Browsing by study line "Class Teacher, Education"

Tavoitteet. Tutkielmassa tavoitteena on selvittää, miten ADHD-oppilaita voidaan tukea perusope-tuksessa. ADHD on tarkkaavaisuushäiriö, jonka tyypillisinä oireina ovat heikentynyt keskittymis-kyky, impulsiivisuus sekä hyperaktiivinen käyttäytyminen. Tutkielmassa perehdytään tukitoimiin, joita pystyy hyödyntämään opetuksessa. Tutkielmassa tarkastellaan ADHD:lle ominaisia oireita, yleisyyttä sekä se, miten opettaja pystyy tukemaan ADHD-oppilaita tavallisissa luokissa. Tutkiel-man tärkeimpänä tavoitteena on löytää konkreettisia keinoja, joita jokainen opettaja pystyy käyttä-mään opetuksessaan. Tukikeinojen lisääminen auttaa sekä opettajaa että oppilasta, koska ne paran-tavat ADHD-oppilaan oppimista, mikä puolestaan vaikuttaa koulumenestykseen. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielmassa aineistona käytettiin seitsemää tieteellistä tutkimusta. Yksi teksteistä oli tieteellinen kirja ja loput tieteellisiä artikkeleita. Tutkielmaan valikoituivat aineistot, joissa esiteltiin ADHD-oppilaille soveltuvia tuki-toimia ja opetusmenetelmiä opetuksessa. Aineistot rajattiin siten, että ne liittyivät yleisopetukseen ja aineistoissa esitettyjä tukitoimia voivat harjoittaa erityisesti luokanopettajat. Lisäksi aineistojen valintakriteerinä oli, että ne käsittelivät sitä, millaisia haasteita ADHD-oppilailla on. Tulokset ja johtopäätökset. Kirjallisuuskatsauksen perusteella havaittiin, että ADHD-oppilailla on usein sellaisia haasteita oppimisessaan, mitkä vaativat tukitoimia. Tukemisen keinoja löytyi aineis-toista runsaasti. Tärkeimmät tutkimustulokset liittyivät ADHD-oppilaiden keskittymisen vaikeuk-siin, mitä pyrittiin tukemaan eri keinoin. Tukitoimia olivat monipuolinen ja selkeä ohjeiden anto, fyysinen ja hienomotorinen liikkuminen luokassa ja sen ulkopuolella, kirjanpito oppilaan tehtävistä ja ajastimen käyttö opetuksessa sekä oppilaslähtöinen opetus. Lisäksi koulunkäyntiavustajan tuki ja jatkuva palautteenanto nähtiin tärkeänä ADHD-oppilaiden opetuksessa.

Ristiriitatilanteiden ilmeneminen kouluympäristössä on yleistä, ja joskus näitä tilanteita tarvitsee ratkaista koulusovittelun kautta. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on selvittää, miten koulusovittelua toteutetaan suomalaisissa oppilaitoksissa. Lisäksi katsauksen tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät ovat sovittelutilanteen onnistumisen kannalta avainasemassa. Katsauksessa samalla tutustutaan teorioihin sovittelun taustalla. Koulusovittelun ymmärtäminen ja tiedostaminen osaksi yhteiskunnallista kokonaisuutta on tärkeää, sillä sovittelulla edistetään rauhaa ja turvallisuutta sekä sitä harjoittamalla lisätään kouluviihtyvyyttä. Toteutin kandidaatintutkielmani kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja hain tutkimusaineistoa Helka- kirjaston hakupalvelusta sekä hyödynsin Googlea että Google Scholaria kirjallisuuden kartoittamisessa. Aineistoksi löytyi sekä suomalaista että ulkomaalaista kirjallisuutta, tutkimuksia ja muita julkaisuja. Aineiston haussa käytettiin erityisesti seuraavia sanoja: ristiriitatilanne, ristiriitatilanteen selvittäminen, selvittely ja sovittelu. Tämän kirjallisuuskatsauksen kohteena ovat lapset ja nuoret. Lisäksi rajaan tarkastelun ulkopuolelle yksityiset perusopetuksen järjestäjätahot. Kirjallisuuden perusteella sovittelun teoreettinen tausta on restoratiivisessa lähestymistavassa, mikä määrittää muun muassa periaatteet, joiden mukaan sovittelua tulisi toteuttaa. Aineiston perusteella suomalaisissa kouluissa toteutetaan sovittelutoimintaa osana puuttumisen menetelmien kokonaisuutta, joskin eroja oppilaitosten välillä on. Suomen Sovittelufoorumin (SSF) perustama Verso-ohjelma on merkittävin kasvatusalan sovittelutoiminnan edistäjä, jonka avulla suomalainen sovittelutaitoisuus on kasvanut ja monissa kouluissa käytössä on Verson kehittämä vertaissovittelutoiminta, jossa oppilaita osallistetaan sovittelutoimintaan.

Tavoitteet. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät ovat yhteydessä lasten lukumotivaatioon. Kansainväliset lukutaitotutkimukset ovat herättäneet huolta lasten lukutaidon heikkenemisestä. Suomessa tähän on reagoitu perustamalla Kansallinen lukutaitostrategia 2030, jonka tavoitteena on vahvistaa lasten lukutaitoa, monilukutaitoa sekä lukumotivaatiota. Näistä jälkimmäinen on tämän tutkielman aihe. Lukumotivaatiotutkimukset ovat osoittaneet, että lukumotivaatio on moniulotteinen ja siihen vaikuttavat tekijät voidaan karkeasti jakaa pätevyyden, ryhmään kuulumisen ja autonomian tunteiden alle, jotka ovat Ryanin ja Decin (2000) itsemääräämisteorian mukaan ihmisen kolme perustarvetta. Tutkielman tuloksien avulla saadaan käsitys lukumotivaatioon yhteydessä olevista tekijöistä, joita voidaan hyödyntää lasten lukumotivaatiota ja lukutaitoa tukemaan lähdettäessä. Menetelmät. Integroiva kirjallisuuskatsaus mahdollisti metodisesti erilaisten tutkimusten tarkastelun systemaattisin ottein. Hakukriteerien avulla EBSCO, ERIC ja Proquest tietokannoista aineiston läpikäymiseen päätyi 38 vertaisarvioitua artikkelia, joista 25 artikkelia sopi lopulliseen aineistoon. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmassa nousi esille perhetaustan, lapseen liittyvien tekijöiden, lukutaidon ja -aktiivisuuden sekä opettajan käyttämien lähestymistapojen yhteys lasten lukumotivaatioon. Erot tyttöjen ja poikien välillä lukumotivaatiossa havaittiin tutkielmassa tyttöjen eduksi. Lapsen muista ominaisuuksista nuori ikä, sisäinen hallintakäsitys sekä persoonallisuuksista avoimuus, tunnollisuus ja sovinnollisuus ennakoivat korkeampaa lukumotivaatiota lapsilla. Myös lukutaidolla havaittiin selvä yhteys lukumotivaatioon. Lukumotivaatio on korkea todennäköisesti lapsilla, joiden kotona näytetään lukemisen mallia, jotka kokevat voivansa vaikuttaa lukemaansa ja jotka viihtyvät koulussa, missä myös hyödynnetään erilaisia yhteisöllisiä tapoja käsitellä kirjoja. Tuloksia voivat hyödyntää varsinkin lapsen kanssa arjessaan työskentelevät varhaiskasvatus- ja luokanopettajat sekä vanhemmat, jotka omalla esimerkillään ja toiminnallaan mahdollistavat kirjoihin tutustumisen ja niistä innostumisen.

Sosiaaliset taidot ovat tärkeä osa ihmisen taitoja ja niitä tarvitaan läpi elämän. Jokainen lapsi käy peruskoulun ja on siellä osa vertaisryhmää. Tämän takia koulu on tärkeä paikka sosiaalisten taitojen kehityksen kannalta. Liikuntatunneilla ollaan paljon sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, joten koululiikunnan voidaan ajatella edistävän sosiaalisten taitojen kehitystä. Tutkimuksen tarkoituksena oli koota tietoa siitä, miten koululiikunta vaikuttaa alakouluikäisten lasten sosiaalisiin taitoihin. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuusaineisto koottiin suomalaisista ja kansainvälisistä vertaisarvioiduista tutkimusartikkeleista sekä muista luotettavista kirjallisuuslähteistä. Tavoitteena oli yhdistää sosiaalisista taidoista ja koululiikunnasta löytyvää tutkimustietoa sekä etsiä tutkimuksia koululiikunnan vaikutuksista sosiaalisiin taitoihin. Tutkimuksen keskeisenä havaintona todettiin koululiikunnan luovan suotuisia tilanteita sosiaalisten taitojen kehittymiselle. Opettajalla, oppilaalla ja vertaisryhmällä sekä oppisisällöllä on kaikilla oma roolinsa liikuntatunneilla sosiaalisten taitojen kehityksen kannalta. Opettaja voi edistää oppilaiden välistä vuorovaikutusta esimerkiksi valitsemillaan työtavoilla ja tavoillaan muodostaa ryhmiä. Opetussisällön taas tulee sisältää esimerkiksi pelejä liikuntatunneilla, jotta koululiikunta edistäisi sosiaalisia taitoja. Peleissä on keskeistä, että toimitaan vertaisryhmässä, joten myös vertaisryhmän voidaan ajatella olevan olennainen osa sosiaalisten taitojen kehityksen kannalta. Käyttämäni aineisto ei kuitenkaan antanut suoria tutkimustuloksia vertaissuhteiden vaikutuksista liikuntatunneilla sosiaalisin taitoihin. Käyttämäni aineiston perusteella voidaan kuitenkin todeta koululiikunnan kehittävän sosiaalisia taitoja. Tässäkin asiassa on kuitenkin kääntöpuoli. Esimerkiksi kiusatut tai heikot sosiaaliset taidot omaavat oppilaat eivät pääse ollenkaan mukaan vuorovaikutustilanteisiin, joten heidän sosiaaliset taitonsa eivät pääse kehittymään. Tutkielma nostaa esiin koululiikunnan merkityksen sosiaalisten taitojen opetuksen kannalta. Opettajat voivat hyödyntää tutkielmaa kehittäessään liikunnanopetustaan suuntaan, joka huomioi sosiaalisten taitojen sekä vuorovaikutustaitojen kehittämisen. Aihetta pitäisi tutkia enemmän, koska koululla ja liikunnanopetuksella on hyvät mahdollisuudet tukea sosiaalisten taitojen kehitystä. Löytämällä lisää tehokkaita keinoja kehittää sosiaalisia taitoja, voitaisiin pyrkiä esimerkiksi ehkäisemään kiusaamista. Jatkotutkimuksena tulisi tutkia, miten opettajakoulutus valmistaa opettajia opettamaan sosiaalisia taitoja. Tämän lisäksi olisi tärkeää tutkia, miten oppilas tai opettaja kokee koululiikunnan edistävän liikuntaryhmän yhteistoimintaa sekä sosiaalisia suhteita.

Tavoitteet. Tässä tutkielmassa tutkitaan millaisia haasteita autismikirjon oppilas kohtaa koulussa. Haasteet on rajattu oppimiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Autismikirjon oppilas oppii usein toisella tavalla kuin muut oppilaat. Tästä seuraa haasteita niin oppilaalle kuin opetusta toteuttavalle opettajalle. Autismikirjoon liittyy myös haasteet erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Tutkielman tarkoitus onkin löytää keinoja opettajalle tukea autismikirjon oppilasta luokassaan. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tulokset koostuvat 13 eri artikkelista. Tutkimuksessa tutustuttiin yleisesti autismikirjoon sekä siihen millaisia haasteita autismikirjon oppilas voi kohdata koulussa. Tutkimusaineisto on sekoitus kansallista ja kansainvälistä kirjallisuutta. Aineistona on monipuolisesti erilaisia tutkimusartikkeleja, kirjoja, raportteja sekä aihepiiristä kertovia sivustoja. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusaineistosta ilmeni, että autismikirjon oppilas voi kohdata monia haasteita koulupolkunsa aikana. Hyvin suunniteltu strukturoitu opetus auttaa autismikirjon oppilasta oppimaan ja ohjaamaan omaa toimintaansa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että vuorovaikutustaitojen opettaminen taas vaikuttaa autismikirjon henkilön vuorovaikutustaitoihin positiivisesti. Täysin ongelmatonta vuorovaikutustaitojen opettaminen ei kuitenkaan ole. Tärkeää on myös se, että autismikirjon lapsen kanssa työskentelevillä opettajilla ja ohjaajilla on tarpeeksi tietoa lapsen yksilöllisistä erityistarpeista.

Nykyään digitaalisen pelaamisen suosio on suurta, sillä 10–75 vuotiaista suomalaisista yli 80 % pelaa digitaalisia pelejä ainakin joskus ja yli 65 % aktiivisesti. Väestötasolla tarkasteltuna ilmiö on siis tavallinen. Pelaamisen yhteyksistä hyvinvointiin on keskusteltu kasvattajien keskuudessa ja mediassa jo pitkään. Aiheesta on myös tehty aiempaa tutkimusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä yhteen digitaalisen pelaamisen ja hyvinvoinnin väliset yh-teydet, jotta kasvattajat voivat käyttää kerättyä tietoa hyväkseen suunnitellessaan terveellistä pelikasvatusta. Digitaalisen pelaamisen merkityksestä hyvinvoinnille löytyi tutkimuksista sekä positiivisia että negatiivisia puolia. Näitä positiivisia ja negatiivisia yhteyksiä tarkasteltiin erikseen peilaten niitä kolmeen eri hyvinvoinnin osa-alueeseen. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui useista erilaisista lähteistä, joissa käsiteltiin tutkittavaa ilmiötä. Eri lähteitä käyttäen saatiin muodostettua kokonaisuus, joka vastaa tutkimuksen tarkoitusta ja vastaa tutkimuskysymykseen. Tutkimuksen tuloksina löytyi monia erilaisia yhteyksiä digitaalisen pelaamisen ja hyvinvoinnin välillä. Tutkimuksessa hyvinvointi oli jaettu kolmeen eri osa-alueeseen, jotka olivat psyykkinen-, fyysinen- ja sosiaalinen hyvinvointi. Pelaamisen vaikutuksia tarkasteltiin sekä positiivisesta että negatiivisesta näkökulmasta ja niitä peilattiin jokaiseen hyvinvoinnin osaan erikseen. Tulosten perusteella digitaalisen pelaamisen voi nähdä sekä hyvinvointia tukevana että sitä haittaavana tekijänä. Negatiiviset vaikutukset linkittyivät yleensä ongelmapelaamisen ympärille. Positiiviset yhteydet olivat havaittavissa silloin, kun pelaaminen ei haitannut muuta elämää. Tulosten perusteella voidaankin todeta, että kasvattajan on mietittävä tilannekohtai-sesti, miten rakentaa lapsen pelikasvatus hyvinvointia tukevaksi.

Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten draama ja draamakasvatus määritellään, miten ne näkyvät perusopetuksessa ja opetussuunnitelmassa ja miten draamaopetuksen kautta voidaan käsitellä myös muita kuin suoraan draamakasvatukseen liittyviä opetussuunnitelman sisältöjä ja tavoitteita. Draama on opetussuunnitelmassa kirjattu osaksi äidinkielen ja kirjallisuuden sisältöjä; se ei ole saavuttanut oman oppiaineen asemaa perusopetuksessa. Tutkielma on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tutkielman aineistoksi valikoitui tieteellisiä julkaisuja, joissa käsitellään draamaa ja draamakasvatusta sekä taidepedagogiikkaa. Aineisto ja lähdekirjallisuus kerättiin yliopiston tietokannoista, Google Scholarista ja kirjastosta. Tutkielmassa määritellään käsitteitä draama ja draamakasvatus ja kuvataan draaman käyttöä perusopetuksessa. Draamalle ja draamakasvatukselle on annettu useita määritelmiä, mutta useimmiten draamakasvatus käsitetään käsitteenä, joka sisältää draaman opetuksen, tutkimuksen ja taiteenalan. Draama perusopetuksessa käsitettiin kokemuksellisuutta ja toiminnallisuutta lisäävänä opetusmetodina, joka liittyi opetussuunnitelman perusteissa paitsi äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineeseen myös muihin humanistisiin reaaliaineisiin sekä taito- ja taideaineisiin. Draamalla ei ole perusopetuksessa asemaa itsenäisenä taito- ja sisältöalueena, mutta on tunnustettu, että draamaopetuksen kautta on mahdollista saavuttaa sellaisia oppimisen alueita, joita muiden oppiaineiden kautta ei voida tavoittaa.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää Emmanuel Levinasin fenomenologisen etiikan teorian soveltuvuutta opettajan ja oppilaan välisen pedagogisen suhteen tarkastelussa. Tutkimuksessa etsitään vastausta siihen, mitä Levinasin tarkoittama vastuullisuuden käsite merkitsee kasvatus- ja opetustyössä. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Lähdeaineisto koostui pääosin kansainvälisistä vertaisarvioiduista tutkimusartikkeleista. Analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tulokset ja johtopäätökset. Eettinen vastuullisuus pedagogisessa suhteessa liittyy opettajan ja oppilaan väliseen henkilökohtaiseen vuorovaikutussuhteeseen. Se ilmenee toisen ihmisen ainutkertaisuuden kunnioittamisena sekä inhimillisen tiedon ja ymmärtämisen rajojen tunnistamisena. Pedagoginen suhde on ensi sijassa eettinen ja se määrittää didaktisen suhteen onnistumista.

Goal: The goal with this thesis is to through a literature study of different steardocuments, the finnish law and earlier research give an overview of the current situation in special pedagogy and how it looks in reallity compared to how it should look acording to beforementioned earlier publications. Methods: I have analyzed different steardocuments to be able to decide how teachers and and school personel should act when it comes to special pedagogy but also through analyzing earlier literature and articles give an overview of how it looks in reality compered to steardocuments. its it a describing litterature overview. Results and coclusions: The results shows tha pupils with need of support dont get the amount of support they need, and by law is right to. both the school curiculum and the finnish and swedish law support that pupils with need of support should get that but unforunatly, this is not the case.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, miten esiopetus tukee lasten lukivalmiuksia, mitkä tekijät ennustavat lukemaan oppimista ja miten opettajan antama tuki ja kannustus vaikuttavat lapsen kehittyvään lukutaitoon. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet esikoulun tärkeimmäksi tehtäväksi herätellä ja ylläpitää lasten lukemaan oppimisen intoa. Aiemmat tutkimukset ovat myös osoittaneet kielellisen tietouden olevan avainasemassa alkavan lukutaidon kehittymisessä. Opettajan asenteen on myös aiemmissa tutkimuksissa osoitettu vaikuttavan lasten motivaatioon oppia lukemaan. Menetelmät. Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena narratiivisena menetelmänä. Se toimii yleiskatsauksena, käsittelee aiheesta aiemmin tehtyjä tutkimuksia ja muodostaa niiden pohjalta vastaukset tutkimuskysymyksiin. Kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa lähdeaineistot ovat laajempia kuin muissa kirjallisuuskatsauksen tyypeissä. Aineiston kokosin käyttämällä tutkimukseeni kuuluvia avainsanoja. Olen käyttänyt aineistonani suomen- ja englanninkielisiä artikkeleita ja tutkimuksia. Tulokset ja johtopäätökset. Tuloksista kävi ilmi yksiselitteisesti seuraavia tuloksia. Esiopetuksen tärkeimpänä tehtävänä lukutaitoon liittyen on lukuinnostuksen herättäminen ja ylläpito. Esiopetusikäisellä kirjaintuntemus ennustaa lukemaan oppimista sekä kirjain-äänneyhdisteiden osaaminen. Lukutaidon kehittyminen pohjautuu kielelliselle kehitykselle. Lapsen sisäisellä motivaatiolla on suuri merkitys taitojen oppimiseen ja sisäinen motivaatio voi kehittyä pikkuhiljaa samalla kun taidotkin kehittyvät.