Browsing by Subject "Behavioraalinen inhibitio"

Tavoitteet. Behavioraalinen inhibitio (BI) on yksi keskeisimmistä lapsuuden ahdistuneisuushäiriöiden riskitekijöistä. Leikki-ikäisenä ilmenevän BI:n on todettu ennustavan voimakkaasti myöhempiä ahdistuneisuushäiriöitä sekä olevan yhteydessä laajempiin tunne-elämän ja sopeutumisen ongelmiin. BI on temperamenttitaipumus, jota kuvaa pelokkuus, epävarmuus ja vetäytyminen uusia asioita, tilanteita ja ihmisiä kohdatessa. BI:n ja ahdistuksen välistä yhteyttä sääteleviksi tekijöiksi on tunnistettu esimerkiksi vanhemman ylisuojelevaisuus sekä lapsen heikot sosiaaliset taidot ja huonot kokemukset vertaissuhteissa. Ahdistuneisuushäiriöiden ehkäisyssä intervention kohderyhmäksi voidaan valikoida BI:n takia erityisen suuressa riskissä olevia lapsia, ja samalla ohjata heitä laajemmin positiiviselle sosioemotionaaliselle kehityspolulle. Tässä katsauksessa tarkastellaan behavioraalisesti inhiboituneille leikki-ikäisille lapsille kehitettyjä interventioita sekä niiden tehokkuutta BI:n ja ahdistuneisuushäiriöiden vähentämisessä. Menetelmät. Katsauksessa käsitellyt interventiotutkimukset haettiin Scopus- ja PsycInfo -tietokannoista hakusanoilla behavioraalinen inhibitio, ujous tai sosiaalinen vetäytyminen, preventio tai interventio ja lapset. Tulokset ja johtopäätökset. Behavioraalisesti inhiboituneille lapsille kehitetyissä interventioissa pyritään vaikuttamaan ensisijaisesti ahdistusriskiä sääteleviin tekijöihin: vanhemman ylisuojelevaisuuteen, lapsen sosiaalisiin taitoihin tai molempiin. Interventioiden vaikutus BI:oon oli vaihtelevaa. BI väheni selvästi vain interventiossa, joka yhdisti sekä vanhempiin että lapsiin kohdistettuja toimia. Interventiot vähensivät kuitenkin johdonmukaisesti lasten ahdistusoireilua, ahdistuneisuushäiriöitä ja internalisoivia ongelmia, ja myös tämä muutos näkyi selkeimmin yhdistetyssä interventiossa. Behavioraalisesti inhiboituneille lapsille suunnatut interventiot vaikuttavat lupaavalta suunnalta lasten ahdistuneisuushäiriöiden sekä myöhempien tunne-elämän ja sopeutumisen ongelmien ehkäisyssä. Interventioista tarvitaan kuitenkin lisää monipuolista tutkimusta, jotta niitä voidaan soveltaa laajasti käytäntöön.