Browsing by Subject "äänen kesto"

Tavoitteet. Puheen prosodisten piirteiden havaitsemisen aivomekanismit unohdetaan usein pu-heen havaitsemisen yleisistä malleista, vaikka puheen voimakkuuteen, aikaan tai ajoitukseen sekä sävelkorkeuteen liittyvät piirteet ovat tärkeitä puheen rakenteiden ja jopa tunteiden ilmai-semisen suhteen. Yhtenä kanditutkielmani tavoitteena oli kuvailla kirjallisuuskatsauksen kei-noin puheen prosodisten piirteiden havaitsemisen aivomekanismeja ja selvittää miten prosodian havaitsemisen aivomekanismit ilmenevät suhteessa puheen havaitsemiseen. Menetelmät. Kanditutkielmani tutkimusmenetelmä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineisto kirjallisuuskatsaukseen muodostettiin käyttämällä kahta tietokantaa, jotka olivat Ovid Medline ja Scopus. Hakusanoiksi valikoituivat englanninkieliset termit prosody perception (prosodian ha-vaitseminen), speech perception (puheen havaitseminen), prosody (prosodia), pitch (sävelkor-keus), length of sound (äänen pituus), sound pressure (äänen paino), acoustic duration (akusti-nen kesto), acoustic intensity (akustinen intensiteetti), brain mechanism (aivomekanismi) sekä magnetic resonance imaging (magneettiresonanssikuvaus). Lopullinen aineisto koostui kuudesta tutkimusartikkelista. Tulokset ja johtopäätökset. Tämän kirjallisuuskatsauksen tuloksissa puheen prosodisia piirteitä käsiteltiin yleisimmin ohimolohkon alueilla painottuen aivojen oikeanpuoleiselle aivopuoliskol-le. Ohimolohkon alueiden jälkeen yleisimmin puheen prosodiaa käsiteltiin aivojen otsalohkon alueilla. Otsalohkojen aktivaatio painottui ohimolohkojen ohella aivojen oikeanpuoleiselle aivo-puoliskolle. Kirjallisuuskatsauksen perusteella myös päälakilohkon motoriset alueet aktivoitui-vat puheen prosodian käsittelyn yhteydessä. Muita puheen prosodian käsittelyssä aktivoituneita aivoalueita olivat muun muassa talamus, basaaligangliot eli tyvitumakkeet sekä pikkuaivot. Pu-heen prosodian havaitseminen ei esiintynyt pelkästään aluekohtaisena aktivaationa, sillä proso-dian yhteydessä aktivoituneiden alueiden välillä tapahtui myös tiedonsiirtoa eri käsittelyreittien kautta. Johtopäätöksenä tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta, että puheen prosodiaa käsitellään yleisimmin oikeanpuoleisen aivopuoliskon ohimo- ja otsalohkon alueilla sekä päälakilohkon alueilla kuitenkin niin, että aivoalueet ovat yhteydessä toisiinsa aktiivisesti.