Browsing by Subject "taito- ja taideaineet"

Tutkimukseni taustalla on ajankohtainen ja jo kauan jatkunut julkinen keskustelu taito- ja taideaineiden arvosanoihin liittyen. Esimerkiksi Helsingin sanomien mielipidekirjoituksissa monet ovat ottaneet kantaa arvosanojen antamiseen. Toiset kirjoittavat, että taito- ja taideaineissa arviointi on vaikeaa, ja arviointikriteerit ovat väljiä, joten arvosanojen antamista voidaan kritisoida epäoikeudenmukaisena. Lisäksi oppilaan itsetunnon kannalta taito- ja taideaineissa heikosti menestyminen on joidenkin mielestä erityisen vahingollista. Toiset taas puolustavat arvosanoja vetoamalla tasa-arvoisuuteen, taito- ja taideaineissa paremmin menestyvien on tärkeää saada kokea, että heidän vahvuutensa ovat arvokkaita. Monet ovat huolissaan siitä, että oppiaineen arvo laskee, jos siitä ei anneta arvosanoja. Tutkimukseni tarkoituksena on tuoda käsityönopettajien näkökulmaa keskusteluun, tavoitteena on kuvata käsityönopettajien käsityksiä arvosanojen tärkeydestä, ja eritellä heidän perustelujaan arvosanan antamisen puolesta tai sitä vastaan. Tutkimukseni rajoittuu kuvaamaan opettajan suorittamaa summatiivista arviointia. Tutkimukseni on laadullinen. Keräsin aineistoa teemahaastattelun avulla viideltä käsityönopettajalta, joista neljä opettaa tekstiili- ja yksi teknisiä töitä. Äänitin haastattelut, litteroin ne koneelle ja analysoin aineiston teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Analyysin alkuvaihe oli aineistolähtöinen, järjestelin aineiston tutkimuskysymyksittäin ryhmiin ja lopulta teorian avulla muodostettuihin luokkiin. Nämä muodostamani luokat olivat taitotason osoittaminen, motivointi, taito- ja taideaineiden ominaispiirteet ja luovan toiminnan arviointi sekä arviointi ja minäkuva/itsetunto. Tutkimustulokset raportoin näiden luokkien avulla. Haastatteluissa ilmeni näkökulmia sekä arvosanojen antamisen puolesta, että sitä vastaan. Käsityön arvosanat koettiin tärkeiksi päättöarvioinnin ja jatko-opintojen takia, sekä siksi, että ne motivoivat oppilaita. Arviointi ja arvosanojen antaminen koettiin hyvin vaikeaksi, johtuen taito- ja taideaineille ominaisista piirteistä, jotka ovat esimerkiksi arviointikriteerien epäselvyys ja se, että oppilaan taitotason selvittämiseen ei ole selkeitä mittareita. Kuitenkin käsitöitä pidettiin niin tärkeänä ja hyödyllisenä oppiaineena, että sen arvosanoja perusteltiin oppiaineen arvostuksen ja uskottavuuden takia. Arvosanojen antamista taas kritisoitiin, sillä se aiheuttaa sen, että oppilaat vertaavat arvosanojaan toisiinsa. Tätä ei voi tehdä, sillä arviointi kuuluu tehdä kriteeriperustaisesti, ei vertaamalla oppilaita toisiinsa. Tutkimukseni tuloksissa painottui numeerisen arvioinnin suosiminen käsityön summatiivisen arvioinnin muotona, mutta yksi haastatelluista oli pelkän suoritusmerkinnän kannalla. Näin ollen myöskin käsitöissä arvosanojen antaminen jakaa opettajien mielipiteitä. Numeroarviointi nähtiin pääsääntöisesti selkeämpänä ja motivoivampana kuin sanallinen arviointi, joskin jokainen haastatelluista piti formatiivista, sanallista arviointia hyvin tärkeänä, sillä se tukee ja selittää numeerista arviointia.