Browsing by Subject "Musiikkikasvatus"

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia koulun musiikinopetuksessa tapahtuvan yhteismusisoinnin ja sosiaalisten taitojen yhteyttä. Sosiaaliset taidot ovat ihmiselle tärkeitä ja musiikin oppiaine tähtää omalta osaltaan niiden kehittämiseen. Teoreettinen viitekehys muodostettiin sosiaalisten taitojen käsitteen sekä yhteismusisoinnin käsitteen määrittelylle ja perusopetuksen opetussuunnitelman yhteismusisointiin liitettävien sisältöjen tarkasteluun. Tutkimuksessa selvitettiin, mitkä ovat musiikinopetuksessa järjestettävän yhteismusisoinnin onnistumisen edellytykset, millaista yhteismusisoinnin ja sosiaalisten taitojen välinen yhteys on, sekä mistä tämä yhteys johtuu. Tutkimuskysymykset olivat: Millainen yhteys musiikunopetuksen yhteismusisoinnilla on sosiaalisiin taitoihin? Mitä onnistunut yhteismusisointi edellyttää opetuksessa? Tutkimus toteutettiin integroivan kirjallisuuskatsauksen muodossa. Aineisto on koottu erilaisista akateemisista sekä tieteellisistä tutkimuksista, teoksista ja julkaisuista. Keruun jälkeen aineisto on analysoitu etsimällä aineistosta keskeisiä teemoja ja ominaisuuksia. Tämän jälkeen teemojen ja ominaisuuksien välille on muodostettu uusia yhteyksiä. Lopuksi näistä yhteyksistä on muodostettu tutkimustulokset. Aikaisempi tutkimus osoittaa, että musiikin ja ihmisen kokonaisvaltaisen kehityksen välillä on positiviinen yhteys. Tutkimustulosten mukaan yhteismusisoinnin ja sosiaalisten taitojen välillä on positiivinen yhteys, ja yhteismusisoinnin havaittiin olevan yhteydessä sosiaalisten taitojen kehitykseen. Eniten yhteismusisoinnilla oli vaikutusta erilaisiin ryhmätyöskentelyssä tarvittaviin taitoihin niiden sosiaalisen sekä tavoiteorientoituneen luonteensa takia. Koulussa tapahtuvan yhteismusisoinnin onnistumisen edellytyksistä eniten esiin nousi opettajan rooli opetuksen suunnittelijana, järjestäjänä, toteuttajana ja kehittäjänä. Yhteismusisoinnin onnistumisen tärkeimpinä edellytyksinä olivat yhteisöllisyys ja oppilasta tukeva opetustilanne ja ilmapiiri.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää aikaisempien tutkimusten perusteella, millä tavoin musiikki voi tukea varhaiskasvatus ikäisen lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista. Oletuksena oli, että musiikilla on positiivisia vaikutuksia. Suomessa lakiuudistuksen jälkeen varhaiskasvatussuunnitelmasta on tullut velvoittava ja näin ollen kaikissa päiväkodeissa tulee toimia suunnitelman mukaan. Varhaiskasvatussuunnitelmassa musiikkikasvatuksella ja sen toteuttamisella on omat tavoitteensa. Musiikkikasvatus on monipuolista musiikillista toimintaa, joka perustuu eri tieteenaloilta haettuun tietoon, ja yhdistelee niitä. Musiikkikasvatus on saanut vuosien aikaan vaihtelevasti arvostusta ja sen merkitystä on pyritty todistamaan erinäisten tutkimusten avulla. Tämän vuoksi koin tärkeäksi selvittää mitä tutkimuksia aiheesta on aikaisemmin tehty ja koostaa tulokset yhteen tarkasteltavaksi. Sisäänotto- ja poissulkukriteerien avulla tutkimukseen valikoitui kuusi kansainvälistä tieteellisesti vertaisarvioitua alkuperäisartikkelia vuosilta 2000–2014. Käytin aineiston analyysimenetelmänä narratiivista sisällön analyysiä. Kaikissa tutkimuksissa oli havaittu positiivisia tuloksia musiikin vaikutuksista lasten kasvulle, kehitykselle tai oppimiselle. Lisäksi musiikillisen toiminnan mukanaan tuoma vuorovaikutus ja muu toiminta oli usein nostettu esille tarkastelemieni tutkimusten tulosten tarkastelussa. Voidaan siis päätellä, että musiikin lisäksi, musiikillisen toiminnan tuoma muu kehitystä tukeva vuorovaikutteisuus tai harjoitukset tukevat lasta monella tavalla.

Tämän tutkielman tarkoitus on tarkastella motivaatiota musiikin opiskelun kontekstissa, improvisaatiota musiikinopetuksen opetusmenetelmänä sekä näiden välisiä yhteyksiä. Improvisaation ja motivaation yhteyksiä tämän päivän musiikinopetuksessa käsittelevää tutkimusta on niukalti. Siksi pyrin tässä tutkielmassa tuomaan ilmi sitä yhteyttä motivaation ja improvisaation välillä, joka viimeaikaisessa tutkimuksessa on jäänyt huomiotta. Aiempi tutkimus on osoittanut improvisaation musiikinopetuksessa olevan haastava ja opettajalta paljon vaativa – mutta myös luovuuteen kannustava ja oppilaan toimijuutta korostava – opetusmenetelmä. Motivaatiotutkimuksen mukaan taas oppilaan toimijuutta tukevat, tekemisen prosessiin keskittyvät opetusmenetelmät motivoivat musiikinopiskelua parhaiten. Tutkielma on integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineistona käytettiin pääosiin tieteellisiä artikkeleja ja kirjallisuutta motivaatiosta musiikinopetuksessa sekä improvisaatiosta musiikillisena ilmiönä ja opetusmenetelmänä. Näiden tukena käytettiin myös musiikinopetusta ja musiikkikasvatusta yleisemmin käsittelevää kirjallisuutta. Suurin osa aineistosta on tieteellisesti vertaisarvioitua, mutta aineistoon sisällytettiin myös muutama uutta tutkimustietoa esittelevä opinnäytetyö. Tutkielman rakenne alkaa musiikinopetuksen käsittelystä edeten improvisaation ja motivaation käsittelyyn musiikinopetuksen kontekstissa, ja päättyy yhteyksiä ja syy-seuraussuhteita analysoivaan osioon. Motivaatiota ja improvisaatiota musiikinopetuksessa tarkastellessa nousi esiin tärkeitä tuloksia. Musiikin opiskelun motivaatiossa tärkeimpiä vaikuttajia olivat minäpystyvyys, sisäinen ja ulkoinen motivaatio, sekä kasvun ja muuttumattomuuden ajattelumallit. Opetusmenetelmällisen improvisaation taas nähtiin vaikuttavan musikaalisiin taitoihin kehittävästi sekä musiikinopetusta prosessikeskeiseen suuntaan muokaten. Johtopäätöksenä improvisaatio vaikuttaa toimivan musiikinopetusta kokonaisvaltaisesti muokkaavana opetusmenetelmänä – se tukee taitojen oppimista sekä vaatii luovuutta tukevan ilmapiirin muodostumisen. Opetusmenetelmällinen improvisaatio luo siten parhaimmillaan motivoivan oppimisympäristön sekä tukee oppilaiden oman musiikinopiskelun motivaation muodostumista.