Browsing by study line "Early Education Teacher"
Now showing items 1-20 of 494
-
(2024)Tutkielman aiheena on adhd lapsen kasvun ja kehityksen tukeminen osallisuuden kautta varhaiskasvatuksessa. Aihe on ajankohtainen, sillä yhteiskunnallisessa muutoksessa keskittymisvaikeudet sekä adhd tyypillinen käyttäytyminen on varhaislapsuudessa lisääntyvä ilmiö. Tutkielman viitekehyksenä toimii osallisuuden teemat rakenteellinen ulottuvuus, jossa tarkastellaan lapsen autonomian, mielipiteiden sekä aloitteiden tekemisen kautta. Lisäksi tarkastelussa on sosiaalisen osallisuuden konteksti yhteisöön kuulumisen sekä vertaissuhteiden muotoutumisen näkökulmasta. Viitekehyksen kautta pyrin saamaan mahdollisimman kokonaisvaltaisen käsityksen siitä, mitkä tekijät vaikuttavat adhd lapsen oppimiseen varhaiskasvatuksessa. Lähtökohtaisesti adhd:lle tyypillisiä ilmenemisen muotoja ovat keskittymisen ja tarkkaavuuden haasteet, levottomuus, impulsiivisuus. Tämän johdosta lapsi nähdään usein tuen tarpeisena, joten tutkielmaan on liitetty inklusiivisen varhaiskasvatuksen piirteitä, jonka kautta voidaan ymmärtää tukea tarvitsevan lapsen mahdollisuuksia paremmin osallisuuden teemoihin sekä oppimisen liittyen. Integroiva katsaus valikoitui tutkielman toteuttamisen muodoksi, sillä osallisuutta ja adhd:ta ei juurikaan ole tutkittu varhaiskasvatuksen kontekstissa yhdessä vaan pikemmin erillään toisistaan. Tyypillistä kyseiselle kirjallisuuskatsauksen muodolle on kartoittaa sekä kehittää jo olemassa olevan tiedon perusteella uutta teoreettista tietoa valitusta aiheesta. Tämän vuoksi integroiva muoto tukee parhaiten tutkielmani toteuttamista. Aineistot ovat vuodesta 2010 eteenpäin julkaistuja, joten kerätyt aineistot ja kirjallisuus ovat ajankohtaisia. Kandidaatin tutkielmassa selvisi rakenteellisen osallisuuden jäävän vajaaksi jos sosiaalinen yhteisö on muodostumatta. Voidaan ymmärtää täten sosiaalisen osallisuuden olevan ehtona rakenteelliselle osallisuudelle ja sen toteutumiselle. Sosiaalinen osallisuuden koetaan toteutuvan automaattisesti, sillä varhaiskasvatus on vuorovaikutuksellisesti aktiivista. Adhd lapsen kehityksen tukena vaikuttavana teemana voidaan nähdä olevan kumpikin osallisuuden teema. Opettajan asenne sekä itsereflektiivinen toiminta nähdään kehitykseen vaikuttavana tekijänä. Inkluusion mukaisesti osallisuus ja oppiminen ovat yhdenvertaisuutta takaavia teemoja, jos ryhmämuotoisessa varhaiskasvatuksessa kyseisiä teemoja osataan hyödyntää toiminnassa. Tavoitteena hyvinvoiva ja tasa-arvoisessa asemassa oppiva yksilö vaikka neuropoikkeavuutta toiminnassa esiintyisi. Tavoitteena hyvinvoiva ja tasa-arvoisessa asemassa oppiva yksilö vaikka neuropoikkeavuutta toiminnassa esiintyisi.
-
(2022)ADHD on hyvin moninainen neurokehityksellinen häiriö, jonka esiintyvyyden on arvioitu olevan noin 5 % (Polanczyk, de Lima, Horta, Biederman & Rohde, 2007). ADHD-oireet alkavat lapsilla ennen kouluikää (Puustjärvi, 2016a), jolloin jo varhaiskasvatuksessa ADHD voi olla osa lapsen arkea. Lebowitz (2016) on todennut, että ADHD:hen liittyvä stigma kohdistuu myös lapsiin, ja että myös lapsilla on negatiivisia asenteita ADHD:ta kohtaan. Tätä stigmaa tulisi pystyä ennaltaehkäisemään ja purkamaan, ja varhaiskasvatuksessa yksi hyvä apuväline tähän on kirjat, joiden monipuoliseen käyttöön varhaiskasvatuksessa tulee Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018, 42, 44) mukaan pyrkiä. Leon (1997) on tutkimuksessaan todennut, että ADHD:n representaatio yhdysvaltalaisessa lastenkirjallisuudessa on osin stereotypistä, mutta toisaalta myös hyvin totuudenmukaista. Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, millaisia kuvauksia ADHD:sta esitetään suomenkielisessä lastenkirjallisuudessa sekä tarkastella sitä, millaisia selviytymiskeinoja kirjojen ADHD-lapsilla on. Toteutin tämän tutkielman laadullisena tutkimuksena ja analysoin aineistoa teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Aineistona toimi kolme suomenkielistä lastenkirjaa, joissa esiintyi hahmo, jolla on ADHD. Teokset olivat vuosilta 2006 ja 2008, ja ne olivat suunnattu päiväkoti- tai alakouluikäisille lapsille. Analyysimenetelmänä käytin teemoittelua havainnollistaakseni aineistossa esiintyvien kuvausten eroja ja yhtäläisyyksiä. Tulokset osoittivat, että kirjojen kuvaukset toisaalta vastaavat sitä, mitä ADHD voi olla, mutta antavat myös hyvin yksipuolisen kuvan ADHD:sta ja sen ilmenemistavoista. Kuvaukset typistävät ADHD:n pienten poikalasten vilkkaudeksi ja kiukutteluksi, mutta toisaalta myös esittävät lapsen huumorintajuisena ja hyvänä ystävänä. Selviytymiskeinoja kuvattiin aineistossa vähemmän. Aikuisen tuen rooli ADHD-lapsen arjessa selviytymisessä oli kuvauksissa korostunut, mutta myös lapsen ystävien vaikutusta sekä lapsen omia selviytymiskeinoja kuvattiin. Lasten- kirjallisuuden tarjoamaa ADHD:n representaatiota tulisi monipuolistaa ja päivittää nykyisten käsitysten mukaiseksi.
-
ADHD varhaiskasvatuksessa : Varhaiskasvatuksen opettajien haasteet tyttöjen ADHD:n tunnistamisessa (2022)ADHD on yleisimmin diagnosoitu lapsuuden psykiatrinen sairaus maailmanlaajuisesti. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö eli ADHD (Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder) on kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, joka heikentää yksilön arjen toimintakykyä. Monien vuosien ajan yliaktiiviset ja impulsiiviset pojat ovat jättäneet varjoonsa ADHD-tytöt. Halu ymmärtää yhtäläisyyksiä ja eroja ADHD:n esiintyvyyden, oireiden, perheriskin, liitännäissairauksien ja hoidon välillä on lisännyt keskustelua ja tutkimuksia aiheeseen liittyen. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että tyttöjä lähetetään tutkimuksiin poikia vähemmän. Tutkimusten mukaan siihen voi vaikuttaa ainakin osaksi opettajien tekemät arvioinnit. Tässä tutkimuksessa selvitän varhaiskasvatuksen opettajien asenteita ja ajatuksia tyttöjen ADHD-oireiden tunnistamisessa varhaiskasvatuksessa ja siihen liittyviä haasteita. Toteutin tutkimukseni laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimus kohdistui varhaiskasvatuksessa työskenteleviin varhaiskasvatuksen opettajiin sekä varhaiskasvatuksen erityisopettajiin. Aineisto kerättiin puolistrukturoidun kyselylomakkeen avulla (N=9) ja sitä analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Kysely toteutettiin netissä helmikuussa 2022 Google Forms –alustan avulla. Tulosten perusteella tutkimukseen osallistuneiden varhaiskasvatuksen opettajien tietoisuus tyttöjen ADHD:n oireista vaikutti lisääntyneen aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna, mutta tietoa kaivataan edelleen lisää. Edelleen tulosten perusteella korostuu se, että poikien oireet ovat näkyvämpiä ja siksi helpompi tunnistaa. Varhaiskasvatuksen opettajat korostivat vastauksissaan sitä, että varhaiskasvatuksessa ei anneta diagnooseja vaan tiedonkulku ja havaintojen jakaminen ovat avainasemassa oikean tuen saamisessa. Varhaiskasvatusten opettajien näkemysten mukaan tyttöjä myös ohjattiin poikia vähemmän tutkimuksiin. Jatkotutkimuksien välityksellä olisi mielenkiintoista selvittää muuttuisivatko opettajien näkemykset tyttöjen ADHD:sta tiedon lisääntymisen myötä.
-
(2021)Suomalaisessa kulttuurissa kirjoilla ja lukemisella on perinteisesti ollut vahva asema ja lastenkirjallisuus on tärkeä osa myös varhaiskasvatusta. Lastenkirjallisuuden tehtävänä on tarjota lapsille viihdykettä, mutta kirjallisuuden avulla lasten kanssa voidaan myös käsitellä erilaisia, vaikeitakin aiheita. Kirjojen kautta lapsi pystyy pohtimaan esimerkiksi omaa identiteettiään. Lastenkirjallisuus ottaa usein kantaa yhteiskunnan ilmiöihin. Esimerkiksi postmoderneissa lastenkirjoissa pyritään rikkomaan kaksijakoisia sukupuolirooleja ja esitellään ei-normatiivisia perheitä alleviivaamatta niitä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, kuinka äitejä ja äitiyttä kuvataan suomalaisessa, realistisessa lasten kuvakirjallisuudessa. Pienten lasten identiteetin kehityksen kannalta on tärkeää, minkälaisina aikuisia naisia ja äitejä kuvataan kirjallisuudessa, koska kuvaukset liittyvät väistämättä myös käsityksiin sukupuolirooleista. Tämä laadullinen tutkimus on toteutettu teorialähtöisenä sisällönanalyysinä ja aineistona on 13kpl vuosina 2015-2020 julkaistua lasten kuvakirjaa. Analyysin kohteena ovat sekä kirjojen teksti että kuvitus. Analyysin perusteella aineiston äitihahmoille luotiin kuusi kategoriaa: äidin elämä on muutakin kuin äitiyttä, äidit osaavat heittäytyä, äiti on rakastava ja lempeä turvanlähde, äidit eivät ole täydellisiä, äidillä on viimeinen sana ja äidit osana monenlaisia perheitä. Nykyään äideillä jopa odotetaan olevan ”oma elämä” äitiyden ulkopuolella ja näin on myös kirjallisuuden äitien kohdalla. Äidinrakkaus näkyy vahvasti kirjoissa, mutta niin myös äitien muut tunteet. Äiti on auktoriteetti, vaikka hän hassutteleekin lastensa kanssa. Lastenkirjoissa kuvataan myös muita kuin perinteisiä ydinperheitä. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että lastenkirjallisuuden äitihahmoilla on monia, päällekkäisiä rooleja. Hyvä äitiys ei vaadi oman elämän uhraamista. Kirjojen äideillä on harvoin omaa nimeä, vaikka muuten äitikuvaukset haastavat perinteiset sukupuoliroolit. Hyvä kuvakirja jättää tarpeeksi tilaa myös visuaaliselle kerronnalle. Kuvituksessa näkyvät ajankohtaiset aiheet kuten imetyksen normalisointi. Tarinat tarjoavatkin hyvän lähtökohdan lapsen ja aikuisen väliselle keskustelulle.
-
(2023)Tavoitteet. Nykyisin aikuisen osallistuminen leikkiin tunnustetaan tavoiteltavaksi toiminnaksi, mutta tämä ei valitettavasti näy varhaiskasvatuksen toimintakulttuureissa tai aikuisten leikkiroolien kehittämisessä. Vaikka aihe on ajankohtainen, siitä on niukasti tutkimusta verraten sen keskeisyyteen. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin varhaiskasvatuksen ammattilaisten toimintaa leikin aikana sekä etsittiin niitä tekijöitä, jotka ovat yhteydessä aikuisten leikkiin osallistumiseen tai siitä vetäytymiseen. Menetelmät. Tämä tutkimus toteutettiin kvantitatiivisin menetelmin. Tutkimuksen aineisto hankittiin kyselylomakkeella, joka jaettiin verkossa kolmeen Facebook-ryhmään, jolloin tutkimuksen kohderyhmäksi päätyivät aiheesta kiinnostuneet varhaiskasvatuksen ammattilaiset. Kyselyyn saatiin 156 vastausta, jotka toimivat tutkimuksen aineistona. Aineistoa analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin tunnuslukujen, korrelaatiotestin ja varianssianalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessa oli nähtävissä, että varhaiskasvatuksen aikuisilla on monia päällekkäisiä työtehtäviä leikin aikana, mutta useimmiten tutkittavat valvoivat lasten turvallisuutta ja olivat läsnä fyysisesti ja psyykkisesti. Lisäksi tutkittavat osallistuivat leikkiin huomattavasti enemmän kanssaleikkijöinä kuin keskushahmoina, mikä heijastelee leikin kaksinaisluonnetta, jossa pyritään säilyttämään tasapaino leikin vapauden ja lasten aktivoimisen välillä. Leikkiin suhtautuminen, leikkiin osallistumisen merkityksen ymmärtäminen sekä leikistä vetäytymistä aiheuttavat erinäiset tekijät kuten rajalliset resurssit tai työyhteisön puutteelliset käytännöt olivat yhteydessä tutkittavien leikkiin osallistumiseen. Taustatekijöitä tarkastellessa tutkimus osoitti, että koulutuksella oli vaikutusta tutkittavan leikkiin osallistumiseen, kun taasen työkokemuksen määrällä ei yhteyttä löytynyt. Tulos korostaa koulutuksen mahdollisuutta vaikuttaa varhaiskasvatuksen ammattilaisten leikkiin osallistumiseen. Toisaalta tutkimuksessa ilmeni käänteinen yhteys lapsiryhmän ikäjakauman ja tutkittavan leikkiin osallistumisen välille. Mitä vanhempia lapset tutkittavan ryhmässä olivat, sitä vähemmän tutkittavalla oli taipumusta osallistua leikkiin. Tulos heijastelee yleistä käsitystä vanhemmista lapsista kompetentteina leikkijöinä, mikä on huolestuttavaa yhdenvertaisten leikkimahdollisuuksien toteutumisen näkökulmasta, sillä kaikki lapset eivät pääse osallisiksi leikkeihin ilman aikuisen tukea.
-
(2021)Tavoitteet. Tutkimukseni tavoitteena oli kuvata aikuisten toimintaa ja vuorovaikutusta suhteessa lasten leikkiin sekä rajoittavana että mahdollistavana ja rikastavana tekijänä varhaiskasvatuksessa. Tutkimuskysymykseni olivat: 1. ”Millä tavoin varhaiskasvatuksen rakenteet tai aikuisten toiminta ja vuorovaikutus rajoittavat lasten leikkiä?” ja 2. ”Millä tavoin varhaiskasvatuksen rakenteet tai aikuisen toiminta ja vuorovaikutus mahdollistavat ja rikastavat lasten leikkiä?” Aikuisen rooli lasten leikissä on ollut kauan kyseenalaisessa asemassa. Leikkiä on pidetty lasten omana toimintana, jota aikuisen olisi syytä lähinnä havainnoida, mutta leikin pedagoginen potentiaali on alkanut kiinnittää huomiota varhaiskasvatuksen tutkimuksessa. Leikkiin osallistuessaan aikuinen kykenee auttamaan lapsia saavuttamaan lähikehityksen vyöhykkeen, harjoittelemaan heidän kanssaan erilaisia taitoja ja kiinnittämään lapsia leikillisiin kohtaamisiin oman esimerkkinsä voimalla leikistä käsin (mm. Lindqvist, 1995, 1998; Pursi, 2019). Teoreettisessa viitekehyksessä esittelen myös vapaan leikin käsitteen haasteita varhaiskasvatuksessa. Menetelmät. Toteutin tutkimukseni kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa käytin aineistonani seitsemää vertaisarvioitua pohjoismaista journaaliartikkelia. Aineistoni koostuu neljästä norjalaisesta ja yhdestä suomalaisesta, ruotsalaisesta ja islantilaisesta varhaiskasvatusta koskevasta artikkelista. Valitsin tutkimukseeni artikkelit, joiden tutkimuskohteena oli tyypilliset varhaiskasvatusryhmät ja jotka keskittyivät aikuisen toimintaan ja vuorovaikutukseen suhteessa lasten leikkiin. Analysoin artikkelien tuloksia suhteessa tutkimuskysymyksiini ja muodostin sitä kautta tulosluvun. Tulokset ja johtopäätökset. Leikkejä rajoittavia tekijöitä olivat muun muassa lapsen asioiden kuulematta jättäminen, leikin keskeyttäminen ilman ennakkovaroitusta, lapsen tuen tarpeen huomiotta jättäminen leikissä tai leikkiympäristöjen liiallinen kontrollointi ja vallan käyttäminen lasten leikkiä vastaan. Leikkiä mahdollistavia ja rikastavia tekijöitä olivat muun muassa leikkiin osallistuminen ja uusien sisältöjen tuottaminen, lähikehityksen vyöhykkeen tukeminen (scaffolding), leikillisiin keskusteluihin suuntautuminen sekä yhteenkuuluvuuden tunteen lisääminen leikkijöiden välillä. Leikki tarjoaa aikuisille mahdollisuuksia oppia tuntemaan lapset ja heidän kehitystasonsa paremmin. Leikki on tärkeä osa varhaiskasvatusta ja siihen liittyy paljon erilaisia oppimistilanteita. Varhaiskasvatuksen arki on kuitenkin tarkasti strukturoitua ja kiireistä, jolloin aikuiselta voi jäädä mahdollisia leikkitilanteita huomaamatta.
-
(2023)Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida yhden, alle 3-vuotiaiden, päiväkotiryhmän vuorovaikutustilanteita siirtymissä ja kiinnittää erityisesti huomiota pukemis- ja riisumistilanteisiin. Tutkimuskysymykset ovat tässä tutkimuksessa seuraavanlaiset: 1) Mitä vuorovaikutuskeinoja aikuiset käyttävät kommunikoidessaan lapsille siirtymätilanteissa? 2) Mitä vuorovaikutuskeinoja lapset käyttävät hakiessaan aikuisen huomiota siirtymätilanteissa? Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että alle 3-vuotiaiden vuorovaikutus tarvitsee aikuisilta niin sanottua kyykkyyn menemistä niin henkisesti kuin fyysisesti. Kun aikaisemmin on tutkittu lasten tapaa kommunikoida aikuisten kanssa, on huomattu, että lapset muun muassa koskettavat aikuista, puhuvat muiden päälle tai kutsuvat aikuista hänen nimellään. Menetelmät. Tutkimukseen kutsuttiin osallistumaan kokonainen alle 3-vuotiaiden ryhmä (12 lasta) sekä ryhmän kolme aikuista. Lopulta tutkimukseen antoi suostumuksensa seitsemän lapsen huoltajat sekä ryhmän 2 aikuista. Tutkimus toteutettiin hyödyntäen fokusoitua etnografiaa. Tutkimuksenaineisto kerättiin havainnoimalla varhaiskasvatusryhmää viikon ajan yhteensä noin 13 tuntia. Aineistoa analysoitiin hyödyntämällä yhdessä aineistolähtöistä sisällönanalyysia ja teoriaohjaavaa analyysia. Tulokset ja johtopäätökset. Tuloksista nousi esiin, että aikuiset käyttävät sanallista vuorovaikutusta kommunikoimiseen eniten. Sanallista vuorovaikutusta oli laulaminen, ohjeiden antaminen, hassuttelu ja kehuminen. Lapset taas kommunikoivat aikuisten kanssa toistamalla aikuisten sanoja ja itkemällä. Aikuisten ja lasten välisessä vuorovaikutuksessa nousee esiin vastavuoroisuuden merkitys ja lapsen aloitteisiin vastaaminen. Aikuiset eivät hyödynnä sanatonta vuorovaikutusta odotetulla tavalla.
-
(2021)Lastenkirjallisuus- ja kulttuuri ovat tärkeä osa lasten elämää ja kokemuskenttää. Lasten ja heille suunnatun kulttuurin kohdalla vaikuttaminen korostuu enemmän, sillä he eivät välttämättä näe jonkun toisen tahon pyrkimystä vaikuttaa heihin. Kulttuurin kuuluu olla vaikuttavaa, mutta jokaisella pitäisi olla mahdollisuus muodostaa oma mielipiteensä, ilman että kukaan vaikuttaa tietoisesti tai tiedostamatta taustalla. Oman itsensä ilmaiseminen ja oman äänen kuuluminen on jokaiselle meistä tärkeää, kyseessä oli lapsi tai aikuinen. Tällä tutkielmalla haluan osoittaa, että kulttuuri sisältää vaikuttavia ajatuksia ja asioita, on kuitenkin keskeistä tiedostaa sen tavoittelemat motiivit, jottei syntyisi indoktrinointia ja toiste suuhun sanojen laittamista. Lapsen omien intressien kuunteleminen ja niiden tukeminen olisi tärkeää, pyrinkin tuomaan esiin tässä tutkielmassa myös sen tärkeyttä. Lapset tulisi ottaa yhtä vakavasti kuin aikuiset varsinki heitä itseään koskevassa päätöksen teossa. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää vaikuttavatko aikuiset lastenkirjallisuuden kautta lapsiin. Pyrin tuomaan tällä tutkimuksella esille kulttuuriin ja erityisesti lastenkirjallisuuteen piiloutuneita vaikuttamisen tapoja, jotka ovat aikuisesta lähtöisiä. Lastenkirjallisuudesta tarkasteluni kohteeksi valikoituivat sadut. Toteutin tutkielmani aineistolähteisenä sisällönanalyysinä. Aineiston tarkasteluun käytin lähiluku -menetelmää. Aineistoni koostui neljästä sadusta, joista kaksi oli 2010-luvulta ja yksi 1960-luvun vaihteesta ja yksi 1970-luvulta. Valitsin sadut sillä periaatteella, että kummaltakin aikakaudelta olisi muutama. Tutkielmassa tarkastelen myös satujen aikakausien mahdollista vaikutusta saduissa käytettyihin vaikuttamisen keinoihin. Saduista löytyi kaikkiaan neljä vaikuttamisen käsitettä: toivottuun käytökseen yllyttäminen, pedagoginen tai didaktinen päämäärä, avauksia aikuisten maailmaan ja lapsena elämiseen kannustaminen. Näiden keinojen kautta pyrittiin vaikuttamaan lapseen esimerkiksi tuomalla esiin sadussa sisältöä, joka edistää lapsen oppimista tai eläytymistä omaan elämäänsä lapsena.
-
(2024)Tavoitteet. Tarkastelen tutkimuksessa, miten esiopetusikäisten lasten fyysistä aktiivisuutta tuetaan esiopetuksessa. Päivittäinen fyysinen aktiivisuus on osa lasten normaalia kasvua ja kehitystä. Alle kahdeksanvuotiaat lapset tarvitsevat fyysistä aktiivisuutta noin kolme tuntia päivässä. Lapset viettävät esiopetuksessa suuren osan päivistään, joten fyysisen aktiivisuuden tukeminen esiopetuksessa on keskeistä lapsen normaalille kasvulle ja kehitykselle. Aikaisemmista tutkimuksista tiedetään, että lasten fyysisen aktiivisuuden tukemisessa korostuu etenkin lapsilähtöinen pedagogiikka ja oppimisympäristöjen merkitys. Tutkimukseni tavoitteena on kuvailla, miten esiopetuksessa tuetaan lasten fyysistä aktiivisuutta ja millaiset tekijät rajoittavat lasten fyysisen aktiivisuuden toteutumista esiopetuksesta vastaavien varhaiskasvatuksen opettajien mukaan. Menetelmät. Aineisto kerättiin haastattelemalla kolmea esiopetuksesta vastaavaa varhaiskasvatuksen opettajaa. Haastattelut olivat puolistrukturoituja asiantuntijahaastatteluja. Menetelmällä tavoiteltiin aineistoa, joka vastaisi tutkimuskysymyksiin mahdollisimman kattavasti. Aineisto analysoitiin teema-analyysin keinoin, jonka avulla aineistosta muodostettiin pääteemoja ja alateemoja tutkittavasta ilmiöstä. Aineistosta tehtyjä havaintoja tulkittiin tutkimuksen teoreettista taustaa hyödyntäen. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksesta tunnistin monia esiopetusikäisten lasten fyysistä aktiivisuutta tukevia asioita. Fyysistä aktiivisuutta edistäviin asioihin lukeutui opettajien käyttämä lapsilähtöinen liikuntapedagogiikka ja ulkotiloissa tapahtunut toiminta. Lasten fyysisen aktiivisuuden tukemista rajoitti eniten sisätiloissa toimiminen sekä lasten kielteinen asenne toimintaa kohtaan. Tutkimuksen tulokset ovat pitkälti linjassa tutkimuksessa käytetyn teoreettisen taustan kanssa muutamia havaintoja lukuun ottamatta. Tuloksia tarkastellessa voidaan todeta, että esiopetuksessa lapsia tuetaan ohjatussa ja omaehtoisessa fyysisessä aktiivisuudessa. Jatkotutkimuksissa tulisi tutkia, miten esiopetuksen sisätiloista saisi muodostettua kokonaisuuksia, jotka tukisivat lasten fyysistä aktiivisuutta tehokkaammin.
-
(2022)Syftet med denna avhandling är att undersöka hur pedagogernas attityder och föreställningar kring inkludering påverkar arbetet för att främja alla barns deltagande i den pedagogiska verk-samheten tillsammans med den övriga barngruppen oavsett barnets behov av stöd. Och få fram stödmetoder som pedagogerna använder sig av, för att ge alla barn en möjlighet att delta i den småbarnspedagogiska verksamheten. Avhandlingens mest centrala frågeställningar är följande: Vilka betydelser tillskriver lärare inom småbarnspedagogiken begreppet inkludering? Hurdana inkluderande verksamhetsformer be-skriver lärarna? Hurdant samband finns mellan lärarnas syn på inklusion och deras verksam-het? Som teoretisk bakgrund för dessa frågeställningar används teorier om pedagogiska förhåll-ningssätt. Även teorier och tidigare forskning om barns social inkludering och barns utveckling används. Min empiriska del bygger på en kvalitativt strukturerad intervjustudie där jag intervjuar fyra lärare inom småbarnspedagogik. Intervjuresultaten analyseras utgående från en kvalitativ innehållsanalys som analysmetod. Resultatet från undersökningen visar att pedagogernas attityder och förställningar samt kun-skaper om inkludering påverkar pedagogens arbetssätt. Undersökningsresultatet visar också hur pedagogens egen vilja, motivation och samhörighet påverkar arbetsmotivationen i verk-samheten. Undersökningen som gjorts i samband med denna avhandling skapar en förståelse hos läsaren om hur viktig attityden, kunskapen och de tidigare erfarenheterna om ämnet är för pedagoger-nas handlande och val av arbetssätt.
-
(2024)Osallisuus on käsitteenä tuttu ja samaan aikaan monitulkintainen termi. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten osallisuus ilmenee alle 3-vuotiaiden lasten varhaiskasvatuksessa sekä miten osallisuus ilmenee opettajan osallisuuspuheessa. Kyseinen tutkimusaihe on valikoitunut, koska osallisuuden toteutumista ei ole juurikaan tutkittu alle 3-vuotiaiden näkökulmasta. Arjessa toteutuva osallisuus on tärkeä näkökulma tässä tutkimuksessa. Tämän tutkimuksen lähtökohtana käytetään Harry Shierin (2001) osallisuuden viiden tason mallia. Näillä tasoilla lapset tulevat kuulluiksi, heidän mielipiteitään kuunnellaan ja heitä tuetaan esittämään mielipiteitä. Lapset otetaan mukaan päätöksentekoon ja heille tarjotaan mahdollisuuksia jakaa sekä valtaa että vastuuta myös itse. Menetelmänä tutkimuksessa on lapsiryhmän havainnointi kuukauden ajan sekä opettajan haastattelu tänä aikana. Haastattelussa pohditaan opettajan teoreettista näkemystä osallisuudesta sekä sitä, millaisia haasteita osallisuuden toteutumiselle on pienten ryhmässä. Tutkijana toteutan etnografista kenttätutkimusta, jonka aineisto kerätään kiinteässä suhteessa tutkittaviin ihmisiin (Hämeenaho & Koskinen-Koivisto, 2014). Aineiston analyysin pohjalta voidaan päätellä, että tutkimusryhmässä ollaan yleensä Shierin mallin mukaan osallisuuden tasoilla yksi ja kaksi. Sitä korkeammille tasoille päästään vain harvoin, jos ollenkaan. Pohdinnassa keskitytään siihen, millaisia tapoja alle 3-vuotiaiden lasten osallisuuden tukemiselle on, ja miten osallisuuden kynnykseltä päästään kohti kasvavaa osallisuutta. Tutkimusta aiheesta tarvitaan lisää, sillä pienille lapsille suunnattua osallisuuden mallia ei ole olemassa, vaikka pienten lasten määrä varhaiskasvatuksessa kasvaa runsaasti. Ikä- ja kehitystason mukaista osallisuutta pidetään tärkeänä lapsen kasvulle ja kehitykselle. Näin ollen tulisi selvittää, miten osallisuutta pienten lasten kohdalla tulisi toteuttaa, ja miten sitä voitaisiin havainnoida entistä paremmin.
-
(2021)Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella alle 3-vuotiaiden syrjäytymisriskejä ja niihin liittyvää monialaista yhteistyötä varhaiskasvatuksen opettajien, lastenneuvolan terveydenhoitajien ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kuvailemana. Tutkimusaihe on tärkeä, sillä alle 3-vuotiaiden syrjäytymisriskejä ja niihin liittyvää monialaista yhteistyötä ei ole Suomessa juurikaan tutkittu. Syrjäytymisen prosessi on ylisukupolvinen ilmiö ja alkaa usein kehämäisesti jo varhaislapsuudessa. Syrjäytymiskehän katkaiseminen ja tuen saaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on merkittävää niin yksilön elämän kuin yhteiskunnankin kannalta kauaskantoisten seurausten vuoksi. Tämän tutkimuksen yhtenä tavoitteena on lisätä ymmärrystä syrjäytymisriskien suhteen tehtävästä monialaisesta yhteistyöstä varhaiskasvatuksen, lastensuojelun ja lastenneuvolan välillä sekä hankkia tietoa siitä, mitkä asiat yhteistyötä tällä hetkellä hankaloittavat ja voisivat mahdollisesti edistää. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusotteella ja sen keskipisteessä olivat vastaajien kuvailut ja omat kokemukset. Tutkimukseen osallistui kaksi varhaiskasvatuksen opettajaa, kaksi lastensuojelun sosiaalityöntekijää ja kaksi lastenneuvolan terveydenhoitajaa samasta suurehkosta suomalaiskunnasta. Tutkittavat valikoituivat vastaajiksi organisaationsa informanttien kautta. Tutkimukseen osallistuville lähetettiin sähköinen kyselylomake, joka sisälsi avoimia kysymyksiä. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tulokset ja johtopäätökset. Tulosten perusteella kaikki ammattiryhmät tunnistivat laajasti alle 3-vuotiaiden syrjäytymisriskejä. Nimetyistä syrjäytymisriskeistä löytyi määrällisiä ja laadullisia eroja riippuen ammattikunnasta. Lapsen kehitykseen liitettyjen syrjäytymisriskien suhteen nimettiin monialaista yhteistyötä ohjaavia käytänteitä ja vakiintuneita toimintatapoja. Perheeseen liitettyjen syrjäytymisriskien tunnistamiseen ja niihin liittyvään monialaiseen yhteistyöhön ei nimetty vakiintuneita toimintatapoja, vaikkakin näiden suhteen toivottiin kaikissa ammattiryhmissä varhaisempaa puuttumista sekä riittävästi resursseja ja tietoa. Tulosten perusteella syrjäytymisriskeihin liittyvä monialainen yhteistyö nähtiin ylipäätään tärkeänä ja sille toivottiin omassa työssä lisää aikaa ja resursseja. Tutkimuksen mukaan sujuva monialainen yhteistyö edellyttää kaikille osapuolille tuttuja ja selkeitä toimintatapoja sekä nykyistä sujuvampaa tiedonkulkua, sillä nämä lisäisivät osaltaan luottamusta ja tiivistäisivät toimijoiden yhteistyötä. Alle 3-vuotiaiden syrjäytymisriskeihin liittyvää monialaista yhteistyötä tulisi jatkossa kehittää vuoropuhelussa lastensuojelun, varhaiskasvatuksen ja lastenneuvolan välillä.
-
(2023)Tiivistelmä - Referat - Abstract Tutkimus käsittelee varhaiskasvatuksen opettajien käyttämiä keinoja lasten kielellisen kehityksen tukemiseen sekä niitä haasteita, mitä he kohtaavat työssään tukiessaan kielellistä kehitystä. Tavoitteena on löytää hyviä käytänteitä kielellisen kehityksen tukemiseen varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen taustalla on lapsen kielellisen kehityksen vaiheet ja kielellisen kehityksen ongelmat. Varhaiskasvatuksen opettajien työtä ohjaavat valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2022), joten tutkimuksessa peilataan varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia työtä ohjaavaan asiakirjaan. Tutkimus suoritettiin haastattelemalla viittä varhaiskasvatuksen opettajaa, jotka työskentelivät alle 3-vuotiaiden lasten ryhmissä pääkaupunkiseudulla. Haastattelut suoritettiin yksilöhaastatteluina päiväkodeissa. Haastattelut litteroitiin huolellisesti, minkä jälkeen saadut tulokset jaettiin aluksi karkeasti kahteen osaan. Ensimmäinen osa käsitteli varhaiskasvatuksen opettajien käyttämiä keinoja pienen lapsen kielellisen kehityksen tukemiseen. Jälkimmäinen osa keskittyi varhaiskasvatuksen opettajien kokemiin haasteisiin lapsen kielellisen kehityksen tukemisessa. Tutkimus osoitti, että haastatelluilla varhaiskasvatuksen opettajilla oli tietoa ja kokemusta lapsen kielellisen kehityksen tukemisesta varhaiskasvatuksessa. He käyttivät toiminannan sanoittamista, lauluja, loruja, kuvallista tukea, lukemista, saduttamista, tukiviittomia, eleitä ja ilmeitä työssään vahvistaessaan lasten vuorovaikutusta ja oppimista. Kielellisen kehityksen tukeminen ei kuitenkaan ollut keinoiltaan kovin monipuolista yksittäisillä haastateltavilla. Varhaiskasvatuksen opettajat kokivat, että pienten lasten kohdalla he saivat heikommin tukea neuvolasta ja varhaiskasvatuksen erityisopettajilta kuin isompien lasten kohdalla.
-
(2023)Suomalaisessa varhaiskasvatuksessa on ollut alusta alkaen pedagoginen painotus. Kuitenkin alle kolmivuotiaiden varhaiskasvatuksessa pedagogiikasta alettiin puhumaan vasta 1980-luvun lopussa. Tästä huolimatta, vuonna 2019, Karvin arvioidessa varhaiskasvatussuunnitelmien toteutumista, havaittiin, että pedagogiset puutteet korostuivat erityisesti alle kolmivuotiaiden lasten varhaiskasvatuksessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä alle 3-vuotiaiden pedagogiikka on sekä minkälaiset tekijät korostuvat alle kolmivuotiaiden pedagogiikassa varhaiskasvatuksessa. Lisäksi selvitettiin, minkälaisilla tekijöillä saattaa olla vaikutusta siihen, toteutuuko pedagogiikka alle kolmivuotiailla vai ei. Tavoitteena oli kuvata, ajankohtaistaa sekä tiivistää aiempaa tieteellistä tutkimustietoa. Tämä tutkimus toteutettiin kuvailevana narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksen aineisto muodostui viidestä tieteellisestä, mahdollisimman tuoreesta, vertaisarvioidusta julkaisusta, eri puolilta maailmaa. Artikkelien julkaisuajankohdat ajoittuivat vuosien 2013–2022 väliin. Tutkimuksen aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin keinoin, mukaillen yhdysvaltalaista perinnettä, jossa pelkistetystä aineistosta luodaan alaluokkia, yläluokkia sekä pääluokkia, eli teemoja. Tutkimusaineiston analysointi tuotti alle kolmivuotiaiden pedagogiikassa korostuvien tekijöiden alle neljä erilaista teemaa; lapsen ja kasvattajan välisen vuorovaikutussuhteen kehittymisen tärkeän merkityksen, kasvattajan moniulotteisen roolin, johon kuului kasvattajan jatkuva fyysinen ja emotionaalinen läsnäolo, aktiivinen lasten havainnointi, kasvattajan ammattitaito sekä kasvattajan moniulotteinen toiminta, hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kolminaisuuden nivoutuminen yhteen erottamattomasti, jokaisen hetken sisältäessä pedagogiikkaa sekä suunnitelmallisen ja tavoitteellisen toiminnan toteuttaminen, jossa korostuivat pienryhmätoiminnan ja rutiinien merkitys. Analysoinnin avulla havaittiin, että alle kolmivuotiaiden pedagogiikkaa estävien tekijöiden alle muodostui kolme erilaista teemaa; henkilöstön koulutus ja taidot, jolla oli suuri vaikutus siihen, osattiinko pedagogista toimintaa toteuttaa, lapsiryhmien koko sekä tilat saattoivat myös vaikuttaa siihen, ettei pedagoginen toiminta ollut mahdollista lapsiryhmien ollessa suuria tai tilojen epäsopivia pienille sekä työelämän erilaisilla haasteilla, kuten henkilöstövajeella tai kiireellä, saattoi olla vaikutusta siihen toteutuiko pedagogiikka lainkaan.
-
(2023)Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli tuoda esille alle kouluikäisten lasten vanhempien ko-kemuksia lapsiinsa kohdistuneesta kiusaamisesta päiväkotiryhmässä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että alle kouluikäisten välistä kiusaamista on olemassa, ja tutkielman teoriassa määrittelin kiusaamisen hyödyntäen aiempia tutkimuksia. Kuitenkaan vanhempien kokemuksis-ta ei tutkimuksia juurikaan ole, joten sitä suuremmalla syyllä tutkielmani aihe oli ajankohtainen ja tärkeä. Verkkokeskusteluiden luotettavuutta on arvioitava kriittisesti, mutta niillä on merki-tystä lähtökohtansa puolesta – vanhemmat ovat kirjoittaneet kokemuksistaan ilman ulkopuolista painostusta, avoimesti ja rehellisesti. Menetelmät. Olen toteuttanut tutkielmani analyysin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä, jossa vanhempien anonyymisti julkaisemia verkkokeskusteluja lapsensa kohtaamasta kiusaamisesta käytettiin aineistona. Keskustelut päätyivät tutkielman aineistoksi valikoiden ja pyrin löytämään niistä yhteisiä elementtejä. Analysointivaiheessa verkkokirjoituksista poimin toistuvat piirteet ja ne on pelkistetty kolmeen pääluokkaan, jotka vastaavat tutkimuskysymykseen: ”Minkälaiset kokemukset alle kouluikäisten vanhemmilla on lastensa kiusaamisesta?” Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmani tulokset osoittavat, että vanhempien kokemukset kiu-saamisesta ovat poikkeuksetta negatiivisia. Kaikista kirjoituksista on havaittavissa kolme toistu-vaa aihealuetta: turhautuminen ratkaisun puuttumista kohtaan, avun ja vertaistuen pyytäminen sekä vastuun perääminen henkilöstöltä. Tutkimustulokset ovat tärkeitä, sillä ne kuvastavat mur-heellista tilannetta kiusaamisen kontekstissa varhaiskasvatuksessa.
-
(2022)Tavoitteet. Tämä kandidaatintutkielma käsittelee tieto- ja viestintäteknologisia laitteita lasten kuvakirjallisuudessa. Tutkimuksen teoriaosuudessa määrittelen tieto- ja viestintäteknologisiin laitteisiin, lastenkirjallisuuteen, ja älypuhelimeen liittyvät käsitteet. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten tieto- ja viestintätekniset laitteet näkyvät lasten kuvakirjallisuudessa, sekä pohtia tapoja, joilla lasten kuvakirjallisuutta voisi käyttää yhtenä mediakasvatuksen välineenä, peilaten kirjallisuutta Uudet lukutaidot kehittämishankkeen tieto- ja viestintäteknologinen osaamisen osa-alueeseen. Menetelmät. Tämä tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto koostuu seitsemästä suomalaisesta tai suomennetusta lasten kuvakirjasta. Kirjat valittiin sen mukaan, että niissä esiintyy puhelin, joko kansikuvassa tai takakannen tekstissä. Kirjojen valinnassa rajasin kirjat siten, että kirjat soveltuvat varhaiskasvatus- ja esiopetusikäisille lapsille. Kirjallisuuden analysoin narratiivisen tarkastelun kautta, keskittyen juonelliseen sekä siitä paljastuvaan sisällölliseen antiin. Aineistoon valitun kirjallisuuden perusteella tieto- ja viestintäteknisiä laitteita käsitellään suomalaisessa tai suomennetussa lastenkirjallisuudessa melko suppein tavoin. Tästä johtuen rajasin aineiston tietoisesti koskemaan mobiililaitetta, joka tässä tapauksessa on älypuhelin. Tulokset ja johtopäätökset. Älypuhelin näkyi lasten kuvakirjallisuudessa ominaisuuksiltaan moninaisena mediavälineenä. Aineistossa älypuhelimen käytön ilmenemismuotoja olivat valo- tai videokuvaus, soittaminen ja tekstiviesti. Aineistona olleen kirjallisuuden yhdistäisin Uudet lukutaidot -kehittämisohjelman (2020–2022) tieto- ja viestintäteknologisen osaamisen osa-alueeseen. Aineistona olleen kirjallisuuden avulla voisi käsitellä älypuhelimen käytön lisäksi, myös sääntöjä, joilla toimia internetissä, sekä viritellä keskustelua, pohtien sopivaa ikää omalle puhelimelle. Kirjallisuudessa puhelinta käytettiin myös kiusaamiseen, tämä olisi hyvä keskustelun aihe turvallisuuden näkökulmasta. Osassa kirjoista älypuhelin oli oma, osassa jonkun toisen, jopa löydetty. Älypuhelin on harvoin varhaiskasvatuksessa lasten käytössä, mutta laitteena useammassa perheessä myös lasten saatavilla. Kirjallisuuden avulla voidaan tutustua älypuhelimen monipuoliseen käyttöön ja näin ollen harjoitella tulevaisuudessakin tarvittavia mediataitoja.
-
(2022)Tavoitteet. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2022) sekä Esiopetuksen opetussuunni-telman perusteet (2014), kuten myös Varhaiskasvatuslaki (2018/540) linjaavat yhtenäisesti ja selvästi varhaiskasvatuksen väkivallattomuutta, turvallisuutta sekä jatkuvaa varhaiskasvatuk-sen toiminnan kehittämistä. Kuitenkin samaan aikaan väkivallan määrä varhaiskasvatuksessa on kasvanut edelleen vuosi vuodelta. Niin ikään ohjeistetun varhaiskasvatuksen arvopohjan ja toteutuneen varhaiskasvatustoiminnan välisestä tematiikasta nousivat mieleeni tämän tutki-muksen tutkimuskysymykset. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli saada enemmän tietoa var-haiskasvatuksessa käytävistä ammatillisista keskusteluista väkivallan osalta. Tämän tutki-muksen tarkoituksena on kuvata varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia ammatillisesta keskustelusta eli puhumisesta väkivallasta työyhteisöissään. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto hankittiin laadullisin menetelmin e-kyselylomakkeella ke-sällä 2020. Aineisto perustui yhteensä 12 varhaiskasvatuksen opettajan täyttämään kyselylo-makkeeseen. Kyselylomakkeen alussa rajattiin tämän tutkimuksen kannalta keskeiset termit. Väkivalta rajattiin tarkoittamaan lasten väkivaltaista käytöstä tai sen uhkaa varhaiskasvatuk-sen opettajia kohtaan. Kun taas ammatilliset keskustelut rajattiin tarkoittamaan puolestaan työyhteisön sisäisiä vuorovaikutuksellisia suhteita. Aineiston analyysi tapahtui teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen, jolloin hyödynnettiin myös abduktiivisen päättelyn logiikkaa. Tulokset ja johtopäätökset. Tulosten mukaan väkivallasta puhuttiin vaihtelevasti varhaiskasva-tuksen työyhteisöissä. Näin ollen varhaiskasvatuksessa vaihteli missä, milloin ja millä ko-koonpanolla ammatillisia keskusteluita väkivallasta käytiin. Lisäksi työyhteisöissä, joissa pu-huttiin mahdollisesta väkivallan uhasta, puhuttiin vastaavasti myös koetuista väkivaltaisista kokemuksista. Väkivaltaa ehkäistiin varhaiskasvatuksessa luomalla sopimuksia, tekemällä konkreettisia pedagogisia ratkaisuja sekä keskustelemalla niistä. Ammatilliset keskustelut näyttäytyivät väkivaltatilanteen aikana ennalta sovittujen toimintatapojen tietämisenä sekä konkreettisena avunpyytämisenä- ja antamisena. Tulosten mukaan tapahtunutta väkivaltati-lannetta läpikäytiin työyhteisössä sekä käydyn keskustelun pohjalta päivitettiin sovittuja toi-mintatapoja. Puhuttaessa väkivallasta varhaiskasvatuksessa vallitsee erilaisia ammatillisten keskusteluiden käytänteitä eli keskustelukulttuureja. Ammatillisilla keskusteluilla ehkäistään väkivaltaa varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa tai käyttää näkökul-mina varhaiskasvatuksen toiminnan kehittämisessä, kuten moniammatillisessa yhteistyössä käytäviin pohdintoihin teemoista ammatillinen keskustelu tai väkivaltaa ennaltaehkäisevä työ.
-
(2023)Mål. Helsingfors stad valde att hösten 2021 frångå egenvårdarmodellen ”Med barnaögon - ett verktyg till en trygg och trivsam dagvård”, en modell som fokuserar på utvecklandet av trygga anknytningsrelationer mellan pedagogen och barnet på daghem. Mot denna bakgrund uppstod frågan: Kan borttagandet av modellen möjligtvis få konsekvenser för barnet om vi ser till aktuella forskningsresultat? Studien undersöker på vilket sätt anknytningen mellan pedagogen och barnet behandlas inom internationell vetenskaplig forskning. Metoder. Avhandlingen genomfördes som en narrativ litteraturstudie. Syftet med att använda sig av en narrativ ansats är att ge en översikt över redan publicerat material för att bland annat skapa en djupare förståelse för specifika fenomen, väcka diskussion och komma fram till nya resultat och slutsatser. Materialet bestod av åtta internationella vetenskapliga artiklar som undersöker anknytningen mellan pedagogen och barnet i daghemsmiljö. Resultaten av analysen diskuteras utgående från anknytningsteorin och Planen för småbarnspedagogik i Helsingfors. Resultat och slutsatser. Resultaten visade inledningsvis att begreppet anknytning inte förekommer, varken i den nationella eller lokala planen för småbarnspedagogik, i sammanhang där det specifikt talas om relationen mellan pedagogen och barnet. Analysen av de vetenskapliga artiklarna visade att kvaliteten på anknytningsrelationen mellan pedagogen och barnet har betydelse för barnets helhetsmässiga utveckling. Det kan konstateras att daghemsstarten är en kritisk period i ett barns liv och att pedagoger behöver mer kunskap om anknytningsteorin och praktisk handledning i hur de bygger upp trygga anknytningsrelationer till barnen i gruppen.
-
(2021)Yhdenvertaisuus ja vähemmistöjen kokema syrjintä ovat viime vuosina olleet enenevässä määrin yhteiskunnallisen keskustelun kohteena. Euroopan perusoikeusviraston vuonna 2018 toteuttaman tutkimuksen mukaan Suomi on yksi Euroopan unionin rasistisimmista maista. Lisäksi useiden koulumaailmaan sijoittuvien tutkimusten mukaan vähemmistöihin kuuluvat lapset ja nuoret kokevat rasistista syrjintää koulussa. Varhaiskasvatus on usein mielletty rasismista vapaana alueena lasten viattomuuteen perustuvien käsitysten vuoksi, mutta tutkimusten mukaan jo pienet lapset omaksuvat ympäristöstään rasistisia ennakkoluuloja ja puhetapoja. Varhaiskasvatuksessa on myös havaittu rasismia niin työyhteisöjen sisällä, kuin suhteessa lapsiin ja heidän vanhempiinsa. Asiaan on herätty kasvatuksen ja koulutuksen kentällä, sillä esimerkiksi Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimiala on järjestänyt henkilöstölleen antirasistisia työpajoja vuosien 2020-2021 aikana. Varhaiskasvatuksen rooli syrjinnän aktiivisessa vastustamisessa lienee siis vahvistumassa. Tämä tutkielma tarkastelee antirasistisen kasvatuksen käsitettä erityisesti suomalaisen varhaiskasvatuksen kontekstissa, sillä käsite on Suomessa vielä uusi, mutta erittäin ajankohtainen. Tutkielma on lähestymistavaltaan teoreettis-käsitteellinen, sillä kyseinen tutkimusstrategia sopii erityisesti kasvatusinstituutioiden ja -käytäntöjen kriittiseen tarkasteluun. Käsitteen pohdinnassa hyödynnetään niin suomalaista tutkimuskirjallisuutta rasismista kuin ulkomaalaisia ja suomalaisia artikkeleita liittyen antirastiseen kasvatukseen. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella sekä antirasistisen kasvatuksen määritelmää, että sen merkitystä peilaten suomalaiseen varhaiskasvatukseen ja yhteiskuntaan. Tutkielmassa tarkastellaan myös monikulttuurisuuskasvatuksen ja antirasistisen kasvatuksen eroavaisuuksia. Antirasismi ideologiana tunnistaa sen, että jokaisella on ennakkoluuloja, ja sen tarkoitus on suhtautua ennakkoluuloihin avoimesti, keskustellen ja kyseenalaistaen. Antirasistisen varhaiskasvatuksen kannalta pohdinnassa keskeiseksi nousi varhaiskasvatuksessa käytetyn materiaalin ja käytäntöjen tarkastelu syrjivien rakenteiden ja puhetapojen sekä rodullistavien stereotypioiden varalta. Keskeiseksi nousi myös yksilö- ja työyhteisötahon reflektointi niin omista ennakkoluuloista kuin yhteisistä toimintatavoista, jos työyhteisössä, lapsiryhmässä tai yhteistyössä perheiden kanssa ilmenee rasistista puhetta tai syrjintää. Lisäksi tutkielmassa pohditaan suomalaisuuden identiteettiä, joka koetaan tutkimusten mukaan suljetuksi ja valkoisuuteen perustuvaksi. Antirasistisen varhaiskasvatuksen kannalta tutkielmassa keskeisenä pidetäänkin tämän identiteettikäsityksen uudelleenrakentamista. Pohdinnassa antirasistisen kasvatuksen toteuttaminen nähdään tärkeänä kaikkien lasten kanssa, sillä varhaiskasvatuksella on merkittävä yhteiskunnallinen rooli syrjinnän ehkäisyssä.
-
(2023)Leken är en viktig del av barnens dag och har en betydelsefull roll för barnens lärande och utveckling. Användningen av lekstationer lär ha sitt ursprung från 1980-talets språkbadsdaghem och är i dagens läge ett vanligt sätt att strukturera den fria leken. Barnen får utifrån ett begränsat urval välja leksaker eller en aktivitet att sysselsätta sig, med tanken att möjliggöra barnens delaktighet. Lekstationer väcker tankar och det finns motstridigheter gällande ifall lekstationer gynnar barnen eller för med sig risker. Syftet med denna studie är att undersöka lekstationernas funktion och betydelse som en del av lek- och lärmiljön. Syftet är också att reda på hur pedagoger uppfattar användningen av lekstationer. Forskningsfrågorna är: Hurdana uppfattningar har småbarnspedagoger gällande lekstationer? Hur används lekstationer i småbarnspedagogiken? Vilka möjligheter och begränsningar finns det i att använda lekstationer som en del av den pedagogiska lärmiljön? I hur stor omfattning används lekstationer inom småbarnspedagogiken? Studien är både kvalitativ och kvantitativ. Semistrukturerad intervju användes som datainsamlingsmetod för att få tag på pedagogernas uppfattningar kring lekstationer och deras användning. Som informanter fungerade tre lärare inom småbarnspedagogik som jobbar med barn i åldern 3-7 år. Intervjuerna bandades in, transkriberades och analyserades. En enkät lades upp på Facebook i stängda grupper för yrkesverksamma inom småbarnspedagogiken, i syfte att skapa statistik över hur omfattande lekstationer används och varför de används. Resultaten visar att pedagogerna är positivt ställda till att använda lekstationer. De anser att det är viktigt att utgå från barns delaktighet och initiativ för att kunna använda lekstationer ”rätt”. Tanken är inte att lekstationerna är planerade och bestämda av de vuxna. Lekstationerna ska utvärderas med jämna mellanrum och nya lekar kan uppstå till på olika sätt, till exempel genom att barnen berättar om sina idéer och intressen. Lekstationer hjälper barn att välja lek, de skapar ett lugn och lockar barnen att variera lekar. Lekstationer anses dock också medföra eventuella risker, bland annat exkludering mellan barnen och förhindrande av barnens fantasi och kreativitet. Resultaten visar även att användningen av lekstationer är ett vanligt sätt att strukturera den fria leken då över 80 procent av de 156 som svarat på enkäten angett sig använda lekstationer i vardagen. Över 70 procent av de 140 som använder lekstationer svarade att de använder lekstationer dagligen.
Now showing items 1-20 of 494