Browsing by Subject "taide"

Ympäristöteemat ovat yhteiskunnallisesti erittäin ajankohtaisia. Jo varhaiskasvatusikäisten lasten kanssa on tärkeää puhua luonnosta, ympäristöstä sekä kestävästä kehityksestä, ja siten luoda ja vahvistaa lasten luontosuhdetta sekä toivoa tulevaisuuteen. Lapsen henkilökohtainen luontosuhde on pohjana luonnon ja ympäristön hyväksi tehtävissä teoissa. Ympäristökasvatus on tärkeä osa varhaiskasvatusta ja esiopetusta. Varhaiskasvatuksen ympäristökasvatuksessa voidaan hyödyntää taidekasvatuksen ja erityisesti draamakasvatuksen menetelmiä. Vaikka draamamenetelmien vaikuttavuudesta oppimiseen on tutkimusnäyttöä, on näiden menetelmien käyttö varhaiskasvatuksessa vähäistä ja draamapedagogiikan täydennyskoulutukselle on tarvetta. Syksyllä 2019 osassa Helsingin päiväkodeista toteutettiin yhteistyössä Teatteri ILMI Ö:n sekä Helsingin kaupungin varhaiskasvatusviraston kanssa Luontokosketus -ympäristö- ja yhteisötaidehanke. Luontokosketus -hankkeessa ympäristönsuojelua ja kestävää kehitystä käsitellään esiopetusikäisten lasten kanssa teatterin, draaman ja taiteen keinoin. Teatteri ILMI Ö:n suunnittelema ja toteuttama hanke koostui kahdesta lapsille suunnatusta teatteriesityksestä, päiväkodeissa toteutetuista kolmesta teatterityöpajasta sekä ympäristötaidenäyttelystä. Hankkeeseen sisältyi myös varhaiskasvatuksen henkilöstölle suunnattu koulutusosio. Tämän tutkimuksen lähtökohtana on näkemys lapsesta itsenäisenä toimijana ja tiedontuottajina. Opetushallituksen Esiopetuksen opetussuunnitelmassa (2016) draamakasvatuksen lähtökohtana ovat lapset ja heidän kokemuksensa. Lasten kanssa tulee yhdessä suunnitella, toteuttaa ja arvioida ilmaisun kokonaisuuksia. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lasten kokemuksia päiväkodeissa toteutetusta Luontokosketus -ympäristö- ja yhteisötaidehankkeesta. Tutkimuksessa kartoitettiin lapsia haastattelemalla, mitä hankkeessa käsiteltyjä ympäristöteemoja tai sisältöjä lapset kuvailevat sekä millaisia kokemuksia, elämyksiä tai tunteita lapset tuovat esiin? Tutkimukseen osallistui seitsemän (7) lasta kolmesta eri päiväkodista. Kvalitatiivinen tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluin ja lasten tuottamaa aineistoa käsiteltiin sisällönanalyysin keinoin. Tulosten mukaan lapset kuvailevat eniten hankkeen niitä teemoja ja sisältöjä, joissa he itse olivat toimijoina. Teatteriesitysten luonto- ja ympäristöteemoista lapset kertovat vähemmän. He mainitsevat esitysten yksityiskohtia ja liittävät omia kokemuksia esityksissä nähtyihin valokuviin. Esityksiin liittyen lapset pohtivat roskaamista sekä sen seurauksia. Draamamenetelmin toteutettujen työpajojen ympäristöteemoista lapset kuvailevat monipuolisimmin roskaamiseen sekä kierrätykseen liittyviä yksityiskohtia. Lapset tuovat esiin omakohtaisia kokemuksia työpajoissa käsitellyistä teemoista ja työpajoissa käytetyistä menetelmistä, kuten näyttelemisestä. Taidenäyttelyyn liittyen lapset kuvailivat näkemiään teoksia, etenkin oman lapsiryhmän toteuttamaa taideteosta. Lapset kuvailivat yksityiskohtaisesti taideteosten tekemistä sekä siihen käytettyjä materiaaleja. Lasten vastaukset haastatteluissa olivat verrattaen lyhyitä, mutta niissä oli tulkittavissa kokemuksia ympäristökasvatuksen eri osa-alueista. Lapset oppivat ympäristössä toimimalla erilaisissa oppimisympäristöissä sekä erilaisia materiaaleja ja draamankeinoja hyödyntäen. Lapset saivat mahdollisuuden empatian kokemuksiin sekä ympäristöstä huolehtimisen kehittymiseen oppimalla ympäristöstä. Kokemuksellinen oppiminen työpajoissa antoi lapsille mahdollisuuden toimia ympäristön puolesta ja draamaharjoitteissa hyödynnettiin lasten omia mielenkiinnonkohteita. Toiminnassa tavoitettiin myös osallisuutta, voimaantumista sekä yhteenkuuluvuutta.

Tavoitteet. Taiteen ja käsityön suhde yhtäläisyyksineen ja eroineen on puhuttanut molempien alojen tutkijoita, asiantuntijoita ja harrastajia jo teollistumisesta lähtien. Luovuuden, itseilmaisun ja taiteellisuuden merkitys käsityölle on noussut esiin monissa käsityön eri osa-alueita ja suuntauksia kartoittavissa tai määrittelevissä tutkimuksissa. Vaikka alalla on tehty ansioitunutta kontekstualisointia (ks. esim. Ihatsu, 2002; Kröger, 2003), on taidekäsityön teoria vielä hajanaista, eikä yksiselitteisiä käsitteitä ole syntynyt. Oppiaineena käsityö on kokenut 2000-luvulla merkittäviä rakenteellisia ja kulttuurisia muutoksia, jotka osaltaan korostavat taidekäsityön merkitystä käsityöoppiaineelle. Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa ja analysoida taidekäsityön opetusta osana käsityöoppiainetta, sekä sen 2000-luvulla läpikäymää muutosta. Menetelmät. Tutkimuksen aineistoksi valikoitui tietokantahakutulosten pohjalta kvalitatiiviseen tarkasteluun neljä käsityötieteellistä tekstiä, jotka käsittelevät taidekäsityötä osana käsityöoppiainetta 2000-luvun Suomessa. Vuosien 2005 ja 2018 välillä julkaistut tekstit mahdollistivat taidekäsityön tarkastelun osana käsityöoppiaineessa 2000-luvulla tapahtunutta muutosta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin narratiivista kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, jolla toteutettiin yleiskatsaus taidekäsityöstä osana käsityöoppiainetta. Tulokset ja johtopäätökset. Aineistossa korostui taiteen ja käsityön, sekä taidekäsityön ja perinteisen käsityön yhteistyön merkitys. Luovuuden ja itseilmaisun sisällyttäminen käsityöhön nähtiin erityisen tärkeinä itsereflektion ja ympäröivän maailman suhteen kehittymiselle. Taidekäsityön hyödyntäminen oli tärkeää kokonaiselle taidekäsitykselle perustuvalle opetukselle. Taidekäsityö osana käsityöoppiainetta sekä hyödynsi että kehitti holistista käsityöprosessia, jossa yhdistyvät erilaiset taitamisen ja tietämisen muodot. Taiteidenvälistä integrointia tulee hyödyntää siten, että oppiaineiden uniikit piirteet eivät unohdu. Taiteellinen ilmaisu ei toteudu, jos käsityötaitojen opetteleminen jätetään oppiaineen ulkopuolelle. Taidekäsityö tukee käsityön merkitystä ja oppiaineesta saatavia hyötyjä, ja siksi oppiainetta tulee kehittää tasapuolisesti sen eri osa-alueista huolehtien.