Browsing by Subject "crip-teoria"

Positiivisessa pedagogiikassa tunnistetaan ja nimetään erilaisia luonteenvahvuuksia, joita voidaan kehittää harjoittelemalla. Tämä näyttäytyy tienä onneen ja menestykseen. Kasvatuksen uusliberalistiseen muovautumiseen on aiemmin liitetty yrittäjähenkisyyden ja terapisoitumisen diskurssit. Positiivisessa pedagogiikassa nämä kaksi diskurssia näyttäisivät kietoutuvan yhteen uusliberalistiselle koulutusdiskurssille tyypillisellä tavalla; kilpailu ja tehokkuus sulautuvat parantumiseen ja voimaantumiseen. Tutkimuksen tavoitteena on pohtia positiivisen pedagogiikan käytäntöjä kriittisen vammaistutkimuksen perspektiivistä, pohjautuen Robert McRuerin (2006) pakollisen kyvykkyyden (compulsory able-bodiedness) ja Alison Kaferin (2013) parannuskeskeisen mielikuvituksen (curative imaginary) käsitteisiin. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten ihanteellista kyvykkyyttä rakennetaan Huomaa hyvä! - näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa -kasvatusoppaan (Uusitalo-Malmivaara & Vuorinen 2016), diskursseissa. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, millaiset ominaisuudet muovautuvat kirjan diskursseissa ihanteellisiksi. Tutkimus toteutettiin kriittisenä diskurssianalyysina. Aineistona käytettiin Huomaa hyvä! - näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa -teosta, joka on 232 sivua pitkä. Ideaalia kyvykkyyttä rakennettiin aineistossa hienovaraisin diskursiivisin keinoin. Tutkielmassa aineistosta eriteltiin ja nimettiin kolme ihanteellista kyvykkyyttä rakentavaa diskurssia. Kyvykkyys piirtyi luonnollisen potentiaalin diskurssissa, rajattoman maksimin diskurssissa ja valinnan diskurssissa. Luonnollisen potentiaalin diskurssissa kyvykkyys piirtyi jokaisesta löytyvänä alttiutena, mahdollisuutena kehittyä. Rajattoman maksimin diskurssissa melkein mikä vain oli mahdollista kenelle tahansa loputtomin resurssein. Valinnan diskurssissa korostettiin, kuinka jokainen tekee itse henkilökohtaisen valinnan, hyödyntääkö potentiaaliaan ja mahdollisuuttaan rajattomaan kasvuun. Ihanteellisena näyttäytyivät hyvään kansalaisuuteen liitetyt ominaisuudet, kuten sovinnaisuus ja yhteisten pelisääntöjen noudattaminen. Feministisesti intersektionaalinen (Crenshaw 1989) jatkokehittely voisi laajentaa positiivisen pedagogiikan mahdollisuuksia kasvatustyössä.