Browsing by Subject "Saamelaisuus"

Tämän laadullisen tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella saamelaista varhaiskasvatusta ja sen toteutusta urbaanissa kaupunkiympäristössä, keskittyen eritoten siihen, miten toiminnassa välitetään ekologista perinnetietoa. Tutkimuksessa haettiin vastauksia kolmeen tutkimuskysymykseen: (i) millä keinoin lapsille pyritään välittämään ekologista perinnetietoa, (ii) missä kohdin enkulturaatio- ja sosialisaatiotehtävät mahdollisesti törmäävät sekä (iii) miten rakennettu kaupunkiympäristö suhteutuu saamelaiskulttuuriin kasvamiseen. Saamelaista varhaiskasvatusta on tutkittu vielä niukalti, mutta aiempi tutkimus osoittaa, että yhteys ympäristöön on kiinteä osa saamelaispedagogiikkaa. Aiemmat tutkimukset eivät ole tarkastelleet kaupunkiympäristön suhdetta saamelaiseen varhaispedagogiikkaan tai sen ekologisen perinnetiedon sisältöihin. Tutkimuksen taustateorioina toimivat ekologisen perinnetiedon käsite, alkuperäiskansaan kasvamista kuvaava enkulturaatioteoria, saamelainen holistinen näkemys ympäristön ja ihmisen suhteesta, sekä saamelaispedagogiikkaa koskeva aiempi tutkimus. Tutkimus paikantui alkuperäiskansatutkimuksen ja kasvatustieteen rajapinnoille ja se toteutettiin dekolonisaation mukaista yhteistoiminnallista tutkimusotetta käyttäen. Tällöin korostuivat saamelaisyhteisöön kuuluvien informantin ja tutkimuksen toisen ohjaajan, sekä ei-saamelaisen tutkijan positiot ja niiden tarkastelu. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena, jossa tarkasteltiin yhden Saamelaisen kotiseutualueen ulkopuolisen, kaupunkiympäristössä sijaitsevan pohjoissaamenkielisen varhaiskasvatusryhmän toimintaa ryhmän opettajan haastattelun kautta. Tutkimusaineisto tuotettiin puolistrukturoidun haastattelun keinoin, sekä informantin jakamien pedagogisten dokumenttien pohjalta ja se analysoitiin teoriaohjaavana sisällönanalyysina. Tutkimustulokset osoittivat, että tarkastellussa pohjoissaamenkielisessä varhaiskasvatusryhmässä ekologista perinnetietoa välitettiin saamen kielen, saamelaisen kulttuuri-identiteetin vahvistamisen ja yhteisöllisyyteen kasvattamisen kautta sekä korostamalla yhteyttä ympäristöön kaiken toiminnan ja ajattelun pohjana. Tuloksissa havaittiin myös että enkulturaatio- ja sosialisaatiotehtävät aiheuttivat kulttuurisia törmäyksiä saamelaispedagogiikan ja valtakulttuurisen varhaiskasvatusajattelun välillä sen suhteen minkä toimien katsottiin olevan lapsille sopivia. Törmäyksiä aiheuttavia aiheita olivat esimerkiksi metsästykseen ja eläimen nylkemiseen liittyvät teemat sekä puukon käyttö. Kaupunkiympäristön vaikutus saamelaiskulttuuriin kasvamiseen oli monitahoinen; osin kaupunkiympäristö ja etäisyys Saamenmaalle asettivat kielellisiä ja kulttuurisia haasteita, osin kaupunkiympäristö taas tuki moninaisen saamelaisuuden ilmentämistä. Tutkimus siis osoitti paikalla olevan merkitystä enkulturaation toteutumisessa ja ekologisen perinnetiedon välittämisessä, mutta molempien toteutuminen näyttäisi olevan mahdollista myös kaupunkiympäristössä.