Browsing by Subject "symbolinen väkivalta"

Tavoitteet. Tämän tutkielman tarkoitus oli selvittää, millaisina opettajat kokevat kodin ja koulun yhteistyöhön liittyviä haasteita. Lisäksi tavoitteena oli koota toimintamalleja haastaviin tilanteisiin. Toimivan kodin ja koulun yhteistyön on katsottu aiemmassa tutkimuksessa vaikuttavan yksinomaan positiivisesti lapsen oppimiseen ja hyvinvointiin. Näkemyksiä asioiden hoitamisesta ja ratkaisemisesta osapuolilla voi olla lukuisia, ja ne voivat ajautua keskenään ristiriitaan, minkä vuoksi haasteiden tunnistaminen auttaa opettajaa myös ratkaisuiden löytämisessä. Työssä tarkastellaan myös joidenkin kotien ja koulun kulttuuristen normistojen välillä vallitsevan epäsymmetrian vaikutusta opettajien tekemiin tulkintoihin vanhemmista. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena, jonka aineistona oli 19 kodin ja koulun yhteistyötä opettajan tai vanhempien näkökulmasta tarkastelevaa tieteellistä ja vertaisarvioitua artikkelia. Tutkimusten maita olivat Suomi, Norja, Tanska, Yhdysvallat, Englanti ja Kreikka. Täydensin tuloksia kolmella kasvatusalaan liittyvällä sekä yhdellä oikeusoppineen todellisia tapauksia sisältävällä kirjalla. Teemoittelin aineistostani tutkimusongelmaani löytyneet vastaukset kategorioittain ja koostin niistä visuaaliset esitykset. Peilasin tuloksiani tutkielmassa kuvaamaani teoriaan sekä lähtökohtiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulokset jakautuivat kodin ja koulun yhteistyössä ilmeneviin opettajien kokemiin haasteisiin ja niiden ratkaisumalleihin. Haasteiksi jäsentyivät mm. koulun vähäiset resurssit, osapuolten väliset väärinymmärrykset ja erimielisyydet, kiireisinä tai välinpitämättöminä näyttäytyvät vanhemmat sekä viestintä sensitiivisistä asioista. Ratkaisumalleiksi jäsentyivät yleiset vuorovaikutuksen periaatteet, kuten luottamus, avoimuus, selkeys, onnistumisiin keskittyminen, virheiden myöntäminen, mutta myös erilaiset tukitoimiin kehitetyt interventiot. Symbolisen väkivallan tunnistaminen vanhempien toiminnan tulkitsemisessa osoittautui tärkeäksi taidoksi opettajalle. Tuloksissa saadut huomiot helpottavat opettajaa jäsentämään ja reflektoimaan toimintaansa yhteistyössä kodin kanssa ja saavuttamaan vaikeissakin tilanteissa häneltä virkahenkilönä odotettavan asiallisen käytöksen.

Kiusaamisen vastainen työskentely on tärkeää, sillä koulukiusaaminen on vakava ilmiö. Suomessa yksi merkittävin ja menestyksekkäin kiusaamisen vastainen ohjelma on KiVa Koulu. KiVa Koulu on opetushallituksen tilaama ohjelma, joka laajeni lukuvuonna 2009–2010 valtakunnalliseksi ja jolloin ohjelmaa rekisteröityi käyttämään 90 prosenttia Suomen peruskouluista. KiVa Koulu keskittyy ennaltaehkäisevään toimintaan, ja yksi keskeisistä työkaluista tässä on lukuvuoden aikana järjestettävät KiVa oppitunnit. KiVa Koulua tarkastelevaa kriittistä tutkimusta ei kuitenkaan löydy, ja tutkimukseni pyrkii paikkaamaan tätä. Koulukiusaamista käsittelevä tutkimuskenttä, vaikkakin verrattain nuori, kattaa laajan määrän tutkimusmateriaalia, eikä kentän sisällä vallitse konsensusta yhdestä kiusaamisen määritelmästä. Yksi määritelmä on kuitenkin ylitse muiden suosiossaan, ja tämä on kiusaamistutkimuksen klassikkonimen Olweuksen määritelmä, joka määrittelee kiusaamisen pitkälti yksilöpsykologisena toimintana, jolloin konteksti, jossa kiusaaminen tapahtuu jää vähälle huomiolle. Tutkimukseni tavoitteena onkin selvittää, millainen määritelmä koulukiusaamisesta välitetään lapsille. Toteutin laadullisen tutkimuksen analysoimalla KiVa Koulun opettajanopasta, joka on tarkoitettu ensimmäisen luokan opettamiseen. Analysoin oppaasta oppituntimateriaalin hyödyntämällä dekonstruktiota narratiivisena analyysimenetelmänä. Valitsin narratiivisen analyysin, sillä oppituntimateriaalissa esiintyy erilaisia tarinoita, joita käytetään oppituntien aiheiden opettamiseen. Hyödynsin Bourdieun symbolisen väkivallan käsitettä tarkastelemaan kiusamaisen määritelmää kriittisesti. Analyysini lopputuloksena tunnistin narratiivin, jossa lapsille välitettävä määritelmä kiusaamisesta korostaa kiusaamisen toiminnan tahallisuutta, toistuvuutta ja osapuolien välistä epätasaväkisyyttä. Kiusaaminen tunnistetaan ryhmäilmiöksi, jossa kiusaamisen loppuminen ja lopettaminen jää lasten vastuulle, jolloin heitä ohjataan tekemään aktiivisia valintoja asettua kiusaajaa vastaan ryhtymällä kiusatun puolustajaksi.