Browsing by Subject "ADHD"

Aim. In pre-primary education ADHD-diagnosed children can be found in special groups, integrated groups and also in ordinary groups. It is important that teachers, who work in pre-primary education groups, recognize the individual needs of ADHD-diagnosed children and consider them in all teaching situations, including physical education. The purpose of this study was to find out the needs of ADHD-diagnosed children in pre-primary education during physical education and teachers’ ways to consider these needs. Methods. This study was a qualitative study. The material was collected in January 2018 by interviewing four pre-primary teachers working in the Helsinki metropolitan area, whose groups included an ADHD-diagnosed child. The interviewees were all trained as kindergarten teachers and one of the interviewees was also a qualified special kindergarten teacher. All pre-primary education teachers had at least 15 years of teaching experience and two interviewees had also worked as a day-care centre’s manager. The interviews were conducted as theme interviews in the pre-primary teachers’ workplaces. After the interviews, the material was transcribed and analyzed by content analysis. Results. The results showed that some of the ADHD-diagnosed children had difficulties with regulating their behaviour and emotions. Additionally, one ADHD-diagnosed child had weak motor skills and two very low self-esteem. The needs of ADHD-diagnosed children in physical education were, in spite of the common diagnosis, individualised. Pre-primary teachers make sure to consider ADHD-diagnosed children’s needs in physical education making sure that children have various options to move, simplifying the teaching situations, developing routines that add the feeling of safety and strengthening the child’s self-esteem for example giving lots of positive feedback. All pre-primary teachers evaluated the meaning of physical education as very important in their group that includes ADHD-diagnosed child. Tiivistelmä - Referat - Abstract Aim. In pre-primary education ADHD-diagnosed children can be found in special groups, integrated groups and also in ordinary groups. It is important that teachers, who work in pre-primary education groups, recognize the individual needs of ADHD-diagnosed children and consider them in all teaching situations, including physical education. The purpose of this study was to find out the needs of ADHD-diagnosed children in pre-primary education during physical education and teachers’ ways to consider these needs. Methods. This study was a qualitative study. The material was collected in January 2018 by interviewing four pre-primary teachers working in the Helsinki metropolitan area, whose groups included an ADHD-diagnosed child. The interviewees were all trained as kindergarten teachers and one of the interviewees was also a qualified special kindergarten teacher. All pre-primary education teachers had at least 15 years of teaching experience and two interviewees had also worked as a day-care centre’s manager. The interviews were conducted as theme interviews in the pre-primary teachers’ workplaces. After the interviews, the material was transcribed and analyzed by content analysis. Results. The results showed that some of the ADHD-diagnosed children had difficulties with regulating their behaviour and emotions. Additionally, one ADHD-diagnosed child had weak motor skills and two very low self-esteem. The needs of ADHD-diagnosed children in physical education were, in spite of the common diagnosis, individualised. Pre-primary teachers make sure to consider ADHD-diagnosed children’s needs in physical education making sure that children have various options to move, simplifying the teaching situations, developing routines that add the feeling of safety and strengthening the child’s self-esteem for example giving lots of positive feedback. All pre-primary teachers evaluated the meaning of physical education as very important in their group that includes ADHD-diagnosed child.

Tavoitteet. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella ja koota yhteen ADHD-piirteitä omaavien oppilaiden ja heidän opettajiensa väliseen opettaja–oppilassuhteeseen vaikuttavia tekijöitä. Pyrin selvittämään, mitkä tekijät vaikuttavat ADHD-piirteitä omaavien oppilaiden ja heidän opettajiensa välisen vuorovaikutussuhteen laatuun. ADHD-piirteet voivat aiheuttaa kouluympäristössä oppilaalle monenlaista kuormitusta, mikä voi heijastua myös oppilaan opettaja–oppilassuhteeseen. Tämän takia koin, että on perusteltua tutkia opettaja–oppilassuhteeseen vaikuttavia tekijöitä niiden oppilaiden osalta, jotka kokevat suuremmissa määrin haasteita kouluympäristössä. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistonhakuun käytettiin tietokantoja Scopus ja Web of Science. Tutkimusaineisto koostuu kymmenestä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, jotka valikoituivat osaksi aineistoa tarkasti valittujen sisään- ja poissulkukriteerien perusteella. Lisäksi katsaus rajattiin ajallisesti käsittelemään vuosina 2000–2023 julkaistuja tutkimusartikkeleita. Aineiston analysointi toteutettiin aineistolähtöisen teemoittelun keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustuloksissa korostuivat erityisesti konfliktien ja läheisyyden ulottuvuudet suhteessa opettaja–oppilassuhteeseen. ADHD-piirteisten oppilaiden ja heidän opettajiensa välisissä opettaja–oppilassuhteissa ilmeni enemmän konflikteja verrattuna vertaisryhmiin. Lisäksi opettajat raportoivat kokevansa vähemmän läheisyyttä opettaja–oppilassuhteessaan ADHD-piirteisten oppilaiden kohdalla. ADHD-piirteisen oppilaan aggressiivinen käytös koettiin opettajien osalta kaikkein haasteellisimmaksi opettaja–oppilassuhteen kannalta, ja stressaavimmaksi tekijäksi opettajille. Opettajan sukupuolta koskevat tutkimustulokset osoittautuivat osittain ristiriitaisiksi keskenään. Oppilaan prososiaalisen käytöksen havaittiin myös olevan vahva opettaja–oppilassuhdetta selittävä muuttuja. Tutkimusaineiston artikkeleista viidessä oli käytetty samaa opettaja–oppilassuhteen laadun mittaria. Lähes kaikissa tutkimusartikkeleissa opettaja–oppilassuhteen laatua oli arvioitu pelkästään opettajan näkökulmasta käsin, joten ADHD-piirteisten oppilaiden omat näkemykset opettaja–oppilassuhteen laadusta jäivät vähäisiksi.

ADHD on hyvin moninainen neurokehityksellinen häiriö, jonka esiintyvyyden on arvioitu olevan noin 5 % (Polanczyk, de Lima, Horta, Biederman & Rohde, 2007). ADHD-oireet alkavat lapsilla ennen kouluikää (Puustjärvi, 2016a), jolloin jo varhaiskasvatuksessa ADHD voi olla osa lapsen arkea. Lebowitz (2016) on todennut, että ADHD:hen liittyvä stigma kohdistuu myös lapsiin, ja että myös lapsilla on negatiivisia asenteita ADHD:ta kohtaan. Tätä stigmaa tulisi pystyä ennaltaehkäisemään ja purkamaan, ja varhaiskasvatuksessa yksi hyvä apuväline tähän on kirjat, joiden monipuoliseen käyttöön varhaiskasvatuksessa tulee Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018, 42, 44) mukaan pyrkiä. Leon (1997) on tutkimuksessaan todennut, että ADHD:n representaatio yhdysvaltalaisessa lastenkirjallisuudessa on osin stereotypistä, mutta toisaalta myös hyvin totuudenmukaista. Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, millaisia kuvauksia ADHD:sta esitetään suomenkielisessä lastenkirjallisuudessa sekä tarkastella sitä, millaisia selviytymiskeinoja kirjojen ADHD-lapsilla on. Toteutin tämän tutkielman laadullisena tutkimuksena ja analysoin aineistoa teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Aineistona toimi kolme suomenkielistä lastenkirjaa, joissa esiintyi hahmo, jolla on ADHD. Teokset olivat vuosilta 2006 ja 2008, ja ne olivat suunnattu päiväkoti- tai alakouluikäisille lapsille. Analyysimenetelmänä käytin teemoittelua havainnollistaakseni aineistossa esiintyvien kuvausten eroja ja yhtäläisyyksiä. Tulokset osoittivat, että kirjojen kuvaukset toisaalta vastaavat sitä, mitä ADHD voi olla, mutta antavat myös hyvin yksipuolisen kuvan ADHD:sta ja sen ilmenemistavoista. Kuvaukset typistävät ADHD:n pienten poikalasten vilkkaudeksi ja kiukutteluksi, mutta toisaalta myös esittävät lapsen huumorintajuisena ja hyvänä ystävänä. Selviytymiskeinoja kuvattiin aineistossa vähemmän. Aikuisen tuen rooli ADHD-lapsen arjessa selviytymisessä oli kuvauksissa korostunut, mutta myös lapsen ystävien vaikutusta sekä lapsen omia selviytymiskeinoja kuvattiin. Lasten- kirjallisuuden tarjoamaa ADHD:n representaatiota tulisi monipuolistaa ja päivittää nykyisten käsitysten mukaiseksi.

ADHD är en neuropsykiatrisk funktionsvariation som kännetecknas av hyperaktivitet, impulsivitet och ouppmärksamhet. Diagnostiseringen av ADHD har ökat under de senaste decennierna och ADHD är en av de vanligaste psykiatriska diagnoser hos barn. ADHD är kopplat till flera utmaningar, speciellt sociala. Syftet med denna litteraturgenomgång är att på basis av tidigare forskning redogöra för hur ADHD påverkar romantiska relationer. Litteraturgenomgången sätter ett starkt fokus på utmaningar i en romantisk relation och ADHD men diskuterar även om det finns fördelar med ADHD i relationen. För att kunna hjälpa individer med ADHD krävs förståelse för och medvetenhet om konsekvenser av ADHD. Litteraturgenomgången fördjupar sig i självkänsla och våldsamt beteende som kopplats till ADHD och hur det påverkar en romantisk relation. Resultatet från litteraturgenomgången är att individer med ADHD upplever flera problem i romantiska relationer. Kopplingar har gjorts mellan bland annat ADHD, lägre relationstillfredsställelse, våldsamt beteende i romantiska relationer, låg självkänsla, ostabila relationer och maladaptiva copingmetoder som används i romantiska relationer. Detta kan leda till att välbefinnandet lider hos båda partnerna. Trots att ADHD även kan medföra positiva fördelar tyder forskning på att nackdelarna med ADHD är fler.

Tiivistelmä Tavoitteet. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ja kuvailla, millaisilla keinoilla ADHD-oireista lasta voidaan tukea varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen tukitoimista ADHD-oireisten lasten osalta on olemassa vain vähän tutkittua tietoa, mutta voidaan olettaa, että tukitoimilla on positiivinen vaikutus lapsen oppimiseen ja kehitykseen. Tutkimuksessa esitellään keinoja ADHD-oireisten lasten hyvinvoinnin tukemiseksi päiväkodissa. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui yhteensä neljästä teoksesta: Peitson ja Närhen Konsultaatiomalli päiväkoteihin - jäsentynyttä tukea levottomille lapsille (2015), Sinkkosen ja Korhosen Pulassa lapsen kanssa (2015), Berggrenin ja Hämäläisen ADHD-käsikirja (2018) sekä Sandbergin ADHD ja oppimisen tuki (2018). Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistossa korostui toiminnan strukturoinnin, päiväkodin toimintaympäristön ja palautteen merkitys ADHD-oireisen lapsen tukemisessa. Toiminnan strukturoinnissa korostuivat selkeät ohjeet ja säännöt sekä rutiinit ja säännöllinen päivärytmi. Toimintaympäristön selkeyttämisen lisäksi erilaiset apuvälineet koettiin tärkeiksi. Myös positiivisen palautteen merkitys korostui kaikissa teoksissa.

Attention-deficit/hyperactivity disorder (ADHD) is characterized by an early onset of inattention, hyperactivity and impulsiveness. Many studies have shown that ADHD is related to later substance use disorders (SUD). Although the association between the disorders has been proven in several studies, the true nature of this association is still unknown. The latest findings of the association between ADHD and SUD and the mediating factors are discussed in this review. Because substance abuse can cause major problems for individuals and the society, risk factors of SUD should be identified at an early stage. The latest findings have shown that almost one of four SUD patients also meet the diagnostic criteria of ADHD. ADHD patients seem to be in an elevated risk for alcohol, nicotine and marijuana dependence and the use of psychoactive substances. Current research suggests that both genetic and psychosocial factors play a role in the development of SUD in ADHD patients. Genetic studies and studies on families have shown that ADHD and SUD might share a common genetic background. ADHD patients with comorbid conduct disorder seem to have the greatest risk for later SUD. Fetal alcohol and tobacco exposure are risk factors for both ADHD and SUD. In addition, some psychosocial environmental factors, such as academic and social problems, might increase the risk for SUD. The high prevalence of ADHD in SUD patients should be taken into account in the prevention of SUD and in the treatment of both disorders. According to the current knowledge, ADHD medication that is started early on and used properly can reduce the risk for later SUD. However, in order to prevent substance use disorders more effectively, it is important to develop and investigate new possible early preventions for ADHD patients. Instead of treating these disorders separately, we should also provide targeted and optimal treatment for patients with ADHD and comorbid SUD. To make targeted treatment possible, ADHD symptoms should be distinguished from the symptoms of SUD.

Tavoitteet. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön eli ADHD:n merkitys aikuisen elämänlaatuun on yhä laajemmin tunnistettu ilmiö. Psykososiaalisten hoitojen saatavuus on kuitenkin haaste. Internet-pohjaisia interventioita (kuten Suomessa HUS:n nettiterapiat) on kehitetty osaltaan vastaamaan mielenterveyspalveluiden resurssien ja saatavuuden haasteisiin. Internet-pohjaisten interventiomenetelmien sopivuudesta aikuisten ADHD-kuntoutukseen on toistaiseksi kuitenkin vain vähän tietoa. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia internet-pohjaisia interventioita on tutkittu, ja millaisia tuloksia niistä on saatu aikuisten ADHD-kuntoutuksessa. Menetelmät. Tutkielman aineisto haettiin Google Scholar- ja PubMed-hakukoneiden avulla yhdistelemällä eri tavoin hakusanoja adhd, adult, treatment, intervention, internet, online, ehealth, computerized ja icbt. Lisäksi haettiin suomekielistä materiaalia muun muassa adhd, hoito ja kuntoutus -hakusanojen avulla. Artikkeleita etsittiin myös löydettyjen artikkelien lähdeluetteloista sekä Google Scholarissa cited by - hakemistoista. Tarkasteltavaksi valittiin kaikki tutkimukset aikuisten ADHD:n kuntoutukseen suunnatuista internet-pohjaisista interventioista. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkitut interventiot jakautuivat karkeasti kahteen ryhmään: vakiintuneemmista ADHD:n kuntoutusmenetelmistä johdettuihin omatoimisen työskentelyn materiaaleihin perustuviin interventioihin sekä toisaalta omatoimisen työskentelyn materiaaliltaan suppeampiin interventioihin. Erityisesti vakiintuneemmista menetelmistä johdettujen interventioiden tulokset vaikuttavuudesta ADHD:n ydinoireisiin olivat positiivisia, mutta tutkimusten otoskokojen ja vertailuasetelmien vuoksi tutkimusnäyttöä ei voida pitää vahvana. Internet-pohjaiset interventiot vaikuttavat katsauksen perusteella toimivilta ja olisikin aiheellista tehdä laajempaa tutkimusta, jotta niiden edut aikuisten ADHD-kuntoutuksessa ymmärrettäisiin paremmin, ja interventiot saataisiin ihanteellisella tavalla käyttöön potilastyössä.

Attention deficit hyperactivity disorder (ADHD) is one of the most common childhood neuropsychiatric disorders. There is a rising global recognition of consequences and impairment associated with ADHD. One of the newest area of research is the connection between ADHD and obesity. Empirically based evidence from recent literature points to a comorbidity between ADHD and obesity, at least amongst adult patients. What comes to children and adolescents there is not sufficient amount of studies to make conclusions, but the existing studies suggest that there is no discernible association of ADHD and obesity in the pre-adolescent years. The existing studies also suggest that the association of ADHD with obesity is stronger in adolescence than in childhood and that the association is stronger with adolescent girls than with adolescent boys. Gender does not seem to have any significant causation between ADHD and obesity, however some studies indicate that the causation would be stronger in women. A better insight into this comorbidity is of considerable relevance for both precautionary work and healthcare work. First, there needs to be more longitudinal studies to research the causality between ADHD and obesity. There should also be research around the different dimensions of ADHD (hyperactivity, impulsivity and inattention) are connected with obesity. Finally, the therapeutic and pharmacological strategies for ADHD patients with obesity should be studied more. With the increased research data it would be possible to map out people in the risk group and therefore better target precautionary work for the right people.

Tutkimuksessani tarkastelen ADHD-diagnosoitujen aikuisten kokemuksia työn sisäisitä työhyvinvointia edistävistä tekijöistä. ADHD on paljon tutkittu häiriö lasten keskuudessa, mutta aikuisilla häiriö on vielä jäänyt huomattavasti vähemmälle huomiolle. Myös aikuisiän ADHD:ta ja ADHD-diagnosoitujen toimimista työelämässä olisi tärkeää tarkastella tarkemmin, sillä sen on yksi yleisimmistä neuropsykiatrisista häiriöistä. Sen on myös todettu aiheuttavan suuria vaikeuksia työelämässä. Työhyvinvointi on merkittävä työssä pysymistä edellyttävä tekijä, ja siihen tulisi panostaa erityisesti aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön omaavien keskuudessa. Tarkastelen tutkimuksessani nimenomaan työn sisäisien osa-alueiden merkitystä työhyvinvoinnille. Nämä osa-alueet ovat työympäristö, työtehtävät, työyhteisö ja esimiehen toiminta. Keräsin aineiston haastattelemalla neljää ADHD-diagnoosin omaavaa aikuista. Keskiössä oli tutkimushenkilöiden kokemukset, ja tutkimusmenetelmänä sovelsin fenomenografiaa. Aineiston analysoin myös käyttäen fenomenografista analyysia. Tulosten mukaan ADHD-diagnosoitujen aikuisten työhyvinvointia tukee joustavatyöympäristö. Työympäristö oli esiintynyt kuitenkin myös kuormittavana tekijänä. Hyvinvointia edistäviä työtehtäviä kuvasti työtehtävien hallittavuus ja työn imu. Työyhteisö taas nähtiin suurena työhyvinvoinnin voimavarana, mutta myös työhyvinvointia kuormittavana tekijänä. Esimiestoiminnan osalta tärkeänä pidettiin työntekijän ja esimiehen kohtaamista, osaamista kehittävää esimiestoimintaa ja luottamusta esimiestä kohtaan. Tutkimukseni ei luo yleistettävää tietoa ADHD-diagnosoitujen aikuisten työhyvinvoinnista, sillä aineistona toimii vain neljän aikuisen haastattelut eikä kaikkia ammattialoja ole saatu tutkimukseen mukaan. Tulokset toivat kuitenkin esille mielenkiintoisia asioita, jotka on syytä huomioida kun työskennellään ADHD-diagnosoitujen kanssa.

Attention-Deficit Hyperactivity Disorder (ADHD) has been associated with increased criminality in both clinical and population-based studies. However, the details of and the mechanisms behind ADHD’s connection to increased criminality are not well-known yet. This is understandable considering the complex nature of the association between ADHD and criminality. In the first chapter of this paper the role of Conduct Disorder in the association between ADHD and criminality will be reviewed. Then, the connection of the two symptom dimensions of ADHD (attention-deficit and hyperactivity-impulsivity) to the association between ADHD and criminality will be discussed. In general, ADHD with comorbid Conduct Disorder has been linked to more severe and frequent delinquency compared to uncomplicated ADHD-diagnosis. Children with ADHD have an increased risk of Conduct Disorder compared to the general population. Especially hyperactivity-impulsivity has been connected to the occurrence of comorbid Conduct Disorder. ADHD’s association with Conduct Disorder has been explained with the overlap of the two disorders as well as causally with the symptoms of ADHD possibly predisposing to Conduct Disorder. Attempts to control the effects of comorbid Conduct Disorder has lead to different results regarding the independent association between ADHD and criminality. After controlling for comorbid mental disorders the symptoms of ADHD have been suggested to predispose individuals to less serious and specific types of crimes. The associations of hyperactivity-impulsivity and attentional problems with criminality have also been studied separately. In most studies hyperactivity-impulsivity has been more strongly associated with criminality than attention-deficits. Research regarding the relation of Conduct Disorder and the symptom dimensions of ADHD with the association between ADHD and criminality are partly conflicting. Researching the connection between ADHD and criminality further would be important to be able to settle these conflicts. It would also give psychologists better tools to help individuals with ADHD who could be prone to committing criminal acts.