Browsing by Subject "kuvanlukutaito"

Nykypäivänä kuvakirjoja on tuotettu lähes jokaista kuviteltavissa olevaa aihetta varten ja laadukasta kirjallisuutta löytyy paljon. Tässä tutkielmassa analysoidaan seitsemää eri kuvakirjaa ja niiden tapoja käsitellä lapsen ja tämän läheisten surua läheisen menetyksen kokemisen jälkeen. Lapsilukijalle suunnattu kuvakirja käyttää visuaalista viestintää tarinan eteenpäin viemiseen, jota sanallinen teksti selkeyttää. Kuvitus ottaakin suuremman roolin, jolloin sen selkeys ja lukijan kuvanlukutaidon taso ovat tärkeämmässä asemassa kuin aikuislukijan kanssa. Kuolemaa käsittelevät kirjat ovat useimmiten tunnekasvatukseen pohjautuvia ja keskittyvät läheisen poismenon aiheuttaman tunnekirjon eri osa-alueiden tunnistamiseen ja käsittelyyn. Tunteiden patoamiseen ei kannusteta vaan narratiivin tavoitteena on normalisoida negatiivisina pidettyjen tunteiden kirjoa ja siihen liittyvää käytöstä sekä antaa lukijalle terve malli tunteiden käsittelylle tarinan loppuratkaisuun mennessä. Erilaisia elämänkriisejä käsittelevät kuvakirjat eivät ole kaikkein suosituimpia teoksia, mutta niiden olemassa olo on arvokas resurssi kyseisiä teoksia tarvitseville. Traumaattisen kokemuksen pelkistäminen ja etäännyttäminen toimii eräänlaisena eskapismin muotona, tehden teoksesta silti lukijalleen samaistuttavan. Kirjasta tulee vertaistuen väline, joka voi toimia terapeuttisena työkaluna trauman käsittelyssä. Vaikka analysoimani teokset olivat tyylillisesti hyvin erilaisia, noudatti niiden kuvallinen kerronta samankaltaista kaavaa kriisitilanteen käsittelyssä: alun surua työstetään hitaasti yhdessä oman yhteisön kanssa kunnes lopulta tuskaisen tien päässä näkyy toivon pilkahdus.