Browsing by Subject "nuorisorikollisuus"

Tavoitteet: Nuorisorikolliset ovat yhteiskunnan erityinen ryhmä, johon liittyy paljon riskitekijöitä. Nuorisorikollisilla on tavanomaista enemmän lapsuuden kaltoinkohteluhistoriaa ja tunnekylmiä piirteitä. Lapsuuden kaltoinkohtelulla on kielteisiä vaikutuksia lapsen kehitykseen ja se voi johtaa rikollisuuteen myöhemmin elämässä. Tunnekylmät nuoret eivät tunne empatiaa ja syyllisyyttä kuten muut, joten myös heillä on suuri rikollisuuden riski. Tutkimustieto näiden kahden riskitekijän keskinäisistä yhteyksistä on kuitenkin hajanaista. Tutkielman tavoitteena onkin tutkia, miten lapsuuden kaltoinkohtelun eri muodot ja tunnekylmät piirteet ovat yhteydessä toisiinsa nuorisorikollisilla. Menetelmät: Vertaisarvioitu, englanninkielinen ja alkuperäistutkimuksista koostuva tutkimuskirjallisuus haettiin helmikuussa 2024 PubMed-tietokannasta yhdistelemällä hakusanoja ”callous-unemotional traits”, ”child maltreatment”, ”juvenile delinquency”, “psychopathy”, ”criminality”, “ICU”, ”recidivism”, “aggression”, “violence”, “empathy”, and “parenting” sekä artikkelien lähdeluetteloita tarkastelemalla. Tulokset ja johtopäätökset: 10 tutkimusartikkelin perusteella lapsuuden kaltoinkohtelu voi ennustaa tunnekylmiä piirteitä nuorisorikollisilla. Varsinkin emotionaalinen laiminlyönti ennustaa tunnekylmyyttä. Eri kaltoinkohtelumuotojen yhteyksistä tunnekylmyyteen löytyi kuitenkin kulttuurillisia eroja. Yhteyttä vahvisti tunteiden puuduttaminen ja äidin matala lämpö. Yhteyden sukupuolieroja ei oltu tutkittu suoraan, mutta paljastui, että nuorisorikollispojilla on vähemmän kaltoinkohtelun kokemuksia ja enemmän tunnekylmiä piirteitä, kuin nuorisorikollistytöillä. Jatkossa olisi tärkeää tutkia sukupuolieroja tarkemmin sekä tutkimustietoa hyödyntäen kehittää rikollisuuden uusimista ehkäiseviä interventiota ja auttaa nuorisorikollisia jatkamaan rikollisuudesta vapaata elämää.

Koulunkäynnin on katsottu olevan tärkeä tekijä lapsen rikollisuudelta sekä syrjäytymiseltä suojaamisessa. Aiempien tutkimusten mukaan koulujen opettajilla sekä koulussa vallitsevilla opettajan ja oppilaan välisillä vuorovaikutussuhteilla on osoittautunut olevan merkitystä lasten ja nuorten koulukokemuksille. Erityisesti positiivisiksi koetut opettaja-oppilassuhteet ovat aiempien tutkimusten mukaan olleet yhteydessä koulumyönteisiin kokemuksiin sekä koulunkäyntiin sitoutumiseen. Kandidaatintutkielmassani tutkin opettajan ja oppilaan välisen suhteen yhteyksiä lasten ja nuorten rikoskäyttäytymiselle. Tutkielmani tarkoitus oli tarkastella erityisesti sitä, miten positiiviset ja negatiiviset opettaja-oppilassuhteet ovat yhteydessä lasten ja nuorten rikoskäyttäytymiseen sekä millaisia yhteyksiä opettaja-oppilassuhteen laatua määrittelevät ominaisuudet rikoskäyttäytymisen kanssa osoittavat tutkimuskirjallisuuden perusteella. Toteutin tutkielmani integroivana kirjallisuuskatsauksena. Integroiva kirjallisuuskatsaus sopii erityisesti sellaisten tutkimusten menetelmäksi, joiden tutkittavasta ilmiöstä on jo olemassa tietoa, mutta johon halutaan tuoda mahdollisesti uusia näkökulmia. Tutkimukseeni valitsin kymmenen aihealueen tutkimusartikkelia, joita analysoin tutkielmassani perinteisen sisällönanalyysin menetelmällä. Aineiston valitsin eri tiedejulkaisujen tietokannoista aihepiirin hakusanoja käyttäen, otsikko- ja abstraktitason seulonnalla sekä lopuksi tarkemman ja yksityiskohtaisemman lukutyön perusteella. Tutkielmani osoitti, että opettajan ja oppilaan välisillä niin positiivisina kuin negatiivisina koetuilla suhteilla oli yhteyksiä lasten ja nuorten rikoskäyttäytymiselle. Positiivisia piirteitä, kuten opettajan tukea ja huolenpitoa, osoittavat suhteet olivat pääsääntöisesti yhteydessä vähäisempään lasten ja nuorten rikoskäyttäytymiseen. Negatiivisina ja ristiriitaisina koetut suhteet olivat päinvastaisesti yhteydessä aktiivisempaan rikoskäyttäytymiseen. Opettaja-oppilassuhteilla ja erityisesti sen laadulla voidaan tämän tutkielman perusteella katsoa olevan merkitystä sille, millaisia mahdollisia muotoja lapsen tai nuoren käyttäytyminen saa kouluympäristössä sekä koulun ulkopuolella, sekä toisaalta myös sille, millaiseksi lapsen tai nuoren elämä rakentuu myös koulun jälkeen.