Browsing by Subject "myötätunto"

Tavoitteet: Post-traumaattista stressihäiriötä, eli PTSD:tä, sairastavilla esiintyy runsaasti heikkoa hoitovastetta. Häiriön yksilöllistä oireilua saattavat hallita traumaan liittyvät tunnetilat, jolloin niiden uniikkeihin toimintamekanismeihin tulisi kohdentaa tarkoin valittua hoitoa. Yksi näistä PTSD:ssä usein toistuvista, hallitsevista tunnetiloista on häpeä. Itsemyötätunnon harjoittamista tulisi tutkia häpeäpainotteisen PTSD:n hoidossa, sillä niiden on todettu lieventävän häpeälle tyypillisiä itsekriittisiä ja itseä tuomitsevia toimintamalleja. Tutkielman pääasiallisena tavoitteena on selvittää, auttavatko itsemyötätuntoiset menetelmät häpeäpainotteisen PTSD:n oirekuvan lievittymisessä. Samalla kartoitetaan PTSD-oireiden, häpeän ja itsemyötätunnon välisiä kahdenkeskisiä yhteyksiä sekä selvitetään, vaikuttaako itsemyötätuntoisuus eri tavoin geneeriseen kuin traumaan liittyvään häpeään. Menetelmät: Tutkimuskirjallisuutta haettiin Google Scholar, Ovid Medline, PubMed sekä Helka -tietokannoista. Käytettyjä hakusanoja ja niiden yhdistelmiä olivat “ptsd”, “self-compassion”, “shame” ja “trauma”. Tulokset ja johtopäätökset: Itsemyötätuntoiset menetelmät vaikuttivat lupaavilta häpeäpainotteisen PTSD:n hoidossa. Traumaan liittyvä häpeä sääteli itsemyötätunnon ja PTSD-oireiden välistä yhteyttä. PTSD-oireet, häpeä ja itsemyötätunto ilmensivät mielekkäitä kahdenkeskisiä yhteyksiä. Lisäksi itsemyötätuntoisuus osoitti samankaltaista yhteyttä niin geneeriseen kuin traumaan liittyvään häpeään. Tulokset itsemyötätunnon traumaan liittyvää häpeää sekä siitä kärsivien PTSD-oireita lievittävistä vaikutuksista saattavat olla yleistettävissä ainoastaan interpersonaalista väkivaltaa kokeneisiin yksilöihin. Tulevaisuudessa olisi hyvä tutkia lisää itsemyötätunnon ja häpeäpainotteisen PTSD:n yhteyttä myös toisenlaista traumaa kokeneiden populaatiossa sekä keskittää huomioita erilaisiin PTSD:tä ylläpitäviin ja sen oirekuvaa hallitseviin tunnetiloihin.

Tavoitteet. Tutkielmani tavoitteena oli selvittää mitkä tekijät vaikuttavat lasten saamaan lohtuun ja myötätuntotekoihin varhaiskasvatuksessa pienten lasten ryhmissä, sekä miten lapset otetaan mukaan tekemään myötätuntotekoja. Tutkimusaiheeni muovautui omista havainnoistani, joiden mukaan myötätuntoteot eivät jakaudu tasaisesti varhaiskasvatuksessa. Aiempaa tutkimusmateriaalia oli saatavilla niukasti. Tutkimusaineistoksi narratiiviseen kirjallisuuskatsaukseen valikoitui kaksi pääkaupunkiseudulla tehtyä tutkimusta. Tutkielmani avaa myötätuntotekojen ja lohdutuksen tilannetta varhaiskasvatuksessa näiden kahden tutkimuksen valossa. Menetelmät. Menetelmänä tässä tutkielmassa oli narratiivinen kirjallisuuskatsaus. Käytin tutkielmassani Antti Rajalan ja kollegoiden (2017) tutkimusta Lohdutustilanteet ja myötätuntokulttuuri alle kolmivuotiaiden päiväkotiryhmässä sekä Kiira Salmen ja kollegoiden (2022) tutkimusta Mielipahasta myötätuntoon: myötätuntotekojen rakentuminen varhaiskasvatuksessa. Narratiivinen kirjallisuuskatsaus antoi mahdollisuuden saada laajan kokonaiskäsityksen tutkittavista aineistoista. Tällä menetelmällä sain aineistoistani selville mitkä tekijät vaikuttivat myötätuntokulttuurin kehittymiseen kyseisissä tutkimuksissa kohteina olleissa päiväkodeissa. Narratiivisen kirjallisuuskatsauksen myötä sain myös selville mitkä tekijät vaikuttivat kyseisissä päiväkodeissa lapsen saamaan lohtuun ja myötätuntotekoihin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkielmassani nousi esille, että lasten mielipahaan vastattiin myötätuntoteoin ja lohduttamalla pääosin ripeästi. Lohtua ja myötätuntotekoja tehtiin useimmiten koskettamalla ja verbaalisesti. Pienet lapset ilmaisivat mielipahaansa itkulla, mutta myös muilla keinoin. Tilanteet, joissa mielipahaan ei vastattu, johtuivat kiireestä tai kiireen tunteesta. Tutkimuksissa esitettiin myös tilanteita, joissa mielipaha jäi kokonaan huomaamatta, tai varhaiskasvatusalan ammattilainen tulkitsi, ettei lohtua tarvittu.

Objective. Compassion is defined as a capability to experience one’s personal or another’s suffering and also feel motivated to relieve encountered suffering. Eating disorders are psychiatric disorders consisting of problems with food and eating-related behaviors which cause clinically significant distress. Eating disorder prevalence has seen a major surge in recent years. In addition, the disorders are quite often long-lasting, greatly reducing quality of life, and they are resistant to many of the commonplace treatment methods. The situation at hand actively motivates to seek and develop new and more effective treatments for eating disorders. Shame and self-criticism generally co-occur with eating disorders and are linked with greater psychopathology, while compassion works to some extent as an antagonist to them and is known to decrease psychopathology as well. Compassion can be learned and compassion-focused therapy (CFT, suom. myötätuntokeskeinen terapia) focuses on just that with its methods. The objective of this literature review is to examine the potential benefits and opportunities of compassion-focused therapy for the treatment of eating disorders. In addition, the focus is on the increased experience of shame that may be associated with eating disorders and the benefits of treating it. Methods. The literature for this review was gathered from PubMed-, Scopus, and Google Scholar - databases combining the search terms “eating disorders” and “compassion-focused therapy”. Results and conclusions. According to several studies, compassion-focused therapy has been found to be beneficial in treating eating disorders. The shame and self-criticism associated with eating disorders are alleviated with compassionate training, which reduces both specific eating disorder symptomatology and, more broadly, psychopathology, which promotes treatment response to conventional therapies. Promisingly, Compassion-focused therapy has been found to work particularly well alongside standard treatment, thereby reaching for traits of psychopathology, such as symptom-sustaining feelings of shame which are not directly reached by other methods.

Myötätunto on olennainen ja luontainen osa ihmisten keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Myötätunto on läsnä niin työkavereiden välisessä kuin myös ihmisen ja luonnon välisessä vuorovaikutuksessa. Myötätunto koostuu kolmesta osasta, eli toisen tunteen huomaamisesta, tunteeseen mukaan menemisestä sekä toimimisesta toisen hyväksi. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että aikuinen on malli lapsille ja hänen tunnetilansa vaikuttavat lapsiin. Tästä syystä on tärkeää, että aikuinen on myötätuntoinen. Tällöin hän pystyy vahvistamaan lasten luontaista taipumusta myötätuntoon, sillä kyky myötätuntoon on kehittyvä. Myötätunto ei ole pelkästään toisen kärsimykseen vastaamista. Myötätunto on myös myötäintoa, eli toisen iloon ja innostukseen vastaamista. Myötätunnon tutkiminen on tärkeää, sillä se on aiheena hyvin ajankohtainen. Myötätunnossa on kyse ihmisen perustarpeesta: tarpeesta kokea olevansa merkityksellinen jäsen yhteisössä. Myötätunto ei vanhene. Niin kauan, kuin on ihmisten välistä kanssakäymistä, tarvitaan myötätuntoa. Jokainen tarvitsee myötätuntoa jokapäiväisessä elämässä. Myötätunto saa ihmisen voimaan paremmin. Myötätunto tekee hyvää sekä yksilölle että yhteisölle. Myötätuntoisessa yhteisössä on mahdollista toimia sopuisasti ja toisia kunnioittavasti. Myötätuntoa on aiemmin Suomessa tutkittu työelämässä. Suomessa on myös aiemmin tutkittu myötätuntoa varhaiskasvatuksen arjessa lohdutustilanteiden, myötätuntokulttuurin sekä lasten vertaisvuorovaikutuksen näkökulmasta. Myös varhaiskasvatuksen maisteriopiskelijoiden keskuudessa on tehty tutkimusta myötätunnosta. Opiskelijoiden kohdalla tutkimusta on tehty siitä, miten myötätunto ilmenee konkreettisesti sellaisissa tilanteissa, joissa opiskelijat kertoivat kokeneensa myötätuntoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on laajentaa näkökulmaa konkreettisista yksittäisistä tapauksista myötätunnon ilmenemisen laajempaan tarkasteluun. On tärkeää tutkia tulevien opettajien myötätuntoon liittyviä käsityksiä, sillä varhaiskasvatus on paikka, jossa luodaan perusta myötätuntoiselle ihmiselle. Opettaja on lapselle moraalinen malli, joka omalla toiminnallaan muokkaa lapsen ajattelu- ja toimintatapoja. Tutkimuksen tavoitteena on eläytymismenetelmän avulla tarkastella varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden käsityksiä myötätunnosta, ja miten se nousee vastauksissa esiin. Eläytymismenetelmällä tutkitaan, onko tehtävänannon eli kehyskertomuksen varioinnilla vaikutusta vastauksien sisältöön. Tutkimuksen vastaukset on kirjoitettu kahdelle sähköiselle kyselylomakkeelle kehyskertomusten eli tehtävänantojen jatkoehdotuksiksi. Tutkimuskysymys on: Millä tavoin myötätunto ilmenee opiskelijoiden e-lomakkeelle tuottamissa kirjoituksissa? Tämä tutkimus on laadullinen kyselytutkimus. Aineisto kerättiin kahdella e-lomakkeella eläytymismenetelmän mukaisesti. Eläytymismenetelmässä vastaajat tuottavat tekstin annetun kehyskertomuksen pohjalta. Tutkimuksen kohderyhmänä oli varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijat. Kumpikin lomake koostui taustakysymyksistä ja viidestä kehyskertomuksesta. Kahden lomakkeen kehyskertomukset olivat pääpirteissään samanlaisia, mutta ne erosivat toisistaan yhden merkittävän tekijän suhteen mahdollisten erojen esiin saamiseksi. Kyselytutkimuksella saatu aineisto koostui 15 vastauksesta. Vastaajista suurin osa oli kolmannen vuoden opiskelijoita, mutta vastaajina oli myös ensimmäisen ja neljännen vuoden opiskelijoita. Vastaajien tuottamat kertomukset analysoitiin aineistolähtöisellä koodauksella. Tämän jälkeen yksittäiset koodit, opiskelijoiden myötätunnon eri puolia käsittelevät vastaukset, yhdistettiin laajemmiksi kategorioiksi, joiden esiintymiskerrat aineistossa laskettiin ja kirjattiin taulukoihin. Myötätuntoinen lähestymistapa tuli pääsääntöisesti esiin lähes kaikissa vastauksissa huolimatta annetusta kehyskertomuksesta tai sen variaatiosta. Kehyskertomusten variointi tuotti vastauksiin eroja, mutta ne eivät olleet kovin suuria. Vastaus tutkimuskysymykseen oli, että myötätunto ilmeni vastauksissa välittömänä huomioimisena, lohduttamisena ja kärsivän olon helpottamisena. Myötätunto ilmeni myös opettamisena, keskustelemisena ja toisen suojelemisena. Myötätunnon iloisempi osa myötäinto näyttäytyi aineistossa toisen puolesta iloitsemisena sekä myös rutiiniomaisena onnitteluna. Tutkimuksen tulosten mukaan myötätunto on tärkeä asia.

Aims. The purpose of this study was to systematically analyse what we know about teachers’ compassion, self-compassion and compassion fatigue. My research question was What do we know about teachers’ compassion, self-compassion and compassion fatigue according to previous research? As a theoretical framework, I used previous research of compassion, self-compassion and compassion-fatigue from other fields of science such as psychology. In this systematic review my purpose was to explore how compassion, self-compassion and compassion fatigue affect teachers’ work. Methods. This research is based on systematic review. For the review, I analysed 14 high quality peer-reviewed academic articles, which are studies of teachers’ or teacher students’ compassion, self-compassion and compassion fatigue. Results and conclusions. In this systematic review, I found that teacher students are high in compassion. Compassion predicts well-being in schools’ workers and prevent teachers’ stress. Teachers’ compassion helped understand pupils and their challenges. Higher self-compassion level predicted better social emotional competence and more positive approach towards inclusion. School’s administration’s support, fellow teachers’ support and teamwork prevented compassion fatigue. I also found that keeping personal lives separate from work protected teachers from fatigue. This systematic review indicated that there is just small amount of research made on a chosen topic. It would be beneficial to make more research on teachers’ self-compassion and on how it works against stress and fatigue.