Browsing by Subject "hallinta"

Nykypäivänä mediassa keskustellaan parisuhteiden ja perheiden raha-asioista. Lehtiartikkelit, podcastit ja blogit ehdottavat, miten pariskunnat voisivat jakaa taloudelliset resurssinsa keskenään ”reilusti”, sekä miten lapsille tulisi opettaa taloustietoja ja -taitoja. Parisuhteen tai perheen perustaminen ovat elämänkulun siirtymävaiheita, jolloin taloudellinen tilanne muuttuu ja talouden hallinta sekä yhteisten resurssien jakaminen korostuu. Tutkielmassa tarkastellaan rahankäyttöä ja tulojen jakamista lapsiperheissä erilaisiin käyttökohteisiin. Lisäksi tarkastellaan lasten ja vanhempien välistä vuorovaikutusta kulutuspäätöksissä. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa viitekehys rakentuu kansainväliseen tutkimusperinteeseen perheen rahankäytöstä sekä viimeaikaisiin kotimaisiin tutkimuksiin. Kirjallisuuteen perehtymällä sekä tietoa yhdistelemällä ja tulkitsemalla tieto jäsentyi kolmeen käsittelylukuun. Ensimmäinen käsittelyluku taustoittaa ja esittelee perheiden rahankäyttöä yleisesti. Varsinaiset tutkimuskysymyksiin vastaavat luvut käsittelevät resurssien jakautumista ja hallintaa lapsiperheissä sekä lasten ja vanhempien vuorovaikutusta. Lapsiperheissä kaikki eivät jaa lähtökohtaisesti samaa elintasoa ja hyvinvointia. Rahojen hallintaan vaikuttavat käytettävissä olevat tulot, niiden alkuperä sekä lasten lukumäärä ja lasten ikä. Rahojen jakautuminen ja käyttö on perheissä sukupuolittunutta. Miehet vastaavat rahallisesti merkittävistä hankinnoista ja naiset päivittäistavaroista. Myös lapset osallistuvat perheessä kuluttamiseen. Lasten ja vanhempien välisellä vuorovaikutuksen laadulla on merkitystä, millaisia kulutusasenteita ja talouden hallinnan taitoja lapset omaksuvat.

Velka vaikuttaa meidän jokaisen elämään. Jokainen on vastuussa vähintään valtionvelasta. Velka läpäisee erilaiset valtasuhteet, joista tutkielmani kannalta keskeisin on hyvinvointivaltion ja sen palveluiden käyttäjien välinen velkasuhde. Yksilö on velkaa valtiolle saamistaan julkisista palveluista, kuten koulutuksesta ja sosiaaliturvasta. Nämä sosiaaliset oikeudet, jotka aiheuttavat valtiolle taloudellista velkaa, muuttuvat yksilön sosiaaliseksi velaksi, ja yksilön velvollisuus on maksaa tätä velkaa takaisin. Velka valtasuhteena liittyy ennen kaikkea talouteen ja rahaan, mutta kiinnostukseni kohdistuu tässä tutkielmassa itse valtasuhteeseen ja siihen liittyvään hallintaan. Tavoitteenani on tarkastella, kuinka velkaa voi lähestyä muiden kuin taloustieteellisten käsitteiden kautta. Tutkielmassa avataan erilaisia tapoja, kuinka velka tuottaa hallintaa ja kuinka velkaa maksetaan takaisin. Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Käyttämäni tutkimuskirjallisuus rajautuu enimmäkseen filosofiseen ja sosiologiseen hallinnan tutkimukseen. Tarkastelen velkaantumista, velkaa ja sen takaisinmaksua erilaisten hallintaan liittyvien käsitteiden avulla, kuten minuus ja moraali. Bourdieun pääomat ja elämäntyyli ovat myös työni keskeisiä käsitteitä. Käsitteiden avulla kuvaan, kuinka velan logiikka ohjaa ihmisten elämää. Velka tuottaa hallintaa minuuden ja moraalin kautta. Minuus ja moraali saavat ihmisen uskomaan velkaantuneisuuteensa. Ihminen voi olla kiitollisuudenvelassa valtiolle esimerkiksi saamastaan koulutuksesta tai muista taloudellisista ja sosiaalisista etuuksista. Ihminen voi tuntea myös syyllisyyttä velastaan. Tällöin hän tunnustautuu olevansa velkaantunut. Velvollisuudentunto saa hänet maksamaan velkaansa takaisin. Velkaa maksetaan takaisin vaihtamalla, kerryttämällä ja hyödyntämällä pääomia oikein. Velan takaisinmaksu on kaikkien yhteinen asia, minkä vuoksi velan maksua edellytetään kaikilta ihmisiltä. Velkaantunut ihminen omaksuu tietynlaisen elämäntyylin, jolla hän ilmentää omaa kunnollisuuttaan paitsi valtiolle, myös muille ihmisille. Jokaisella ihmisellä on vapaus valita, kuinka hän toimii. On kuitenkin pakko toimia normien mukaisesti tullakseen hyväksytyksi valtion ja muiden ihmisten silmissä.

Suomessa valtiolla on jo pitkään ollut merkittävä rooli omistajana useissa yhtiöissä, mutta omistajaohjauksessa on säännöllisesti ilmennyt haasteita. Viime aikoina on esiintynyt useita tapauksia, joissa valtion, hallituksen, yritysjohdon tai muiden osakkeenomistajien näkemykset ovat olleet ristiriitaisia. Rinteen hallitus erosi Postin omistajaohjauksen takia ja Sipilän hallitus perusti valtion kehitysyhtiö Vaken, mutta ajautui vaikeuksiin Fennovoiman ja Terrafamen kanssa. Kataisen hallitus taas, Fortumin kansallisesti strategisesta asemasta huolimatta, mahdollisti sähköverkkojen yksityistämisen. Kun omistajaohjauksen ongelmia syntyy riippumatta hallituksen koalitioista ja suhdannevaihtelusta, on luontevaa kysyä, johtuvatko ongelmat valtionyhtiöiden ohjauksen fundamenteista. Valtion omistusohjauksen ja sen lopputulosten välisiä ongelmia ei kuitenkaan voida selittää kattavasti tutkimatta ensin valtion omistajaohjausta ja sen keinoja määritteleviä reunaehtoja. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan valtion omistajaohjauksen edellytyksiä sekä niiden mahdollisesti aiheuttamia ristiriitoja. Muutos hallinnosta hallintaan on aiheuttanut päällekkäisyyksiä ja roolien sekoittumista julkishallinnon organisoimisessa, mikä on haastanut etenkin ohjaamisen, hallinnan ja vastuun periaatteita. Valtion rooli on muuttunut ohjaavammaksi, mikä on koskenut myös sen yritysomistuksia. Tämä kehitys on muuttanut valtionyhtiöiden ohjauksen ja sen vastuun merkitystä muun muassa osakkeenomistajien ja sidosryhmien sekä päämies-agentti-suhteiden osalta. Tutkimus tarkastelee valtion omistajaohjauksen reunaehtoja sekä niiden mahdollisesti aiheuttamia ristiriitoja. Se, miten lainsäädäntö, politiikka ja hyvä hallintotapa lähestyvät valtionyhtiöiden ohjausta ja sen vastuuta vaikuttaa siihen, missä määrin valtio voi ohjata omistamiaan yrityksiään. Tutkielmassa tätä analysoidaan vertaamalla lakia valtion yhtiöomistuksesta ja omistajaohjauksesta (1368/2007), valtion omistajapolitiikkaa koskevia valtioneuvoston periaatepäätöksiä ja OECD:n hyvän hallintotavan periaatteita, jotka valtioneuvoston kanslian omistajaohjausyksikön mukaan määrittävät omistajaohjausta. Näitä muuttujia analysoidaan laadullisilla sisältöanalyysin menetelmillä hyödyntäen samalla aiempaa tutkimusta. Tutkielma ei keskity siihen, missä määrin omistajaohjaus on ongelmallista, vaan pikemminkin valtion omistajaohjauksen fundamentteihin, jotka määrittävät käytettävissä olevat keinot. Analyysia seuraa arvio sen tuloksista sekä johtopäätöksistä, joita voidaan tai ei voida tehdä tuloksen perusteella. Valtionyhtiöiden omistajaohjauksen keinot ovat yksiselitteisiä ja määräytyvät omistusosuuden mukaan. Valtion sisäiset omistajaohjauksen päämies-agentti-suhteet kuitenkin asettavat huomattavia haasteita omistajavallan päätöksille ja täytäntöönpanolle. Omistajaohjauksen vastuun osalta valtionyhtiöiden osakkeenomistajien yhdenvertaisuudesta ei ilmene poikkeavuuksia. Valtion rooli sekä osakkeenomistajana että sidosryhmänä taas vaikuttaa ristiriitaiselta suhteessa muiden osakkeenomistajien intresseihin. Lopuksi näitä johtopäätöksiä tarkastellaan aiemman tutkimuksen ja valossa ja pohditaan mahdollisia jatkotutkimuksen aiheita.