Browsing by Subject "itsearvioinnin ohjaus"

Tämän tutkielman lähtökohtana on kiinnostus siitä, voiko itsearvioinnin lisääminen matematiikan oppiaineeseen lisätä matemaattista osaamista. Tutkielman tutkimusongelmana ovat: ”Miten 10–13-vuotiaiden oppilaiden itsearvioinnin vaikutusta matemaattiseen osaamineen on tutkittu?” ja ”Mitä tutkimukset 10–13-vuotiaiden oppilaiden itsearvioinnin vaikutuksesta matemaattiseen osaamineen osoittavat itsearvioinnin vaikutuksesta matemaattiseen osaamiseen?”. Ensimmäiseen ongelmaan vastataan tarkastelemalla, miten tutkimusaineistot on tutkimuksissa kerätty, mitkä ovat tutkimuksien tutkimusstrategiat, millaisia itsearvioinnin menetelmiä tutkimuksissa käytetään, kuinka pitkiä tutkimuksien itsearvioinnin ajanjaksot ovat ja liittyykö tutkimuksiin itsearvioinnin ohjausta. Toiseen ongelmaan vastataan tarkastelemalla, mitä aineisto osoittaa itsearvioinnin vaikutuksesta matemaattiseen osaamiseen taulukoimalla aineistot niiden tulosten tilastollisen merkityksen perusteella, joko osoittamaan, että itsearvioinnilla on positiivinen suhde matemaattiseen osaamiseen tai, että tilastollista merkitsevyyttä ei löytynyt. Yhden tutkimuksen tulokset tulkitaan matemaattisen osaamisen ajallisen kasvun perusteella, sillä tutkimuksessa ei ollut kontrolli tai kohortti ryhmää, johon kehitystä voidaan verrata. Tutkielman menetelmänä käytetään systemaattista kirjallisuuskatsasta. Aineiston tutkimusten aineistot on pääsääntöisesti kerätty alku- ja loppukokeilla, poikkeuksena tästä on kurssiarvosanojen hyödyntäminen. Tutkimukset ovat tutkimusasetelmaltaan kvasikokeellisia yhtä tutkimusta lukuun ottamatta, joka on tapaustutkimus. Aineistossa käytetään pääsääntöisesti formatiivista itsearviointia ja vähiten käytetään summatiivista itsearviointia. Itsearvioinnin ajanjaksot vaihtelevat tutkimuksissa kahdesta päivästä 17:ään viikkoon, ja puolessa aineiston tutkimuksista oppilaille tarjottiin itsearvioinnin ohjausta. Tutkimusten tulokset itsearvioinnin vaikutuksesta matemaattiseen osaamiseen ovat ristiriitaisia.