Browsing by Subject "narratiivinen analyysi"

Vuoden 2020 keväällä koronaviruspandemian leviämisen rajoittamiseksi päätettiin muiden toimien ohella keskeyttää lähiopetuksen järjestäminen perusopetuksessa, toisella asteella sekä korkeakoulutuksessa ja opetusta jatkettiin mahdollisuuksien mukaan etänä. Suomessa neljännesmiljoona korkeakoulututkintoa suorittavaa opiskelijaa joutui näiden toimien seurauksena siirtymään etäopiskeluun kesken lukukauden. Pandemia ja etäopiskelu jatkuvat edelleen ja opiskelijoiden tilanteesta on uutisoitu varsin runsaasti. Opiskelijat ovat myös osallistuneet uutisoinnin yhteydessä käytyyn verkkokeskusteluun aktiivisesti. Tässä tutkimuk-sessa selvitetään millaisia kokemuksia korkeakouluopiskelijoilla on koronapandemian myötä lisääntyneestä etäopiskelusta ja sen vaikutuksesta heidän hyvinvointiinsa. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että tilanteella on ollut huomattava vaikutus opiskelijoiden hyvinvointiin ja esimerkiksi Helsingin yliopistossa uupuneiden opiskelijoiden määrä on jopa kolminkertaistunut aikaisempiin vuosiin verrattuna. Tutkimuksen aineisto muodostui Yle-uutisten verkkosivuilla vuosina 2020 ja 2021 julkaistujen etäopiskelua käsittelevien uutisartikkelien yhteydessä käydystä verkkokeskustelusta ja etenkin etäopiskelua ja hyvinvointia käsittelevistä kommenteista (N=95). Aineistosta etsittiin kertomuksia etäopiskeluun ja hyvinvointiin liittyvistä kokemuksista narratiivisen analyysin keinoin Ylijoen (2005) käyttämää analyysitapaa mukaillen. Usean lukukerran aikana aineistosta hahmottuvista narratiiveista muodostettiin etäopiskelun vaikutusta hyvinvointiin kuvaavia tyyppikertomuksia. Suurin osa verkkokeskusteluun sisältyvien kommenttien sisältämistä narratiiveista (n=64) kuvasi koronapandemian myötä lisääntyneen etäopiskelun vaikuttaneen hyvinvointiin heikentävästi. Pienempi osa kommenttien sisältämistä narratiiveista (n=32) kuvasi hyvinvoinnin lisääntyneen etäopiskelun myötä. Nämä tulokset vahvistivat aikaisempien tutkimusten tuloksia, joiden mukaan opiskelijoiden hyvinvointi on enimmäkseen heikentynyt lisääntyneen etä-opiskelun myötä. Aikaisemmista tutkimuksista poiketen kommenteista löytyi myös huomattava määrä toisen henkilön asemaan samaistuvia tai näitä asemia havainnoivia narratiiveja (n=47), jotka nimettiin siltoja rakentaviksi kertomuksiksi. Suurin osa korkeakouluopiskelijoista kokee koronapandemian myötä lisääntyneen etäopiskelun vaikuttaneen hyvinvointiinsa negatiivisesti ja harvempi kokee sen vaikuttaneen hyvinvointiinsa positiivisesti. Opiskelijat kuitenkin usein osoittavat ymmärtävänsä omasta kokemuksestaan poikkeavia kokemuksia ja suhteutuvat niihin empaattisesti ja samaistuen.

Kiusaamisen vastainen työskentely on tärkeää, sillä koulukiusaaminen on vakava ilmiö. Suomessa yksi merkittävin ja menestyksekkäin kiusaamisen vastainen ohjelma on KiVa Koulu. KiVa Koulu on opetushallituksen tilaama ohjelma, joka laajeni lukuvuonna 2009–2010 valtakunnalliseksi ja jolloin ohjelmaa rekisteröityi käyttämään 90 prosenttia Suomen peruskouluista. KiVa Koulu keskittyy ennaltaehkäisevään toimintaan, ja yksi keskeisistä työkaluista tässä on lukuvuoden aikana järjestettävät KiVa oppitunnit. KiVa Koulua tarkastelevaa kriittistä tutkimusta ei kuitenkaan löydy, ja tutkimukseni pyrkii paikkaamaan tätä. Koulukiusaamista käsittelevä tutkimuskenttä, vaikkakin verrattain nuori, kattaa laajan määrän tutkimusmateriaalia, eikä kentän sisällä vallitse konsensusta yhdestä kiusaamisen määritelmästä. Yksi määritelmä on kuitenkin ylitse muiden suosiossaan, ja tämä on kiusaamistutkimuksen klassikkonimen Olweuksen määritelmä, joka määrittelee kiusaamisen pitkälti yksilöpsykologisena toimintana, jolloin konteksti, jossa kiusaaminen tapahtuu jää vähälle huomiolle. Tutkimukseni tavoitteena onkin selvittää, millainen määritelmä koulukiusaamisesta välitetään lapsille. Toteutin laadullisen tutkimuksen analysoimalla KiVa Koulun opettajanopasta, joka on tarkoitettu ensimmäisen luokan opettamiseen. Analysoin oppaasta oppituntimateriaalin hyödyntämällä dekonstruktiota narratiivisena analyysimenetelmänä. Valitsin narratiivisen analyysin, sillä oppituntimateriaalissa esiintyy erilaisia tarinoita, joita käytetään oppituntien aiheiden opettamiseen. Hyödynsin Bourdieun symbolisen väkivallan käsitettä tarkastelemaan kiusamaisen määritelmää kriittisesti. Analyysini lopputuloksena tunnistin narratiivin, jossa lapsille välitettävä määritelmä kiusaamisesta korostaa kiusaamisen toiminnan tahallisuutta, toistuvuutta ja osapuolien välistä epätasaväkisyyttä. Kiusaaminen tunnistetaan ryhmäilmiöksi, jossa kiusaamisen loppuminen ja lopettaminen jää lasten vastuulle, jolloin heitä ohjataan tekemään aktiivisia valintoja asettua kiusaajaa vastaan ryhtymällä kiusatun puolustajaksi.