Browsing by Subject "nuoret aikuiset"

This thesis was inspired by the question how handicrafts are and could be used as a part of rehabilitation of people with mental disorders. The same questions have earlier been dealt with by for example Sinikka Pöllänen (2006 and 2008). This study explores how young adults living with mental disorders experience handicrafts in a culture orientated workshop. The target is to describe, analyse and explicate the participants’ communal perspective to handicrafts. The data of this qualitative study was collected through group discussion with the workshop community of Leikkiväki ry. The data was analysed with qualitative content analysis. As a member of this community which I study I possess experience and knowledge of this community that surpasses the mere data collecting period. My positionality thus gives the study perspective that resembles ethnographic methods. The study shows that negative experiences in handicrafts in school have a strong influence on how young participants of mental health rehabilitation experience handicrafts later on. For the participants community spirit, easiness of doing and atmosphere that does not stress on performance are important elements of the workshops of Leikkiväki ry. The variety of activities and craft techniques, possibility to experiment and the alternation of holistic craft and ordinary craft were found meaningful. For many of the participants initiation of new and unfamiliar activities was very difficult for example because of feelings of inferiority and selfcriticism. The fundamental experience shared by many of the participants seems to be the fear of failure. During the time spent in the workshop experiences of handicrafts seemed to become more positive. Concrete doing was found to help forward from the oppressive inactivity. Handicrafts have obviously rehabilitative effects at workshop surroundings. The findings affirm the prior studies that handicrafts can support mental well-being and work as part of the rehabilitation process and be a therapeutic tool.

The purpose of this thesis in home economics is to present how young people makes a home out of their first dwelling. The thesis examines things done and felt after moving to ones first housing, which is in their own control, and how these things affect in shaping the feel of home. The hypothesis was that the home was made with the help of objects, for example furniture, but also by getting used to the dwelling and its properties or by modifying them. It was also assessed that when moving to the first dwelling, the process would be a bit different than when moving an already established households. The focus of this thesis is on the new residents’ actions and feelings. Former studies close to this subject show that the making of home can be done by a variety of ways, which might result in a feeling of home. A theme interview was conducted for five young adults, who had moved to live on their own at the ages between 16 and 22. They had lived in their dwellings from one to four years. One of the subjects had moved and still lived with their spouse, the others lived alone. Subjects were found by sending an invitation to a mailing list of university students and to a Facebook group of organization providing housing for young people. After transcribing the interviews, the 16-page material was examined for the theme relating expressions which were divided into sub-groups. The main theme is making of home, and sub groups are safety, property, social matters, and actions, senses & premises. The youth who had moved to their first dwellings had turned them into homes with objects, gathered free of charge from childhood home, friends and close relatives or bought as used or new. Social relationships and living everyday life at home also benefitted forming the feeling of home. The traces of former residents, unfamiliar sounds and the lack of objects due to the dwellers economic situation slowed down settling a home. The lack of felt security prevented the feeling of home, which could also be lost at the end of a relationship. Even after forming a feeling of home, home and its object world was adapting in a constant move.

Objectives. The objective of this study was to find out how happy young adults are and what factors their happiness consists of. In addition, the aim was to find out whether there are differences in happiness between young adults with and without a family and between women and men. The main background theories of this study are the theory of self-determination and the basic psychological needs. These theories suggest that people are at their happiest when they can follow their inner motivation and feel they are voluntary, capable and that they belong. Previous studies have shown that young adults living in a welfare state are on average quite happy and satisfied with their lives. The most important aspects of happiness are family, relationships, health, and a sense of competence. Methods. The survey was conducted with an online questionnaire. The questionnaire consisted of three areas after the background information area. The first part studied positive emotions, the second part studied life satisfaction and the third part studied factors affecting happiness. 55 people answered, of which 52 young adults were included in the processing of the material. The average age of the participants was 28.9 years. 41 of them were women, 10 were men and one was other-gendered. The quantitative results of the study were treated with average analysis and the qualitative results with content analysis. Results and conclusions. In general, the participants were quite happy. Positive feelings were experienced more often than negative ones, and the life satisfaction rate was 3.8 on a scale of 1 to 5. When comparing groups, young adults with families were slightly happier than young adults without families, and men were happier than women. The most important factors affecting happiness were children, friendships, life partner, love and family. In the light of this study, it can be said that young adults are generally happy. In addition, starting a family has a positive effect on happiness, although it reduces the importance of other happiness-affecting factors.

Syrjäytyminen on todellinen yhteiskunnallinen uhka ja etenkin nuorten sekä nuorten aikuisten syrjäytyminen aiheuttavat huolta. Aihetta on tutkittu paljon ja siitä käydään myös runsaasti julkista keskustelua. Käsitteenä syrjäytyminen on kuitenkin vaikeasti määritettävä, joka hankaloittaa siitä käytävää keskustelua. Tutkimuksessa lähdettiin selvittämään mitä nuoret aikuiset ajattelevat syrjäytymisestä ja sen tekijöistä sekä syrjäytymisestä käytävästä julkisesta keskustelusta. Tutkimuksen tavoitteena oli antaa avoin puheenvuoro tutkimuksen kohteena oleville nuorille aikuisille ja täten pyrkiä ymmärtämään heidän ajatuksiaan syrjäytymisestä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimukseen haastateltiin neljää 19-24 vuotiasta nuorta aikuista. Tutkimukseen pyrittiin saamaan haastateltavia, jotka olivat halukkaita kertomaan ajatuksistaan syrjäytymiseen liittyen. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina yksilöhaastatteluina ja saatu aineisto analysoitiin teema-analyysilla. Aineiston teemoittelussa käytettiin apuna värikoodausta sekä luettelointia. Aineistosta löydettiin neljä teemaa koskien syrjäytymistä ja sen tekijöitä sekä kaksi teemaa koskien syrjäytymisestä käytävää julkista keskustelua. Tutkimustuloksista selviää, että nuoret aikuiset tiedostavat syrjäytymisen olevan yhteiskunnallinen ongelma. Syrjäytyminen nähtiin ulkopuolisuutena normaaliksi kuvatusta elämästä ja sen painotettiin olevan ensisijaisesti henkilökohtainen tunne omasta ulkopuolisuudesta. Syrjäytymisestä käytävän julkisen keskustelun haastateltavat kokivat ensisijaisesti positiivisena asiana, mutta he esittivät myös kritiikkiä sitä kohtaan. Syrjäytymiskäsite koettiin leimaavana ja haastateltavat kokivat, että medioissa esiintyy liioittelua, joka on esteenä rakentavalle keskustelulle. Tutkimustulosten perusteella aihetta olisi hyvä tutkia lisää, jotta saadaan ymmärrystä siitä, miten syrjäytymisestä on hyvä keskustella julkisuudessa.

Kandidaatintutkielmassani tarkastelin työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten ja nuorten aikuisten toimijuutta sekä tätä tukevia ja heikentäviä tekijöitä. Vaikka nuorten ja nuorten aikuisten osallisuudesta ja sen edistämisestä on oltu kiinnostuneita jo jonkin aikaa, on esimerkiksi yli 18-vuotiaiden toimijuuden tutkiminen jäänyt vähemmälle. Toimijuutta tutkimalla voidaan saada kuvaa siitä, millaisia osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia nuorilla on vaikuttaa omaan elämänkulkuun ja näin saada ymmärrystä nuorten kokemuksista ja osallisuuteen liittyvistä tarpeista. Toteutin tutkielmani systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jossa aineiston analyysiani ohjaa Jyrki Jyrkämän toimijuuden kuuden modaliteetin malli. Jäsensin myös tulokseni kyseisen mallin pohjalta. Aineistoni koostuu yhdeksästä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, jotka on julkaistu vuoden 2010 jälkeen. Tutkimukset kohdistuivat työn ja koulutuksen ulkopuolella oleviin nuoriin ja nuoriin aikuisiin. Luin aineistoani useamman kerran ja näiden lukukertojen myötä hahmotin vähitellen toistuvia säännönmukaisuuksia, joita nuorten toimijuuden kuvauksissa esiintyi. Nuoret tavoittelivat pääsääntöisesti aikuisuuteen liitettyä itsenäisyyttä hakemalla koulutukseen tai työelämään ja toivoivat arkeensa hyvinvointia tuottavia rutiineja. Itsenäisyyden tavoitetta rajoittaa kuitenkin muodollinen osaaminen, sillä nuorilla ei useimmiten ole ammatillista tutkintoa. Tämän myötä nuoriin kohdistuu aktivointipoliittisia velvoitteita, jotka eivät aina näytä antavan tilaa nuorten omille näkemyksille ja toiveille, vaan tuottavat pettymyksen ja riittämättömyyden tunnetta. Nuorten kokemuksissa korostuu, kuinka he kokevat paineita saavuttaa yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita ja kokevat alisuoriutuvansa, jos eivät saavuta näitä. Toimijuuteen vaikuttavat tekijät liittyivät keskeisesti sosiaalisiin resursseihin, sillä osallisuuden ja tunnustetuksi tulemisen kokemus tuki toimijuuden tunnetta, kun taas päinvastoin kokemus osattomuudesta heikensi toimijuuden tunnetta.