Browsing by Subject "vakiintuminen"

Tukiviittomat ovat merkittävä puhetta tukeva kommunikointikeino, jonka käyttöönotossa lähiyhteisön sitoutuminen ja merkitys on hyvin suuri. Aiemman tutkimuksen mukaan käyttöönotto koetaan kuitenkin usein pulmallisena ja menetelmä nähdään herkästi väliaikaisena. Lisäksi tukiviittomia käyttävän lapsen kommunikointiympäristö saattaa olla kielellisesti köyhä ja yksipuolinen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää eri ammattialojen edustajien näkemyksiä tukiviittomien käytöstä varhaiskasvatusikäisten lasten kanssa. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään mitkä asiat edistävät tai estävät tukiviittomien onnistunutta käyttöönottoa, mitkä asiat edistävät tai estävät tukiviittomien käytön vakiintumista toimintaan sekä miten lähiyhteisön merkitys näyttäytyy tukiviittomien käytössä? Tutkimus toteutettiin teemahaastattelun menetelmin ja haastateltaviksi valittiin kolme varhaiskasvatusikäisten lasten kanssa toimivaa eri ammattialan edustajaa. Aineisto analysoitiin fenomenografisin menetelmin. Tutkimus osoitti, että vaiheittainen, maltillinen eteneminen sekä suunnitelmallisuus ja konkreettisuus ovat merkittäviä onnistumisen elementtejä tukiviittomien käyttöönotossa. Käyttöönottoa vaikeuttaviksi elementeiksi nousivat tässä tutkimuksessa muun muassa liian nopea eteneminen, suunnitelmien puute sekä viittomien vieraudentunne. Tutkimuksessa ilmeni myös, että tukiviittomien vakiintumisessa toimintaan on merkityksellistä positiiviset käyttökokemukset, kommunikoinnin tukemisen arvokkaana näkeminen sekä menetelmän näkeminen kaikkia lapsia hyödyttävänä. Tukiviittomien käyttöönotossa on eduksi laajempi kuin yhden aikuisen sitoutuneisuus, mahdollisesti jopa johtajatasolla. Tukiviittomien merkityksestä ei ole riittävästi tietoa, jonka vuoksi ne voivat tuntua vierailta tai merkityksettömiltä. Lähiyhteisön ja ilmaisun mahdollisuuden merkitys tunnustetaan, mutta vaikka aikuisen rooli nähdään selkeästi kommunikoinnin mahdollistajana ja tukiviittomien mallittajana, vertaislasten viittominen nähdään saavutettavana, mutta ei välttämättä olennaisena. Koska kielelliset haasteet ovat lisääntyneet varhaiskasvatusympäristöissä on kommunikoinnin tukemiseen kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Tässä johtajatason panostus voi nousta olennaiseen rooliin, sillä sitoutuneisuuden kommunikoinnin tukemiseen on levittävä yhtä yksilöä laajemmalle.