Browsing by Subject "systeeminen lastensuojelun toimintamalli"

Tässä tutkielmassa tarkoituksena on ottaa selvää lastensuojelun ja koulun välisen moniammatillisen yhteistyön muodoista ja käytänteistä erityisesti sosiaalityöntekijöiden ja opettajien osalta. Yhteistyön muotojen ja käytänteiden lisäksi tutkin sitä, millaisia kehittämistarpeita yhteistyössä on. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että opettajien ja sosiaalityöntekijöiden välisen yhteistyön muotoja ja käytänteitä on melko vähän, joten kehittämistarpeiden tutkiminen oli merkittävä osa tätä tutkielmaa. Saatavilla olevat aineistot ohjasivat minua tutkimuskysymysten asettelussa. Tutkimuskysymykset ovat tutkielmassani seuraavat: 1. Mitkä ovat opettajien ja sosiaalityöntekijöiden välisen yhteistyön muodot ja käytänteet lasten hyvinvoinnin tukemisessa? 2. Millaisia haasteita ja kehittämistarpeita yhteistyön muodoissa ja käytänteissä on tunnistettu aiemman tutkimuksen perusteella? Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa oli sekä narratiivisen että integroivan kirjallisuuskatsauksen piirteitä. Tutkielman tarkoituksena oli luoda kattava yleiskuva aiheesta. Tutkimusaineistona toimi vertaisarvioituja artikkeleja sekä THL:n ja Lastensuojelun Keskusliiton julkaisuja 2000- ja 2010-luvuilta. Aineistoa analysoin teemoittelemalla siitä yhteistyön muotoja ja käytänteitä sekä kehittämistarpeita. Kehittämistarpeita ryhmittelin vielä neljään eri aihepiiriin. Tutkielmani tulokset osoittavat, että opettajien ja sosiaalityöntekijöiden välisen yhteistyön vakiintuneita käytänteitä on vain vähän. Ainoa vakiintunut yhteistyön muoto on lastensuojeluilmoituksen tekeminen, mikä saattaa joko synnyttää viranomaisten välistä kommunikointia ja yhteistyötä tai jäädä vain passiiviseksi tietojen vaihdoksi. Muita vakiintumattomampia yhteistyön käytänteitä olivat koulupalaverit ja erilasten hankkeiden yhteydessä tapahtuva yhteistyö. Tutkimuksessa kävi ilmi myös se, että yhteistyön käytännöt ja niiden toimivuus vaihtelevat kunnittain paljon. Sosiaalityöntekijöiden ja opettajien välisen yhteistyön kehittämistarpeet liittyvät tutkimuksen mukaan neljään osa-alueeseen, jotka ovat resurssipula, salassapitoon ja lainsäädäntöön liittyvät epäselvyydet, yhteistyön järjestämisen haasteet sekä koulutuksen ja tiedon vähäisyys. Näiden kehityskohtien kehittäminen mahdollistaisi tasapuolisen ja lapsen edun mukaisen yhteistyön. Osassa kunnista on jo toimivia yhteistyömalleja, joita voitaisiin ottaa valtakunnallisestikin käyttöön. Aihetta voisi tutkia vielä lisää esimerkiksi siltä kannalta, millainen rooli erilaisilla kolmannen sektorin toimijoilla voisi olla tässä yhteistyössä ja miten he voisivat tukea apua tarvitsevia lapsia.