Browsing by study line "Class Teacher (educational psychology)"
Now showing items 1-12 of 12
-
(2021)Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli tarkastella alakoulun elämänkatsomustietoa ja sen opettamista. Tutkielmassa kuvataan elämänkatsomustiedon oppiaineen asemaa ja erityisyyttä sekä valmiuksia, joita alakoulun elämänkatsomustiedon opettaminen ja opetuksen järjestäminen edellyttävät. Elämänkatsomustieto on vaihtoehto oman uskonnon oppiaineelle. Elämänkatsomustieto on suunnattu uskontokuntiin kuulumattomille oppilaille, mutta opetukseen osallistuu myös niin kutsuttuihin vähemmistöuskontokuntiin kuuluvia oppilaita. Oppiaine on ollut olemassa 36 vuotta, mutta tutkimukset osoittavat, että sitä leimaa yhä jonkinlainen hajanaisuus ja epämääräisyys. Elämänkatsomustiedon opettamista, erityisesti alakoulun osalta, on tutkittu vähän. Tutkimuskysymyksinä olivat ”Miten elämänkatsomustiedon oppiaine on rakentunut ja mikä on sen erityisyys alakoulun oppiaineena?” sekä ”Mitä valmiuksia alakoulun elämänkatsomustiedon opettamiseen ja opetuksen järjestämiseen tarvitaan?” Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostuu 18 artikkelista, vuoden 2014 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden alakoulun elämänkatsomustiedon osuudesta sekä Opetushallituksen voimassa olevasta ohjeesta koskien peruskoulun katsomuskasvatusta. Aineistossa on viisi tieteellistä artikkelia ja 13 muuta artikkelia. Analyysissa hyödynnettiin teoriasidonnaista sisällönanalyysia, jossa aineistoa tiivistettiin ja luokiteltiin teoriaan ja käsitteisiin tukeutuen. Tutkielma osoitti, että elämänkatsomustiedon tieteenalatausta on monitieteinen ja hajanainen. Elämänkatsomustiedolla on uskonnon oppiaineen kanssa sekä yhteisiä että erillisiä sisältöjä. Oppiaineen lähtökohtana on oppilaan elämismaailma, ja työskentelyn ja arvioinnin tapojen tulee olla monipuolisia. Opetus järjestetään usein heterogeenisten yhdysryhmien opetuksena. Tulokset osoittivat, että opettaja tarvitsee valmiuksia aineenhallinnassa sekä ryhmän toiminnan ja oppilaiden ajattelun tukemisessa. Lisäksi opettajalta edellytetään oman katsomuksellisen positionsa reflektointia.
-
(2021)Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä draamakasvatuksen kehollisesta luonteesta sekä pyrkiä selvittämään, millä tavoin keholliset kokemukset draamakasvatuksessa voivat tukea myönteisen kehonkuvan rakentumista. Tutkimusongelmani muotoutui opintojeni myötä kasvaneesta kiinnostuksesta draamakasvatuksen ja kehollisen oppimisen mahdollisuuksiin. Aikaisempien tutkimusten mukaan draamakasvatuksen on nähty vaikuttavan edistävästi esimerkiksi itseluottamukseen ja itsetuntemukseen sekä vahvistavan tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Toteutin tutkielman systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Kokosin tutkimusaineiston EBSCOhost-tietokannasta hyödyntäen erilaisia sisäänotto- ja poissulkukriteereitä. Aineistoksi suodattui kahdeksan (8) vertaisarvioitua tutkimusartikkelia, jotka ovat julkaistu vuosien 2013–2020 välillä. Analysoin aineistoa teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin, jolloin tutkielman teoreettinen tausta loi pohjaa analyysille. Tarkastelin tutkimustuloksia viidessä kategoriassa: draamakasvatus tilana kehollisille kokemuksille, turvallinen ja salliva oppimisympäristö, kokemusoppiminen, vuorovaikutteinen työskentely sekä kokonaisvaltainen itseilmaisu. Tulosten perusteella draamakasvatus, kokemuksellisen oppimisen alustana, voi parhaimmillaan tarjota myönteistä kehonkuvaa tukevan turvallisen ja sallivan oppimisympäristön, jossa kokonaisvaltaisen itseilmaisun ja toiminnan jälkeisen reflektion kautta voidaan syventyä itsetutkiskeluun omana itsenään tai roolityöskentelyn kautta. Kehon aktiivinen ja moninainen ilmentäminen voi tulosten mukaan mahdollistaa väylän tutustua omaan kehoon, sen rajoihin ja mahdollisuuksiin, sekä harjoittaa kehotietoisuutta. Luottamuksellisen ja arvostavan ilmapiirin nähtiin vaikuttavan kokemuksiin kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta, ja erilaisten kontaktiharjoitteiden myötä draamatoimintaan osallistuneille mahdollistui myönteisiä kehollisia vuorovaikutustilanteita.
-
(2021)Nyky-yhteiskunnassamme on lähes mahdotonta pärjätä ilman sujuvaa lukutaitoa ja etenkin kriittisen lukutaidon merkitys korostuu jatkuvasti. Samanaikaisesti heikon lukutaidon omaavien henkilöiden määrä on kasvanut viidellä prosentilla kymmenessä vuodessa. Erityisen huolestuttavaa on taitotasojen eriytyminen tyttöjen ja poikien välillä. Tästä syystä opettajiin kohdistuu entistä suurempi paine onnistua lukemaan opettamisessa. Kandidaatin tutkielmani päätavoitteena on vastata tähän haasteeseen luomalla parempi ymmärrys luokanopettajaopiskelijoiden kokemista valmiuksista lukemaan opettamisessa. Erityistä huomiota kiinnitettiin opiskelijoiden kokemiin haasteisiin sekä näistä kumpuaviin kehityskohtiin yliopistokoulutuksen näkökulmasta. Toteutin tutkielman empiirisenä tutkimuksena, jonka tueksi tein kirjallisuuskatsauksen. Tutkimusaineistoni muodostui neljästä yksilöhenkilöhaastattelusta, jotka toteutin keväällä 2021. Aineiston analyysitapana käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, jota täydensin Gioia-menetelmällä sekä fenomenografialla. Analyysin tuloksena syntyi kolme keskeistä pääluokkaa, jotka kuvaavat tutkimuksen keskeisimmät löydökset. Tulosten perusteella luokanopettajaopiskelijat kokivat vaihtelevia valmiuksia lukemaan opettamisessa. Vaihtelevien valmiuksien taustalla vaikutti muun muassa käytännön kokemuksen puute sekä opintojen vaillinaisuus opetussuunnitelmassa esitettyjen tavoitteiden kannalta. Opiskelijoiden valmiudet lukemaan opettamisessa muodostuivat pääasiallisesti opetusharjoittelun sekä sijaisuuskokemusten kautta. Lukemaan opettamisessa haasteiksi nousivat erityisesti oppilaiden väliset yksilölliset tarpeet, opettajan valmiuksien puutteellisuus sekä käytettävissä olevien resurssien riittämättömyys. Lukemaan opettamiseen keskittyvä opintojakso koettiin yleisesti liian teoreettisena eikä sen siten nähty vastaavan työelämän vaatimuksiin.
-
(2021)Tutkielman tavoitteena on koota tietoa flow-ilmiöstä tulevaa gradutyötä varten. Tutkielma kes-kittyy erityisesti flow-tilan mahdollisuuksiin tukea oppimista sekä motivaatiota. Oletuksena on, että flow-ilmiöllä on positiivisia vaikutuksia motivaatioon ja oppimiseen, mutta tutkielman tar-koitus on tehdä tarkempaa selvitystä. Tutkimus pohjautuu Csikszentmihalyin kokoamaan flow-ilmiö teoriaan, jonka pohjalta valittua aineistoa tutkitaan. Teorian pohjalta tutkimuskysy-myksiksi valikoitui kaksi kysymystä: 1. Miten flow-ilmiö vaikuttaa oppimiseen? 2. Millainen vaikutussuhde motivaatiolla ja flow-ilmiöllä on? Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, joka mahdollisti tiedon kokoamisen sekä ai-heen yhdistämisen motivaatioon ja oppimiseen. Aineisto valikoitiin etsimällä artikkeleita, joissa flow-ilmiön ja motivaation tai flow-ilmiön ja oppimisen välistä yhteyttä tutkittiin. Tämän jälkeen aineistosta löydettyjä tuloksia pystyttiin vertailemaan aikaisempaan teoriaan. Flow-tilalla huomattiin olevan positiivisia vaikutuksia molempiin tutkimuskysymyksiin. Flow-tilan huomattiin tukevan oppimista ja tuloksista huomattiin vaikutus oppimisen käyrään. Itse-ohjautuvan opiskelun huomattiin mahdollistavan flow-ilmiön useammin, kuin opettajajohtoi-nen, koska flow-ilmiö syntyi helpommin, kun opiskelu oli itseohjautuvaa. Flow-ilmiön huomat-tiin myös tukevan sisäistä motivaatiota, joka näyttäytyi pitkäjänteisyytenä. Tuloksista saatiin myös vahvistusta sille, että flow-ilmiö kasvattaa motivaatiota etenkin yksittäisten ominaisuuk-siensa osalta. Muun
-
(2021)Tutkimukseni tehtävänä oli selvittää mitä suomalaisen peruskoulun yrittäjyyskasvatus on tuoreimpien tutkimuksien valossa. Tutkimuksen kulmakivenä toimi Perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014) yrittäjyyskasvatukselle asetetut tavoitteet. Lähestyin aihetta kolmen apututkimuskysymyksen kautta: “Mitä yrittäjyyskasvatuksessa opitaan?”, “Miten yrittäjyyskasvatuksessa opitaan?” ja “Mitä ovat yrittäjyyskasvatuksen oppimistulokset?”. Yrittäjyyskasvatuksesta on suhteellisen paljon tutkimusta saatavilla 1970-luvulta alkaen, tieto on kuitenkin hajanaista ja rajallista, etenkin tarkasteltaessa pedagogisesta lähestymisestä suomalaista peruskoulua. Tutkimukseni on yhdistelmä kuvailevaa kirjallisuuskatsausta ja meta-analyysiä. Kuvailevalle kirjallisuuskatsaukselle tunnusomaisesti kokoan ja yhdistelen hajanaista tietoa (Salminen 2011). Lisäksi meta-analyysille tyypillisesti pyrin tekemään johtopäätöksiä ja tarjoamaan uutta tietoa tutkimuskentälle (Salminen 2011). Tutkimuksen tuloksista selviää, että perusopetuksen yrittäjyyskasvatuksen keskeisimmän asiakirjan eli Perusopetuksen opetussuunnitelman (2014) ja sitä tukevien Opetus- ja kulttuuriministeriön yrittäjyyslinjauksien ja Euroopan komission EntreComp-mallin tavoitteet ovat linjassa keskenään. Kaikki asiakirjat korostavat yrittäjyyskasvatuksen kokemuksellisuutta, oppilaan aktiivista toimijuutta, monipuolisia oppimisympäristöjä sekä sitä, että yrittäjämäiset taidot eivät ole synnynnäisiä taitoja vaan elämän aikana opittavia taitoja. Tutkimuksessa tunnistin neljä y r i t t ä j y y s k a s v a t u k s e n m e n e t e l m ä ä: y r i t t ä j y y d e s t ä o p p i m i n e n , arvonluomispedagogiikka, ideapedagogiikka ja miniyrityspedagogiikka. Yrittäjyyskasvatuksen menetelmien on havaittu vaikuttavan positiivisesti opiskelumotivaatioon, oppiainekohtaisiin oppimistuloksiin, yrittäjämäisiin taitoihin ja oppilaiden optimistiseen tulevaisuuden kuvaan. Johtopäätöksenä esitänkin, että yrittäjyyskasvatuksen roolia niin perusopetuksessa kuin opettajankoulutuksessa tulisikin vahvistaa.
-
(2021)Koulumaailmaa haastavat kiihtyvällä tahdilla tapahtuvat uudistukset niin uusien oppimistilojen kuin opetussuunnitelmienkin puolesta. Samalla huoli kouluhenkilökunnan sekä oppilaiden hyvinvoinnista on jatkuvasti läsnä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, ettei koulussa päästä parhaimpiin tuloksiin ainoastaan kognitiivisia taitoja painottamalla. Sen lisäksi kouluhyvinvointia edistääksemme tiedetään tarvittavan itsensä arvostusta, positiivisten tunteiden kokemista sekä myönteisiä sosiaalisia suhteita. Tämän tutkielman tavoitteena oli lisätä ymmärrystä positiivisesta pedagogiikasta ryhmässä toimimisen ja vuorovaikutteisuuden näkökulmasta. Positiivinen pedagogiikka tähtää kouluissa oppilaiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemiseen luonteenvahvuuksia tunnistamalla, minkä vuorovaikutteista aspektia olin kiinnostunut tarkastelemaan tässä tutkielmassa. Tutkielmassa erittelin erilaisia työskentelytapoja positiivisen pedagogiikan harjoitteista, sekä analysoin sitä, minkälaista ryhmädynamiikkaan ja vuorovaikutustaitoja harjoitteet vaativat ryhmältä ja miten ne voivat kehittyä harjoitteita tekemällä. Toteutin tutkielman oppimateriaalianalyysina. Kokosin tutkimusaineiston valmiiksi kirjoitetuista positiivisen pedagogiikan harjoitteista ja se koostuu Huomaa hyvä! Näin ohjaat nuorta löytämään luonteenvahvuutensa (2017) -teoksesta, Positiivisen CV:n tekemisen tueksi olevista harjoitteista sekä Tämä elämä -hankkeen vahvuustehtävistä. Analysoin aineiston harjoitteita luokittelemalla ja teemoittelemalla eri vuorovaikutteisia työskentelytapoja sekä heijastamalla ryhmädynamiikkaan ja vuorovaikutustaitoihin liittyvää teoriaa suhteessa omaan tulkintaani. Tutkielman tulosten perusteella positiivisen pedagogiikan harjoitteita voidaan tehdä vuorovaikutuksessa muiden oppilaiden, opettajan sekä kotiväen kanssa. Aineiston harjoitteet tarjoavat eri työskentelytapoina tehtäviä harjoitteita, jotka haastavat ryhmää vaatimalla sen jäseniltä vuorovaikutustaitoja sekä jo kehittynyttä ryhmädynamiikkaa. Harjoitteet ohjasivat ja haastoivat hypoteettisesti ryhmädynamiikan kehittymiseen painottamalla yhteisiä sääntöjä ja toimintatapoja, opettajan ja oppilaan välistä yhteyttä, turvallista oppimisympäristöä sekä erilaisissa ryhmärooleissa toimimista.
-
(2021)Tässä kandidaatin tutkielmassa tarkastelen luonteenvahvuuksia ja niiden yhteyttä akateemisin saavutuksiin sekä koulussa toteutettuja positiivisen psykologian interventioita. Tutkimus pyrkii vastaamaan kysymyksiin: Mitä vaikutuksia positiivisen psykologian interventioilla on havaittu ala-ja yläkoulussa? Mitkä luonteenvahvuudet ovat yhteydessä akateemisiin saavutuksiin? Kandidaatin tutkielmani on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksessani tarkastelin 11 tutkimusartikkelia, joissa tutkittiin positiivisen psykologian interventioiden vaikutuksia ylä -ja alakouluissa. Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittivat, että positiiviseen psykologiaan pohjautuvat interventiot ja niissä hyödynnetyt menetelmät tukevat oppilaiden kouluintoa, koulusitoutuneisuutta sekä vahvistavat vuorovaikutustaitoja sekä positiivista luokkahuonekäyttäytymistä. Positiivisen psykologian menetelmät auttavat oppilaita kehittämään niitä luonteenvahvuuksia, joista on hyötyä koulutyöskentelyssä, mitkä ovat myös yhteydessä akateemisiin saavutuksiin. Oppimisen ilon, sinnikkyyden, innokkuuden, uteliaisuuden, itsesäätelykyvyn ja toiveikkuuden luonteenvahvuudet ovat tutkimusten mukaan yhteydessä akateemisiin saavutuksiin. Opinnäytetyön perusteella voidaan sanoa, että positiivisen psykologian interventioilla on myönteisiä vaikutuksia oppilaiden kouluiloon, koulusitoutuneisuuteen sekä niiden myötä parempiin akateemisiin saavutuksiin. Positiiviseen psykologiaan pohjautuvat menetelmät edistävät oppilaiden hyvinvointia ja tukevat heitä monella elämän osa-alueella.
-
(2021)Tämän tutkielman tarkoituksena oli tarkastella urheilupsykologista tutkimusta psyykkisten taitojen harjoittelusta. Tarkastelun kohteena oli urheilusuorituksen kannalta tärkeimmät psyykkiset taidot ja niiden hyödyllisyys. Lisäksi katsaus tarkasteli asioita, jotka laadukkaassa henkisessä valmennuksessa tulee huomioida. Aiemman tutkimuksen mukaan psyykkisten taitojen tarkoituksenmukaisella käytöllä on yhteys huippusuoritukseen sekä hyvinvoinnin lisääntymiseen monipuolisesti eri lajeissa. Tutkimuskysymykset asetettiin seuraavasti: ”Mitkä psyykkiset taidot ovat suorituksen kannalta tärkeimpiä urheilussa ja miten niitä harjoitellaan?” sekä ” Mitä hyötyä on psyykkisten taitojen harjoittelusta ja mitä asioita tulee huomioida laadukkaassa psyykkisten taitojen valmennuksessa?” Tämä tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineiston haku kohdistui urheilutieteisiin ja urheilupsykologiaan erikoistuneisiin journaaleihin. Tutkielman aineistoksi valikoitui yhdeksän vertaisarvioitua tutkimusartikkelia. Valitut artikkelit olivat otsikkotasolla ja sisällöllisesti yhteydessä tutkimusongelmaan. Aineistoon sisällytettiin aineistonvalintaa ohjanneet kriteerit täyttäneitä julkaisuja. Valitut artikkelit oli julkaistu alan kärkijournaaleissa tai vuoden 2014 jälkeen. Mielikuvaharjoittelu, itsepuhe, tavoitteenasettelu sekä vireystilan säätely olivat urheilusuorituksen kannalta tärkeimmät psyykkiset taidot. Käsitteiden käyttö oli aineistossa paikoin epäjohdonmukaista. Psyykkisten taitojen harjoittelu kehitti urheilusuoritusta ja se oli monipuolisesti hyödyllistä. Kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan pohjautuva valmennus, joka huolehtii tehtäväsuuntautuneesta motivaatioilmastosta näyttää olevan laadukkain tapa harjoituttaa psyykkisiä taitoja. Ajatusten uudelleenjärjestäminen suorituksen kannalta optimaalisella tavalla näytti olevan psyykkisten taitojen tärkein tehtävä. Urheilijan ikä ja tämän suhtautuminen psyykkisten taitojen harjoitteluun tulee myös huomioida valmennusta suunniteltaessa.
-
(2021)Social and emotional learning (SEL) has been the zeitgeist in education for the last 20 years. Part of this trend researchers have developed numerous measuring instruments for assessing the social and emotional learning. Previous research has shown that the theory of social and emotional learning is rather elusive and lacks an established definition. The majority of SEL measuring instruments are also short-lived and developed with American populations. The aim of this study is to explore the present state of SEL measuring instruments, since the previous compendiums are already ten years old. This study was conducted as a systematic literature review. 101 unique measuring instruments related to social and emotional learning were identified during the data collection phase. The measuring instruments were systematically indexed for future reference for the first time. In addition, 12 self-report measures were further analysed and compared against the SEL framework of the Collaborative for Academic, Social, and Emotional Learning (CASEL). The majority of SEL measuring instruments still originate from North America. Compared to the previous reviews, the amount of measures assessing both social and emotional skills has increased. Apart from the psychometric differences, the analysed 12 measuring instruments emphasise different competence areas of social and emotional learning. The hegemony of CASEL can be seen as one of the underlying reasons for the increase of recent SEL measuring instruments. Since the competence areas of the CASEL framework are so extensive, all analysed 12 measures with their differing underlying theories slid effortlessly into the framework. The 101 indexed measuring instruments of social and emotional learning provide a robust springboard for follow up research.
-
(2021)Ihmiset kohtaavat taustamusiikkia arjessaan lähes päivittäin esimerkiksi työpaikalla, julkisissa tiloissa tai sosiaalisessa mediassa. Taustamusiikin vaikutusta oppimiseen ja kognitiiviseen suorituskykyyn on tutkittu usean vuosikymmenen ajan, mutta tulokset ovat olleet epäjohdonmukaisia. Tässä kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa tavoitteena on tutkia, millaista tutkimusta ja millaisia tutkimustuloksia taustamusiikin vaikutuksesta oppimiseen ja kognitiiviseen suorituskykyyn on tehty vuosina 2018–2020. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto rajattiin vuosina 2018–20 julkaistuihin tutkimuksiin ja niitä haettiin Helkan ja Google Scholarin tietokannoista. Käytetyt hakusanat olivat music, background music, learning, performance, cognitive performance, studying ja task performance. Tutkimusaineistoon valittiin 12 vertaisarvioitua tutkimusta, jotka tutkivat taustamusiikin vaikutusta oppimiseen tai kognitiiviseen suorituskykyyn. Seuraavaksi tutkimusaineiston tutkimukset koottiin taulukkoon, jossa tarkasteltiin tutkimusten tuloksia, oppimisen osa-aluetta, otoksen suuruutta, koehenkilöiden keski-ikää, taustamusiikin altistumisaikaa, taustamusiikin genreä ja taustamusiikin sanoituksien läsnä- tai poissaoloa. Taulukoimalla tarkasteltiin, että vaikuttaako nämä eri muuttujat siihen, millaisia vaikutuksia taustamusiikilla on esitetty olevan oppimiseen ja kognitiiviseen suorituskykyyn. Tutkimusaineiston tutkimuksissa taustamusiikilla esitettiin olevan lähes yhtä paljon positiivisia, neutraaleja kuin negatiivisiakin vaikutuksia oppimiseen ja kognitiiviseen suorituskykyyn. Tutkimustuloksena on, että taustamusiikin vaikutus oppimiseen ja kognitiiviseen suorituskykyyn on yleisellä tasolla yhä epäselvä. Tutkimusten lajittelemisella pyrittiin havaitsemaan, onko oppimisen osa-alue, otoksen suuruus, koehenkilöiden keski-ikä, taustamusiikin altistumisaika, taustamusiikin genre tai taustamusiikin sanoitukset yhteydessä taustamusiikin vaikutukseen. Näitä eri muuttujia tarkasteltaessa havaittiin tulosten olevan silti epäjohdonmukaisia, joten selkeitä johtopäätöksiä ei voitu esittää. Tämän katsauksen havainnot ovat linjassa aiempien aiheeseen liittyvien kirjallisuuskatsausten kanssa.
-
(2021)Tavoitteet. Psykologinen resilienssi on ihmisen kykyä selviytyä ja sopeutua vastoinkäymisistä elämässä. Resilienssi nähdään myös reittinä kohti hyvinvointia. Resilienssi syntyy sekä traumoista selviämisen yhteydessä että arkisissa stressitilanteissa. Kiinnostus resilienssiä kohtaan on lisääntynyt positiivisen psykologian terveyslähtöisyyden myötä. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, voiko resilienssi olla osa urheiluharrastusten hyvinvointia edistäviä vaikutuksia. Urheilun harrastamisella on tutkimuksien mukaan useita hyvinvointia edistäviä vaikutuksia. Lisäksi urheilun luonteeseen kuuluu stressaavat tekijät, joita syntyy suorituspaineiden alla. Tässä tutkielmassa selvitetään, onko psykologisella resilienssillä sekä lasten ja nuorten urheiluharrastuksilla yhteyttä. Lisäksi tutkitaan, millaisia resilienssin määritelmiä tutkimuksissa on käytetty ja mihin tarkoituksiin resilienssin hyötyjä on ajateltu. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin systemaattista kirjallisuuskatsausta. Aineisto valittiin monitieteellisistä tietokannoista vuosilta 2017–2021. Aineistoon valikoitui yhteensä 10 vertaisarvioitua artikkelia. Aineistossa oli mukana sekä määrällisiä että laadullisia tutkimuksia. Analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysiä ja tulosten syntetisoinnissa luokittelua. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulokset osoittavat, että aiempien tutkimuksien perusteella psykologisella resilienssillä oli yhteys lasten ja nuorten urheiluharrastuksiin. Urheilun harrastaminen paransi tekijöitä, jotka vaikuttivat myös resilienssin kehittymiseen. Tällaisia tekijöitä olivat muun muassa minäpystyvyys ja hallinnan tunne, sekä sosiaalinen osallisuus. Resilienssin määritelmissä oli eroavaisuuksia, mutta suurin osa määritelmistä oli nykyaikaisten suositusten mukaisia. Lisäksi resilienssi nähtiin tärkeänä välineenä sosiaalisen osallisuuden parantamisessa, mielenterveyden edistämisessä ja suorituskyvyn parantamisessa. Voidaankin päätellä, että urheilun harrastamisesta on hyötyä resilienssin kehittymiselle, ja kehittynyt resilienssi on hyödyksi hyvinvoinnille.
-
(2021)Tavoitteet. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää varhennetun kieltenopetuksen, kuten varhennetun englannin kielen opetuksen tuomia hyötyjä oppilaalle. Varhennettu kieltenopetus on melko uusi ilmiö niin kouluissa kuin tutkimuksenkin kentällä ja ilmiötä taustoitettiin perehtymällä siihen, miksi varhennettuun kieltenopetukseen on päädytty. Tutkimuksen tavoitteena oli perehtyä aikaisempaan tutkimukseen varhennetun kieltenopetuksen hyödyistä ja tuoda ne näkyväksi kasvatusalan ammattilaisille. Tutkimus oli ajankohtainen, sillä sen avulla saatiin selville, hyödyttääkö varhennettu kieltenopetus oppilasta, ja miten opetusta voitaisiin jatkossa kehittää. Tutkimuksen teoreettisena taustana oli sosiokulttuurinen oppiminen, jonka ajatuksena on, että oppilas oppii vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Teoreettinen tausta soveltui tutkimusaiheeseen, sillä vieraan kielen oppimisessa vuorovaikutus on keskiössä. Tutkimuksessa tutkitaan aikaisempaa kansainvälistä tutkimusta, jonka perusteella tehdään tulkintoja, miten varhennettu kieltenopetus hyödyttää oppilasta sosiokulttuurinen näkökulma huomioiden. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena ja tarkan aineiston hakuprosessin perusteella tutkimukseen valikoitui kahdeksan erilaista aineistoa. Aineistoja analysoitiin sisällönanalyysin avulla ja Finkin (2020) malli systemaattisesta kirjallisuuskatsauksesta toimi katsauksen taustalla. Tutkimukseen valikoituneiden aineistojen tutkimustuloksia luokiteltiin ja kategorisoitiin, ja tuloksista nostettiin esille tutkimuskysymyksen ja teoreettisen taustan kannalta olennaisia tuloksia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulokset osoittivat, että oppilas hyötyy varhennetusta kieltenopetuksesta kielitaidon, kielelle altistumisen ja motivaation näkökulmista. Varhennetun kieltenopetuksen ansiosta oppilaan kielitaito kehittyi esimerkiksi sanaston osalta. Toisaalta oppilas pääsi altistumaan kielelle enemmän, kun vieraan kielen opetus aloitettiin varhain. Oppilas on varhain lapsuudessa motivoitunut kielten oppimiseen ja varhennetun kieltenopetuksen avulla tätä moti-vaatiota voitiin tukea ja tarjota oppilaalle mahdollisuus vieraan kielen oppimiseen. Kun vieraaseen kieleen tutustutaan jo ensimmäiseltä luokalta alkaen, on asiasisältöjä helpompi rakentaa kolmannella luokalla, kun vieras kieli on oppilaalle entuudestaan tuttua. Myönteinen asenne kieltenoppimiseen kantaa hedelmää myös myöhemmin toisten vieraiden kielten oppimisessa.
Now showing items 1-12 of 12