Browsing by Subject "luontosuhde"

The aim of the study. The aim of this Bachelor’s thesis is to find out, describe and analyze what nature means for five immigrants living in the capital region of Finland. This thesis describes also their nature relation and nature-related experiences. Research on this subject is scarce and one aim of the study is to gather more information. Methods. This research is a qualitative case study research. This case study was done by interviewing five immigrants living in the capital region in spring 2016. The participants were originally from three different countries: India, Italy and Chile. The ages of the participants varied from 26 to 41 years. The data was collected by theme interviews and analyzed by using the qualitative content analysis. Main Findings. When talking about the relation to nature, the immigrants highlighted the importance of their childhood experiences as a foundation to the nature relation. Four out of five participants thought that nature was a meaningful part of their everyday life. All of the participants had mainly positive experiences in Finnish nature. An interesting finding was that moving to Finland had affected the way the participants thought about nature: they appreciated the way the nature is respected in Finland, and in some cases also wanted to teach this to their children.

Tutkielmassa tarkastellaan lasten luontosuhteen rakentumista ja lasten luontosuhteen merkitystä. Tutkielma on ajankohtainen useiden ilmiöiden, kuten teknologian aikaansaaman lasten vapaa-ajankäyttötapojen muutoksen ja ilmastonmuutoksen kiihtymisen vuoksi. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (OPS, 2014) velvoittaa luokanopettajia huomioimaan opetuksessa lasten luontosuhteen tukemisen ja auttamaan oppilaita ymmärtämään omakohtaisen luontosuhteen kautta luonnon merkityksellisyyden ihmisen elämässä. Tutkielman tavoite on myös kertoa, miten peruskoulussa ympäristökasvatuksella voidaan rakentaa lasten luontosuhteen myönteistä pohjaa, sekä miten koulu voi osaltaan tukea lasten luontosuhteen muodostumista. Luontosuhteen muodostumisen kannalta keskeisempänä tekijänä pidetään lapsen aitoja luontokontakteja sekä aikuisten, kuten opettajien ja vanhempien näyttämää roolimallia. Myönteisestä luontosuhteen merkityksestä ihmisen sekä luonnon terveyden ja hyvinvoinnin kannalta on lukuisia esimerkkejä. Tutkielmassa lasten luontosuhteen rakentumista ja merkitystä tarkastellaan alakoulun ympäristökasvatuksen kautta. Tutkielma on kirjallisuuskatsaus luontosuhteita ja ympäristökasvatusta käsittelevästä kirjallisuudesta. Tutkielmaa varten tarkastellussa kirjallisuudessa on lähes kaikissa osoitettu, kuinka hyvä luontosuhde sekä luonnossa olo edistävät lasten hyvinvointia, oppimista ja terveyttä, sekä jättävät elämänmittaisia myönteisiä muistoja. Lapsen myönteisen luontosuhteen kehittymistä tulee tukea monipuolisesti alakoulussa ympäristökasvatuksella. Näin voidaan edistää niin lasten kuin luonnon hyvinvointia.

Tavoitteet: Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli hahmottaa tekijöitä, jotka vaikuttivat luontopainotteisen ryhmän valintaan lapselle sekä miten luontopainotteinen varhaiskasvatusympäristö on vaikuttanut vanhempien mielestä lapseen ja perheen elämään. Vanhempien perusteluita ja kokemuksia verrataan teoriaan. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että luonnonympäristöt tarjoavat monipuolisen oppimisympäristön, joka tukee lapsen kasvua ja kehitystä. Luonnossa vietetyllä ajalla on todettu olevan positiivisia vaikutuksia hyvinvointiin ja lapsen luontosuhteen syntymiseen. Kasvatuksella on tärkeä tehtävä luontosuhteen pohjan luomisessa, sillä vahva lapsuudessa syntynyt luontosuhde kantaa läpi elämän ja vaikuttaa haluun suojella luontoa. Menetelmät: Tutkimus toteutettiin yhteistyössä kahden eteläsuomalaisen päiväkodin kanssa, joissa tarjottiin mahdollisuutta luonto- ja metsäpainotteiseen varhaiskasvatukseen. Kyselylomake lähetettiin sähköpostitse ja siihen vastasi yhdeksän vanhempaa. Saatua aineistoa analysoitiin teoriasidonnaisella sisällönanalyysillä, koska se mahdollistaa aineiston tarkastelun aineistolähtöisesti, ottaen kuitenkin huomioon tutkijan aiemman tiedon ja tutkimuksessa käytetyn kirjallisuuden. Tulokset ja johtopäätökset: Vanhempien päätökseen valita luontopainotteinen varhaiskasvatuspaikka vaikuttivat heidän tärkeänä pitämänsä arvot, joita haluttiin myös välittää lapselle, luonnon ja ulkoilun positiiviset vaikutukset terveyteen, päiväkodilta tarjottu mahdollisuus sekä luontoa pidettiin lapsen kasvun ja kehitystä tukevana oppimisympäristönä. Luontoryhmällä nähtiin olevan pääosin positiivisia vaikutuksia niin lapseen kuin perheeseen. Ryhmässä oleminen vaikutti lapsen käyttäytymiseen, joka näkyi puolestaan perheen arjessa. Lapsen kuvailtiin olevan rauhallisempi ja jaksavan keskittyä paremmin, kun päivän energiat on purettu jo päiväkodissa ollessa. Terveydessä merkittävin vaikutus oli yleiseltä kausi-influenssalta välttyminen, tutkimus antoi myös viitteitä motorisen kehityksen paranemisesta ja psyykkisen terveyden kohenemisesta. Perheen arjessa ulkoilu oli vähentynyt, mutta vapaa-ajalla luonnossa liikkuminen oli puolestaan lisääntynyt luontoryhmän vaikutuksesta. Lapsen käytöstä luonnossa kuvailtiin luontoa kunnioittavaksi sekä lapsen tietävän luonnosta paljon asioita. Nämä viittaavat lapsen positiivisen luontosuhteen syntymiseen.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksiä luontoretkien roolista lasten luontosuhteeseen. Tutkimuksessa tarkasteltiin, millaisia luontoretkiä varhaiskasvatuksessa järjestetään ja millainen on varhaiskasvatuksen opettajan rooli lasten luontosuhteeseen. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että luontoretket ovat merkityksellisiä lasten fyysisen, sosiaalisen, kognitiivisen ja emotionaalisen kasvun ja kehityksen kannalta. Varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksiä luontoretkistä on tärkeä tutkia, jotta voidaan tarkastella ovatko luontoretket pedagogisesti suunniteltuja sekä perusteltuja ja tukevatko ne lasten kehitystä, kasvua ja oppimista kokonaisvaltaisesti. Tutkimukseen osallistui neljä vapaaehtoista varhaiskasvatuksen opettajaa. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisen kyselylomakkeen avulla, jossa oli avoimia, strukturoituja sekä asteikkoihin perustuvia kysymyksiä. Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus ja analyysimenetelmänä käytetään sisällönanalyysia sekä teemoittelua. Tutkimus osoitti, että luontoretket ovat tärkeä osa varhaiskasvatusta, sillä ne vaikuttavat positiivisesti lasten luontosuhteeseen. Tutkimus osoitti, että varhaiskasvatuksen opettajat kokivat luontoretkien olevan hyvä tapa tukea lasten luontosuhdetta. Lisäksi tutkimus osoitti, että varhaiskasvatuksen opettajat pitivät lasten suhdetta luontoon tärkeänä. Lapsen luontosuhteen tukeminen ja sen vahvistaminen nousi opettajien vastauksissa yhdeksi luontoretkien tavoitteeksi. Kaikenlainen monipuolinen tekeminen luonnossa vahvistaa lasten luontosuhdetta sekä edistää heidän kokonaisvaltaista kasvuaan, kehitystään ja oppimistaan.

The study is about to understand preschool children’s conception of nature: how do they perceive nature and what meanings they give to it. Equally important is to find out what kind of ecological emotions children feel in or towards nature. Children’s ecological emotions are part of the human-nature relationship but there isn’t much research done yet. The objective of this study is to describe nature through preschooler’s eyes and clarify what kind of human-nature relationship children of today have. From the perspective of early childhood education, it’s important to understand preschooler’s human-nature relationship, including the emotions, so children could be better supported in adapting to the future eco-crisis. The data consist of interviews of four (4) preschoolers from Pirkanmaa and Uusimaa. The children were interviewed one by one as theme-interviews. The data from the interviews was analysed using the theming method of the qualitative content analysis. Children defined nature holistically through their cognitive understanding, senses, experiences and emotions. In cognitive understanding, the definition of nature was emphasized mainly through knowledge and concrete things, making nature appear especially as a forest and trees. Defined by sensory experience, nature appeared to be a peaceful place. Nature also appeared to the children as an experiential place where you can do things you like, such as play, be at peace and admire nature. Children defined nature largely through their personal experiences, which is why the ways they perceive nature differ. The children had emotional and empathetic attitude towards nature, which makes it possible to assess that the children experience a strong connection with nature. The children experienced sadness and compassion for nature, which shows their concern for the well-being of nature. It is therefore important to consider critically whether current early and pre-school plans are sufficient to support the children in the ecological emotions they experience. One option is to bring ecosocial education into the core of early childhood education. In ecosocial education, children are supported to face the future through compassionate interaction, as well as open expression of feelings and thoughts.

Tavoitteet. Luonnonympäristö ja sen hyvinvointi ovat ajankohtainen aihe. Ihmisen osuus esimerkiksi ilmastonmuutokseen on selkeä ja ympäristön hyvinvoinnin eteen on tehtävä töitä. Luontosuhteen kautta ihminen kokee luonnon tärkeänä ja tällöin hänen toimintansa on ympäristömyönteisempää kuin ihmisillä, joille luonto on etäinen ja vieras. Myös perusopetuksen opetussuunnitelma (Opetushallitus, 2014) velvoittaa luonnon hyödyntämistä opetuksessa. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää luonnonympäristön ja ulkona oppimisen yhteyksiä ihmisen oppimiseen ja hyvinvointiin sekä tuottaa luonnonympäristön merkityksestä suomenkielistä tietoa kasvattajille. Pääpaino tutkimuksessa on tuoda esiin tutkimustietoa, jota voi hyödyntää peruskoulun oppilaissa, vaikka tutkimuksessa käytetyt aineistot käsittelevät vaihtelevasti eri ikäisten ihmisten kokemuksia. Tutkimustehtävän kautta pyrin selvittämään, miten luonnonympäristö on osallisena ihmisen, etenkin peruskouluikäisten lasten, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sekä oppimiseen. Tarkoituksena on myös yleisellä tasolla hahmottaa, millaisia teemoja luonnonympäristön hyödyntäminen opetuksessa tuo esiin oppilaissa ja heidän oppimisessaan. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa tutkittavaa ilmiötä voidaan kuvata laaja-alaisesti. Tutkimuksen aineistoa pystytään luokittelemaan tutkittavan ilmiön ominaisuuksien perusteella. Tutkimuksessa on käytetty integroivaa lähestymistapaa, jossa tutkittavaa ilmiötä pyritään kuvaamaan mahdollisimman monipuolisesti. Aineistoksi valikoitui 33 tieteellistä artikkelia, jotka ovat tehty vuosina 1986–2019. Lähdeaineistojen tuli käsitellä pääteemanaan luonnonympäristöä ja sen vaikutuksia. Myös tutkimuskysymykset ohjasivat aineistoa, sillä aineistosta tuli löytyä selkeä vastaus johonkin tutkimuskysymykseen. Aineistoa etsittiin aihetta käsittelevistä artikkeleista sekä Google Scholarin ja Helkan haku-koneita käyttämällä. Analyysi toteutettiin luokittelemalla tuloksia niiden vaikutuksen kohteen tai teeman kautta, esimerkiksi fyysiset vaikutukset ja psyykkiset vaikutukset. Tulokset ja johtopäätökset. Katsauksen tuloksista kävi ilmi, että luonnonympäristöllä oli pääsääntöisesti vain positiivisia vaikutuksia ihmisiin. Luonnonympäristön todettiin parantavan hyvinvointia ja terveyttä sekä edistävän oppimista. Luonnonympäristössä ollessaan ihmisen stressitaso laskee ja mieliala paranee. Pitkän tähtäimen vaikutuksia ovat esimerkiksi syöpää tuhoavien NK-solujen kasvanut aktiivinen toiminta sekä allergeenien vähentyminen. Luonnonympäristö tehostaa oppimista, sillä se laskee stressitasoa ja parantaa keskittymistä. Tutkittaessa luonnonympäristön hyödyntämistä opetuksessa saatiin selville, että oppilaat kokivat luonto-opetuksen pääsääntöisesti hyvänä asiana. Ulkona oli helpompi keskittyä ja oppilaat kokivat olevansa valppaampia. Ulko-opetuksen ympäristö oli perinteistä luokkahuonetta kiinnostavampi ja ilma oli raikkaampaa. Luontopohjainen opetus myös vahvisti oppilaiden välisiä ystävyyssuhteita sekä nosti heidän motivaatiotaan. Oppilaiden minäkäsitys vahvistui ja luontosuhde syveni. Näin ollen luonnon hyödyntäminen opetuksessa on perusteltua ja kannattavaa.

Ihmisen luontosuhteesta käyty keskustelu käy vilkkaana niin yleisessä keskustelussa, kuin tutkimuskentälläkin. Ekokriisi nostattaa pohdintaa ihmisen luontosuhteen tarvittavasta muutoksesta sekä huolta lasten, tulevien aikuisten luontosuhteesta. Erityisesti kaupungissa asuvien lasten luontokokemusten epäillään jäävän vähäisiksi. Koulun rooli nousee esiin tapauksissa, joissa lapsen perheessä ei vapaa-ajalla vietetä juurikaan aikaa luonnossa. Ihmisen luontosuhdetta on tutkittu paljon, mutta peruskoulukontekstiin sijoittuvaa tutkimusta on tehty rajallisemmin. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on luoda katsaus siihen, millaisin menetelmin lasten luontosuhdetta voidaan vahvistaa peruskoulussa sekä huomioida, millaisin menetelmin lasten henkilökohtaista luontosuhdetta on tutkittu. Tutkimuskysymykseni olivat (1) miten oppilaan luontosuhdetta voidaan tukea koulussa ja (2) millaisin menetelmin oppilaiden luontosuhteen kehittymistä on tutkittu? Tutkielmani on toteutettu kuvailevana, integroivana kirjallisuuskatsauksena. Eri hakupalveluista haetuista artikkeleista aineistoon valikoitui 5 tutkimusta. Tutkimukseni osoittaa, että oppilaiden luontosuhteen tukemisessa korostuivat autenttiset luontokokemukset ja niillä todettiin olevan myös luontosuhdetta vahvistavia vaikutuksia, ja erityisesti pidempikestoisempi toiminta luonnossa vaikutti vahvistavan luontosuhdetta. Oppilaiden henkilökohtaisten luontosuhteiden tutkiminen on haastavaa ja siinä on käytetty erilaisia menetelmiä. Osassa tutkimuksista vain aikuiset ovat sanoittaneet lasten ajatuksia, toisissa lapset ovat päässeet ääneen ja lapsinäkökulmaisen tutkimuksen tavoite tulee tutkimusmetodeissa esiin vaihdellen. Lopullisen tulkinnan tekee kuitenkin aina aikuinen, ulkopuolinen tutkija, eikä näin ollen voida täysin varmistaa, onko tulkinta yhdenmukainen oppilaan oikean, henkilökohtaisen kokemuksen kanssa.

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on luoda yleiskatsaus ihmisen luontosuhteeseen ja oppilaiden luontosuhteiden kehittymisen tukemiseen alakoulussa. Ihmiskunnan nykyinen luontosuhde on ympäristön kannalta kestämätön, ja sitä tulee muokata perustavanlaatuisesti kestävämpään suuntaan. Kasvatus ja koulu ovat avainasemassa tällä hetkellä lapsuuttaan elävien ja uusien sukupolvien luontosuhteiden tukemisessa, sillä pohja yksilön luontosuhteelle rakentuu jo lapsuudessa. Koululaitoksen rooli lasten luontosuhteiden kehittymisessä on merkittävä etenkin, kun perheiden mahdollisuudet tukea lasten luontosuhteiden kehittymistä ovat vaihtelevia. Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen menetelmin toteutetussa tutkielmassa vastataan tutkimuskysymyksiin luontosuhteen tärkeydestä tutkimusten mukaan, luontosuhteen kehittymiseen vaikuttavista merkittävistä elämänkokemuksista sekä koulun roolista oppilaan luontosuhteen tukemisessa. Koulun roolia käsittelevässä tulosluvun alaluvussa keskitytään tarkastelemaan alakouluikäisen oppilaan luontosuhteen tukemista koulun ja luokanopettajan toimesta. Kirjallisuuskatsauksen aineisto kerättiin Google Scholarin ja Helka-tietokannan avulla sekä kandiseminaarin Moodle-alustalle jaettujen linkkien kautta. Aineiston hankinnassa käytettiin hakusanoja luontosuhde, lapset + luontosuhde, relationship with nature ja significant life experiences (SLE). Tutkimuksen tulokset osoittivat, että luontosuhteen kehittyminen on tärkeää yhtäältä ilmastonmuutoksen ja ekologisen kriisin hillitsemisen, toisaalta ihmisen hyvinvoinnin kannalta. Kun ihmiselle kehittyy vahva suhde luontoon, haluaa hän tutkimustiedon mukaan todennäköisemmin myös toimia luontoa suojelevilla tavoilla sekä viettää luonnossa enemmän aikaa, jolloin hän saa kokea enemmän luonnon hyvinvointivaikutuksia. Lapsen kiinnostuksen ympäristöä kohtaan voivat herättää erilaiset merkittävät elämänkokemukset, joista keskeisimpiä aineiston mukaan ovat esimerkiksi ajanvietto luonnossa lapsuuden aikana sekä luontoon liittyvät kokemukset lähipiirin kanssa. Koulun ja luokanopettajan tuki ovat merkittäviä oppilaan luontosuhteen kehittymisessä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) ohjaa koulua ja opettajaa tukemaan oppilaiden luontosuhteita.