Browsing by Subject "Osallisuus"

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden arvopohjaan kuuluvat osallisuuden, yhdenvertaisuuden ja moninaisuuden arvostaminen, jotka ovat osa inklusiivista esiopetusta. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että osallisuus ei kuitenkaan vielä toteudu esiopetukselle asetettujen tavoitteiden edellyttämällä tavalla (Venäläinen, ym. 2020) ja että lasten kielelliset ja kulttuuriset taustat otetaan huomioon vaihtelevasti esiopetuksessa (Holappa ym. 2019 s. 14). Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää opettajien näkemyksiä kieli- ja kulttuuritaustoiltaan moninaisten lasten osallisuudesta ja osallisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuskysymykset olivat näin ollen seuraavat: Millaisia käsityksiä esiopettajilla on osallisuudesta ja mitkä tekijät vaikuttavat eri kieli- ja kulttuuriryhmiin kuuluvien lasten osallisuuden toteutumiseen? Tutkielman tavoitteena on edistää esiopetuksen kehittymistä inklusiiviseen ja moninaisuutta tukevaan suuntaan niin, että kaikkien lasten osallisuutta tuettaisiin nykyistä paremmin esiopetuksen arvoperustan mukaisesti. Tutkielman aineisto koostui kolmen esiopetuksessa työskentelevän opettajan haastattelusta. Haastattelut analysoitiin fenomenografisen tutkimusotteen mukaisesti, jossa tutkimuskysymyksittäin muodostettiin kuvauskategorioita. Tutkielma osoittaa, että opettajien vaikutusmahdollisuudet jokaisen lapsen osallisuuden mahdollistamisessa ja yhdenvertaisuuden toteuttamisessa ovat suuret. Opettajan interkulttuurinen kompetenssi (kts. Jokikokko, 2002; 2010) edistää kieli- ja kulttuuritaistoiltaan moninaisten lasten osallisuutta esiopetuksessa. Erityisen hyvin interkulttuurinen kompetenssi näkyi näiden opettajien kokonaisvaltaisessa suhtautumisessa lapsia ja omaa työtään kohtaan. Opettaja voi myös oppia tunnistamaan niitä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa osallisuuteen ja toimimaan niin, että jokainen lapsi saisi osallisuuden kautta positiivisen kokemuksen omasta toimijuudestaan. Joskus osallisuudeksi riittää pelkkä läsnäolo ja toisinaan se voi toteutua neuvotteluissa, jotka voivat vaatia lapselta laajoja neuvottelutaitoja.

Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia varhaiskasvatusikäisten lasten osallisuutta päiväkodin pihaulkoilussa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että osallisuus voi näyttäytyä lapselle eri tavoin kuin aikuiselle. Varhaiskasvatusta ohjaavat asiakirjat osoittavat, että lasten osallisuuteen kannustavassa varhaiskasvatustoiminnassa lasten näkemyksiä ja mielipiteitä arvostetaan sejakä lapsilla tulee olla mahdollisuus osallistua toiminnan suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää millä tavoin lapsella on mahdollisuus vaikuttaa omaan osallisuuteensa, mihin ja kenen asioihin lapsella on mahdollisuus vaikuttaa ja millä tavoin lapsi tiedostaa oman osallisuutensa päiväkodin pihaulkoilussa. Tutkimuksen keskeisenä teoriana oli Leena Turjan (2011) lasten osallisuuden moniulotteisuus -malli. Päiväkodin pihaulkoilua käsiteltiin osana varhaiskasvatuksen oppimisympäristöä. Teoriatietoa hankittiin aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta ja Internetistä. Menetelmät. Tutkimus on tapaustutkimus, joka toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimustietoa kerättiin yhden viikon aikana haastatellen ja havainnoiden kolmea viisivuotiasta, varhaiskasvatustoimintaan osallistuvaa lasta. Aineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin mukaisesti. Analyysissa hyödynnettiin Turjan (2011) lasten osallisuuden moniulotteisuus -mallia. Tulokset ja johtopäätökset. Tämä tutkimus osoitti, että lasten osallisuuden kokemuksissa korostuvat kavereiden ja leikin merkitys. Lasten osallisuus toteutuu mukana olemisena yhteisessä tekemisessä, kuuluksi tulemisena, mahdollisuutena valita vaihtoehdoista sekä mahdollisuudesta tehdä aloitteita ja käydä yhteisiä neuvotteluja kavereiden kanssa. Tutkimus osoitti, että lapset pystyvät vaikuttamaan parhaiten omiin, henkilökohtaisiin asioihin. Lapset voivat valita päiväkodin pihalla itselleen mielekästä tekemistä, vaikuttaa leikkikavereiden valintaan ja valita itselle mieluisimmat leikkivälineet. Myös lasten keskinäinen vaikuttaminen toteutuu lasten osallisuudessa, sillä ulkona lapset voivat sopia yhdessä leikeistä ja leikkipaikoista. Tämä tutkimus osoitti, että lapsilla on vähäinen tietous tieto-osallisuudesta, mutta osallisuus materiaalisiin resursseihin näyttäytyy vahvana. Lapsinäkökulmainen tutkimus lisää tietoutta ja ymmärrystä lasten osallisuudesta ja sen avulla voidaan kehittää varhaiskasvatustoimintaa aidosti lapsilähtöiseksi ja lasten näköiseksi.

The purpose of this study was to describe how kindergarten teachers support children´s participation in a kindergarten environment. There is a large amount of information on the participation of children. It is important to research how this knowledge is put into practice in an environment where children grow and develop a significant part of their childhood. The research questions were: in what ways kindergarten teachers support children´s participation in the everyday life of the kindergarten and what preconditions kindergarten teachers experience for the support of children´s participation in the kindergarten. The study was carried out as a qualitative study and its’ data was collected through theme interviews. The research data was gathered from three individual interviews of people who work in the kindergarten as a teacher. All interviews were carried out in one kindergarten. The data was analyzed by using theory-guided content analysis. The analysis formed two main categories that describe the support of kindergarten teachers to promote children´s participation and also to open up their views on the preconditions for supporting children´s participation. Both of the main categories were divided into smaller subcategories. According to the results kindergarten teachers’ views on the preconditions of supporting children´s participation in the kindergarten divided into four subcategories: personnel factors, noticing the group size, guaranteeing the basic safety of children and adjustable schedule. Support actions that kindergarten teachers described when promoting children´s participation divided into two subcategories: direct support and indirect support. These two subcategories divided both also into four more specific subcategories. Direct support divided into encounter, motivation, conversation and inquiry and enabling the possibility to make choices. Indirect support divided into observation, modifying the learning environment to promote children´s initiative, teamwork and cooperation with parents.

In this thesis, I give a critical look for discourse and the ideals of community in Finnish national core curriculum for basic education 2014. I compare the results with students’ reported experiences of peer community. Communal learning, the active role of a student and practices that highlight peer learning have been the latest trends in Finnish education. In earlier studies these learning theories have been addressed separately with the study of peer relations and dynamics. As there has been a swift change in the nature of education from teacher centered towards communal learning practices, it is important to understand the circumstances where the communal learning takes place. Previous research has shown that for the children gaining popularity among the peers is often more important than succeeding academically. That emphasizes the need to study the relationship between school’s social aims and peer relationship power dynamics in order to adjust the goals and pay attention to possible challenges to them as well as social equality in social learning practices. This study was a critical discourse analysis. The general parts of the Finnish national core curriculum for basic education served as data for the analysis. The focus of the analysis was on the themes of communality and students’ engagement and participation in it. The themes were created based on theory and previous studies. The analysis was executed through careful reading, utilizing methods of rhetoric discourse analysis. The research tradition used was critical so the focus was on the power dynamics and revealing inequalities. The results showed that the Finnish national core curriculum has set up high expectations for communal practices. However, they were idealistic when comparing the dynamics in peer relationships. They did not pay attention to the effect of pupil’s social status which affects pupil’s possibilities to participate. That creates a change of inequality in communal practices as the curriculum favors pupils that already have strong social skills, high status and ability to affect others. The results are not applicable to represent the reality but give an idea and critic to the challenges of the nature of curriculum in this social context of peer relationships. Further research is needed to test these hypothesis.

Tavoitteet. Suomalaisen opetussuunnitelman mukaan koulun tavoitteena on kasvattaa aktiivisia toimijoita, jotka osaavat ilmaista omia näkemyksiään rakentavasti, työskennellä yhdessä ristiriitoja ratkaisten ja toimia eri osapuolten yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa sekä oikeudenmukaista kohtelua pohtien. Kuitenkaan Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa ei tarjota konkreettisia keinoja osallisuuden toteuttamiselle. Tämän vuoksi luokanopettajalle jää avoimeksi se, kuinka paljon ja missä asioissa oppilaan ääntä tulisi kuulla ja ottaa huomioon. Tämä voi aiheuttaa suuriakin eroja eri luokkien välille, kun selkeää ohjeistusta ja raameja ei ole määritelty. Kandidaatin tutkielmani tarkoituksena on selvittää, millaisia konkreettisia keinoja osallistavalle opetukselle tarjotaan Kasvatus-lehdissä ja millä tavoin osallisuutta on toteutettu lehden artikkeleissa. Nämä osallistavat menetelmät ja toimintakäytännöt antavat oppilaan äänelle painoarvoa. Menetelmät. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielman aineistona käytettiin seitsemää Kasvatus-lehden vuosien 2016 ja 2018 välillä julkaistuja osallisuuteen liittyviä artikkeleja. Valintakriteereinä olivat sekä osallisuus-käsitteen esiintyminen artikkeleissa, sekä ilmestyminen vuoden 2016 jälkeen, jolloin uusin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet on astunut voimaan. Tulokset ja johtopäätökset. Aineiston analyysin perusteella konkreettisten keinojen vaihtelevuuden skaalan olevan laaja. Hartin tikapuumalliin sijoitettuna artikkeleista löytyneet osallisuuden keinot sijoittuivat kolmannen ja kahdeksannen tason välille. Hartin kahdeksanportaisen tikapuumallin korkein osallisuuden taso on kahdeksas taso, jolloin oppilas ja opettaja tekevät yhteistyötä koko päätöksentekoprosessin ajan. Vastaavasti alhaisin osallisuuden taso on ensimmäinen taso, jolloin oppilasta manipuloidaan toimimaan toivotulla tavalla antamatta tälle aitoja vaikutusmahdollisuuksia. Aineiston analyysin tulokset kielivät selkeiden raamien puutteesta osallistavaa opetustuokiota suunnitellessa. Osallisuuden toteuttamiselle nähtiin useita haasteita, joiden katsottiin estävän oppilaiden aidon osallistumisen. Resurssien ja opettajankoulutuksen puutteellisuuden nähtiin estävän osallistavan opetuksen syntymisen. Osallisuuden koettiin vaativan opettajalta aikaa ja vaivaa enemmän, kuin niitä olisi käytettävissä. Koulutusta koskevat leikkaukset nähtiin uhkana osallisuuden toteuttamiselle ja vaikeuttavan lasten äänten kuuluviin saamista. Näitä tuloksia voidaan soveltaa jatkotutkimuksissa pohjana empiiriselle kartoitukselle osallisuuden todellisesta tilasta luokkahuoneissa.

Tavoitteet. Osallisuus on perusopetuksen opetussuunnitelman läpileikkaava käsite ja lasten keskeinen ihmisoikeus. Tässä tutkielmassa osallisuuden näkökulma yhdistettiin ulko-opetukseen, joiden teoreettisena taustana nähdään sosiokulttuurinen oppimiskäsitys. Tutkielman tavoitteena on kartoittaa osallisuuden elementtejä peruskoulukontekstissa tehdyistä ulko-opetusta koskevista tutkimuksista ja tarkastella niitä osallisuuden teoreettisten mallien valossa. Aiempien tutkimusten mukaan ulkona oppilailla on enemmän tilaa osallistua, tehdä aloitteita ja vaikuttaa yhteiseen toimintaan ja asettua aktiivisen toimijan rooliin. Toisaalta näyttää, ettei ulko-opetusta ole laajalti tutkittu koulukontekstissa juuri osallisuuden näkökulmasta. Menetelmät. Tutkielman tutkimusmenetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus ja analyysimenetelmänä teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkimusaineiston muodosti kahdeksan peruskoulukontekstissa tehtyä ulko-opetusta koskevaa eurooppalaista ja kanadalaista tutkimusartikkelia, jotka oli julkaistu vuosina 2013–2020. Aineisto koostettiin eri tietokannoista hyödyntäen eri hakusanoja ja lähdeluetteloita. Tutkimusartikkelit analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin soveltaen teorioina Shierin (2001) osallisuuden tasomallia ja Turjan (2020) osallisuuden ulottuvuuksien mallia. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielman analyysi osoitti, että ulko-opetuksessa on havaittavissa osallisuuden elementtejä, kuten vallan jakamista, yhteisöllisyyttä ja sitoutuneisuutta, jotka linkittyvät osin oppilaslähtöisiin opetusmenetelmiin, mutta myös opettajien lähestymistapoihin. Tutkielman pohjalta voidaan tulkita, että ulko-opetus luo mahdollisuuksia osallisuuden näkökulman huomioimiseen, vuorovaikutuksellisuuteen, yhteisöllisyyteen ja opettajan auktoriteettiaseman madaltamiseen. Tutkielman johtopäätöksenä oli, että erityisesti opettajan tietoinen lähestymistapa ja vapaa leikki olivat yhteydessä lasten osallisuuden kokemuksiin. Toisaalta tutkielman pohjalta ilmeni, etteivät osallisuuden teoreettiset mallit välttämättä sovellu yksittäisten osallisuuden elementtien tarkasteluun, etenkin kun osallisuus ei ollut analysoiduissa tutkimuksissa keskiössä. Lisäksi ilmeni, ettei tutkielmassa tarkasteltua arkista osallisuutta ole helppo kuvata kokonaisvaltaisesti osallisuuden tasomallien kautta.

The purpose of this study was to explore how the participation fulfills in kindergarten based on the experiences of children. The study was also about exploring how the participation in kindergarten occurs based on the stories of children. In earlier studies the fulfillment of participation has mainly explored by interviewing the educators. Here however the children’s point of view will be ignored. Therefore the motivation to this study was to explore what do children themselves think about the fulfillment of their participation. In earlier studies has occured that the participation of children mainly takes its place only during the free action, usually in play. The study was conducted as a literature review. The research material consisted of four earlier studies: three master’s thesis and one doctoral thesis. In every one of these the fulfillment of children’s participation was explored based on the experiences of children. The material was analyzed by using a theory-driven content analysis. The analysis was guided by Shier´s (2001) Pathways to Participation. As main conclusions on this study it’s possible to state that the children felt that their participation was fulfilled during the free action, usually when they were playing. The participation occured in a way that the children got by themselves decide what, where and with who they play. The children also felt that they sometimes had a chance to choose the most pleasing from certain alternatives. What comes to the planning the children felt that they didn’t had a chance to influence on it. The children weren’t always aware of their influencing and they felt that they would like to be involved in decision making and influencing on the activities in the kindergarten. According to Shier’s Pathways to Participation the participation was fulfilled complitely only on the first level, which was about to be heard. The children felt that they were heard in the kindergarten. The rest of the levels on Shier’s Pathways to Participation fulfilled either only partly or not at all.

The purpose on this study was to find out how to prevent children´s social exclusion in kindergarten, how to teach and lead children`s peer interaction and what kind of signs in child behaviour and action indicate a possible risk of social exclusion. Social exclusion is a complex concept and it is thought to be a long- term process where human drifts to the edge of society. For this reason, studying social exclusion for young children has been limited. There is a need for information how to support from the very beginning in order to increase wellbeing and to prevent social exclusion. In their earlier studies Laine and Neitola have found that social exclusion from peer group begins already in the early years. As a research material I used three kindergartens teachers’ interviews. The nature of this study is qualitative, and the method of collective data was semi-structured theme interviews. The material was analysed by content analysis. The result of the research showed that the learning and guiding social and emotional skills as well as children participation and equality in the kindergarten peer group are the best ways to prevent social exclusion. Learning peer interaction skills was seen as an important part of everyday life and it was clearly invested in each group. Peer interaction skills was especially supported in children`s play. Besides learning and expressing emotional skills was considered an important part of the peer interaction. The behaviour and action that indicates the risk of being excluded proved to be extreme behaviour. Especially the result showed that children who behaved aggressively or withdrawingly were in the risk group of exclusion. Weak social and emotional skills seem to be behind for children who are risk of exclusion.