Browsing by Subject "Itsesäätely"

Tämän kandidaatin tutkielman päämääränä on selvittää lapsen itsesäätelyä ilmiönä ja kuinka lapsen itsesäätelyä voidaan tukea varhaiskasvatuksessa. Tutkielman kautta on tarkoitus löytää konkreettisia keinoja varhaiskasvatuksen ammattihenkilöille, jotta he voivat tukea lasta itsesäätelyn kehittymisessä ja ymmärtää lapsen ei-toivotun käytöksen taustalla olevia syitä. Tutkimus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineiston analyysissa on käytetty temaattista analyysia. Tutkielmassa on tutkittu itsesäätelyä ja sen tukemista varhaiskasvatuksen kontekstissa. Tutkielman aineisto koostuu pääosin suomalaisesta aineistosta, joka pitää sisällään neljä väitöskirjaa ja kuusi tieteellisestä artikkelia, joista kolmeon kansainvälistä artikkelia. Aineiston väitöskirjat on julkaistu aikavälillä 2009-2023. Aineistossa käsitellyt tieteelliset artikkelit ovat ajalta 2017-2023. Tutkielmassa lapsen itsesäätely nähdään kehittyvänä ja opittavana taitona, johon lapsi tarvitsee tukea. Kun lapsi kokee itsensä uhatuksi, hän joutuu stressiaktivaatioon, jolloin hänen autonominen hermostonsa aktivoituu. Mikäli lapsen itsesäätely on heikkoa, hän toimii ei-toivotulla tavalla. Tutkielman tuloksissa on löydetty viisi lasten itsesäätelyn tukemisen keinoa varhaiskasvatuksessa. Aikuisen tulee olla sensitiivinen ja lasta huomioiva. Aikuinen toimii kanssasäätelijänä lapselle ja auttaa lasta käsittelemään tunteitaan. Lapsiryhmän osuutta itsesäätelyn oppimisessa ei tule väheksyä, sillä lapsi oppii itsesäätelyä myös vuorovaikutuksessa vertaistensa kanssa. Selkeys ja rajat tuovat lapselle turvallisuuden kokemuksen. Aikuisen tulee vahvistaa lapsen myönteistä identiteettiä, koska silloin lapsi näkee itsensä hyvänä ja haluaa toimia oikealla tavalla.

Tavoitteet. Itsesäätely on laaja-alainen oman toiminnan säätelyn taito, jota koulumaailma vaatii oppilailta nykypäivänä yhä enemmän. Heikko itsesäätelykyky on usein yhteydessä ongelmiin koulunkäynnissä, mitkä saattavat näkyä vaikeuksina oppimisessa tai käyttäytymisessä. Yhtä lailla hyvät itsesäätelytaidot ovat positiivisessa yhteydessä esimerkiksi koulumenestykseen, mielenterveyteen ja sosiaalisiin taitoihin. Kouluikä on tärkeä vaihe näiden taitojen kehityksessä, ja kouluilla on merkittävä rooli lasten kasvattajina. Näin ollen luokkahuone vaikuttaa ideaalilta paikalta tukea lasten itsesäätelytaitoja. Yksi konkreettinen tapa tukea lasten itsesäätelytaitojen kehitystä ovat lasten itsesäätelytaitoja tukevat interventiot. Tämä kirjallisuuskatsaus pyrkii selvittämään, minkälaisilla interventioilla lasten itsesäätelyä voidaan tukea koulussa parhaiten ja tarjoamaan näin keinoja itsesäätelyn tukemiseen alakoulussa. Menetelmät. Toteutin tutkimuksen systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jonka tavoitteena oli koota, lajitella ja tiivistää aiheesta tehtyä aiempaa tutkimusta. Hain aineistoa kahdesta tietokannasta, Web of Sciencesta sekä Scopuksesta hakulausekkeella ”(self-regulation OR self-control) AND intervention AND teacher AND (primary school OR elementary school)”. Hakulausekkeella löytyi yhteensä 128 hakutulosta, jotka seuloin ensin otsikon, sitten tiivistelmän ja viimeiseksi koko tekstin tasolla. Lopulliseksi aineistoksi jäi näin 15 artikkelia. Aineistoa analysoitaessa loin kuusi eri kategoriaa itsesäätelyn interventioista ja tutkin interventioiden vaikuttavuutta tarkastelemalla niiden efektikokoja. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimus osoitti, että oppilaiden itsesäätelykykyä tukevat parhaiten interventiot, jotka on toteutettu luokanopettajan ja muiden ammattilaisten yhteistyössä. Monenlaisin interventioin kyettiin kuitenkin tukemaan oppilaiden itsesäätelyä. Tutkimusten tutkimusasetelmat ja otoskoot vaihtelivat paljon. Itsesäätelyä oli mitattu kaikissa tutkimuksissa kvantitatiivisesti erilaisten lomakkeiden avulla, mutta lähes kaikissa tutkimuksissa itsesäätelyn kehityksen mittaamiseen käytettiin eri lomakkeita. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia itsesäätelyä mittaavia lomakkeita sekä itsesäätelyinterventioiden pitkäaikaisvaikutuksia.