Browsing by study line "Early Education"

Alle 3-vuotiaan varhaiskasvatuksen aloittaminen on iso asia lapselle ja hänen vanhemmilleen. Kun vanhempi jättää ensimmäisen kerran lapsensa varhaiskasvatuksen henkilökunnalle, tar-vitaan vanhemman luottamusta henkilökuntaan. Varhaiskasvatuksen henkilöstön tehtävänä on löytää sopivat pedagogiset keinot, joilla he voivat tukea lasta erotilanteessa ja noudattaa vanhemman kanssa sovittuja yhteistyökäytäntöjä. Tämä tutkimus tarkastelee alle 3-vuotiaan varhaiskasvatuksen aloitusta. Tarkempana tutki-muksen kohteena on varhaiskasvatuksen henkilökunnan rooli. Tutkimuksen tarkoituksena on lisätä tietoa varhaiskasvatuksen henkilöstön roolista, millaisia pedagogisia keinoja heillä on käytettävissä tukea lasta erotilanteissa. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan henkilöstön ja vanhempien yhteistyökäytäntöjä. Tämä kandidaatin tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka aineisto koostui kahdesta tutki-musartikkelista. Aineistosta etsittiin varhaiskasvatuksen henkilöstön pedagogisia keinoja ja yhteistyökäytäntöjä. Näistä tehtiin kaksi taulukkoa, joissa näkyy tutkimusartikkeleiden peda-gogisia keinoja yhdistävät tekijät sekä yhteistyökäytäntöjä yhdistävät tekijät. Analyysimene-telmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkimuksessa varhaiskasvatuksen henkilöstön rooli näyttäytyi kahdella tavalla, pedagogi-silla keinoilla tukea lasta sekä vanhempien kanssa tehtävänä yhteistyönä. Tutkimukseni antoi tietoa varhaiskasvatuksen henkilöstön roolista sekä tietoa siitä, mitä alle 3-vuotiaan varhais-kasvatus sisältää. Tuloksina saatiin useita samankaltaisia pedagogisia keinoja tukea lasta erotilanteessa, kuten kielellisiä ja kehollisia keinoja. Yhteistyökäytäntöinä tuloksista ilmeni muun muassa aloituskeskustelut, tutustumiskäynnit, videot ja kuvat.

Tiivistelmä - Referat - Abstract Varhaiskasvatussuunnitelma asettaa varhaiskasvatuksen opettajalle ohjeistuksen toteuttaa laadukasta pedagogista toimintaa. Varhaiskasvatussuunnitelmassa mainitaan teknologiakasvatus, jonka toteuttaminen herättää kiivasta keskustelua kasvattajien sekä vanhempien parissa (Koivula, M., & Mustola, M. 2017). Teknologiakasvatuksen tarkoitus ei ole ainoastaan älynäytöllä tai tabletilla pelaamista kuten yleisesti saatetaan ajatella, vaan sen tarkoitus on kannustaa tutkivaan ja kannustavaan työtapaan (Opetushallitus 2022). Tällä tutkimuksella pyrin tutkimaan voiko lisättyä todellisuutta hyödyntää varhaiskavatussuunnitelman mukaista teknologiakasvatusta. Tutkimuksen tarkastelunkohteena on lisättytodellisuus (AR). Kuvailen, analysoin sekä tulkitsen mitä oppimisen alueen taitoja voi lisätyllä todellisuudella kehittää. Lisäksi tutkimus kokoaa tietoa pedagogisen toiminnan toteuttamiseen tarvittavia resursseja. Avaan myös teoriaosuudessa varhaiskasvatussuunnitelmassa eriteltyjä oppimisen alueen sekä laaja-alaisen osaamiseen liitettyjä taitoja. Tulen rinnastamaan tuloksissa ilmeneviä taitoja varhaiskasvatussuunnitelmaan. Tutkimus on toteutettu integroivalla kirjallisuuskatsauksella. Tutkimusaineisto koostuu kuudesta tuoreesta kansainvälisestä tutkimuksesta, joista osa on ollut empiirisiä tutkimuksia ja osa kirjallisuuskatsauksena toteutettuja tutkimuksia. Aineisto on kerätty laajasti kansainvälisesti, sillä aihetta on tutkittu enemmän muualla maailmassa. Aineistosta on poimittu tutkimuskysymyksiin vastaavat vastaukset ja ne on luokiteltu ja tyypitelty kokonaiskuvan saamiseksi. Tutkimukseen on liitetty taulukko, josta näkee kuinka luokittelu ja tyypittely on toteutettu. Tulokset osoittavat, että lisätyllä todellisuudella on positiivinen vaikutus kielelliseen kehitykseen, muistiin ja keskittymiseen. Tutkimus kumoaa oletukset vuorovaikutustilanteiden vähenemisestä digilaitteiden parissa, sillä innoittamisen ja leikillisyyden läsnä ollessa vuorovaikutus lasten välillä oli runsasta ja kehittävää. AR:n avulla voidaan kehittää lasten oppimisen alueen taitoja kuten matemaattisia ja luonnontieteen taitoja. Lisätyn todellisuuden toteuttaminen on osittain opettajan asenteesta, sekä päiväkodin laitteistosta kiinni. Tärkeää on opettajan tutustuminen lisätyn todellisuuden mahdollisuuksiin ja harjoitella sen käyttöä.

This theoretically focused bachelor’s thesis aims to illuminate similarities and differences between pedagogical discussion on child agency in context of play-pedagogy and hobbyist discussions of player agency in context of tabletop roleplaying games. This research attempted to construct robust framework of theoretical models and concepts used to examine these topics and bring them together for comparison. What is play? What are tabletop roleplaying games? How are they different from similar phenomena? How are they similar? How does the concept of agency appear within their context? This theoretically focused research found many interesting parallels between the teacher profession and Game Master role, which has seldom been examined in depth in academic writing. Further, many of the game studies theories on pedagogical utility of games are complimentary to Hakkarainen’s narrative learning as it is applied in play-world pedagogy. This researches’ findings should be considered narrowly in context of play world pedagogy and game studies focused on tabletop roleplaying games.

Kirjallisuus on tärkeä osa lasten kehitystä useilla eri osa-alueilla. Useat eri kirjallisuutta koskevat tutkimukset tukevat tätä väittämää. Aram ja Shapira (2012) ovat tutkimuksessaan tutkineet lapsen ja vanhemman lukuhetkiä ja hetkien vaikutusta lapsen kehitykseen. Heidän mukaansa lukemisella on runsaasti myönteisiä vaikutuksia lasten kehitykseen (Aram & Shapira, 2012, s. 55, 60–61). Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014 tuodaan useassa kohtaan esille, kuinka kirjallisuuden tulisi olla osa esiopetusta. Tästä huolimatta Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen varhaiskasvatuksen laatua koskevan raportin tulokset ovat huolestuttavia varhaiskasvatus- ja esiopetuksen opetussuunnitelmaan nähden (Repo, Paananen, Eskelinen, Mattila, Lerkkanen, Gammelgård, Ulvinen, Marjanen, Kivistö & Hjelt, 2019, s. 96, 149). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää esiopetusikäisten lasten ajatuksia kirjallisuudesta, mitä kirjallisuus heille merkitsi, minkälaisesta kirjallisuudesta he pitivät sekä miten he kokivat heille ääneen lukemisen. Tämä tutkimus tehtiin kvalitatiivisella tutkimusotteella ja tutkimuksessa hyödynnettiin fenomenografiaa. Aineisto kerättiin haastattelemalla kymmentä esiopetusikäistä lasta toukokuussa 2022 kolmessa esiopetuksen yksikössä. Tutkimusaineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä. Tämän tutkimuksen aineiston valossa näyttäisi, että esiopetusikäisillä lapsilla oli myönteinen suhde kirjallisuuteen. Suurin osa piti itse lukemisesta, mutta kaikki pitivät, kun heille luettiin ääneen. Suurin osa koki kirjallisuuden tärkeäksi. Lukemisen merkityksellisyyttä perusteltiin muun muassa sen hyödyllisyydellä oppimisen kannalta. Tutkimukseen osallistuneet lapset pitivät kirjoista, joissa on erilaisia hahmoja sekä sellaisista, jotka herättivät tunteita. Etenkin jännitystä ja huumoria sisältävät kirjat olivat mieluisia. Tutkimustulokset vastasivat melko hyvin aiempia tutkimuksia ja artikkeleita, joiden mukaan lapset ovat esimerkiksi kiinnostuneita eläimistä ja huumorista kirjallisuudesta.

Bronfenbrennerin ekologisen teorian mukaan varhaiskasvatuksen aloitus on ekologinen siirtymä, jossa lapsen kaksi kasvuympäristöä, koti ja varhaiskasvatus, kohtaavat (Puroila & Karila, 2001, s.208–209). Varhaiskasvatuksen aloitukseen liittyviä lapselle ja huoltajille tärkeitä käytäntöjä on jouduttu muokkaamaan pandemiasta johtuvien rajoitusten ja suositusten vuoksi. Varhaiskasvatuk-sessa on jouduttu esimerkiksi rajoittamaan huoltajien pääsyä varhaiskasvatuksen sisätiloihin (Ope-tushallitus, 2022), jolloin lapsen ja huoltajien yhteinen tutustuminen sisätiloissa on siirtynyt ulos. Aiemman tutkimuksen (Poikonen & Lehtipää, 2009, s.75) mukaan huoltajat ovat tyytyväisiä var-haiskasvatukseen sekä kasvatusyhteistyöhön varhaiskasvattajien kanssa. Tutkielman tekeminen täs-tä aiheesta on tärkeää, koska normaalista poikkeavissa oloissa on tärkeä huomioida myös huoltajien kokemukset, jotta varhaiskasvatusta voidaan kehittää yhdessä huoltajien kanssa. Tutkielman tavoit-teena on selvittää, millaisia kokemuksia huoltajilla on varhaiskasvatuksen aloituksesta COVID-19 pandemian aikana. Tutkimuskysymykseni on, millä tavoin huoltajat ovat kokeneet varhaiskasvatuk-sen aloituksen. Tutkielmaani osallistui yhdeksän huoltajaa, joilla oli kokemusta varhaiskasvatuksen aloituksesta pandemia aikana. Rajasin tutkittavaa joukkoani pandemian kunnallisten tartuntamäärien perusteella. Tutkittaviksi kunniksi valikoituivat kolme kuntaa, joissa oli huomattavasti enemmän tartuntoja kuin muualla Suomessa: Espoo, Helsinki ja Vantaa. Keräsin aineistoni verkossa olevalla kyselylomak-keella julkaisemalla kyselylomakkeen linkin Facebookissa Puskaradio espoo, Puskaradio Helsinki sekä Vantaan Puskaradio ja palvelut ryhmissä. Analysoin aineistoni aineistolähtöisellä sisällönana-lyysillä. Huoltajien vastausten perusteella pandemia rajoitteet olivat merkityksellinen osa heidän kokemus-taan varhaiskasvatuksen aloituksesta, etenkin rajoitus, joka koski huoltajien mahdollisuutta tutustua lapsen kanssa sisällä. Osa huoltajista koki aloituksen toteutuneen hyvin, vaikka aloitus oli tapahtu-nut ulkona ja yhteiset keskustelut varhaiskasvattajien kanssa Teamsin välityksellä. Toisille näistä oli jäänyt epävarmuus ryhmän toiminnasta sekä kaipuu päästä näkemään sisätiloja myös siitä syystä, että voisi keskustella niistä lapsen kanssa. Huoltajat kertoivat myös siirtäneensä varhaiskasvatuksen aloitusta myöhemmäksi pandemian vuoksi, kun töihin paluu tai opiskelu mahdollistivat sen. Joiden-kin huoltajien mukaan varhaiskasvatuksen aloitus oli pystytty toteuttamaan normaaliin tapaan sisällä tutustuen, jolloin huoltajat eivät kokeneet siihen liittyvän haasteita.

Tarkastelen tutkimuksessani, millä tavoin Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) ohjeistukset huomioivat lapsen kielellisen kehityksen tarpeita. Kieli vaikuttaa yksilön elämään monella eri tapaa. Se on välineemme kommunikoida toistemme kanssa ja välittää tietoa muille. Nykymaailmassa tarvitsemme sitä myös opintiellämme koulussa. Ei ole siis yhdentekevää, mihin suuntaan yksilön kielellinen kehitys kulkeutuu. Varhaislapsuus on merkittävää aikaa kehityksessämme, joten kotona tapahtuvan kasvatuksen lisäksi myös varhaiskasvatuksen laadulla on vaikutusta lapsen kielelliseen kehitykseen. Suomessa varhaiskasvattajien työtä ohjailee Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, johon on kirjattu ohjeistukset siitä, kuinka varhaiskasvatusta tulisi suunnitella, toteuttaa ja arvioida. Tässä tutkimuksessa selvitän, millä tavoin vuoden 2018 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden ohjeistuksia hyödyntämällä voidaan edistää lapsen kielellistä kehitystä. Tutkimus suoritettiin laadullisena sisällönanalyysina, jonka aineistona toimi vuoden 2018 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden Opetushallituksen internetsivuilta löytyvä verkkojulkaisu. Saatujen tulosten valossa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) ohjeistuksia noudattamalla lapsen kielellistä kehitystä voidaan tukea hyvin kokonaisvaltaisesti. Kielellistä kehitystä voitiin tukea kognitiivisten taitojen kehittämisen, vuorovaikutussuhteiden, oppimisympäristön, fyysisen kasvun edistämisen sekä henkilökunnan ja lapsen huoltajien välillä olevan kasvatuskumppanuuden kautta. Kielellisen kehityksen kannalta kyse ei ole siis organisoidusti järjestetystä kielen opettamisesta, vaan lähes jokaisessa arkielämän hetkessä tapahtuvasta ilmiöstä. Ymmärtämällä kielellistä kehitystä tukevia tekijöitä paremmin, pystymme myös kehittämään varhaiskasvatusta siten, että jokainen lapsi saisi parhainta mahdollista tukea omalle kielelliselle kehitykselleen.

Tämän kandidaatin tutkielman tarkoitus on selvittää varhaiskasvatuksen opettajien koke-muksia kiusaamisen ilmenemisestä, havaitsemisen haasteista ja ehkäisykeinoista esiope-tuksessa. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä keskitytään kiusaamisen määritel-mään, muotoihin, havaitsemiseen, rooleihin ja kiusaamisen ehkäisyyn. Tutkielman tutkimus-kysymykset ovat 1) Millä tavoin kiusaamista ilmenee esiopetuksen arjessa? 2) Miten haas-tavaa kiusaamisen havaitseminen on? 3) Millä menetelmillä kiusaamista ehkäistään pienten lasten kanssa? Tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin avoimella kyselylomakkeella, mikä laitettiin suljettuun Facebook ryhmään. Tutkimukseen osallistui 12 varhaiskasvatuksen opettajaa, ja kyselylomakkeen kysymykset luotiin pohjautuen tutkielman teoreettiseen viitekehykseen. Aineiston analyysi toteutettiin teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksesta ei voida tehdä yleistettäviä johtopäätöksiä. Tutkielma osoitti, että varhaiskasvatuksen opettajat havaitsivat pienten lasten parissa esiintyvän kiusaamisen ilmenevän usein hiljaisena ja sanallisena, muttei aina fyysisenä ilmiönä. Yleisin kiusaamisen tyyppi mitä varhaiskasvatuksen opettajat havaitsivat, oli leikistä ulkopuolelle jättäminen. Aineistosta ilmeni kiusaamista tapahtuvan useimmiten silloin kun aikuinen ei ollut paikalla, eli yleisimmin leikin ja vapaan leikin aikana. Opettajat kokivat kiusaamisen havaitsemisen osittain haastavana, ja vastauksissa korostui havaitsemisen olevan vaikeaa erityisesti siksi, ettei aikuinen pystynyt olemaan läsnä joka tilanteessa hektisessä päiväkodin arjessa. Aineiston varhaiskasvatuksen opettajat käyttivät monenlaisia ehkäisykeinoja kiusaamisen ehkäisyyn ja keinot vaihtelivat lapsiryhmien välillä. Jokainen varhaiskasvatuksen opettaja kertoi tukevansa lasten vertaissuhdetaitoja osana kiusaamisen ehkäisyä.

Tavoitteet. Suomalaislapsista enemmistö osallistuu varhaiskasvatuksen toimintaan jossain ikävaiheessa. Samalla lasten lisääntyneestä ylipainosta on muodostunut globaali haaste, jonka nujertaminen edellyttää toimia yhteiskunnan eri rakenteissa. Aiempien tutkimusten perusteella yksilölliset elämäntavat muotoutuvat jo varhaislapsuudessa. Näin ollen varhaiskasvatuksen liikkumisella on elinikäisiä vaikutuksia lasten terveyteen ja hyvinvointiin. Lisäksi tiedetään, että suurin osa varhaiskasvatuksen toiminnasta tapahtuu intensiteetiltään kevyissä toiminnoissa. Tutkimuksessa selvitetään, millä tavoin ulkoilu vaikuttaa varhaisvuosille asetettujen liikkumissuositusten toteutumiseen, ja mitkä tekijät vaikuttavat lasten liikkumiseen varhaiskasvatusulkoilujen aikana. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto koostui systemaattisen tiedonhankinnan avulla kootusta alan tutkimuskirjallisuudesta. Aineisto analysoitiin laadullisesti sisällön analyysiä hyödyntäen. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulosten perusteella enemmistö varhaiskasvatuksen päivittäisestä toiminnasta tapahtui intensiteetiltään kevyissä toiminnoissa. Tulos oli kansainvälisesti yhtenevä. Saadut tulokset osoittavat, että ulkoilu kasvattaa lasten liikkumisaktiivisuutta ja lisää reippaan sekä vauhdikkaan liikkumisen määrää. Lasten yksilöllinen temperamentti, varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri ja toimintaympäristö sekä ulkoiluolosuhteet vaikuttavat lasten liikkumisen toteutumiseen. Kansainvälisessä vertailussa pojat liikkuivat globaalisti tyttöjä monipuolisemmin ja määrällisesti enemmän. Suomalaislapset liikkuivat puolestaan vertailuimaista eniten vähintäänkin kohtuukuormitteisen liikkumisen tasolla. Varhaiskasvatuksessa lasten liikkumista voidaan tukea lisäämällä ulkoilun määrää ja toteuttamalla päiväkodin ulkopuolelle suuntaavia retkiä. Lasten monipuolinen liikkuminen ja erilaisten taitojen kehittäminen toteutuu parhaiten, kun ympärillä on runsaasti vapaata liikkumistilaa ja luonnonmukaisia materiaaleja. Saadut tulokset mahdollistavat varhaiskasvatuksen toimintaympäristön ja toimintatapojen kriittisen tarkastelun. Lisäksi tuloksia on mahdollista hyödyntää osana tulevia päätöksentekoprosesseja.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvatusikäisten lasten näkemyksiä ekologisesta kestävyydestä. Lasten näkemyksillä ekologisesta kestävyydestä on suuri merkitys tulevaisuuden kannalta. Näkemykset ja ajatukset, joita lapsilla on antavat merkityksellistä tietoa siitä, toteutetaanko ympäristökasvatusta varhaiskasvatuksen kentällä niin, että se vastaa Varhaiskasvatussuunnitelman (2022) tavoitteisiin. On todettu, että ympäristökasvatuksen tulisi luoda lapsille toiveikkuuden tunnetta ja uskoa omaan pystyvyyteensä. Samalla kuitenkin lasten tulisi tiedostaa maapallon hyvinvoinnin tämänhetkinen tilanne. Tämän tutkimuksen avulla tarkastellaan ekologisen kestävyyden toimia lasten silmin. Tavoitteena on laajentaa käsitystä siitä, miten varhaiskasvatuksessa toteutettava ympäristökasvatus ja erityisesti ekologisen kestävyyden aihepiirit aidosti vaikuttavat lapsiin. Tutkimusaineisto kerättiin luontopainoitteisesta varhaiskasvatusyksiköstä joulukuussa 2022. Tutkimukseen osallistui seitsemän 5-vuotiasta lasta. Aineisto kerättiin ennalta suunnitellulla osallistavalla havainnoinnilla. Osallistava havainnointi videoitiin, jonka jälkeen se litteroitiin. Aineisto analysoitiin temaattisella analyysillä, jossa aineistosta nousseet tutkimuksen kannalta merkitykselliset tiedot jaettiin erilaisiin teemoihin. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että tutkimukseen osallistuvalla lapsiryhmällä oli myönteinen suhtautuminen ekologisen kestävyyden aihepiireihin. Lapsilla oli vahva ja myönteinen luontosuhde, johon on varmasti vaikuttanut yksikössä toteutettavan ympäristökasvatuksen määrän lisäksi henkilöstön omat arvot ja suhtautuminen. Tutkimustulokset osoittivat, että ryhmän lapset olivat erittäin ympäristötietoisia, sekä he tiedostivat syyt toimiensa pohjalla. Ekologista kestävyyttä edistävistä toimista ryhmälle oli eniten tuttuja ne toimet, joiden toteutuksessa lapset ovat konkreettisesti mukana, kuten kodin kierrätys. Tulokset olivat linjassa aiempaan tutkimukseen siinä, että lasten osallisuus vaikuttaa pitkälti siihen, kuinka merkityksellisinä he asioita pitävät.

Tutkielmani tavoitteena oli selvittää mitä tiedämme suomalaisen esiopetuksen liikuntakasvatuksesta ja kuinka tätä tulisi toteuttaa. Aikaisemmat tutkimustulokset ovat osoittaneet tutkijoiden huolen lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden määrästä. Lisäksi aikaisimmissa tutkimuksissa on todettu liikunnan merkityksen olevan hyvinvoinnille kiistatonta. Tämän tutkielman teoriaosuudessa määritetään tutkielmani kannalta olennaisia käsitteitä, kuten esiopetus, liikuntakasvatus, liikunta ja fyysinen aktiivisuus. Tutkielmani toteutettiin narratiivisella kirjallisuuskatsauksella. Narratiivisella kirjallisuuskatsauksella kerrytin tietoa aikaisemmin julkaistuista tutkimuksista ja sen avulla pyrin antamaan laajan kuvan käsiteltävästä aiheesta. Tutkielmassani käytetty aineisto on rajattu vuonna 2014 tai sen jälkeen julkaistuun kirjallisuuteen ja tutkimuksiin. Kuvailevana katsauksena narratiivinen kirjallisuuskatsaus auttoi minua ajantasaistamaan tutkimustietoa, muttei tarjonnut varsinaisesti analyyttisintä tulosta. Tämä johtuu lähtökohtaisesti siitä, että narratiivisen kirjallisuuskatsauksen kautta hankittu tutkimusaineisto ei ole käynyt läpi erityisen systemaattista seulaa ja sillä tiivistetään lähinnä aiemmin tehtyjä tutkimuksia. Tutkielmani vahvistaa aikaisempaa käsitystä siitä, kuinka merkityksellistä liikunta on lapsen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille ja oppimiselle. Opettajalla on suuri merkitys liikuntakasvatuksen toteuttamisessa. Ohjattujen liikuntatuokioiden määrää on lisättävä esiopetuksessa fyysisen aktiivisuuden suosituksien saavuttamiseksi, mutta niiden lisäksi lapsilla on oltava mahdollisuuksia päivittäiseen omaehtoiseen liikkumiseen. Lisäksi tulokset osoittivat yhteistyön tärkeyden. Tätä tulisi lisätä henkilöstön kesken, esi- ja alkuopetuksen välillä ja myöskin henkilöstön ja vanhempien välillä. Tämä narratiivinen kirjallisuuskatsaus toi esille tutkijoiden tuloksia kootusti lähinnä kasvatustieteellisestä näkökulmasta. Alle kouluikäisten lasten liikunnasta, sekä hyvinvoinnista tarvitaankin lisää tutkimuksia. Yhtenä jatkotutkimusmahdollisuutena voisi olla perehtyminen siihen, mikä on sosioekonomisten taustojen vaikutus lasten fyysiseen aktiivisuuteen.