Browsing by study line "Specialeducation"

Aikuisten maahanmuuttajien koulutus on tällä vuosituhannella muodostunut keskeiseksi koulutuspoliittiseksi kysymykseksi. Maahantulijoiden kotoutumisen kannalta oleellisia ovat kielitaidon kehittäminen ja muut työllistymistä edistävät toimenpiteet. Maahanmuuttajien joukko on kuitenkin heterogeeninen, ja joukossa on henkilöitä, joille oppiminen on syystä tai toisesta haastavaa. Näiden haasteiden tunnistamisessa ja niiden ylittämisessä auttavat ne vielä harvalukuiset erityisopettajat, jotka työskentelevät aikuisten maahanmuuttajien koulutuksissa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten erityisopettajat tunnistavat maahanmuuttajien oppimisvaikeuksia ja miten oppijaa ohjataan mahdollisen tuen tarpeen ilmettyä. Lisäksi haastatelluilta erityisopettajilta tiedusteltiin, millaisia kehityskohteita he ovat työssään havainneet. Aikaisemmassa tutkimuksessa esimerkiksi Arvonen ym. (2010) on todennut, että toisinaan oppimisen vaikeus saattaa jäädä puutteellisen kielitaidon taakse piiloon. Kuitenkin samalla kielitaidon puutteet, koulutustausta ja mahdolliset traumat vaikuttavat oppimiseen (mt.). Tutkimus pyrkii kokoamaan ja edelleen jakamaan aikuisten maahanmuuttajien parissa toimivien erityisopettajien tietoa oppimisvaikeuksien tunnistamisesta ja oppimisen tukemisessa tässä kohderyhmässä. Tutkimus kuuluu laadullisen tutkimuksen alaan. Tutkimukseen haastateltiin kolmea aikuisten maahanmuuttajien parissa työskentelevää erityisopettajaa. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina marraskuussa 2020. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin periaatteita noudattaen. Haastatteluista kävi ilmi, että taustatietoja on toisinaan vaikea saada, eivätkä lähtömaiden koulukulttuurit välttämättä muutenkaan vastaa suomalaista koulujärjestelmää. Voi hyvinkin olla, että henkilö on ehtinyt aikuisikään ilman, että oppimisvaikeutta olisi koskaan edes epäilty. Tieto oppimisen vaikeudesta on osalle helpotus, mutta toiselle vaikeampi hyväksyä. Oppimisvaikeuksien kartoittamista vaikeuttaa se, että tälle kohderyhmälle ei ole käytössä normitettuja testejä. Lisäksi tarvittaviin jatkotutkimuksiin pääseminen voi toisinaan olla hankalaa. Erityisopettaja voi ohjata oppijaa käyttämään erilaisia harjoitusohjelmia, mutta toisinaan opiskelijat kokevat nämä lapsellisiksi. Erityisopettajat ilmaisivat huolen niistä tuen tarvitsijoita, joita tällä hetkellä ei tavoiteta.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tutkijoiden käsityksiä erityis-herkkyydestä ja tutkijoiden antamia selitysmalleja ja merkityksiä erityisherkkyydelle tutkimusmaailmassa. Tutkimuksen kysymyksenasettelu syntyi lähtökohdasta, jossa erityisherkkyys käsitettiin populaarikulttuurisena ilmiönä, jonka tarkempi tutkimuk-sellinen perusta tai teoreettinen lähtökohta ei ole aiempien tutkimusten perusteella vielä muotoutunut. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että erityisherkkyystutkimusta tarvitaan erityisherkkyyden erottelemiseksi muista piirteistä ja erityisherkkyyden tutkimuksellisen perustan sekä teoreettisen mallin selvittämiseksi. Tutkimuksen teo-reettinen viitekehys muodostuu sosiokonstruktionistisesta näkökulmasta, joka mah-dollistaa tutkimuksessa tutkijoiden käsitysten tarkastelun monipuolisesti: miten tutki-jat ylläpitävät käsitettä tutkimuksessa, miten tutkijat perustelevat termin osana tutki-muksessaan ja millainen tutkimuksellinen perusta erityisherkkyydellä on. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena ja aineistoksi valikoitui viisi englanninkielistä tieteellistä vertaisarvioitua artikkelia. Aineistoa analysoitiin tutki-muskysymysten ja teorian ohjaamana. Tutkimuksessa käytettiin taulukkokuvioita mahdollistamaan aineiston pääteemojen tarkastelemisen. Tutkimuskysymykset oli-vat: Mitä selitysmalleja ja ilmenemismuotoja on erityisherkkyydellä vanhemmuuden ja kasvatuksen tutkimuksissa? Millä tavoin tutkijat käyttävät Aronin käsitettä erityis-herkkyydestä ja millaisia merkityksiä tutkijat antavat erityisherkkyys-käsitteelle so-siokonstruktionisesta näkökulmasta? Tulokset ja johtopäätökset. Tuloksista selvisi, että erityisherkkyystutkimusta tarvi-taan lisää vanhemmuuden ja kasvatuksen näkökulmasta, erityisherkkyyden erotte-lemiseksi muista piirteistä sekä erityisherkkyyden tutkimuksellisen perustan tarken-tamiseksi. Tutkijat antoivat erityisherkkyydelle merkityksiä ja selitysmalleja ylläpitä-mällä termiä tutkimuksessa perustelemalla erityisherkkyyden käyttämistä Aronin ja kollegoiden aiempiin tutkimuksiin, mittaristoon, piirteen erityisyyteen ja uuden termin piirteen mekanismien selvittämiseen pohjaten. Eri tieteenalojen näkökulmien tuomi-nen erityisherkkyystutkimukseen tulevaisuudessa mahdollisesti laajentaisi erityis-herkkyyden teoreettista mallia ja erottelisi erityisherkkyyden muista lähellä olevista piirteistä tai lähikäsitteistä.

Tavoitteet. Kuten aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, sijoitettujen lasten ja nuorten koulume-nestys on monilla mittareilla heikompaa kuin vertaisilla. Sijoitetut lapset ja nuoret kohtaavan monenlaisia syrjäytymisen riskitekijöitä ja kuten aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet koulu-menestys on hyvä syrjäytymistä ehkäisevä tekijä. Tutkielman tarkoituksena oli muodostaa kuva sijoitettujen lasten ja nuorten koulunkäynnistä sekä erityisesti selvittää koulun keinoja tukea näiden ryhmien koulunkäyntiä. Tutkielma kokoaa yhteen aiempien tutkimusten tuloksia ja antaa siten laajan kuvan sijoitettujen lasten koulunkäynnin tukemisen muodoista koulussa. Menetelmät. Tämä tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, ja aineisto ke-rättiin systemaattisella haulla kahdesta eri tietokannasta. Aineistoksi muodostui seitsemän englanninkielistä vertaisarvioitua tutkimusartikkelia, jotka käsittelivät sijaishuollossa olevien lasten ja nuorten koulunkäynnin tukemista. Aineiston analyysi suoritettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulokset ja johtopäätökset. Tukimuodot jakautuivat suoriin ja välillisiin tukimuotoihin, joista suorat tukimuodot nousivat esille enemmän. Näistä suorista tukimuodoista opettajan tuki nousi suurimmaksi yksittäiseksi tekijäksi sijoitettujen lasten ja nuorten koulunkäynnin tukemisessa. Jokaisessa tutkimuksessa tukimuotoja nousi samanaikaisesti esiin useampi. Johtopäätöksenä voi todeta, että opettajan tuki on erittäin tärkeää, mutta sijoitetun lapsen ja nuoren koulunkäynnin tukeminen vaatii myös muuta tukea.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä lasten visuospatiaalisesta ahdistuksesta tiedetään. Aineistosta pyrittiin löytämään vastauksia siihen, kokevatko lapset visuospatiaalista ahdistusta, onko ahdistuksen kokemuksien välillä sukupuolten välisiä eroja sekä vaikuttaako visuospatiaalinen ahdistus visuospatiaalista ajattelua vaativista tehtävistä suoriutumiseen. Tutkimuksen tavoitteena oli tarjota kattava kuva lasten visuospatiaalista ahdistusta koskevasta ajantasaisesta tutkimustiedosta. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksen aineistoksi valikoitui kolme vertaisarvioitua englanninkielistä artikkelia, joiden valinta suoritettiin tarkkojen rajauskriteerien perusteella. Aineistoa analysoitiin tutkimuskysymyksien pohjalta sekä suhteessa taustateoriassa esiteltyyn Eysenckin ja kumppaneiden (2007) Attentional control theory:n sisältöihin. Tutkimustulokset osoittivat, että visuospatiaalinen ahdistus on oma, kontekstisidonnainen ahdistuksen muoto ja sitä esiintyy lapsilla sekä tyttöoletetuilla että poikaoletetuilla. Kahdessa kolmesta tutkimuksesta katsottiin, että tyttöoletetut kokevat enemmän visuospatiaalista ahdistusta kuin poikaole-tetut. Yhdessä tutkimuksessa sukupuolten välisiä eroja ei löytynyt. Kaikki aineiston artikkelit esittivät, että visuospatiaalisella ahdistuksella ja visuospatiaalista ajattelua vaativilla toiminnoilla ei ole tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Kaksi kolmesta tutkimuksesta lisäksi tutkivat, välittääkö työ-muisti visuospatiaalisen ahdistuksen ja toiminnan yhteyttä. Tutkimuksien tulokset olivat ristiriitaiset siten, että toisessa tutkimuksessa työmuistin katsottiin välittävän yhteyttä ja toisessa tätä välittävää yhteyttä ei löytynyt. Lasten visuospatiaalisesta ahdistuksesta tiedetään verrattain vähän, mutta tämän opinnäytetyön tulokset auttavat suuntaamaan tulevia tutkimuskohteita. Jatkossa aiheeseen liittyen olisi perusteltua ainakin tutkia mistä mahdolliset sukupuolten väliset erot visuospatiaalisen ahdistuksen kokemuksissa lapsilla johtuvat, sekä pyrkiä selvittämään, miten työmuistin toiminta vaikuttaa visuospatiaaliseen ahdistukseen. Lisäksi aihetta tulisi tutkia Suomessa, sillä suomalaista tutkimustietoa ei toistaiseksi ole juurikaan tarjolla.

Tavoitteet. Aiempi tutkimus osoittaa, että lapsilla, joilla on verbaalinen dyspraksia, ilmenee puheen tuoton haasteiden lisäksi monia rinnakkais- ja seurannaisvaikutuksia, kuten turhautumista ja vetäytymistä vuorovaikutustilanteista. Tiedetään, että lasten, joilla on puheen tuoton ja ohjailun vaikeuksia, vanhemmat ovat huolestuneita lastensa vertaissuhteista ja siitä, että vanhempi toimii lapsensa äänenä vuorovaikutustilanteissa. Verbaalista dyspraksiaa on tutkittu paljon logopedian ja lääketieteen tutkimuskentillä, jossa tutkimus on nojannut ajatusmalliin vammaisuuden syntymisestä yksilön lääketieteellisen tilan seurauksena. Yksilölliselle mallille vastakohtana on esitetty vammaisuuden sosiaalista mallia, jossa vammaisuuden kokemuksen nähdään syntyvän yksilön ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, minkälaiseen käsitykseen vammaisuudesta, aiheesta tehty tutkimus koulukontekstissa nojaa. Lisäksi tutkielmassa pyrittiin luomaan kokonaiskuvaa siitä, millaisena oppilaiden, joilla on verbaalinen dyspraksia, toimintakyky vertaissuhteissa kouluiässä näyttäytyy ja millaisin toimenpitein koulussa voitaisiin luoda kehitykselle ja vertaissuhteissa onnistumiselle mahdollisimman suotuisa ympäristö. Näiden lisäksi tavoitteena oli tunnistaa tulevaisuuden tutkimusta varten niitä aukkoja, joita aiheesta tehdyssä tutkimuksessa on. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena ja aineistoartikkeleita etsittiin kolmesta tietokannasta systemaattisella haulla maaliskuussa 2021. Kirjallisuushaun pohjalta aineistoksi valikoitui yksi artikkeli. Analyysissa löytyneen aineiston tutkimustuloksia verrattiin aineiston ulkopuolelle jääneiden artikkeleiden tuloksiin ja teoriataustaan. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielma osoitti selkeän tutkimuksellisen aukon, sillä aineistoksi valikoitui vain yksi artikkeli, jonka tutkimustuloksista osa oli relevantteja aiheen kannalta. Aineiston perusteella toimintakyky näyttäytyi vertaissuhteissa koulukontekstissa vertaisia heikommalta tarkasteltaessa sosiaalista osallisuutta. Aineiston perusteella ei päästy käsiksi niihin tukitoimiin, joilla vertaissuhteita ja sosiaalista osallisuutta tuetaan. Aiheesta tehty tutkimus nojautuu lähinnä vammaisuuden yksilölliseen malliin ja kasvatustieteellisessä tutkimuksessa on selkeä aukko sosiaalisen malliin pohjautuvasta tutkimuksesta. Aiempi tutkimus painottuu verbaalista dyspraksiaa laajempaan kehitykselliseen kielihäiriöön sekä oppilaisiin, joilla on suun motoristen haasteiden lisäksi koko kehon motorisia haasteita. Lisätutkimus on tarpeen sen selvittämiseksi, kuinka oppilaita, joilla on verbaalinen dyspraksia, sosiaalisissa suhteissa tuetaan koulukontekstissa ja millainen oppilaiden sosiaalinen toimintakyky on. Toimintakyvystä saadut tutkimustulokset auttaisivat tuen tarpeeseen vastaamisessa ja uusien toimintamallien kehittämisessä.