Browsing by Subject "AAC"
Now showing items 1-10 of 10
-
(2018)The purpose of this study is to describe and investigate the use of AAC methods in school-age children and adolescents, and to examine the use of AAC particularly in terms of interaction, social inclusion and peer relationships. Earlier studies have shown many challenges in communication and interaction environments with children using AAC, so this study is made to find out whether the challenges are present in this material also, and whether there are also positive observations in terms of interaction or relationships. I am also interested in searching for what needs to be developed, especially with the school system. Research question is as follows: How does the interactions and peer relationships of children using AAC appear in the research material? The research material was examined using an integrative literature review and a qualitative content analysis method. The research material consists of five peer-reviewed scientific articles from different countries, published in 2012-2017. The articles discuss the social skills, interaction, communication challenges and peer relationships of school-aged children (aged 6-16) using AAC. The results of the research were divided into five themes. The themes are as follow: 1: the number of interaction experiences, 2: the structural factors, 3: the availability of the AAC method, 4: the significance of the interaction partner, and 5: the desire to participate. The main results under each theme are as follows:1: lack of common time, weaker social skills, 2: non-accessibility, timetable problems, lack of co-operation, 3: AAC not available, AAC bans; 4: must know how to use AAC, preferring adults, lack of friends, and 5: little interaction initiatives, and failures affecting motivation.
-
(2023)Tavoitteet. Aiempien tutkimusten mukaan avusteisista viestintäkeinoista on ollut hyötyä lap-sille, joilla on Downin oireyhtymä. Ei kuitenkaan ole tarkkaa linjaa sille, mitkä avusteisen vies-tinnän keinot tukevat parhaiten Down-lasten kommunikaatio- ja vuorovaikutustaitoja. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää aiempaan tutkimustietoon pohjautuen, millaiset avustei-sen viestinnän keinot ovat soveltuvia Down-lapsille sekä millä osa-alueilla näistä keinoista on eniten hyötyä. Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää tukemaan Down-lasten kommunikaa-tion kuntoutusta. Menetelmät. Tämän kandidaatintutkielman tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjalli-suuskatsausta. Tutkimusartikkelit valikoitiin Scopus- ja OvidMedline-tietokannoista helmi-kuussa 2023. Hakulausekkeen termit liittyivät puhetta tukevaan ja korvaavan viestintään ja Downin oireyhtymään 3–6 -vuotiailla lapsilla. Lopulliseen aineistoon valikoitui viisi vuosina 2015–2021 julkaistua alkuperäistutkimusta. Aineisto valikoitiin mukaanotto- ja poissulkukri-teerejä noudattaen. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkittavia oli 11 ja verrokkeja 5. Avusteisen viestinnän keinot vaikuttivat erityisesti sanavaraston kasvuun ja sosiaalisen kommunikaation lisääntymiseen. Kuvanvaihto osoittautui hyväksi tavaksi lisätä kommunikatiivisten aloitteiden määrää. Myös taulutietokoneilla käytetyt kommunikaatiosovellukset osoittautuivat vaikuttaviksi keinoiksi ja niiden avulla tutkittavien sanavarasto kasvoi tutkittavilla. Lisäksi suurin osa opituista sanoista yleistyi lasten sanavarastoon myös seurantajakson loppupuolella. Tulokset tässä tutkiel-massa kertovat laajempien näkökulmien tutkimuksen tarpeesta eri avusteisen viestinnän keinojen vertailusta. Eri avusteisten viestinnän keinojen hyödyt olisi hyvä tunnistaa, jotta kun-toutus voitaisiin kohdistaa niille osa-alueille, joista on eniten hyötyä.
-
(2022)Tavoitteet. Monia ei-avusteisia ja avusteisia viestintäkeinoja on kehitetty mahdollistamaan niitä tarvitsevien viestinnällisten tarpeiden täyttyminen. Yhteistä linjaa sille, mikä näistä puhetta tukevista, täydentävistä tai korvaavista viestintäkeinoista tukee kuntoutujaa parhaiten, ei koeta olevan. Tämän tutkielman tavoitteena oli aiemman tutkimustiedon kautta selvittää millaista vertailevaa tutkimusta ei-avusteisten ja avusteisten viestintäkeinojen välillä on tehty ja miten nämä viestintäkeinot eroavat tutkituilla osa-alueilla. Tutkielman tuloksia voidaan soveltaa tukemaan ammattilaisia ei-avusteisten ja avusteisten keinojen valinnassa kuntoutujalle. Menetelmät. Tämän kandidaatintutkielman tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusartikkelit valikoitiin Scopus-, MedLine- ja PsycINFO-tietokannoista huhtikuussa 2022. Hakulausekkeen termit liittyivät puhetta tukevaan ja korvaavan viestintään, ei-avusteiseen viestintään ja vertailevaan näkökulmaan. Lopulliseen aineistoon valikoitui yhdeksän vuosina 2012-2021 julkaistua alkuperäistutkimusta. Aineisto valikoitiin mukaanotto- ja poissulkukriteerejä noudattaen Tulokset ja johtopäätökset. Tutkittavia oli yhteensä 369, joista 32 oli ei-avusteisia ja avusteisia keinoja käyttäviä ja 337 eri sidosryhmiin kuuluvia aikuisia. Avusteiset keinot, erityisesti puhelaiteen käyttö osoittautui lapsille mieluisimmaksi tavaksi viestiä ja mahdollisesti tätä kautta myös nopeimmaksi oppia ja kuvanvaihdon rinnalla varmimmaksi ylläpitää. Samoin puhelaitteella kysytyt kysymykset saivat aiheeseen perehtymättömiltä sidosryhmään kuuluvilta vuorovaikutuskumppaneilta halutun vahvistuksen, viittoen kysyttyjen kysymysten jäädessä kokonaan ymmärtämättä. Sen sijaan kouluympäristössä toimivat puheterapeutit kokivat olevansa itsevarmempia arvioidessaan ja ohjatessaan ei-avusteisia keinoja, kun avusteisia keinoja. Tämän tutkielman tulokset kertovat laajempien näkökulmien tarpeesta tutkimuksessa sekä tarpeesta kiinnittää huomiota ammattilaisten itsevarmuuden tukemiseen ohjaamisessa. Tämän lisäksi tuloksia voidaan hyödyntää kliinisessä työssä huomioimalla mieltymyksen vaikutus viestintäkeinon valinnassa ja käyttöönotossa kannattavana tekijänä.
-
(2024)Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää erityisopettajien suhtautumista puhetta tukeviin ja korvaaviin kommunikaatiomenetelmiin (AAC) sekä sitä, millä tavoilla AAC:n käyttöä voidaan tukea koulumaailmassa erityisopettajien näkökulmasta. Aiheesta on tehty ulkomailla tutkimusta, mutta Suomessa aihealuetta ei ole vielä kattavasti selvitetty. Tällä hetkellä kuitenkin AAC:n käyttöä on alettu tutkia myös Suomen tasolla. Suomessa on tehty muun muassa tutkimuksia opettajien ja oppilaiden suhtautumisesta AAC:hen. Menetelmät. Tutkimus tehtiin laadullisin menetelmin. Monitapaustutkimus toteutettiin haastattelemalla kolmea erityisopettajaa, jolla oli kokemusta AAC:n käytöstä. Haastattelu toteutettiin puolistrukturoituna haastatteluna, jotka litteroitiin äänitysten jälkeen. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkimuksessa käytettiin induktiivista sisällönanalyysia. Tulokset ja johtopäätökset. Kaikki tutkimuksessa olleet erityisopettajat kokivat AAC:n käytön hyödylliseksi. Erityisen hyödylliseksi koettiin piirtäminen sekä tukiviittomat. Kaikki haastateltavat kokivat myös tiedon lisäämisen tukevan AAC:n käyttöä koulumaailmassa. Kaksi opettajaa koki myös materiaalien helppouden ja saatavuuden lisäävän AAC:n käytön edistämistä. Kaikki haastateltavat nostivat myös kommunikaattorit esille. Haastateltavista kaksi koki kommunikaattorit haastaviksi ja yksi helposti käytettäväksi. Tutkimuksen mukaan AAC tiedon lisäämiselle on tarve koulumaailmassa ja erityisopettajat suhtautuvat positiivisesti AAC:n käyttöön
-
(2021)Tavoitteet. Moniammatillinen yhteistyö on tärkeä osa puheterapeutin työtä. Vaikka kommunikaatio-ohjaaja ja tulkki ovat puheterapeutille hyvin erilaiset yhteistyötahot, tähtää yhteistyö heidän kanssaan asiakkaan kommunikaation onnistumiseen. Aiempaa tutkimusta puheterapeutin, kommunikaatio-ohjaajan ja tulkin yhteistyöstä on vähän, mutta se korostavaa sujuvan yhteistyön merkitystä. Tutkimuksen tavoitteena on eritellä puheterapeutin, kommunikaatio-ohjaajan ja tulkin moniammatilliseen yhteistyöhön vaikuttavia edistäviä ja estäviä tekijöitä sekä työnkuvien rajapintoja, joissa voi esiintyä päällekkäisyyksiä. Tutkimus luo pohjaa puheterapeutin ja kommunikaatio-ohjaajan sekä puheterapeutin ja tulkin yhteistyön kehittämiselle. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin integroivan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Systemaattinen haku suoritettiin helmikuussa 2021 Scopus, Ovid Medline ja Pubmed -tietokannoista. Hakulauseke muodostettiin yhdistämällä puheterapia ja puhetta tukeva ja korvaava kommunikaatio sekä puheterapia ja tulkkaus roolijakoon tai moniammatilliseen yhteistyöhön. Lopulliseen aineistoon otettiin mukaan englanninkieliset alkuperäistutkimukset, jotka olivat saatavilla ilman erillistä maksua ja jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin. Näin valikoidut artikkelit analysoitiin tutkimuskysymyksistä luotujen teemojen avulla. Tulokset ja johtopäätökset. Puheterapeutin ja kommunikaatio-ohjaajan sekä puheterapeutin ja tulkin yhteistyöhön vaikuttavat tekijät olivat samankaltaisia tutkimusten kesken ja jakautuivat neljään eri osa-alueeseen. Osa-alueet olivat kokemus ja tieto, käytettävissä oleva aika, roolijako sekä yhteistyötaidot ja kommunikaatio. Työnkuvien rajapintoja ei tutkimusaineistossa eritelty, mutta yhteistyötahojen ammattien ja roolien tunteminen olivat yhteistyötä edistäviä tekijöitä. Tietoisuutta tässä tutkimuksessa käsitellyistä ammattiryhmistä ja yhteistyöhön liittyvistä tekijöistä tulee lisätä jo koulutusohjelmissa. Puheterapeutin ja kommunikaatio-ohjaajan välisen yhteistyön tueksi tulisi luoda kansallinen malli tai suositus, jotta yhteistyö toteutuisi tasavertaisesti alueesta riippumatta. Puheterapeutin ja tulkin välistä yhteistyötä edistää kolmivaiheinen toimintatapa, jossa tulkki ja puheterapeutti keskustelevat ennen ja jälkeen varsinaisen tulkkaustilan-teen. Tutkimusta puheterapeutin, kommunikaatio-ohjaajan ja tulkin yhteistyöstä tarvitaan lisää, jotta moniammatillisen yhteistyön käytänteitä voidaan kehittää.
-
(2022)Tavoitteet. Kelan kuntoutuksessa terapeutteja velvoitetaan käyttämään kansainvälistä GAS-menetelmää tavoitteiden asettamiseen ja kehityksen mittaamiseen osana. Menetelmän soveltaminen logopediseen viitekehykseen on kuitenkin koettu haastavaksi puheterapeuttien keskuudessa. Eniten haasteita koettiin tavoitteiden laatimisessa ja muutoksen kuvaajan eli indikaattorin valitsemisessa. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää aiemman tutkimustiedon avulla, millaisia viestintään liittyviä GAS-tavoitteita puheterapeuttisessa kuntoutuksessa asetetaan, millaisia GAS-menetelmän indikaattoreita käytetään eri viestinnän kuntoutuksen tavoitteiden asettamisessa ja miten viestinnän muutoksen mittaaminen onnistuu GAS-menetelmän avulla. Tämän katsauksen tulosten perusteella voidaan tarkastella ja lisätä puheterapeuttisen tavoitteenasettelun tietämystä GAS-menetelmän soveltamisessa puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän osa-alueella. Menetelmät. Tutkimusmenetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto haettiinScopus-, OvidMedline- ja PsycInfo-tietokannoista tammikuussa 2022. Hakulauseke koostui termeistä, jotka liittyivät puhetta tukevaan ja korvaavaan viestintään, viestinnän häiriöihin ja GAS-menetelmään. Aineistoon valikoitui lopulta kuusi alkuperäistutkimusta mukaanotto- ja poissulkukriteerien mukaisesti. Tutkimuksia analysoitiin suhteessa tutkimuskysymyksiin. Aineiston esittely ja päälöydökset tutkimuskysymyksittäin avattiin tulososiossa. Tulokset ja johtopäätökset. Katsaukseen valikoituneissa artikkeleissa tutkittavia oli yhteensä 35, ja he olivat tutkimuksien aikaan 0–18-vuotiaita. Tutkittavien kuntoutusta arvioitiin asettamalla viestintään liittyviä tavoitteita, joita oli yhteensä 73. Tavoitteiden määrä tutkittavaa kohden oli keskimäärin neljä, mutta ne vaihtelivat yhden ja yhdeksän välillä. Tavoitteet liittyivät puhetta tukevaan ja korvaavaan viestintään erilaisissa kielenkäyttötehtävissä, toisen kanssa vuorovaikutustilanteessa ja kouluun liittyvissä tehtävissä sekä apuvälineiden teknisessä oppimisessa ja säännöllisessä käytössä. Kaikissa tutkimuksissa muutos saatiin mitattua. Suurin osa tutkittavista saavutti vähintään puolet tavoitteistaan odotetulla tai suuremmalla kuin odotetulla muutoksella. Suurin osa indikaattoreista liittyi erilaisiin määriin ja avusteisesti viestivän tuen tarpeeseen. Näiden lisäksi oli muita yksittäisiä indikaattoreita. Aineiston tutkimukset vahvistavat sitä, että GAS-menetelmän käyttö menetelmäohjeiden mukaan on vaativaa tavoitteiden laatimisessa ja indikaattorin asettamisessa ja että sen käyttö on kirjavaa myös tutkimuksessa. Katsauksen avulla saatiin hyödyllistä tietoa GAS-tavoitteiden asettamisesta ja muutoksen mitattavuudesta
-
(2017)Tavoitteet. Puhetta tukeva ja korvaava kommunikoinnin apuväline täyttää tarkoituksensa vain silloin, kun siihen valittu sanasto on apuvälineen käyttäjälle sopivaa. Lasten puhetta tukevien ja korvaavien kommunikoinnin apuvälineiden sanaston valitsee usein joku muu kuin apuvälineen käyttäjä itse. Sanaston valinta voi olla haastava prosessi ja valitessaan sanastoa muut henkilöt päättävät, mistä apuvälineen käyttäjän on mahdollista kommunikoida. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli tarkastella sitä, millaisia käytänteitä lasten puhetta tukevien ja korvaavien kommunikoinnin apuvälineiden sanaston valintaan liittyen on olemassa ja millaisia sisällöllisiä piirteitä on sanastolla, jota nämä käytänteet nostavat esiin. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä toimi kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Aineisto haettiin aiheeseen liittyen keskeisimmistä termeistä koostuvalla hakulausekkeella neljästä eri tietokannasta. Aineisto koostui kahdeksasta englanninkielisestä tutkimusartikkelista vuosilta 2001–2015. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistossa havaittiin kaksi eroavien tutkimusasetelmien myötä muodostuvaa näkökulmaa, teoreettinen ja kliininen, joiden välillä tuloksissa oli sekä eroja että yhteneväisyyksiä. Keskeisimpänä sanaston valintaan liittyvänä käytänteenä esille nousi tyypillisesti kehittyvien lasten sanaston kerääminen. Muita havaittuja käytänteitä olivat lapsen yksilöllisten sanastotarpeiden kartoittaminen ja yhteistyö lähi-ihmisten kanssa sekä kommunikoinnin käyttötarkoitusten arviointi. Sanaston sisällöllisiin piirteisiin liittyen keskeisimmät tulokset olivat havainnot ydin- ja reunasanastosta, funktio- ja sisältösanastosta sekä semanttis-syntaktisten kategorioiden ja sanaluokkien monipuolisuudesta. Tulosten perusteella voidaan todeta, että lasten puhetta tukevien ja korvaavien kommunikoinnin apuvälineiden sanaston valintaan liittyen on olemassa joitain toistuvia käytänteitä ja näiden esiin nostamalla sanastolla on tiettyjä toistuvia sisällöllisiä piirteitä. Tulokset eivät kuitenkaan ole täysin systemaattisia, joten sanaston valintaan liittyvässä kliinisessä työssä on syytä noudattaa kriittisyyttä.
-
(2022)Tavoitteet. Jokaisella tulisi olla yhtäläinen mahdollisuus viestiä ja osallistua yhteiskuntaan. Koska viestintä ja yhteisöllisyys ovat enenevässä määrin siirtyneet kasvokkaisten vuorovaikutustilanteiden lisäksi myös internettiin ja sosiaalisen median alustoille, on avusteisesti viestivien osallistumismahdollisuuksia ja kokemuksia sosiaalisen median alustojen käytöstä mielekästä tutkia. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on aiemman tutkimustiedon valossa tarkastella mikä merkitys sosiaalisella medialla on avusteisesti viestivälle ihmiselle. Katsauksessa tarkastellaan etenkin sosiaalisen median avusteisesti viestivälle tarjoamia hyötyjä viestinnälliseen näkökulmaan keskittyen. Lisäksi kartoitetaan millä tavoin avusteisesti viestivät käyttävät sosiaalista mediaa. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Aineistohaku suoritettiin huhtikuussa 2022 Scopus-, OvidMedline- ja PsychInfo- tietokannoissa. Hakulausekkeeksi valittiin social media AND (aac OR “augmentative and alternative communication”). Kirjallisuuskatsaukseen valittujen artikkelien tuli vastata vähintään jompaankumpaan tutkimuskysymyksistä, olla englanninkielinen vuosina 2014-2022 julkaistu vertaisarvioitu alkuperäinen tutkimusartikkeli, joka on saatavilla verkosta joko ilmaiseksi, tai Helsingin yliopiston tunnuksilla. Hakulausekkeessa käytetyt termit tuli löytyä artikkelien otsikosta, abstraktista tai avainsanoista. Lopulliseen aineistoon valikoitui viisi tutkimusartikkelia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusten pohjalta avusteisesti viestivien henkilöiden eniten käytettyjä sosiaalisen median alustoja olivat Facebook, Twitter ja Skype. Lisäksi useammissa tutkimuksissa mainittiin sähköposti yhtenä käytetymmistä sähköisistä viestintäkanavista osallistujien keskuudessa. Kaikki osallistujista tarvitsivat sosiaalisen median käyttöön teknisiä apuvälineitä ja usein myös läheisten tukea. Käyttöä rajoittivat pääasiassa erilaiset motoriset, teknologiset ja kirjalliset haasteet. Sosiaalisen median koettiin tarjoavan avusteisesti viestiville useita hyötyjä, kuten mahdollistavan ja helpottavan yhteydenpitoa ja lisäävän sosiaalisia suhteita. Yleisesti viestiminen sosiaalisessa mediassa koettiin kasvokkaista viestintää helpommaksi ja monella tapaa myös mielekkäämmäksi. Sosiaalisen median kautta oli helppo etsiä ja saada apua ja tukea arkeen. Aihetta on tärkeä tutkia lisää pystyäksemme entistä laajemmin hyödyntää sosiaalisen median avusteisesti viestiville tarjoamat hyödyt ja tarjotaksemme heille tasavertaisen mahdollisuuden olla osana nyky-yhteiskuntaa.
-
(2022)Tavoitteet. Puhevammaiset henkilöt muodostavat heterogeenisen ryhmän ihmisiä, joilla on yksilöllisiä kykyjä ja tarpeita. Yksilöllisesti sopivaa apuvälinettä ei ole aina saatavilla vastaamaan kommunikoinnin tarpeita, ja apuvälineen käyttöön voi liittyä hitautta ja turhautumisen tunnetta. Tekoälyteknologian levittäytyminen terveydenhuollon palveluihin on ollut käynnissä jo useita vuosia, ja sen hyödyntämistä on tutkittu myös teknisissä kommunikoinnin apuvälineissä. Apuvälineiden kehitystyössä tarvitaan moniammatillista yhteistyötä, jotta apuvälineet voisivat onnistuneesti siirtyä kliiniseen käyttöön, näyttöön perustuvan toiminnan periaatteiden mukaisesti. Tämän tutkielman tarkoituksena oli tutkia, millaisia koneoppimista tai syväoppimista hyödyntäviä teknisiä kommunikoinnin apuvälineitä on tutkittu, ja miten näissä apuvälineissä huomioitiin käytettävyyden näkökulma. Lisäksi tutkittiin, millä tavalla moniammatillisuus ilmeni tutkimusta tehneissä tutkimusryhmissä. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta, ja tiedonhaku suoritettiin Scopus ja OVID Medline -tietokannoissa. Hakutuloksien otsikossa, tiivistelmässä tai avainsanoissa esiintyi niin kommunikoinnin apuvälineisiin, tekoälyn osa-alueista koneoppimiseen ja syväoppimiseen, sekä apuvälineiden käytettävyyteen liittyviä hakutermejä. Tutkimusaineisto koostui viidestä vertaisarvioidusta artikkelista vuosilta 2019–2022, ja ne esittelivät kehitteillä olevia teknisiä kommunikoinnin apuvälineitä tai kokeellisessa vaiheessa olevia apuvälinekonsepteja. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmassa tarkasteltiin viittä kokeellisessa vaiheessa olevaa teknistä kommunikoinnin apuvälinettä tai apuvälinekonseptia. Näissä apuvälineissä koneoppimista, syväoppimista tai siirto-oppimista hyödynnettiin tulkitsemaan apuvälineen käyttäjän tuottamaa syötettä kommunikointitarkoituksessa. Apuvälineiden käytettävyyttä arvioitiin kuuden käytettävyysperiaatteen näkökulmasta. Käytettävyys huomioitiin suurimmassa osassa tutkimuksia kohtalaisesti. Tutkittujen apuvälineiden taustalla oli yhtä tutkimusta lukuun ottamatta insinöörivetoinen tutkimusryhmä, jolloin moniammatillinen yhteistyö ei toteutunut. Jatkotutkimusaiheeksi tunnistettiin apuvälinetekniikan moniammatillisen kehitysyhteistyön mahdollistavien tekijöiden kartoittaminen, jotta kehittyvän teknologian tarjoamat mahdollisuudet voidaan saada yhä laajemmin apuvälinetekniikan käyttöön.
-
(2016)Aims. The aim of this descriptive review was to examine the challenges parents of children who need augmentative and alternative communication have experienced in the rehabilitation process. Augmentative and alternative communication can support the communicative skills of individuals with moderate and severe disabilities. Even though the parents’ role in the rehabilitation process is very crucial and has been emphasized during the past decades, relatively few studies has examined this in the AAC rehabilitation which is why further research is much needed. Methods. A systematic search was conducted in four scientific databases. Six studies where parents’ experiences were researched via interviews and questionnaires were chosen to be examined in this study. Results and conclusions. Parents experienced various challenges in the AAC rehabilitation process. These challenges were experienced in different aspects of the process: from device selection to expanding the skills of the individual to different situations. Acknowledgement of the challenges is an important part of planning and enhancing effective rehabilitation.
Now showing items 1-10 of 10