Browsing by study line "Allmän- och vuxenpedagogik"

Tässä tutkielmassa tulkitaan oppivelvollisuuden merkityksiä hallituksen esityksessä oppivelvollisuuslainsäädännön muuttamisesta. Vuonna 2021 voimaan astuneen oppivelvollisuuslain myötä oppivelvollisuus päättyy 18 vuoden ikään tai toisen asteen tutkinnon suorittamiseen lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa ennen 18. ikävuotta. Aiempi tutkimus on osoittanut, että työelämän ja talouden muutokset luovat perustan koulutuksen muutostarpeelle. Aiemmassa tutkimuksessa on kuvattu useita eroavaisuuksia ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen välille ja osoitettu että ammatillisen koulutuksen ja työelämän välillä on erityisen tiivis suhde. Tutkimuskysymykseni koskivat oppivelvollisuudelle annettuja merkityksiä ja ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen eroja hallituksen esityksessä. Tutkielman aineistona toimi hallituksen esitys eduskunnalle oppivelvollisuuslaista ja eräistä siihen liittyvistä laeista (HE 173/2020 vp). Hallituksen esitys toimi eduskunnan lainsäädäntökäsittelyn pohjana ja sisälsi ehdotettujen lakimuutosten lisäksi muun muassa arviointia uudistetun lainsäädännön vaikutuksista. Tutkielmaan rajasin osiot, jotka koskivat asian taustaa ja tavoitteita sekä vaikutusarviot. Analyysimenetelmänä käytin laadullista sisällönanalyysia ja teemoittelua. Teorian rooli analyysissani oli ohjaava. Tutkielman tuloksena hallituksen esityksessä kuvatulle oppivelvollisuudelle muodostui kolme päämerkitystä: työllistettävyyden väline, universaalien oikeuksien tekijä sekä yksilöllisen mutta säädeltävän opintopolun takaaja. Työllistettävyyden väline on merkitys, joka antaa pohjan koko oppivelvollisuuden uudistamiselle ja sopii näin aiemman tutkimuksen johtopäätöksiin työelämästä koulutuksen muutoksen ajurina. Universaaleina oikeuksina hallituksen esityksessä esitettiin opintojen maksuttomuus ja oikeus opinto-ohjaukseen. Yksilöllinen mutta säädeltävä opintopolku sisälsi vapaan hakeutumisoikeuden peruskoulun jälkeisiin koulutuksiin, tosin tämä vapaus poistuu mikäli oppivelvollinen ei pääse hakemiinsa kohteisiin ja kunta uusien velvoitteiden myötä osoittaa oppivelvolliselle opiskelupaikan. Ammatillista koulutusta ja lukiokoulutusta käsiteltiin hallituksen esityksessä pitkälti yhtäläisinä valintoina, mutta ammatillisen koulutuksen erityisen tiiviit suhteet työelämään näkyvät hallituksen esityksessä.

Mediassa sekä koulutuspolitiikassa on vasta viime aikoina alettu kyseenalaistamaan koulujen al-kamisaikoja ja esitetty niitä syynä murrosikäisten krooniseen univajeeseen. Tutkielmani kuvailee aineiston avulla millaisia yhteyksiä koulunkäynnillä ja unella on sekä niitä ratkaisuehdotuksia, joita aineisto esittää murrosikäisten koululaisten univajeeseen. Tutkimuskysymykseni ovat 1) Millä tavoin uni on yhteydessä murrosikäisten koulunkäyntiin? 2) Minkälaisia ratkaisuehdotuk-sia aineisto esittää kouluaamujen alkamiselle? Tutkielmani on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jonka aineisto koostui 22:sta tieteellisestä tutki-musartikkelista. Artikkelit ovat osa suomen- ja osa englanninkielisiä, ja ne ovat kaikki kerätty Google Scholar-tietokannasta. Analyysimenetelmäni oli sisällönanalyysi, jota kaikin poimimaan aiheeseen liittyvät eri yhteydet ja näkökulmat erilaisiin kategorioihin. Lisäksi nostin aineistosta ratkaisuehdotuksia. Jopa puolet koululaisista nukkuu liian vähän. Tuloksista voidaan todeta, että unen on merkittävää vaikutusta murrosikäisten kognitiivisiin kykyihin, mielialaan, fyysiseen- ja henkiseen terveyteen, turvallisuuteen sekä koulumenestykseen. Unen määrään näyttäisi vaikuttavan biologisten tekijöiden lisäksi koulun alkamisaika, sekä nukkumaanmenoaika ja sitä edeltävä toiminta. Aineiston tutkimukset osoittavat lisääntynyttä unen määrää, kun koulun alkamisaikaa siirretään myöhäisemmäksi. Aineistoissa esitetään koululaisten krooniselle univajeelle ratkaisuehotukseksi kouluaamujen siirtämistä myöhäisemmäksi, vanhempien asettamia nukkumaanmenoaikoja, virvokkeiden ja elektroniikan käytön rajoittamista iltaisin sekä enemmän terveystiedon opetusta liittyen nukkumiseen.

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tarkastella alanvaihtoa ja siihen liittyvää ammatillisen identiteetin muutosta ja kehittymistä. Alanvaihto on tyypillistä nykytyöelämässä, jossa työsuhteet eivät ole enää yhtä pysyviä ja vakaita kuin ennen. Tutkin enimmäkseen vapaaehtoisia urasiirtymiä, joissa pääasiallinen syy alanvaihdolle on oma halu vaihtaa alaa. Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Keskityn tarkastelemaan kahta suomalaista, yhtä amerikkalaista sekä yhtä aasialaista haastattelututkimusta. Tutkimusaineistostani selviää, että työelämän lisäksi ammatilliset identiteetit elävät jatkuvassa muutoksessa. Liitämme ammatinvalintaan monia kulttuurisia oletuksia siitä, miten työn tulisi kuvata meitä ihmisinä ja pidämme alanvaihtoa rohkeana tuntemattomaan hyppäämisenä. Tällaiset yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti rakentuneet mallitarinat voivat toimia samaistumispintoina uutta identiteettiä muodostettaessa, mutta ne voivat aiheuttaa myös sosiaalisia paineita. Tarinat työn merkityksellisyydestä ja ”oman jutun” löytämisestä toistuivat tutkimieni artikkelien haastatteluissa. Kulttuuriset oletukset eivät ainoastaan mahdollista, vaan ne voivat myös rajoittaa identiteettityötä. Alanvaihtoon liittyy myös ristiriitaisia kokemuksia ja negatiivisia tuntemuksia. Erityisesti amerikkalaisessa ja aasialaisessa tutkimuksessa tuli esiin ristiriita työn merkityksellisyyden ja taloudellisen menestyksen välillä. Tutkielmani tuloksista voidaan päätellä, että alanvaihto ja siihen liittyvä ammatillisen identiteetin muutos ei ole yksinkertainen prosessi. Ammatilliseen identiteettiin liitetään kulttuurisia odotuksia jatkuvasta oppimisesta, joustavuudesta ja työn merkityksellisyydestä. Alanvaihto voi lisätä työn merkityksellisyyttä ja tyytyväisyyttä elämään, mutta itsensä toteuttamisen tapoja voi löytää myös muualta kuin työelämästä.

Asiantuntijakulttuuri on laajentunut, ja sen myötä perinteisten tieteellisten asiantuntijoiden rinnalle on noussut uusia toimijoita. Tämä ilmiö herätti mielenkiintoni, ja halusin tutkia tarkemmin, mitä asiantuntijuus tarkoittaa ja millaista osaamista asiantuntijan rooli edellyttää tällä hetkellä. Kandidaatin tutkielmani tarkoituksena on koostaa tietoa asiantuntijuutta tarkastelleista tutkimuksista integroivan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Aikaisemmissa tutkimuksissa asiantuntijuus määriteltiin yksilön erityisosaamisena ja lahjakkuutena, jota vahvistetaan akateemisella koulutuksella ja työkokemuksella. Teoreettisessa taustassa kuvailen kolmea erilaista asiantuntijuutta sekä niiden kehittymistä. Koska asiantuntijuuden käsite on laaja, olen rajannut näkökulman koskemaan työelämään kytkeytyvää asiantuntijuutta. Tarkastelen kandidaatin tutkielmassani asiantuntijuus käsitettä ja tekijöitä, jotka vaikuttavat asiantuntijuuden kehittymiseen työpaikalla. Tutkimus tehtävänä on muodostaa monipuolinen kokonaiskuva asiantuntijuudesta työympäristössä. Tutkimuskysymykseni ovat 1) Millä eri tavoin asiantuntijuus voidaan määritellä? ja 2) Millaisista palasista asiantuntijuus rakentuu työympäristössä? Toteutin tutkielman integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoni muodostuu 11.vertaisarvioidusta tieteellisestä artikkelista, jotka ovat sekä määrällisiä että laadullisia. Artikkelit ovat englannin kielisiä, ja ne kerättiin EBSCOhost-tietokannasta. Analyysi toteutettiin aineistolähtöisenä sisällön analyysinä, käytännössä yliviivaamalla ja ryhmittelemällä aineistoa tutkimuskysymyksien ohjaamana. Analysoinnin myötä tutkielman tulokset muodostuivat suhteessa tutkimuskysymyksiin. Tutkimus tulosten perusteella, asiantuntijuus koostuu monista erilaisista tekijöistä, kuten tietämyksestä, taidoista ja kokemuksesta sekä se vaihtelee eri ammateissa, rooleissa ja ympäristöissä. Asiantuntijaksi kehittyminen voi olla seurausta esimerkiksi tietoisesta kehityksestä tai kokemuksen kautta hankitusta oppimisesta. Kehitystä aloittelijasta asiantuntijaksi kuvattiin prosessina, joka kehittyy ajan myötä koulutuksen, pitkäaikaisen kokemuksen, tukevan oppimisympäristön ja henkilökohtaisen motivaation kautta.

Kandidaatintutkielmani tarkoitus on tarkastella systemaattisen kirjallisuuskatsauksen keinoin autoritaarisen vanhemmuustyylin vaikutusta lapsen empatian kehittymiseen tutkimalla aiempia tutkimuksia ja niissä tehtyjä löydöksiä. Aiempi vanhemmuustutkimus pohjautuu pitkälti Baumrindin määritelmälle kolmesta vanhemmuustyylistä. Empatiaa voidaan tarkastella monen eri teorian valossa, joista nostan erityisesti Hoffmanin teorian empatian kehittymisestä. Tutkimuskysymykseni ovat 1) miten kirjallisuudessa määritellään autoritaarinen vanhem-muustyyli 2) miten kirjallisuudessa määritellään empatia ja 3) miten autoritaarinen vanhemmuustyyli vaikuttaa lapsen empatian kehittymiseen? Toteutin tutkimukseni systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, johon kuului 11 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia. Keräsin aineistoni systemaattisesti kolmesta eri tietokannasta, jotka olivat EBSCOhost, ERIC ja Finna. Analysoin tutkimusaineistoni sisällönanalyysin keinoin, käymällä artikkelit läpi tutkimuskysymyksittäin ja keräämällä löytämäni vastauksen taulukkoon, jonka avulla pystyin vertailemaan artikkeleita. Autoritaarisen vanhemmuustyylin määritelmistä löytyi neljä eri osatekijää, joista vanhemmuustyyli koostuu – vuorovaikutus, lämpimyyden ulottuvuus, kontrolli ja fyysinen rankaiseminen. Tutkimusartikkelien perusteella empatia on kykyä ottaa toisen näkökulma, toisen ihmisen tunteiden ymmärtämistä ja niihin reagoimista sisältäen emotionaalisen ja kognitiivisen empatian kykyjä. Lisäksi tutkimustulosten perusteella autoritaarinen vanhemmuustyyli voi vaikuttaa negatiivisesti lapsen empatian kehittymiseen.

Mål. Tidig forskning presenterar bluffsyndrom som ett fenomen som drabbar högpresterande kvinnor. I modern forskning framträder ett mångfasetterat syndrom, som i arbetslivet kan drabba vem som helst oberoende av bransch eller arbetsposition. Syftet med avhandlingen är att undersöka hur bluffsyndrom tar sig uttryck i arbetslivet och i vilken utsträckning det finns fö-rebyggande åtgärder. Det teoretiska ramverket baserar sig på tidig forskning och teori, där bluff-syndromets uppkomst och karaktärsdrag diskuteras. Utgående från aktuella studier och det teo-retiska ramverket analyseras bluffsyndromets omfattning i arbetslivet samt förebyggande åtgär-der som arbetsgivare kan implementera i arbetskontext. Metoder. Syftet undersöktes genom en beskrivande litteraturstudie, med en integrerande infalls-vinkel, där tidigare studier analyserades. Analysen bestod av åtta vetenskapliga artiklar daterade mellan åren 2015-2021 och fanns i databaserna Google Scholar, EBSCO, Helka, ScienceDirect, National library of medicine, Elsevier samt Proquest. Artiklar valdes med hjälp av utvalda sökord och genom analyserande av abstrakt och resultat. Resultat och slutsatser. Analysens resultat visar att bluffsyndrom är ett reellt hinder i arbetslivet och har en negativ påverkan på både den enskilda individen och för organisationen i sig. Fak-torer som påverkar bluffsyndrom i arbetslivet är både individuella faktorer, såsom svag själv-bild, rädslan för misslyckande och framgång samt organisatoriska faktorer. Organisatoriska fak-torer har även en påverkan på bluffsyndromets omfattning i arbetslivet. Resultatet visar ytterli-gare att externa strategier innefattande övriga människor är den effektivaste förebyggande meto-den. Både strukturerade förfaringssätt, såsom fortbildning, som ostrukturerade metoder, såsom mentorskap, är effektiva metoder i förebyggande syfte.

Mål. Syftet med denna avhandling är att undersöka distribuerat ledarskap i skolor som lärande orga-nisationer och mer specifikt hurdan syn rektorer har på distribuerat ledarskap och hur distribuerat le-darskap påverkar lärare. Teoridelen baserar sig på för denna avhandling relevanta begrepp och teo-rier, vilket i detta fall är lärande organisationer, skolor som lärande organisationer och distribuerat ledarskap. Dessutom kommer skillnader mellan delat och distribuerat ledarskap att presenteras och distribuerat ledarskap i förhållande till aktivitetsteorin diskuteras. Med stöd från det teoretiska ram-verket undersöks rektorers syn på distribuerat ledarskap och hurdan inverkan distribuerat ledarskap har på lärare och deras arbete. Metoder. Studien utfördes som en beskrivande litteraturstudie med en narrativ infallsvinkel och målet var att skapa en omfattande bild av det ämne som studerades. Materialet för analysdelen bestod av tio vetenskapliga artiklar som valts genom systematiska sökningar i databaser med hjälp av kontrollerade sökord. Resultat och slutsatser. Resultaten visade att rektorer såg på distribuerat ledarskap som endera delegering av förhandsbestämda uppgifter eller som något som sker i interaktion mellan ledare, följare och de situationer de interagerar i. Rektorer upplevde också att distribuerat ledarskap kan föra med sig en del utmaningar så som motstånd från lärare och svårigheter att hitta lämpliga ledare. Överlag verkade rektorer ha en positiv inställning till distribuerat ledarskap och föredrog att distribuera sitt ledarskap. Resultaten tydde även på att distribuerat ledarskap har en positiv inverkan på en rad olika faktorer som är väsentliga för hur bra lärare trivs med sitt arbete. Distribuerat ledarskap hade en positiv inverkan på bland annat lärares arbetstillfredsställelse, organisatoriska engagemang, professionella lärande och affektiva engagemang.

Vuoden 2020 keväällä koronaviruspandemian leviämisen rajoittamiseksi päätettiin muiden toimien ohella keskeyttää lähiopetuksen järjestäminen perusopetuksessa, toisella asteella sekä korkeakoulutuksessa ja opetusta jatkettiin mahdollisuuksien mukaan etänä. Suomessa neljännesmiljoona korkeakoulututkintoa suorittavaa opiskelijaa joutui näiden toimien seurauksena siirtymään etäopiskeluun kesken lukukauden. Pandemia ja etäopiskelu jatkuvat edelleen ja opiskelijoiden tilanteesta on uutisoitu varsin runsaasti. Opiskelijat ovat myös osallistuneet uutisoinnin yhteydessä käytyyn verkkokeskusteluun aktiivisesti. Tässä tutkimuk-sessa selvitetään millaisia kokemuksia korkeakouluopiskelijoilla on koronapandemian myötä lisääntyneestä etäopiskelusta ja sen vaikutuksesta heidän hyvinvointiinsa. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että tilanteella on ollut huomattava vaikutus opiskelijoiden hyvinvointiin ja esimerkiksi Helsingin yliopistossa uupuneiden opiskelijoiden määrä on jopa kolminkertaistunut aikaisempiin vuosiin verrattuna. Tutkimuksen aineisto muodostui Yle-uutisten verkkosivuilla vuosina 2020 ja 2021 julkaistujen etäopiskelua käsittelevien uutisartikkelien yhteydessä käydystä verkkokeskustelusta ja etenkin etäopiskelua ja hyvinvointia käsittelevistä kommenteista (N=95). Aineistosta etsittiin kertomuksia etäopiskeluun ja hyvinvointiin liittyvistä kokemuksista narratiivisen analyysin keinoin Ylijoen (2005) käyttämää analyysitapaa mukaillen. Usean lukukerran aikana aineistosta hahmottuvista narratiiveista muodostettiin etäopiskelun vaikutusta hyvinvointiin kuvaavia tyyppikertomuksia. Suurin osa verkkokeskusteluun sisältyvien kommenttien sisältämistä narratiiveista (n=64) kuvasi koronapandemian myötä lisääntyneen etäopiskelun vaikuttaneen hyvinvointiin heikentävästi. Pienempi osa kommenttien sisältämistä narratiiveista (n=32) kuvasi hyvinvoinnin lisääntyneen etäopiskelun myötä. Nämä tulokset vahvistivat aikaisempien tutkimusten tuloksia, joiden mukaan opiskelijoiden hyvinvointi on enimmäkseen heikentynyt lisääntyneen etä-opiskelun myötä. Aikaisemmista tutkimuksista poiketen kommenteista löytyi myös huomattava määrä toisen henkilön asemaan samaistuvia tai näitä asemia havainnoivia narratiiveja (n=47), jotka nimettiin siltoja rakentaviksi kertomuksiksi. Suurin osa korkeakouluopiskelijoista kokee koronapandemian myötä lisääntyneen etäopiskelun vaikuttaneen hyvinvointiinsa negatiivisesti ja harvempi kokee sen vaikuttaneen hyvinvointiinsa positiivisesti. Opiskelijat kuitenkin usein osoittavat ymmärtävänsä omasta kokemuksestaan poikkeavia kokemuksia ja suhteutuvat niihin empaattisesti ja samaistuen.

Työelämän viestintä on yhä enenevissä määrin siirtynyt teknologiavälitteiseksi ja viimeisen kahden vuoden aikana koronapandemia on entisestään kiihdyttänyt tätä muutosta. Työelämän muutosten myötä vuorovaikutus tapahtuu paljolti teknologiavälitteisesti videotyökalujen tai pikaviestintäsovellusten kautta. Nonverbaalisen eli sanattoman viestin välittäminen on teknologiavälitteisesti haastavampaa. Kuitenkin emojit ovat tulleet kehittämään teknologiavälitteistä nonverbaalista viestintää. Emojit ovat hymiöistä kehiteltyjä tietokonevälitteisen viestinnän visuaalisia symboleja, joiden tarkoituksena on aiemman tutkimuksen mukaan, auttaa viestin merkityksen ymmärtämisessä tai tuoda viestiin mukaan emotionaalisuutta. Emojein käytöstä sosiaalisen median kanavissa on tehty jonkin verran aiempaa tutkimusta, mutta niitä on tutkittu selvästi vähemmän työelämäkontekstissa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena olikin kartoittaa työelämäkontekstissa toteutettua emoji-tutkimusta. Tarkemmin ottaen tarkastelussa oli organisaatioiden sisäinen viestintä. Tutkimuskysymykseni olivat (1) miten emojein käyttöä on tutkittu työelämäkontekstissa, (2) mitä emojein käytöstä työelämässä tiedetään ja (3) millaisia vaikutuksia emojein käytöllä on ensivaikutelmien muodostumiseen työelämässä? Tavoitteenani oli muodostaa yleiskuvaus aiheesta, joten toteutin tutkielmani kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistokseni valikoitui kahdeksan englanninkielistä tieteellistä artikkelia, joita analysoin sisällönanalyysin keinoin. Tutkimukseni osoittaa, että emojein käyttöä on tutkittu työelämäkontekstissa eri verkkoalustoilla sekä sähköpostiviestinnässä. Tarkastelun kohteena olivat erilaiset kasvolliset tai kasvottomat emojit tai hymiön ja emojein välimaastoon sijoittuva hymyilevä hymiö. Sekä tämän tutkimusaineiston, että aiemman tutkimuksen perusteella voidaan todeta seuraavaa: emojit ovat monitulkintaisia eikä niiden käyttö ole niin yksiselitteistä. Niillä on viestinnällisiä merkityksiä aivan kuten tekstillä tai muilla merkeillä. Niiden on havaittu vaikuttavan myös ensivaikutelmien muodostumiseen työelämäkontekstissa. Emojein käytöllä on monia sosiaalisia ulottuvuuksia, jotka olisi otettava jatkotutkimuskohteeksi, koska työn paikkariippumattomuus on voimakkaasti lisääntynyt ja moni organisaatio toimii hybridimallilla.

Työn imulla (eng. work engagement) tarkoitetaan suhteellisen pysyvää myönteistä motivationaalista ja emotionaalista hyvinvoinnin tilaa, jolloin työntekijällä on paljon energiaa ja myönteisiä tunteita työssä ja työtä kohtaan, jotka toimivat liikkeelle panevana voimana. Työn imun kokemiseen vaikuttavat merkittävästi työn voimavarat ja vaatimukset. Esihenkilöllä on mahdollisuus vaikuttaa näihin. Kandidaatin tutkielmani tavoitteena on selvittää esihenkilöiden käsityksiä työn imusta. Lisäksi selvitetään, että mitä työn voimavara- ja vaatimustekijöitä esihenkilöt tunnistavat, ja kuinka he kokevat voivansa vaikuttaa näihin. Tutkimuksen tuottamia tuloksia voidaan hyödyntää muun muassa johtamisen kehittämisessä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena henkilöstökonsultointialan organisaatiossa. Aineisto kerättiin haastatteluilla, mitkä toteutettiin videoyhteyden välityksellä kolmelle organisaation esihenkilölle. Aineiston analyysissä hyödynnettiin niin induktiivista kuin myös deduktiivista teorialähtöistä sisällönanalyysia. Tutkittavien ilmaisuja verrattiin Hakasen sekä Bakkerin ja Demeroutin työn imuun liittyvään kirjallisuuteen, sillä aiempaa vastaavaa vertailukelpoista tutkimusta ei ollut tehty Suomessa. Tapaustutkimusorganisaation esihenkilöt käsittivät työn imun lähes teoriaa vastaavasti. Työn voimavara- ja vaatimustekijöitä tunnistettiin laajasti, ja niihin koettiin voitavan vaikuttaa. Esihenkilöt kokivat merkittävimmäksi työn vaatimuksiin vaikuttamisen, niin este- kuin myös haastevaatimuksiinkin. Kuitenkin myös työn voimavaroihin koettiin voitavan vaikuttaa. Tutkimus tarjoaa tietoa tapaustutkimuksen organisaatiolle johdon käsityksistä, kertoo mahdollisesta koulutustarpeesta sekä antaa pohjustusta jatkotutkimuksille. Esihenkilöiden käsityksillä työn imusta ja kokemuksista vaikutusmahdollisuuksiinsa työn voimavaroihin ja vaatimuksiin liittyen on ensi sijassa merkitystä organisaation työntekijöiden työhyvinvoinnin kannalta. Näiden käsitysten pohjalta rakentuu se, kuinka työhyvinvointia johdetaan organisaatiossa ja millaiseksi työntekijäkokemus rakentuu. Jokaisessa organisaatiossa onkin aiheellista tarkastella johdon käsityksiä niin työn imun kuin myös työhyvinvoinnin suhteen.