Browsing by Subject "väkivalta"

Tavoitteet. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2022) sekä Esiopetuksen opetussuunni-telman perusteet (2014), kuten myös Varhaiskasvatuslaki (2018/540) linjaavat yhtenäisesti ja selvästi varhaiskasvatuksen väkivallattomuutta, turvallisuutta sekä jatkuvaa varhaiskasvatuk-sen toiminnan kehittämistä. Kuitenkin samaan aikaan väkivallan määrä varhaiskasvatuksessa on kasvanut edelleen vuosi vuodelta. Niin ikään ohjeistetun varhaiskasvatuksen arvopohjan ja toteutuneen varhaiskasvatustoiminnan välisestä tematiikasta nousivat mieleeni tämän tutki-muksen tutkimuskysymykset. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli saada enemmän tietoa var-haiskasvatuksessa käytävistä ammatillisista keskusteluista väkivallan osalta. Tämän tutki-muksen tarkoituksena on kuvata varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia ammatillisesta keskustelusta eli puhumisesta väkivallasta työyhteisöissään. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto hankittiin laadullisin menetelmin e-kyselylomakkeella ke-sällä 2020. Aineisto perustui yhteensä 12 varhaiskasvatuksen opettajan täyttämään kyselylo-makkeeseen. Kyselylomakkeen alussa rajattiin tämän tutkimuksen kannalta keskeiset termit. Väkivalta rajattiin tarkoittamaan lasten väkivaltaista käytöstä tai sen uhkaa varhaiskasvatuk-sen opettajia kohtaan. Kun taas ammatilliset keskustelut rajattiin tarkoittamaan puolestaan työyhteisön sisäisiä vuorovaikutuksellisia suhteita. Aineiston analyysi tapahtui teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen, jolloin hyödynnettiin myös abduktiivisen päättelyn logiikkaa. Tulokset ja johtopäätökset. Tulosten mukaan väkivallasta puhuttiin vaihtelevasti varhaiskasva-tuksen työyhteisöissä. Näin ollen varhaiskasvatuksessa vaihteli missä, milloin ja millä ko-koonpanolla ammatillisia keskusteluita väkivallasta käytiin. Lisäksi työyhteisöissä, joissa pu-huttiin mahdollisesta väkivallan uhasta, puhuttiin vastaavasti myös koetuista väkivaltaisista kokemuksista. Väkivaltaa ehkäistiin varhaiskasvatuksessa luomalla sopimuksia, tekemällä konkreettisia pedagogisia ratkaisuja sekä keskustelemalla niistä. Ammatilliset keskustelut näyttäytyivät väkivaltatilanteen aikana ennalta sovittujen toimintatapojen tietämisenä sekä konkreettisena avunpyytämisenä- ja antamisena. Tulosten mukaan tapahtunutta väkivaltati-lannetta läpikäytiin työyhteisössä sekä käydyn keskustelun pohjalta päivitettiin sovittuja toi-mintatapoja. Puhuttaessa väkivallasta varhaiskasvatuksessa vallitsee erilaisia ammatillisten keskusteluiden käytänteitä eli keskustelukulttuureja. Ammatillisilla keskusteluilla ehkäistään väkivaltaa varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa tai käyttää näkökul-mina varhaiskasvatuksen toiminnan kehittämisessä, kuten moniammatillisessa yhteistyössä käytäviin pohdintoihin teemoista ammatillinen keskustelu tai väkivaltaa ennaltaehkäisevä työ.

Tavoitteet: Nuorisorikolliset ovat yhteiskunnan erityinen ryhmä, johon liittyy paljon riskitekijöitä. Nuorisorikollisilla on tavanomaista enemmän lapsuuden kaltoinkohteluhistoriaa ja tunnekylmiä piirteitä. Lapsuuden kaltoinkohtelulla on kielteisiä vaikutuksia lapsen kehitykseen ja se voi johtaa rikollisuuteen myöhemmin elämässä. Tunnekylmät nuoret eivät tunne empatiaa ja syyllisyyttä kuten muut, joten myös heillä on suuri rikollisuuden riski. Tutkimustieto näiden kahden riskitekijän keskinäisistä yhteyksistä on kuitenkin hajanaista. Tutkielman tavoitteena onkin tutkia, miten lapsuuden kaltoinkohtelun eri muodot ja tunnekylmät piirteet ovat yhteydessä toisiinsa nuorisorikollisilla. Menetelmät: Vertaisarvioitu, englanninkielinen ja alkuperäistutkimuksista koostuva tutkimuskirjallisuus haettiin helmikuussa 2024 PubMed-tietokannasta yhdistelemällä hakusanoja ”callous-unemotional traits”, ”child maltreatment”, ”juvenile delinquency”, “psychopathy”, ”criminality”, “ICU”, ”recidivism”, “aggression”, “violence”, “empathy”, and “parenting” sekä artikkelien lähdeluetteloita tarkastelemalla. Tulokset ja johtopäätökset: 10 tutkimusartikkelin perusteella lapsuuden kaltoinkohtelu voi ennustaa tunnekylmiä piirteitä nuorisorikollisilla. Varsinkin emotionaalinen laiminlyönti ennustaa tunnekylmyyttä. Eri kaltoinkohtelumuotojen yhteyksistä tunnekylmyyteen löytyi kuitenkin kulttuurillisia eroja. Yhteyttä vahvisti tunteiden puuduttaminen ja äidin matala lämpö. Yhteyden sukupuolieroja ei oltu tutkittu suoraan, mutta paljastui, että nuorisorikollispojilla on vähemmän kaltoinkohtelun kokemuksia ja enemmän tunnekylmiä piirteitä, kuin nuorisorikollistytöillä. Jatkossa olisi tärkeää tutkia sukupuolieroja tarkemmin sekä tutkimustietoa hyödyntäen kehittää rikollisuuden uusimista ehkäiseviä interventiota ja auttaa nuorisorikollisia jatkamaan rikollisuudesta vapaata elämää.

Psykopatia on käsitteenä vanha ja tutkimusta psykopatian ja väkivallan yhteydestä on paljon. Näiden korrelaatio on PCL-R menetelmää käyttäneissä tutkimuksissa ollut kohtuullinen, mutta kriittisemmät tutkimukset ovat huomauttaneet, ettei PCL-R:ään kuuluvat antisosiaaliset elementit välttämättä kuuluisi psykopatian kriteereihin ja ettei PCL-R välttämättä ole tarpeeksi validoitu tapa mitata psykopatiaa. Tämän lisäksi paljon tukea saaneen teorian mukaan psykopatia vaikuttaa jakautuvan primaariseen ja sekundaariseen psykopatiaan, mikä tarkoittaa, että eroja näiden kahden ryhmän yhteydellä väkivaltakäyttäytymiseen saattaa esiintyä. Täten katsauksen tavoitteena on ymmärtää psykopatian ja väkivallan välillä esiintyvää yhteyttä tutkimalla psykopatian konstruktiota ja vertailemalla PCL-R:llä saatuja tuloksia muihin psykopatiamittareihin. Kaikki tutkimukset on haettu google scholarista tai merkittävimmissä artikkeleissä käytetyistä lähteistä. Hakusanoina on käytetty mm. “psychopathy and violence”, “primary and secondary psychopathy”, “PCL-R and violence”, “PPI and violence” sekä “CAPP and violence”. Kaikki tutkituista psykopatiamittareista vaikuttivat kuitenkin olevan yhteydessä väkivaltakäyttäytymiseen, joskin yhteys oli merkittävästi kiinni menetelmien antisosiaalisista tai behavioraalista osatesteistä. PCL-R:n faktori 1 (interpersonaalisuus-affektiivisuus) ei ole tutkimuksissa lisännyt inkrementaalista validiteettia faktorille 2 väkivallan ennustamiseksi. Lisäksi, joissakin tutkimuksissa faktori 1 näytti päinvastoin heikentävän yhteyttä. Tulokset olivat PPI:n ja CAPP:n osilta samankaltaiset, mikä viittaa siihen, ettei spesifisti psykopatialle ominaiset piirteet välttämättä ole yhteydessä väkivaltakäyttäytymiseen. Koska psykopatiamittareista etenkin PCL-R on oikeudellisessa kontekstissa yleisesti käytetty väkivallanriskiarvion mittari, olisi näiden tutkimusten valossa tärkeää harkita väkivallanriskiarvioon suunnitellun HCL-20 mittarin käyttöä kyseisessä tarkoituksessa mahdollisen stigmatisoinnin ehkäisemiseksi.

Studies concerning bullying have typically focused on peer bullying, whilst cross-peer abuse has not received as much attention. This literature review concentrates on investigating cross-peer abuse in a school context. This study examines what sort of violence or bullying teachers face from students and parents and ponders which factors effect bullying and how it could be prevented. Both systematic and coincidental bullying are included in this study. Previous studies of this subject are scarce and mostly all but one is over ten years old. The target of this study is to increase knowledge of cross-peer abuse in school context, to bring forth the importance of the subject and to provide new subjects for studying. This study investigated bullying and violence that teachers face from pupils and parents. The literature review was based on central, high-quality and original papers of the area of research. The review concluded and summarized central results of national studies and compared them with international studies. Teachers faced some bullying and violence from both students and parents. Students dis-ruptive behavior was more typical than parents. Most of the time harassing was verbal but some of the teachers have also faced sexual harassment and physical violence. Physi-cal violence in primary schools seemed to be qualitatively different than physical violence in secondary schools. Coincidental bullying appeared more than systematic bullying. In a wider context, a teachers gender didn’t matter in victimization but there were differences in single forms of violence. Usually students who bullied teachers were boys. Teachers sug-gested that as a solution for bullying problem solving skills and negotiation skills should be improved among students and parents should have support for parenting. Also, school management seemed to have a significant role in preventing bulling.