Browsing by Subject "myötätuntokulttuuri"

Tavoitteet. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisena myötätunto näyttäytyy varhaiskasvatuksessa sekä miten myötätuntoa osoitetaan ja ketkä ovat tekojen osapuolina. Tutkimuksen avulla pyritään kokoamaan yhteen tietoa siitä, millaisena myötätunto näyttäytyy varhaiskasvatuksen arjessa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii viimeaikainen empiirinen tutkimus myötätunnosta varhaiskasvatuksessa. Myötätunnon voi nähdä prosessina, jonka osat ovat toisen pahan olon huomaaminen, tunne toista kohtaan ja teko, jolla yritetään vähentää pahaa oloa. Myötätuntoteot tapahtuvat usein yksilöiden välillä, mutta myötätunto voi olla myös koko yhteisön sovittu tapa toimia, jolloin puhutaan yhteisön myötätuntokulttuurista. Menetelmät. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin narratiivista kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto koostui 11 tieteellisestä tutkimusartikkelista, jotka oli julkaistu vuosien 2017-2021 välillä, olivat vertaisarvioituja ja käsittelivät myötätuntoa varhaiskasvatuksen yhteydessä. Aineisto analysoitiin laadullisen teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittivat, että päiväkodeissa tehtiin hyvin erilaisia myötätuntotekoja, joiden laajuus vaihteli yksittäisen ihmisen päännyökkäyksestä koko ryhmän aikuisten yhteisesti sovittuun tapaan toimia myötätuntoisesti. Myötätuntoteoilla pyrittiin pitämään yllä päiväkotiyhteisöissä ihmisten välisiä suhteita ja auttamaan toisia. Tyypillisimmin myötätuntoteon toteuttajana oli aikuinen ja kohteena lapsi. Samoin lasten myötätuntotekojen kohteena olivat useimmiten toiset lapset. Aikuiset osoittivat tiiminä myötätuntoa myös toisilleen, mutta lapsille oli epätyypillisempää osoittaa myötätuntoa tekojen muodossa aikuisia kohtaan. Tunnistamalla myötätuntotekojen monipuolisuus ja luonne, voi myötätunnolle avautua lisää mahdollisuuksia toteutua. Ymmärtämällä paremmin etenkin lapsille ominaisia tapoja osoittaa myötätuntoa, päiväkodin henkilökunta voi paremmin tukea näitä tekoja.

Myötätunto on olennainen ja luontainen osa ihmisten keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Myötätunto on läsnä niin työkavereiden välisessä kuin myös ihmisen ja luonnon välisessä vuorovaikutuksessa. Myötätunto koostuu kolmesta osasta, eli toisen tunteen huomaamisesta, tunteeseen mukaan menemisestä sekä toimimisesta toisen hyväksi. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että aikuinen on malli lapsille ja hänen tunnetilansa vaikuttavat lapsiin. Tästä syystä on tärkeää, että aikuinen on myötätuntoinen. Tällöin hän pystyy vahvistamaan lasten luontaista taipumusta myötätuntoon, sillä kyky myötätuntoon on kehittyvä. Myötätunto ei ole pelkästään toisen kärsimykseen vastaamista. Myötätunto on myös myötäintoa, eli toisen iloon ja innostukseen vastaamista. Myötätunnon tutkiminen on tärkeää, sillä se on aiheena hyvin ajankohtainen. Myötätunnossa on kyse ihmisen perustarpeesta: tarpeesta kokea olevansa merkityksellinen jäsen yhteisössä. Myötätunto ei vanhene. Niin kauan, kuin on ihmisten välistä kanssakäymistä, tarvitaan myötätuntoa. Jokainen tarvitsee myötätuntoa jokapäiväisessä elämässä. Myötätunto saa ihmisen voimaan paremmin. Myötätunto tekee hyvää sekä yksilölle että yhteisölle. Myötätuntoisessa yhteisössä on mahdollista toimia sopuisasti ja toisia kunnioittavasti. Myötätuntoa on aiemmin Suomessa tutkittu työelämässä. Suomessa on myös aiemmin tutkittu myötätuntoa varhaiskasvatuksen arjessa lohdutustilanteiden, myötätuntokulttuurin sekä lasten vertaisvuorovaikutuksen näkökulmasta. Myös varhaiskasvatuksen maisteriopiskelijoiden keskuudessa on tehty tutkimusta myötätunnosta. Opiskelijoiden kohdalla tutkimusta on tehty siitä, miten myötätunto ilmenee konkreettisesti sellaisissa tilanteissa, joissa opiskelijat kertoivat kokeneensa myötätuntoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on laajentaa näkökulmaa konkreettisista yksittäisistä tapauksista myötätunnon ilmenemisen laajempaan tarkasteluun. On tärkeää tutkia tulevien opettajien myötätuntoon liittyviä käsityksiä, sillä varhaiskasvatus on paikka, jossa luodaan perusta myötätuntoiselle ihmiselle. Opettaja on lapselle moraalinen malli, joka omalla toiminnallaan muokkaa lapsen ajattelu- ja toimintatapoja. Tutkimuksen tavoitteena on eläytymismenetelmän avulla tarkastella varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden käsityksiä myötätunnosta, ja miten se nousee vastauksissa esiin. Eläytymismenetelmällä tutkitaan, onko tehtävänannon eli kehyskertomuksen varioinnilla vaikutusta vastauksien sisältöön. Tutkimuksen vastaukset on kirjoitettu kahdelle sähköiselle kyselylomakkeelle kehyskertomusten eli tehtävänantojen jatkoehdotuksiksi. Tutkimuskysymys on: Millä tavoin myötätunto ilmenee opiskelijoiden e-lomakkeelle tuottamissa kirjoituksissa? Tämä tutkimus on laadullinen kyselytutkimus. Aineisto kerättiin kahdella e-lomakkeella eläytymismenetelmän mukaisesti. Eläytymismenetelmässä vastaajat tuottavat tekstin annetun kehyskertomuksen pohjalta. Tutkimuksen kohderyhmänä oli varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijat. Kumpikin lomake koostui taustakysymyksistä ja viidestä kehyskertomuksesta. Kahden lomakkeen kehyskertomukset olivat pääpirteissään samanlaisia, mutta ne erosivat toisistaan yhden merkittävän tekijän suhteen mahdollisten erojen esiin saamiseksi. Kyselytutkimuksella saatu aineisto koostui 15 vastauksesta. Vastaajista suurin osa oli kolmannen vuoden opiskelijoita, mutta vastaajina oli myös ensimmäisen ja neljännen vuoden opiskelijoita. Vastaajien tuottamat kertomukset analysoitiin aineistolähtöisellä koodauksella. Tämän jälkeen yksittäiset koodit, opiskelijoiden myötätunnon eri puolia käsittelevät vastaukset, yhdistettiin laajemmiksi kategorioiksi, joiden esiintymiskerrat aineistossa laskettiin ja kirjattiin taulukoihin. Myötätuntoinen lähestymistapa tuli pääsääntöisesti esiin lähes kaikissa vastauksissa huolimatta annetusta kehyskertomuksesta tai sen variaatiosta. Kehyskertomusten variointi tuotti vastauksiin eroja, mutta ne eivät olleet kovin suuria. Vastaus tutkimuskysymykseen oli, että myötätunto ilmeni vastauksissa välittömänä huomioimisena, lohduttamisena ja kärsivän olon helpottamisena. Myötätunto ilmeni myös opettamisena, keskustelemisena ja toisen suojelemisena. Myötätunnon iloisempi osa myötäinto näyttäytyi aineistossa toisen puolesta iloitsemisena sekä myös rutiiniomaisena onnitteluna. Tutkimuksen tulosten mukaan myötätunto on tärkeä asia.

Tutkielman tavoitteena oli kuvata, millaisista osa-alueita aikuisten välinen myötätunto-kulttuuri muodostui ryhmämuotoisessa varhaiskasvatuksessa. Myötätuntokulttuuri on käsitteenä varsin uusi ja se käsittelee myötätuntoa sosiokulttuurisesta näkökulmasta. Tämä näkökulma laajentaa myötätunnon käsitettä. Myötätuntoa on tutkittu aikaisemmin enemmän yksilön ominaisuuksien tai myötätuntotekojen kautta. Aikaisempaa tut-kimusta myötätuntokulttuurista varhaiskasvatuksessa on tehty vain vähän. Tutkielmani oli laadullinen tutkimus. Aineistona käytettiin päiväkodin työyhteisössä tehtyjä haastatteluja. Haastatteluja oli yhteensä 20, joista 2 jätetiin pois tutkielmasta alus-tavan analyysin jälkeen. Aineisto analysoitiin teoriapohjaisella sisällönanalyysillä. Tutkimustulokset osoittivat, että myötätuntokulttuuri rakentui seuraavista osa-alueista. Näitä osa-alueita olivat 1) läsnä oleva johtaminen, 2) yhteiset toiminnan tavoitteet ja arvot, 3) roolit ja työnteon struktuuri, 4) toisen huomaaminen ja auttaminen, 5) huumori ja yhteinen virkistystoiminta ja 6) konfliktien hoito. Varhaiskasvatuksessa vallitsee tällä hetkellä henkilöstövaje, joka vaikuttaa työhyvin-vointiin. Myötätuntokulttuurin osa-alueiden tiedostaminen ja tutkiminen on tärkeää. Näin pääsemme kriittisesti tarkastelemaan työyhteisön hyvinvoinnin kannalta merkittä-vää tekijää. Mitä enemmän meillä on työssään viihtyviä ja sitoutuneita työntekijöitä mallintamassa myötätuntoista toimintaa, sitä enemmän meillä kasvaa myötätuntoisia lapsia.