuvailla ja vetää yhteen afasian ajallista kuntoutumista ja siihen vaikuttavia tekijöitä viimeaikaisen tutkimuksen perusteella. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Keräsin tutkimusaineistoa kahdesta digitaalisesta tietokannasta, PubMedista ja Scopuksesta, ja täydensin hakua manuaalisella poiminnalla. Hakulausekkeessa käytin termejä aphasia, rehabilitation, language, year after stroke ja year poststroke. Lopulliseen tutkimusaineistooni valikoitui seitsemän artikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmani tulokset osoittivat, että afasiasta kuntoutumisessa on ensimmäisen vuoden kuluessa runsaasti vaihtelua jopa niillä ihmisillä, jotka kärsivät vaikeista oireista. Osa vaihtelusta lienee aiheutunut tutkimusaineiston erilaisista arviointiajankohdista ja tutkittavista. Tulokset olivat kuitenkin melko yhdenmukaiset vallitsevan käsityksen kanssa, jonka mukaan kuntoutuminen painottuu sairastumista seuraavaan puolen vuoden jaksoon ja noin 40 prosenttia toipuu täysin. Parhaiten afasiasta kuntoutumista ennustivat tämänkin aineiston perusteella aivoverenkiertohäiriöön ja afasiaan liittyvät tekijät. Demografiset tekijät eivät vaikuttaneet merkittävästi toipumiseen. Puheterapian määrän ja intensiteetin sekä psykososiaalisten tekijöiden vaikutuksesta kuntoutumiseen tarvitaan lisää tutkimusta.

Aphasia is an aquired language disorder that can follow the loss or damage of brain tissue. A lot of methods for speech and language rehabilitation of aphasia have been developed and their efficacy in the chronic stages of aphasia have been studied. In Finland more than 6000 people each year are affected by aphasia as a result of a left-hemisphere stroke or other damage to the language areas of the brain. Most of them are patients of speech and langugage pathologists from the acute stage on, but there aren’t many studies of the methods or efficacy of rehabilitation of acute aphasia. In this study the purpose is to introduce previous research that have looked into the methods used by speech and language pathologists in the acute phase of aphasia, as well as to find information on the effectiveness of these methods. This study is a descriptive literature review. The data was collected using EBSCO-, ProQuest Linguistics - and PubMed databases. The search terms used in this descriptive literature review were aphasia, early, acute, rehabilitation and intervention. Data collection followed the selection criteria set out in the study: 1) the research was peer-reviewed, 2) year of publication from 2000 to 2016, 3) available in English language, 4) full text available, 5) The studied subject was speech and language pathology rehabilitation to people with aphasia following stroke and the rehabilitation began within 2 weeks after lesion and was carried out during 3 months from the starting point. The search returned 113 articles from which the application of selection criteria produced the final data of 7 items. Information retrieval and interpretation of data followed the principles of descriptive literature review. No conclusive evidence of the effectiveness acute aphasia speech therapy rehabilitation came up in my study. However, it would appear that the stroke patients not only tolerated but in many case benefitted from up to daily speech therapy rehabilitation. Methods used in the acute phase rehabilitation are not spesific to early interventions, but identical to those of chronic aphasia rehabilitation and their use often continues seamlessly from the acute stage onwards. Their usability in the acute phase after stroke was good.

Tavoitteet. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, onko alle kouluikäisten lasten änkytysterapiamenetelmien käytöllä todettu olevan vaikutusta änkytyksen vähenemiseen tai häviämiseen, ja tutkia, minkälainen menetelmien mahdollinen vaikuttavuus on. Änkytys on puheen sujuvuuden häiriö, joka aiheuttaa usein ahdistusta ja huolta lapsessa ja vanhemmissa, ja on tärkeää, että perhe saa siihen halutessaan apua. Puheterapeuttisen kuntoutuksen suunnittelussa erilaisten änkytysterapiamenetelmien tuntemus, sekä tieto niiden vaikuttavuudesta auttavat tekemään parhaat änkytyksen hoitoon liittyvät ratkaisut. Tässä tutkimuksessa kootaan yhteen tietoa erilaisista menetelmistä ja niiden vaikuttavuuksista. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, ja aineisto koostui kymmenestä vertaisarvioidusta, vuosina 2000-2016 julkaistusta, tutkimusartikkelista, jotka kerättiin Scopus- ja Ebsco-tietokannoista helmikuussa 2016. Molemmissa tietokannoissa hakulausekkeena oli stutter* AND child* AND speech therap* AND (intervent* OR method* OR manag* OR treatment OR rehabilit*). Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että alle kouluikäisten lasten änkytysterapiassa käytetään sekä epäsuoria, että suoria terapiamenetelmiä, ja kaikkien aineistossa esiintyneiden menetelmien kohdalla todettiin, että änkytysterapia vaikuttaa merkitsevästi änkytyksen vähenemiseen ja häviämiseen. Kaikkien menetelmien kohdalla raportoitiin lapsista, joiden änkytys hävisi terapian myötä kokonaan, ja niissä tutkimuksissa, joissa oli tutkittu menetelmän pitkäaikaista vaikuttavuutta, todettiin lasten olevan pitkän ajan seurannassa edelleen sujuvia. Tämän kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella voidaan todeta, että alle kouluikäisten lasten änkytysterapialla voidaan saavuttaa hyviä tuloksia, ja näin ehkäistä monia ongelmia, joita pitkäaikainen ja hoitamaton änkytys voi henkilölle aiheuttaa.

Afasialla tarkoitetaan kielen oppimisiän jälkeen syntynyttä kielellistä häiriötä. Se johtuu aivoihin kohdistuvasta vauriosta, useimmin aivoverenkiertohäiriöstä. Afasia ilmenee eri ihmisillä eri tavoin, mutta se vaikeuttaa henkilön mahdollisuuksia tuottaa, ymmärtää ja käyttää kieltä. Anomia eli nimeämisen vaikeus on afasian yleisin ja pitkäikäisin oire, jota esiintyy käytännössä kaikilla afasian saaneilla henkilöillä. Anomiaa ja sen kuntoutusta on tutkittu paljon, mutta tieto siitä, mitkä tekijät ennustavat kuntoutuksesta hyötymistä, on vielä vähäistä. Hyötymisellä voidaan tarkoittaa paitsi terapiassa harjoiteltujen käsitteiden parempaa nimeämistä terapian jälkeen, myös sitä, miten hyödyt yleistyvät sellaisiin käsitteisiin, joita ei ole terapiassa harjoiteltu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli löytää mitä tahansa sellaisia tekijöitä, joiden perusteella voidaan ennustaa sitä, miten afasian saanut henkilö hyötyy saamastaan kuntoutuksesta. Lisäksi pyrittiin löytämään vastauksia siihen, miten ennustavia tekijöitä voidaan hyödyntää kuntoutuksen suunnittelussa. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoa haettiin neljästä tietokannasta: Scopus, PubMed, Science citation index expanded ja EBCSO academic search complete. Hakulauseke muodostui käsitteiden afasia, anomia, terapia, tulos ja ennuste erilaisista englanninkielisistä vastineista. Jo hakelausekkeessa haun ulkopuolelle rajattiin primaarit progressiiviset afasiat. Aineistoon hyväksyttiin vain vertaisarvioituja, englanninkielisiä artikkeleita, jotka abstraktin perusteella vastasivat asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Hakulausekkeella löytyi 54 artikkelia, joista aineistoon valikoitui kuusi. Lisäksi aineistoon poimittiin kaksi artikkelia hakujen ulkopuolelta. Tulokset osoittivat, että anomiakuntoutuksesta hyötymistä voidaan ennustaa erityisesti kielellis-kognitiivisten toimintojen perusteella. Tarkemmin ennustearvoa oli sillä, millä tasolla kielellistä prosessointia häiriö sijaitsee. Kun leksikaalis-semanttinen prosessointi oli säilynyt vahvana, hyödyt olivat vaikutukseltaan myös yleistyviä. Sanan psykolingvistisistä ominaisuuksista vain sanan helppo kuviteltavuus ennusti sen parempaa nimeämistä terapian jälkeen. Tiedot kuntoutettavan kielellisistä ja kognitiivisista taidoista ovat hyödyllisiä sopivaa kuntoutusmenetelmää valittaessa ja ne auttavat suunnittelemaan kohdennetumpia interventioita, jossa huomioidaan henkilön vahvuudet ja heikkoudet.

Syfte. Studier har indikerat att en stor andel av den åldrade befolkningen har hörselnedsättning och att dessa personer behöver stöd i vardagliga kommunikationssituationer. Personer med nedsatt hörsel har visat sig varsebli tal bättre i diskussionssituationer där den visuella läppbilden är närvarande tillsammans med det auditiva talljudet. Samma fenomen har också noterats bland normalt hörande personer i bullrig ljudmiljö. För att få reda på vilken nytta rehabiliteringen av visuell talperceptionsförmåga (läppavläsningsförmåga) har för vuxna personer med hörselnedsättning, behövs grundläggande statistisk information om hurudan den auditiva, den visuella och den audiovisuella talperceptionsförmågan hos vuxna personer är. Syftet med denna kandidatavhandling är att granska hur den visuella talperceptionsförmågan förändras i vuxen ålder. Avhandlingen jämför unga vuxnas visuella talperceptionskunskaper med äldre vuxnas visuella talperceptionskunskaper. Arbetshypotesen är att den visuella talperceptionsförmågan försämras med åldern, på grund av försämrade kognitiva funktioner. Metoder. Det valda ämnet granskades genom en integrerad litteraturöversikt. Forskningsfrågan omvandlades till en engelskspråkig sökfras enligt Booles logik och sökfrasen genomfördes i databaserna Ovid Medline, PubMed och Scopus. Använda termer vid litteratursökningen var age, aging, speechread, lipread, skill, aptitude, ability och adult. Litteratursökningen resulterade i 2372 artikelträffar som utgående från rubrik, abstrakt och genom ytterliga exklusions- och inklusionskriterier slutligen avgränsades till fyra artiklar. Utöver dessa handplockades ytterligare två artiklar. De valda sex artiklarna var fall-referentstudier som behandlade visuell talperceptionskunskap hos unga och hos äldre vuxna. Artiklarna granskades kritiskt och deras resultat jämfördes sinsemellan. Resultat och slutsatser. Studierna visade enhetligt att unga vuxna har bättre visuell talperceptionsförmåga än äldre vuxna, vilket även har konstaterats i tidigare forskning. Arbetshypotesen fick stöd i och med att artiklarna uppskattade att den försämrade förmågan i visuell talperception hos äldre vuxna har en koppling till försämrade kognitiva förmågor och till försämrade integrationskunskaper.

Dyslexia is a specific learning disability with a neurobiological origin. Structural and functional abnormalities have been identified in the brains of people with dyslexia. These abnormalities, which are believed to arise early during fetal development, are thought to underlie the deficits in phonological skills primarily associated with dyslexia. Therefore, early identification of children at risk and detailed insight into the linguistic processes affected are important to offer personalized support measures. The aim of this thesis was to study current structural and functional findings associated with the neurobiology of dyslexia. Specifically, the study focused on how brain areas and neurobiological processes involved in reading are different in people with dyslexia compared to normal readers, and whether the same structural and functional differences can be identified in all persons with dyslexia. This work was performed as a descriptive review article, where relevant scientific original articles were screened for using search databases and a defined search phrase. The material was restricted to include articles from the last five years. The material included research on developmental dyslexia where the results had been obtained using MRI, fMRI, or MRI-based methods to obtain results with good spatial resolution. The results demonstrated structural anomalies in gray and white matter in people with dyslexia. In addition, locally abnormal brain activation patterns as well as local and global abnormalities in functional connections within and between brain areas associated with various linguistic components were demonstrated in people with dyslexia. Different subtypes of dyslexia could be differentiated based on differences in brain activity. Taken together, the results presented in this thesis show that atypical local and global patterns of gray matter and local differences in white matter characterize dyslexia. Furthermore, it is shown, that several different linguistic components are affected by dyslexia. Whether different subtypes of dyslexia can be distinguished based on structural differences remains unclear, but differentiation between subtypes of dyslexia based on differences in brain activity is possible.

Tavoitteet. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kuulovammaisten lasten kielelliset taidot ovat usein ikäodotuksista jäljessä ja kuulovammaisten lasten välillä esiintyy huomattavaa vaihtelua näissä taidoissa. Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella kuulovammaisten lasten epäsanatoiston ja heidän kielellisten taitojensa välisiä yhteyksiä. Tutkimuksessa otettiin lisäksi huomioon se, ovatko erilaiset demografiset ja audiologiset tekijät yhteydessä kuulovammaisten lasten epäsanatoistoon sekä se, miten kuulovammaisten ja normaalikuuloisten lasten epäsanatoistotaidot eroavat toisistaan. Näitä asioita tarkastelemalla tutkittiin, voisiko epäsanatoistoa hyödyntää kuulovammaisten lasten kielellisten taitojen arvioinnissa ja erityisen kielellisen kuntoutuksen tarpeessa olevien kuulovammaisten lasten tunnistuksessa. Menetelmät. Tutkielman tutkimusmenetelmä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineistohaku suoritettiin tieteellisiä julkaisuja sisältävissä tietokannoissa seuraavilla hakusanoilla: nonword repetition/imitation, hearing loss, hearing impairment, hearing impaired, hearing aid, cochlear implant, deaf, deafness, language skills ja language acquisition. Hakusanoista muodostui seuraava hakulauseke: (nonword AND (repetition OR imitation)) AND ((hearing AND (loss OR impair* OR aid)) OR "cochlear implant" OR deaf*) AND (language AND (skills OR acquisition)). Lopulliseen aineistoon valikoitui seitsemän tieteellistä tutkimusartikkelia, joissa tutkittiin epäsanatoiston ja erilaisten kielellisten taitojen ja muiden tekijöiden välisiä yhteyksiä sekä vertailtiin kuulovammaisten ja normaalikuuloisten lasten epäsanatoistoa. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman päätulokset olivat seuraavat: kuulovammaisten lasten epäsanatoisto oli positiivisesti yhteydessä heidän kielellisiin taitoihinsa, demografiset ja audiologiset tekijät eivät olleet voimakkaasti yhteydessä epäsanatoistoon, kuulovammaiset lapset suoriutuivat merkitsevästi normaalikuuloisia lapsia huonommin epäsanatoistossa ja kuulovammaisten lasten ryhmän sisäinen vaihtelu epäsanatoistossa oli suurempaa kuin normaalikuuloisilla lapsilla. Tulokset viittaavat siihen, että epäsanatoistosta voi olla kliinistä hyötyä erityisen kielellisen kuntoutuksen tarpeessa olevien kuulovammaisten lasten tunnistuksessa.

Tavoitteet. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää, miten toimivia halkiovauvojen syömisen tukemiseen käytettävissä olevat keinot ovat sinä aikana, kun halkioita ei vielä ole suljettu ja kun vauva ei vielä syö kiinteää ravintoa. Huuli- ja suulakihalkiovauvojen hoidosta ei ole Käypä hoito suositusta. Aikaisempien tutkimusten ja opinnäytetöiden mukaan halkiovauvojen syömisen tukemiseen on olemassa erilaisia keinoja ja välineitä, mutta syömistä ei juurikaan tueta synnytyssairaalassa eikä neuvolassa. Etenkin vaikeimmissa tilanteissa vauva voi kuitenkin saada apua syömisvaikeuksiin perehtyneeltä puheterapeutilta. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto kerättiin seuraavista viitetietokannoista: ProQuest, MEDLINE (ProQuest), EBSCO ja Scopus. Hakulausekkeeseen sisältyivät englanninkieliset vastineet termeille halkio, syöminen, imeminen ja ravitsemus. Valintakriteerien mukaan artikkelien tuli olla vertaisarvioituja ja englanninkielisiä, käsitellä halkiovauvojen syömisvaikeuksia ennen korjausleikkauksia ja artikkelin tuli olla saatavilla maksutta. Haku tuotti 424 artikkelia, joista valintakriteerien avulla kirjallisuuskatsauksen aineistoksi valikoitui seitsemän vuosina 1997–2016 julkaistua tutkimusartikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Halkiovauvojen syömisen tukena ennen korjausleikkauksia on käytettävissä monenlaisia riittävän hyvin toimivia keinoja. Tässä aineistossa esiin nousivat pehmeä tuttipullo, Pigeon-pullotutti, pitkänokkainen syöttökuppi, lusikka, lääkeruisku ja rintaruokinta. Halkion tyyppi ja koko sekä vauvan syömistaidot vaikuttavat syömisen sujumiseen. Huulihalkiovauvoilla syömisen ongelmat tyypillisesti ovat lievempiä kuin muilla halkiovauvoilla. Pelkästään halkiotyypin perusteella voidaan kuitenkin tehdä vain karkeita päätelmiä kullekin vauvalle parhaiten soveltuvasta keinosta syömisen tukemiseksi, ja syömisratkaisut arvioidaan yksilöllisesti.