Browsing by study line "Home Economics Teacher"

Elämme digimurroksen aikaa. Digitalisaatio muokkaa kulttuuria, elintapoja, yhteiskunnan rakenteita sekä toimintatapojamme. Digitaidoilla on tärkeä merkitys nyky-yhteiskunnassa, sillä ne vaikuttavat yhteiskunnassa toimimiseen ja osallisuuteen sekä arjen sujuvuuteen. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin digitalisaation merkitystä suomalaisten arjessa tarvittaviin digitaitoihin ja arjen hallintaan. Tutkimuksessa selvitetään mikä merkitys digitaidoilla on suomalaisten arjessa? Digitalisaatio tutkiminen kotitaloustieteen näkökulmasta on luontevaa, sillä kotitaloustiede tutkii arkea suhteessa yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin ja on täten sidoksissa yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Tämän perusteella voidaan todeta, että digitaidot ovat merkittävä osa kotitalouden arjen taitoja. Tutkimus perustui Haverisen arjen hallinta malliin, jonka avulla ymmärretään arjen hallinnan sisältöä ja kehittymistä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimuksen tutkimusaineisto koostui digitalisaatiota käsittelevistä julkaisuista, tutkimuksista, raporteista ja hankkeista. Kansalaisen digitaitoja määritellään monella eri tavalla kuten taitotasojen sekä yksilöityjen ja tarkkojen digitaitokriteerien avulla. Yhteistä digitaitomääritelmille on se, että laitteiden ja sovellusten käytön ja hallinnan lisäksi tarvitaan digilukutaitoa ja ongelmanratkaisutaitoja, digitaalisten palveluiden käyttötaitoja sekä ymmärrystä digiturvallisuudesta. Digitaitojen vähimmäisvaatimuksena pidetään sellaisia taitoja, joita tarvitaan omassa arjessa selviytymiseen. Suomi on yksi maailman digitaalisesti edistyneimpiä maita ja eritysesti Suomen vahvuus näkyy kansalaisten digitaalisissa taidoissa. Hyvä digiosaaminen ei sulje pois digitalisaation aiheuttamia arjen haasteita. Näitä arjen haasteita ovat kansalaisten huoli omista digitaidoistaan ja niiden riittävyydestä tulevaisuudessa. Turvallisuuteen liittyvät asiat herättävät huolta samoin digituen saatavuus ja pelko epätasa-arvon lisääntymisestä yhteiskunnassa johtuen kansaisten digitaitojen eroista.

Suomalaisten talousosaamisen on tutkittu olevan korkealla tasolla, mutta silti pikkulapsiperheiden köyhyys on kasvussa ja maksuhäiriömerkintä löytyy 10 %:lta suomalaisista. Köyhyyden kasvusta huolimatta pikkulapsiperheiden on raportoitu voivan hyvin. Hyvinvointia on mitattu monin eri tavoin, joista Raijaksen arjen hyvinvoinnin malli kuvaa hyvinvointia toteutuvan arjen kautta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella talouden hallinnan vaikutuksia perheen arjen hyvinvointiin Raijaksen arjen hyvinvoinnin mallin osa-alueiden kautta. Arjen hyvinvoinnin mallin osa-alueita ovat taloudellinen suunnittelu, asuminen, ruokailu, hoiva ja vapaa-aika. Tämä tutkimus on narratiivisesti toteutettu kirjallisuuskatsaus, jossa talouden hallinnan vaikutuksia arjen hyvinvointiin kuvattiin laajasti aikaisemman tutkimuksen ja muun kirjallisuuden avulla. Tutkimuksessa talouden hallinnan huomattiin kytkeytyvän jokaiseen arjen hyvinvoinnin osa-alueeseen (taloudellinen suunnittelu, asuminen, ruokailu, hoiva ja vapaa-aika). Talouden hallinta vaikutti arjen hyvinvointiin sen eri osa-alueiden kautta vaihtelevilla tavoilla. Taloudellinen suunnittelu osana talouden hallintaa, nähtiin olevan yhteydessä arjen hyvinvointiin heikon toimeentulon, resurssien tasaisen jakautumisen ja kuluttamisen eri merkitysten kautta. Talouden ennakoitavuus vaikutti olevan taloudellisen suunnittelun tulos, vaikkei taloudellisten resurssien riittävyys yksinään taannut arjen hyvinvointia. Asumiseen talouden hallinta yhdistyi asumiskustannusten, asumismuodon ja asumisviihtyvyyden kautta. Talouden hallinta oli yhteydessä ruokailuun perustarpeiden täyttymisten haasteiden kautta, kun taas hoivaan talouden hallinta vaikutti hoitomuodon valinnanvapauden ja siihen liittyvien resurssien riittävyyden näkökulmasta. Vapaa-aikaan talouden hallinta vaikutti sosiaalisen toiminnan rajoituksina ja osallisuuden haasteina. Taloudellisten resurssien riittävyys luo perheille toimintamahdollisuuksia ja vapautta valita niin asumiseen, ruokailuun, hoitomuotoon kuin vapaa-aikaankin liittyvissä kysymyksissä.

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten arkea kuvattiin ja kuinka se rakentui kotitalousoppikirjoissa vuosien 1990-2020 välisenä aikana. Tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota niihin rakenteisiin, säännönmukaisuuksiin ja konkreettisiin painotuksiin, joilla arkeen liittyviä sisältöjä oli kirjojen sivuilla esitetty. Kohteena olivat sekä tekstit että kuvat. Lisäksi seurattiin ajan kuluessa ilmenneitä muutoksia. Kotitalousoppikirjoja ei ole aiemmin tutkittu arjen näkökulmasta käsin. Tutkimus voikin arjen havaintoja esiin nostaessaan myös lisätä ymmärrystä kotitaloudesta oppiaineena yleensäkin. Tutkielman aineistona toimi 20 kotitalousoppikirjaa. Tutkimusmenetelmänä käytetty sisällönanalyysi oli laadullinen, kuvaava ja sisältöä ymmärtämään pyrkivä. Teoreettisen viitekehyksen muodostivat oppikirjatutkimus ja arjen teoria. Tarkasteltujen oppikirjojen arki on tietoon perustuva rutiineista koostuva taitolaji. Rutiineja toteutetaan yksilöinä ja yhdessä kotona perheen kanssa päivittäin, viikoittain sekä harvemmin. Säännöllinen arki luo turvallisuuden ja kotoisuuden tunnetta. Hyvää oloa arkeen kirjoissa tuovat terveellisen ruokavalion lisäksi harrastukset, ystävät, perhe ja juhlat – kaikenlainen sosiaalinen tekeminen ja yhdessä oleminen. Arjessa opastetaan toimimaan ekologisesti kestävästi ja harkintaan perustuvaa suunnitelmallisuutta noudattaen. Teemoja painotetaan talouteen, ravitsemukseen, puhtauteen ja siisteyteen liittyvissä asioissa. Moninaisuutta kunnioitetaan. Tehtyjen havaintojen mukaan yhteiskunnalliset ja ideologiset muutokset heijastuvat oppikirjojen sisältöihin. Muutoksia ovat aiheuttaneet kiihtyvä teknologinen kehitys, digitalisaatio, globalisaatio ja yhteiskunnan muuttuminen yhtenäiskulttuuria edustaneesta hyvinvointiyhteiskunnasta monikulttuuriseksi kilpailuyhteiskunnaksi. Valinnanvara arjessa on lisääntynyt räjähdysmäisesti, ja sen seurauksena ympäristöongelmat ovat kasvaneet. Kotitalousoppikirjojen arki huomioi elinympäristön muutoksia ja samalla edustaa pysyvyyttä niiden keskellä.

Tutkielmassa tarkastellaan 1–3-vuotiaiden lasten äitien kerrontaa yhteisistä arkiaterioista. Ilmiötä on aiemmin tutkittu yläkouluikäisten nuorten keskuudesta, sekä heidän vanhempiensa näkökulmasta ja tutkimukset osoittavat perheaterioiden tärkeyden nuorten kohdalla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2019 laatimat ruokasuositukset lapsiperheille korostavat yhteisten perheaterioiden merkitystä myös perheissä, joissa on pieniä lapsia. Tutkielmassa pyritään ymmärtämään pienten lasten vanhempien kertomuksia yhteisistä arkiaterioista. Tässä tutkielmassa teemaa tarkastellaan äitien näkökulmasta ja siitä mitä he tuovat kerronnassaan esille yhteisestä perheateriasta. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla (n=4), jotka toteutettiin yksilöhaastatteluina. Puolet haastatteluista toteutui kasvokkain ja puolet videoyhteyden välityksellä. Aiemman tutkimuksen perusteella informanteiksi valittiin ydinperheiden äitejä. Haastateltavat saivat ennakkomateriaaliksi kansainväliset ruokasuositukset, jotka sisältävät myös lapsiperheiden ruokasuositukset. Aineisto on analysoitu abduktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Äidit kuvasivat päivittäin tapahtuvan yhdessä syömisen tärkeäksi. Arjen muuttuvat aikataulut ja kiire koettiin negatiivisiksi tekijöiksi yhteisten arkiaterioiden järjestämisessä. Negatiivisia tunteita ruokailutilanteisiin liittyen herättivät myös lasten sotkeminen ruokapöydässä, syömättä jättäminen ja pöydästä poistuminen ennen lupaa. Vanhemmat tarjosivat lapsilleen terveellisiä ruokailutottumuksia ja äidit kokivat lasten syömisen olevan mielekkäämpää, kun kaikki perheenjäsenet söivät samaa ruokaa samaan aikaan. Äitien omien ruokailutottumusten huomattiin vaikuttavan myös lasten ruokailutottumusten kehitykseen. Äidit toivoivat arkiaterioilta rauhallista yhdessä kokoontumisen hetkeä, jossa jokainen voi keskustella päivän tapahtumista. Perheen yhteiset ruokailuhetket ovat tärkeä osa perheen arkea ja lapset ottavat mallia vanhemmiltaan ruokailutilanteissa. Äidit ovat tietoisia terveyttä edistävästä ruokavaliosta, mutta perheen aikuiset kaipaavat lisää tietoa ja tukea pienten lasten kanssa yhdessä syömisestä.

Ruokahävikki ja sen ehkäiseminen on ollut viime vuosina runsaasti esillä niin julkisessa keskustelussa kuin tieteellisissä tutkimuksissa, sillä syömäkelpoisen ruuan päätyminen roskiin on yhteiskunnallisesti, ekologisesti ja eettisesti kestämätön tilanne. Kotitalouksien koot ja ruokailutavat vaihtelevat, jonka vuoksi kuluttajat kaipaavat monipuolisia pakkauskokoja vaihteleviin syömisen tilanteisiin. Tämän tutkielman tavoitteena on koota yhteen aiempien tutkimusten tuloksia elintarvikkeiden pakkauskokojen vaikutuksista ruokahävikin syntymiseen. Aiempien tutkimusten mukaan suurin osa ruokahävikistä syntyy kotitalouksissa, jonka vuoksi tässä tutkielmassa tarkastellaan suomalaisissa kotitalouksissa syntyvää ruokahävikkiä. Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisena kirjallisuuskatsauksena, jossa tutkielman menetelmäksi valittiin narratiivinen kirjallisuuskatsaus. Tutkielmakirjallisuus koottiin käyttämällä hakusanoja ruokahävikki ja food waste, joiden avulla etsittiin tutkielmaan sopivaa kirjallisuutta hakupalvelu Google Scholarista, sekä Helka-kirjastojen yhteisestä kokoelmaluettelosta ja lainausjärjestelmästä. Tutkielmaan valittiin yhtä tutkimusta lukuun ottamatta suomalaisia tutkimuksia koskien Suomen kotitalouksissa syntyvää ruokahävikkiä. Tutkielmaan valittiin lisäksi yksi ruotsalainen tutkimus. Näiden tutkimusten avulla muodostettiin synteesi vastaamaan tutkimuskysymystä. Pienet kotitaloudet raportoivat usein elintarvikkeiden liian suurista pakkauskoista ja kokevat, että elintarvikkeiden pienemmät pakkauskoot auttaisivat vähentämään heidän ruokahävikkinsä määrää. Kotitaloudet kuitenkin ostavat melkein samankokoisia elintarvikkeiden pakkauskokoja kotitalouksien koosta riippumatta, eikä suoraa yhteyttä elintarvikkeiden pakkauskokojen ja ruokahävikin välillä löydetty. Tutkimuksissa havaittiin myös, että pienet kotitaloudet eivät välttämättä hyödynnä mahdollisuuttaan ostaa irtomyynnistä tarvitsemaansa määrää. Pienet kotitaloudet voisivat hyötyä pienemmistä pakkauskoista, vaikka suoraa yhteyttä ruokahävikkiin ei löydetty. Tutkimuksissa havaittu suunnitelmallisuuden puutteen edistävä vaikutus viittaa siihen, että elintarvikkeiden pakkauskokojen sijaan ruokahävikin syntyyn vaikuttaa enemmän kuluttajien omat ominaisuudet ja kotitalouksien arjen hallinta.

Ensisynnyttäjät Suomessa aloittavat nykyään äitiytensä hyvin yksilöllisistä lähtökohdista, mutta heillä kaikilla on kuitenkin jo tietynlainen rytmi ja arkirutiinit elämässään. Lapsen saa minen muuttaa elämää monella eri tavalla ja laittaa arjen uuteen järjestykseen. Ansiotyön jääminen ja vauvan tarpeiden mukaan arjen rytmittäminen tarkoittaa myös uudenlaista ajan käyttöä. Aiemmissa tutkimuksissa nähdäänkin, kuinka vauvojen äitien ajankäyttö eroaa sel keästi muiden naisten ajankäytöstä. Uusi arjen rytmi ja äitiys voi sisältää myös yllätyksiä tuo reille äideille. Tämän tutkimuksen tarkoitus on kuvata ensisynnyttäjä-äitien arjen rakenteen muutosta ensimmäisen lapsen myötä. Tavoitteena on selvittää ja kuvata äitien kokemuksia, miltä arjen rytmin muutos heistä tuntuu. Aineisto kerättiin haastattelemalla kolmea Etelä-Pohjanmaalla asuvaa ensisynnyttäjä-äitiä, jotka elävät vauva-arkea avo- tai avioliitossa. Nuorin haastateltava oli 23-vuotias ja vanhin heistä oli 39-vuotias. Äideillä oli eri-ikäisiä lapsia, joista nuorin oli kahden kuukauden ikäinen ja vanhin yhdeksän kuukautta haastattelun aikana. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina jokaiselle yksitellen. Tulosten mukaan äitien arki rakentui ennen lasta ansiotyön ja vapaa-ajan vaihtelusta, jota kuvailtiin omaehtoiseksi ja spontaaniksi, missä toimintoja pystyi myös muuttaa nopealla varoitusajalla. Vauvan syntymän jälkeen äidit kuvailivat arjen rakentuvan vauvan rytmin mukaan ja kaikki arjen toiminnot määrittyivät lapsen kautta. Äidit kokivat tämänhetkisessä muuttuneessa arjessa myös aikapulaa ja kiirettä. Kiireen kokemus saattoi osakseen johtua äitien paineista suorittaa kotitöitä samaan tapaan kuin ennen lasta ja jokainen äiti myös oli pyrkinyt tekemään montaa asiaa yhtäaikaisesti. Äitien kokemuksen mukaan arjen muutos on kuitenkin kaikin puolin ollut myönteinen ja tuonut onnellisuuden ja täyttymyksen tunteita. Vaikka ristiriitaisiakin tunteita esiintyy esimerkiksi parisuhteen ja oman ajan vähyyteen sekä väsymykseen liittyen niin vauvan tuoma arjen muutos oli odotettu. Sopeutumiseen uuteen arkeen vaikutti varmasti myös siihen ennakolta valmistautuminen ja tiedon kerääminen vauva-arjesta ennen vauvan syntymää. Tukipilarit muutoksen keskellä olivat äideillä tärkeitä ja oma puoliso oli jokaisen äidin tärkein tuki. Vaikka tutkimuksen aineisto on pieni, niin se kuvaa silti arjen muutoksen profiilia ja äitien vahvaa yhteisesti jaettua kokemusperustaa ensimmäisen lapsen tuomista muutoksista arkeen.

Tutkielman tarkoituksena on luoda kokonaiskäsitys siitä, millaiset tekijät vaikuttavat arjen rytmittymiseen perheissä, jossa toinen tai molemmat vanhemmat työskentelevät vuorotöissä. Arjen toimintoihin mielletään usein työssäkäynti tai opiskelu, vapaa-ajan vietto sekä erilaiset kodin toiminnot. Arjen rytmit ja rutiinit ovat tärkeitä niin lapsille kuin aikuisille, sillä ne auttavat meitä vastaamaan muuttuviin ja pysyviin elämänsisältöihin sekä havaitsemaan muutosta ja pysyvyyttä. Vuorotyöllä tarkoitetaan sellaista työtä, joka tapahtuu vaihtuvina vuorokaudenaikoina ja sekä poiketen tavallisesta viikkorytmistä, jossa viikonloput ovat työstä vapaita. Tutkielma kokoaa yhteen aiempaa tutkimustietoa arjen rytmittymisestä ja työn sekä perhe- elämän yhdistämisestä, jonka lisäksi tutkielmassa pohditaan erilaisia keinoja rytmittää arkea niin, että se tukisi perheen voimavaroja. Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusmetodiksi valittiin kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jonka avulla tutkielman aihetta pystyttiin tarkastelemaan laajasti. Tutkimusaineisto koottiin lukuisista erilaisista teoksista, artikkeleista ja julkaisuista. Tiedonhaussa käytettiin erilaisia hakupalveluja, kuten Helsingin Yliopiston kirjaston tietokanta Helkaa, Google Scholaria ja pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastopalvelua. Aineistosta muodostettiin yläluokat, joita pelkistämällä pystyttiin luomaan kolme erilaista pääluokkaa vuorotyöläisperheen arjen rytmittymisen vaikuttaviin tekijöihin. Pääluokkia ovat yhteiskunnan vaikutukset, yksilötason vaikutukset ja perhetason vaikutukset. Taulukoinnin avulla selkeytettiin aineistosta esiin nousseita teemoja. Aineisto koostui monipuolisesti niin suomalaisista kuin kansainvälisistä julkaisuista. Vuorotyöläisperheen arki on usein kiireistä ja vaatii joustoa, suunnittelua, neuvottelua sekä tiimiperheenä pelaamista. Vuorotyöläisperheen arjen rytmittymiseen vaikuttavia tekijöitä löydettiin niin yksilö-, perhe- kuin yhteiskunnalliselta tasolta. Yksilötasolla arjen rytmittymiseen vaikuttavat tunteet, erilaisten asioiden merkityksellistäminen ja yksilöiden voimavarat. Yhteiskunnallisella tasolla arjen rytmittymiseen vaikuttavat erityisesti työpaikka, kulttuurilliset tavat ja perinteet sekä yhteiskunnan toimintojen muutos ympärivuorokautiseksi. Perheen tasolla arjen rytmittymiseen vaikuttavat perheen koko, vapaa-ajan harrastukset, perheen resurssit ja rutiinit.

Lapsen perhesuhteet jakautuvat usein vanhempien eron myötä kahteen kotiin, jolloin myös kokemus kodin tunteesta saa uusia ulottuvuuksia. Lapsen ääntä ja kokemuksia vanhempien eron jälkeisessä elämässä on tärkeä kuulla ja ymmärtää, jotta lapsi saa tarvitsemaansa tukea muutostilanteen käsittelyyn. Tässä tutkimuksessa tavoitteena on ymmärtää erolapsen kokemusmaailmaa sekä koota yhteen ja tulkita kahdessa kodissa asuvan erolapsen kodin tuntuun liittyvää tutkimusta. Perhe ja koti ovat ihmisten kokemuksiin pohjautuvia käsitteitä, joihin yhdistyy monia tulkintoja ja näkemyksiä muun muassa arvoista, ihanteista ja tuntemuksista. Ei ole yksiselitteistä, miten suhteet kotiin ja perheeseen koetaan, mutta kokemuksia esittämällä saadaan arvokasta tietoa tunteiden kirjosta, joita lapsille muodostuu kokemuksissa monipaikkaisesta asumisesta. Tässä tutkimuksessa kodin tuntu -ilmiötä lähestyttiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Aineisto muodostui aiemmista teemaan liittyvistä tutkimuksista, joita tarkastelemalla, yhdistelemällä ja tulkitsemalla epäyhtenäinen tieto jäsentyi kerronnaksi perheestä, erosta, kodista ja kodin tunnusta. Lapsen näkökulman korostaminen oli tämän tutkimuksen kannalta tärkeää ja synteesi kahdessa kodissa asuvan erolapsen kodin tunnusta muodostui aiempien tutkimusten analyysista. Kodin tuntu näyttäytyi kahdessa kodissa asuvien erolasten monipuolisina ilmaisuina kodin tunnun kokemisesta. Tämän tutkimuksen perusteella kodin tunnun osatekijöitä olivat materiaaliset edellytykset, kuten esimerkiksi oma huone tai tila, ihmissuhteet, kokemusten muuttuminen ja paikkaan kuuluminen. Ihmissuhteet, erityisesti suhde vanhempiin, korostui useissa tutkimuksissa merkityksellisimpänä tekijänä erolapsen kodin tunnussa. Eri tutkimuksissa erolapsen kodin tuntuun liittyvät tulokset olivat hyvin yhteneväisiä ja toisiaan täydentäviä.

Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää aikaisempien tutkimusten pohjalta, miten vanhemmuus vaikuttaa homoseksuaalisten miesten kohtaamiin asenteisiin. Tavoitteena oli myös tutkia sitä, miten perheenlisäys vaikuttaa homomiesten sosiaalisiin suhteisiin. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto kerättiin Helsingin yliopiston kirjaston Helka-artikkelihaulla sekä Google Scholarin avulla. Tutkielmassa hyödynnettiin sekä suomalaisia että kansainvälisiä lähteitä. Suomalaista lähdekirjallisuutta käytettiin teoreettisen taustan rakentamiseen. Kansainväliset lähteet painottuivat tutkimuksen tuloksiin. Homoseksuaalimiesten vanhemmuudella oli vaikutusta heidän kohtaamiin asenteisiin ja vanhemmuuden havaittiin vaikuttavan homomiesten sosiaalisiin suhteisiin. Perheenlisäys vaikutti sekä positiivisesti että negatiivisesti homomiesten kokemiin asenteisiin niin lapsuudenperheiden kuin ystävien keskuudessa. Ystäväpiireissä ja yhteisöissä suhteet heteroseksuaalisiin vanhempiin vahvistuivat, mutta homoyhteisöissä perheenlisäys otettiin vastaan negatiivisemmin. Lapsuudenperheissä lapsen saapuminen saattoi lähentää perheenjäsenten välisiä suhteita.

Tutkimukset ovat osoittaneet arkielämän taitojen harjaantuvan kotitalousopetuksessa. Oppiaineen ydinsisältöä ovatkin arjen hallinnan taidot, kuten asumisen taidot. Nämä taidot ovat alati muutoksessa yhteiskunnan muuttuessa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan asumisen taitojen, erityisesti keittiötyöskentelyn, kodin puhtaanapidon ja vaatehuollon taitojen muutosta kotitalouden oppikirjojen näkökulmasta vuodesta 2000 nykypäivään. Tutkimuskysymyksenä oli “Miten asumisen taitojen sisällöt ovat muuttuneet perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden vuosien 1994, 2004 ja 2014 mukaisten kotitalouden oppikirjojen välillä?” Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusotteella analysoimalla peruskoulun kotitalousopetuksen oppikirjoja, jotka perustuivat vuosien 1994, 2004 ja 2014 peruskoulun opetussuunnitelmien perusteisiin. Oppikirjoja oli yhteensä neljä, joista kaksi olivat vuosiluokille 7–9 tarkoitettua oppikirjaa ja kaksi puolestaan muodostivat yhdessä kirjasarjan kattaen vuosiluokat 7–9. Analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Analyysi todensi, että kotitalouden oppikirjoissa on koko tarkasteluun valittuna ajanjaksona ollut pyrkimyksenä arjen hallinnan taitojen kehittäminen. 2000-luvun alun oppikirjan sisällössä näkyi yksittäisten toimintojen ja taitojen korostuneisuus, kun taas uudemmissa oppikirjoissa näkyi tavoite kokonaisuuksien hallintaan ja ymmärrykseen. Kun opetussuunnitelman perusteisiin 1994 perustuva oppikirja keskittyy yksityiskohtaiseen menetelmien opettamiseen, antavat myöhempiin opetussuunnitelmien perusteisiin (2004; 2014) perustuvat oppikirjat tilaa omalle oivaltamiselle ja tiedon soveltamiselle enemmän. Asumisen taitojen opettaminen antaa valmiuksia nuoren itsenäiseen elämään ja arjen hallintaa, jonka vuoksi on tärkeää ymmärtää, miten näitä taitoja opetetaan. Oppikirjojen ja –materiaalien ajankohtaisuus on tässä tärkeässä roolissa. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia kuinka paljon aikaa ja millaisia menetelmiä perusopetuksen kotitaloustunneilla käytetään asumisen taitojen opettamiseen.