Browsing by Subject "kaltoinkohteluun puuttuminen"

Lasten kaltoinkohtelu on globaali ongelma, johon puuttuminen on ensiarvoisen tärkeää. Opettajat ovat yksi niistä lapsen kanssa toimivista tahoista, jotka laki velvoittaa tekemään lastensuojeluilmoituksen, kun huoli lapsen hyvinvoinnista herää. Tutkimuksissa on kuitenkin selvinnyt, että puuttuminen kaltoinkohteluun on puutteellista ja se koetaan hankalaksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää opettajien näkemyksiä liittyen lasten kaltoinkohteluun puuttumiseen. Tarkastelun kohteena ovat ne syyt, joita opettajat antavat sille, miksi he kokevat kaltoinkohteluun puuttumisen vaikeaksi. Tämän lisäksi tarkastelen niitä kouluyhteisöön, opettajiin ja laajemmin koko yhteiskuntaan liittyviä tekijöitä, jotka voivat tukea opettajia puuttumisen vastuun kantamisessa. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistoksi valikoitui kuusi vertaisarvioitua tutkimusta, joissa selvitettiin lasten kaltoinkohteluun puuttumiseen vaikuttavia seikkoja opettajien kertomana. Lisäksi tutkimuksissa tarkasteltiin mm. opettajien tietämystä lasten kaltoinkohtelusta. Tutkimukset tulivat kuudesta eri maasta ja niissä tutkittavat opettajat työskentelivät joko päiväkodissa, esikoulussa tai alakoulussa. Aineisto kerättiin kirjallisuuskatsauksen periaatteita noudattaen kahdesta eri tietokannasta ja tulokset analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Opettajat antoivat vastauksissaan useita syitä sille, miksi kaltoinkohteluun puuttuminen koetaan vaikeaksi. Puuttumista vaikeutti mm. pelko negatiivisista vaikutuksista opettaja-vanhempi-suhteelle, kaltoinkohtelun vaikea tunnistettavuus sekä tuen puute. Opettajat toivat ilmi myös pelon siitä, että ilmoitus on aiheeton, ja he halusivat olla varmoja huolen todellisuudesta ennen kuin tarvittaviin toimiin ryhdyttiin. Kaiken kaikkiaan ilmiö koettiin vaikeaksi kohdata ja omiin taitoihin ei aina luotettu. Tutkimuksissa selvisi, että kaltoinkohteluilmiön kohtaamiseen tarvitaan lisää koulutusta, tukea ja selkeitä toimintaohjeita.