Browsing by Subject "itsesäätely"

Objectives. The aim of this Bachelor’s thesis was to find out what kind of connections are there between pupils’ self-assessment skills and self-regulation skills and to collect information about student’s experiences and perceptions about self-assessment as a part of one’s learning process based on earlier studies in the field. The purpose was to examine the impact of the child’s age on their self-assessment skills and self-regulation skills. Theoretical framework for this study was constructed on Inhelder’s and Piaget’s (1977) theory of cognitive development. According to them, universal stages and features can be found in cognitive development. Every stage of cognitive development is always connected to the previous and following stages. According to Inhelder and Piaget (1977), the cohorts of the target group are on two different stages depending on their age. These stages are concrete operational stage and formal operational stage. Methodology. The study was implemented as a narrative literature review. Target Group consisted of elementary school students aged 9-13 who studied in grades 3-6. The material of this study was collected from the internet using carefully selected keywords in five different data bases. The material consisted of five research articles. One of these articles was published in Finland, two in Australia, one in the Netherlands and one in New Zealand. All these articles were published within five years and they were peer reviewed. Results and conclusions. Pupils’ experiences about self-assessment varied a lot. Some students thought that self-assessment had positive impacts on their learning. Others, on the other hand, felt that self-assessment didn’t have any significant impacts on their learning. With some students the attitude was more like careless. They filled out the self-assessment forms only because they were compulsory tasks. However, studies showed a clear link between pupils’ self-assessment skills and self-regulation skills. Self-assessment appears to be a significant contribution to the development of pupils’ self-regulation. The results point out that pupils can improve their self-regulation skills and raise academic performance through self-assessment. This research showed that pupils have difficulties to understand the structure of a learning process. They were not able to understand different parts of it, for instance self-assessment, and benefits of these individual parts. This might explain why many of these pupils felt that self-assessment didn’t have any significant impacts on their learning.

Desires are an integral part of everyday life. Many desires can be enacted without problems, but some desires are in conflict with other goals. Success in managing one’s problematic desires is influenced by many factors. This review aims to describe the role of trait self-control in managing daily desires and in achieving long-term goals. Traditionally, self-control research has assumed that trait self-control operates by resisting temptations. However, recent work has shown that avoiding temptations rather than resisting them and adaptive habits can act as moderators between trait self-control and goal attainment. An important question for future research is how trait self-control contributes to the formation and maintenance of adaptive habits. Future studies should compare different self-control strategies and measure people’s actual behavior in real-life situations. Experience sampling is a useful method for gathering empirical data on how people behave, think and feel in their natural environment.

Tämän tutkielman tavoitteena oli kuvata, mitä varhaiskasvattajat ajattelevat rauhallisista hetkistä varhaiskasvatuksessa. Tunnistavatko he tietoisen läsnäolon harjoitteiden mahdollisuuden lasten kanssa ja mihin kaikkeen varhaiskasvattajat päiväkodin arjessa voivat vaikuttaa rauhallisten hetkien osalta. Tutkimusta tietoisen läsnäolon harjoitteiden vaikutuksista lapsiin on vähän, mutta niiden tulokset ovat lupaavia. Ensimmäinen tutkimuskysymykseni oli: Mikä on rauhallisten hetkien merkitys varhaiskasvatuksessa varhaiskasvattajien näkökulmasta? Toinen tutkimuskysymykseni oli: Millaisissa hetkissä päiväkodissa voi olla rauhallista? Ja kolmas tutkimuskysymykseni oli: Mitkä tekijät estävät ja mitkä edesauttavat rauhallisten hetkien toteutumista? Tutkielmani oli laadullinen tutkimus. Tutkielman aineisto koostui varhaiskasvattajien Facebook -sivuille julkaistun e-kyselylomakkeen 82 vastauksesta. Vastaajat olivat koulutuksiltaan ja iältään moninaisia, eri puolelta Suomea. Aineiston analysoinnissa käytin sisällönanalyysia aineistolähtöisesti. Pelkistettyäni vastaukset ryhmittelin ja luokittelin ne alaluokkiin. Tämä analysointitapa noudattaa Tuomen ja Sarajärven (2018) aineistolähtöistä analyysia. Analyysini toi esiin, että rauhallisten hetkien merkitys näyttäytyi varhaiskasvattajien vastauksissa positiivisena suhteessa lasten ja aikuisten mieleen ja kehoon ja kokonaisvaltaisesti ryhmän ilmapiiriin. Varhaiskasvattajat tunnistivat monipuolisia hetkiä, milloin voi olla rauhallista. Kahdenkeskisistä hetkistä, perustoimintojen kautta ohjattuihin toimintatuokioihin. Jonkin verran mainittiin tietoiseen läsnäoloon liittyviä harjoitteita. Varhaiskasvattajat kokivat mm. resurssien olevan esteenä esimerkiksi tilojen ja aikuisten ja lasten välisten suhdelukujen vuoksi. Heidän mukaansa rauhallisten hetkien toteutumiseen vaikutti paljon aikuisten oma käytös ja olemus. Pedagogisten menetelmien avulla rauhallisten hetkien toteutuminen koettiin helpommaksi. Tietoisen läsnäolon harjoitteiden hyötyjen tutkimusten tulokset liittyvät mielen ja kehon hyvinvointiin. Ilmapiiriä ei ole juurikaan mainittu aiemmissa tutkimuksissa.

Tavoitteet. Itsesäätelytaidot ovat tärkeä osa lapsen kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä. Lasten kehittyvät itsesäätelytaidot ja niiden haasteet näkyvät varhaiskasvatuksen arjessa päivittäin lasten opetellessa oman toiminnan ohjausta, tunteiden ilmaisua ja sosiaalista vuorovaikutusta kasvattajien ja vertaistensa kanssa. Varhaiskasvatusta ohjaavissa asiakirjoissa korostetaan kasvattajan vastuuta auttaa lasta itsesäätelytaidoissa. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää mikä merkitys kasvattajalla on lasten itsesäätelyn kehittymisessä ja millä tavoin kasvattaja voi tukea lasten itsesäätelyn kehittymistä varhaiskasvatuksessa. Teoriaosuudessa avaan itsesäätelyn käsitettä, itsesäätelytaitoja, itsesäätelyn haasteita ja itsesäätelyn kehittymistä lapsella sekä kasvattajan roolia ja tukea lapsen itsesäätelytaitojen kehittymisessä. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena, jonka menetelmänä käytettiin kuvailevaa narratiivista kirjallisuuskatsausta. Tutkimuksen aineistoksi valikoitui Hautakankaan (2022) väitöstutkimus Lapsen itsesäätelytaitojen kehittyminen Muksuoppi-interventiossa. Männistön (2018) pro gradutyön Lapsen itsesäätely päiväkodin vuorovaikutustilanteissa. Koivuniemen ja kollegojen (2021) artikkeli Varhaiskasvatushenkilöstön käsityksiä lasten tunteidensäätelytaitojen kehittymisestä –Käytäntöön integroitu koulutus ammatillisen kehittymisen tukena. Kankaan ja kollegojen (2015) artikkeli Children’s Self-Regulation in the Context of Participatory Pedagogy in Early Childhood Education. Analysoin aineiston sisällönanalyysillä induktiivisesti eli aineistosta lähtevänä päättelynä. Analyysiä tehdessä käytin apuna koodausta ja luokittelin löytämäni tulokset aineistosta nousseisiin kategorioihin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustuloksissa ilmeni kolme tärkeää näkökulmaa kasvattajan merkityksestä lapsen itsesäätelyn kehittymisessä: kasvattajan läsnäolo, kasvattajan lapsikeskeisyys ja kasvattajan pedagoginen ymmärrys. Kokonaisuudessaan tutkimustuloksissa nousi esiin kaikkien kolmen näkökulman myötä kasvattajan merkitys lasta arvostavassa ja tukevassa vuorovaikutuksessa ja pedagogisessa osaamisessa. Tuloksissa kasvattajan tuesta lapsen itsesäätelytaitojen kehittymisessä varhaiskasvatuksessa nousi esiin neljä kategoriaa: varhaiskasvatuksessa sovitut käytänteet, lasten toimijuuden ja osallisuuden tukeminen, lasten vertaisoppimisen tukeminen ja arjen pedagogiset toimintatavat. Kokonaisuudessaan tutkimustuloksissa korostui tuen näkökulmissa kasvattajien pedagogisen osaamisen tärkeys lasten itsesäätelytaitojen tukemisessa.

The first years of a child’s life set the foundation for emotion regulation. Emotion regulation is a part of self-regulation. The development of emotion regulation is affected by a child’s neurobiological and cognitive development as well as the direct and indirect ways the caregivers of a child use to support a child’s emotion regulation. An adult regulates a child’s emotions outwardly in order to increase a child’s own ability to regulate emotions. Emotion regulation skills have an important effect on a child’s social relations and emotional well-being. This study describes the experiences and views of kindergarten teachers on supporting the emotion regulation of 0–3-year olds. The purpose of this study was to find out the prerequisites for supporting emotion regulation and the functional tools for supporting the emotion regulation of 0-3-year olds in early childhood education. The study method was qualitative research. Research data were collected by semi-structured interviews. Three (3) kindergarten teachers from the Helsinki metropolitan area were interviewed for the purpose of this study. Data analysis method in this study was content analysis. The study showed that the kindergarten teachers who participated in the study considered using small groups and recognizing the individuality of a child as prerequisites for supporting emotion regulation. Important factors in supporting emotion regulation were the sensitivity, attentiveness and professionalism of the kindergarten teachers. The most common ways of supporting emotion regulation were teacher-child interaction including emotional expressions, gestures, naming of emotions and holding a child in a teacher’s lap. According to this study, spontaneous everyday situations provided better opportunities for supporting emotion regulation than teaching materials designed specifically for teaching emotional skills. Peer relations were considered to have a positive effect on the development of emotion regulation. Children’s literature and play facilitated by the kindergarten teachers were also used as ways of supporting emotion regulation.

Tässä laadullisessa tutkimuksessa perehdytään lasten kuvakirjoihin itsesäätelyn teeman kautta. Lapsen kokonaisvaltaisen kasvun ja kehityksen kannalta tunnetaitojen sekä itsesäätelyn harjoitteleminen ja opettaminen on tärkeää sekä varhaiskasvatuksessa että kotona. Itsesäätelytaitojen oppimisella on kauaskantoiset vaikutukset lapsen myöhempään elämään. Aiemmat tutkimukset osoittavat itsesäätelytaitojen tärkeyden osana lapsen kasvua ja kehitystä. Varhaiskasvatussuunnitelma edellyttää itsesäätelytaitojen harjoittelun varhaiskasvatuksessa. Tutkimus nostaa esiin keinoja, joilla itsesäätelyn taitoja voidaan kehittää. Tutkimuksessa perehdytään lastenkirjallisuuteen itsesäätelyn näkökulmasta. Tutkimuksen aineistona toimii neljä lasten kuvakirjaa, jotka käsittelevät tunnetaitoja. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineiston analyysi tapahtui sisällönanalyysin avulla. Tarkoituksena on tarkastella neljää suomalaisten kirjailijoiden lapsille suunnattuja kuvakirjoja ja tutkia niissä ilmentyviä tunteita. Tarkastelun kohteina kirjallisuudessa onkin, millaisia tunteita kuvakirjoissa tuodaan esille, mitkä tapahtumat aiheuttavat tunteita sekä mitä keinoja esitetään itsesäätelyn tueksi. Tutkimuksessa tuodaan esille, että itsesäätelyn tueksi kuvakirjat antavat monia hyviä keinoja. Aikuisen tuki on kuitenkin merkittävä etenkin pienten lasten tunteiden säätelyn oppimisen aikana. Itsestä lähtöiset rauhoittumisen keinot tulevat mukaan, kun lapsi osaa tunnistaa tunteen aiheuttajan ja pystyy nimeämään tunteen. Itsesäätelyn taitoja on tärkeä harjoitella ja oppia sekä opettaa lapsille varhaiskasvatuksessa. Kuvakirjat ovat tähän hyvä väline laajentamaan lasten sanavarastoa sekä toimivat oivana keinona myös tunnekasvatuksessa.

Tavoitteet. Pieni lapsi havainnoi ja harjoittelee vertaisten kanssa toimimista päivittäin. Arjen erilaisten vuorovaikutustilanteiden pohjalta tehtyjen havaintojen ja kokemusten perusteella lapsi kopio toimintamalleja. Lapsen tunneälyn kehittymistä on tärkeä tukea varhaiskasvatuksessa, koska varhaislapsuus on tunneälyn kehittymiselle otollisinta aikaa. Tunneälyn kehittymiseen vaikuttaa suuresti lapsen vuorovaikutustaidot. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää 1. Millaisia tunteiden ympärille rakentuvia vuorovaikutustilanteita syntyy 1-3- vuotiaiden ja 2-5- vuotiaiden lasten varhaiskasvatusryhmissä? ja 2. Mitä keinoja aikuinen käyttää osallistuessaan tunteiden ympärille rakentuneisiin vuorovaikutustilanteisiin? Tutkimuksen teoriapohjana käytin Mayer- Salovey -Caruson nelihaaraista tunneäly -mallia (1997). Oletukseni oli, että lasten ikä vaikuttaa tunteiden ympärille rakentuneiden vuorovaikutustilanteiden luonteeseen, koska lapsen kasvaessa hän kohtaa enemmän tilanteita, joissa hän joutuu säätelemään toimintaansa ja sitä myöten tunteitansa tilanteeseen sopivalla tavalla. Mirja Köngäs (2018) on tehnyt etnografisen väitöskirjatutkimuksen aiheesta aiemmin. Hänen tutkimuksensa tarkasteli lasten vertaiskulttuurin erityispiirteitä ja tunneälyä osana päiväkoti arkea. Menetelmät. Toteutin laadullisen tutkimukseni havainnoimalla Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen videokirjaston materiaaleja. Videokirjaston materiaaleissa esiintyi kaksi eri päiväkotiryhmää: 1-3 -vuotiaiden ryhmä (6 videota) ja 2-5 -vuotiaiden ryhmä (7 videota). Videoita oli yhteensä 13:sta (381 minuuttia) joista 1-3 -vuotiaiden ryhmässä kuvattuja videoita oli kuusi (133 minuuttia) ja loput seitsemän videota (248) oli kuvattu 2-5 -vuotiaiden ryhmässä. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusaineiston analysoinnin tuloksena ilmeni, että aikuisen ja lapsen välisiä tunteiden ympärille rakentuvia vuorovaikutushetkiä löytyi enemmän 2-5- vuotiaiden lasten ryhmässä kuvatuista videomateriaaleista kuin 1-3 -vuotiaiden videomateriaaleista. Tunteiden ympärille rakentuneissa hetkissä aikuisella oli monipuolisia keinoja osallistua tilanteisiin. Tämä ilmeni siten, että aikuinen havaitsi lasten tunnetiloja, sanoitti niitä ja auttoi lasta ymmärtämään kokemaansa tunnetilaa. Vuorovaikutus oli suuressa roolissa kummankin ryhmän videoissa. Kummallakin videolla näyttäytyvät aikuiset kohtasivat lapsia sensitiivisesti ja lapsilähtöisesti, mikä vaikutti positiivisesti ryhmän ilmapiiriin. Köngäs (2018) on saanut samankaltaisia tuloksia väitöskirjatutkimuksessa.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten varhaiskasvatuksen alan kirjallisuudessa tuodaan esiin varhaiskasvatuksen alan ammattilaisten hyvinvoinnin merkitys suhteessa lasten hyvinvointiin ja emotionaalisten taitojen tukemiseen. Lasten hyvinvointiin vaikuttaa voimakkaasti se, miten aikuiset ja varhaiskasvatuksen alan ammattilaiset käyttäytyvät ja kanssasäätelevät tunteitaan (Sohlstén-Nederström;Lehto;Sajaniemi;& Lehto, 2022). Lasten on saatava kokea kanssasäätelyä itsesäätelytaidoiltaan kehittyneemmältä aikuiselta, jotta heidän omat itsesäätelytaitonsa voisivat kehittyä ja harjaantua (Sohlstén-Nederström;Lehto;Sajaniemi;& Lehto, 2022). Erityisesti näissä kanssasäätelytilanteissa varhaiskasvatuksen alan ammattilaisilta vaaditaan vahvoja stressin sekä itsesäätelyn taitoja, joihin puolestaan vaikuttaa varhaiskasvattajan hyvinvoinnin tilanne (Sohlstén-Nederström;Lehto;Sajaniemi;& Lehto, 2022). Tällä hetkellä varhaiskasvatuksen kentällä puhutaan paljon työpahoinvoinnista ja varhaiskasvatuksen alan ammattilaisten arjen haasteista. Tämä tutkimus tuo esiin näkemyksen alan ammattikirjallisuuden tarjonnasta varhaiskasvatuksen alan ammattilaisten ja lasten hyvinvoinnin syy-seuraussuhteeseen. Tämän tutkimuksen menetelmänä on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jonka aineisto on valikoitunut varhaiskasvatuksen tietopalvelun (Varhaiskasvatuksen tietopalvelu) kirjoista viimeiseltä kolmelta vuodelta. Aineistoksi valikoituivat neljä kirjaa, joissa tuotiin esiin varhaiskasvatuksen alan ammattilaisten ja lasten hyvinvoinnin merkitys toinen toisilleen. Analyysitapana on käytetty sisällönanalyysia, jossa luokiteltiin kirjoista nousevat aiheet neljään eri teemaan; 1) lasten hyvinvointiin vaikuttavat asiat, 2) varhaiskasvatuksen alan ammattilaisten hyvinvointiin vaikuttavat asiat, 3) varhaiskasvatuksen alan ammattilaisten hyvinvoinnin vaikutus lasten hyvinvointiin ja 4) lasten sekä varhaiskasvatuksen alan ammattilaisten keinot hyvinvoinnin edistämiseen. Varhaiskasvatuksen alan ammattilaisten hyvinvoinnin merkitys lasten hyvinvoinnille tuotiin esiin kaikissa kirjoissa hieman eri tulokulmasta käsin. Aineistossa tuotiin esiin lasten ja varhaiskasvatuk-sen alan ammattilaisten hyvinvointi tärkeänä ja toisiaan korreloivana teemana. Asiat, jotka vaikutta-vat varhaiskasvattajan hyvinvointiin, vaikuttavat siihen, miten varhaiskasvatuksen alan ammattilai-set käyttäytyvät. Tämä puolestaan vaikuttaa suoraan siihen, mitä asioita hyvinvoiva lapsi kokee ja sitä kautta oppii. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kaikki se, mihin varhaiskasvattajan hyvin-voinnissa panostetaan, valuu alas suoraan lasten hyvinvoinnille.

Tavoitteet. Tässä tutkimuksessa selvitin varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia siitä, miten Pieni Oppiva Mieli-tutkimushankkeeseen kuuluneen MindUp™- opetusohjelman tietoi-suusharjoitukset vaikuttivat lasten käyttäytymiseen. Tutkimuksessa selvitin myös, onko opetusohjelman noudattamisella ollut vaikutusta opettajien toimintaan erityisesti pedagogisen sensitiivisyyden osalta. Lisäksi tutkin käyttääkö tutkimushankkeessa mukana olleet opettajat MindUp™- opetusohjelman menetelmiä hankkeen päättymisen jälkeen ja pitävätkö he tietoisuusharjoituksia hyödyllisinä varhaiskasvatusikäisten lasten kanssa. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisesti ja aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Tutkimukseen osallistui samasta päiväkodista kolme varhaiskasvatuksen opettajaa, jotka olivat mukana Pieni Oppiva Mieli (POM) -tutkimuksessa, joka oli osa Lasten stressinsäätely ja oppiminen-tutkimushanketta. Tutkimukseni aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimuksessani selvisi, että opettajat kokivat MindUp™- opetusohjelman tietoisuusharjoituksilla olevan vaikutusta lasten käyttäytymiseen positiivisesti. Haastateltavat kokivat, että erityisesti opetusohjelmassa käytetyt rauhoittumisharjoitukset vaikuttivat myönteisesti siirtymiin ja lasten kykyyn rauhoittua. Lasten oli päivän aikana helpompi siirtyä seuraavaan toimintaan esimerkiksi ruokailemaan, lepohetkiin tai yhteisiin tuoki-oihin. Varhaiskasvatuksen opettajat kokivat rauhoittumisharjoitusten laskevan myös omaa stressitasoaan. Opettajien mielestä tietoisuusharjoituksien aktiivisella käytöllä olisi positiivinen vaikutus hektisen arjen keskellä. Opettajat noudattivat kuitenkin melko suppeasti Min-dUp™- opetusohjelman menetelmiä Pieni Oppiva Mieli -hankkeen päättymisen jälkeen. Rauhoittumisharjoitukset olivat jääneet jokaisen haastateltavan käyttöön, mutta muilta osin menetelmiä ei juurikaan enää käytetty. Opettajat kokivat silti, että MindUP™- opetusohjelman myötä, heidän pedagoginen sensitiivisyytensä oli lisääntynyt, joka vaikutti positiivisesti tapaan, jolla he ymmärsivät ja lohduttivat rauhatonta lasta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että MindUp™- opetusohjelman tietoisuusharjoituksilla oli vaikutus opettajien tietoisuuden kasvamiseen siitä, miten he voivat omalla käyttäytymisellään tukea lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Lisäksi he kokevat, että tietoisuusharjoitukset ovat hyvä työkalu omassa arjessaan.