Browsing by Subject "valikoiva puhumattomuus"
Now showing items 1-11 of 11
-
Ääni puhumattomalle. Valikoivasti puhumattoman lapsen osallisuuden tukeminen varhaiskasvatuksessa. (2020)Tavoitteet. Valikoiva puhumattomuus on häiriö, jossa lapsi ei tietyissä tilanteissa puhu lainkaan. Koska häiriö puhkeaa usein varhaislapsuudessa ja puhumattomuus ilmenee yleensä kodin ulkopuolella, esimerkiksi varhaiskasvatuksessa, on tietoisuuden lisääminen aiheesta varhaiskasvatuksen parissa tärkeää. Valikoiva puhumattomuus vaikeuttaa lapsen osallistumista ja vuorovaikutusta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä valikoivasti puhumattoman lapsen osallisuuden toteutumisesta sekä tarkennettiin osallisuuteen liittyviä ja siihen vaikuttavia ja sitä tukevia tekijöitä varhaiskasvatuksessa. Tavoitteena on löytää pedagogisia työkaluja ja menetelmiä valikoivasti puhumattomien lasten osallisuuden mahdollistamiseksi ja tukemiseksi. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto muodostui viiden valikoivasta puhumattomuudesta työkokemusta omaavan varhaiskasvatuksen opettajan puolistrukturoiduista teemahaastatteluista, jotka on muutettu tekstimuotoon. Aineisto käsiteltiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulokset ja johtopäätökset. Haastateltavat varhaiskasvatuksen opettajat kokivat ettei valikoiva puhumattomuus vaikuttanut merkittävästi osallisuuden toteutumiseen, kun aikuinen oli sitoutunut sen tukemiseen. Osallisuuden ja vuorovaikutuksen mahdollistamiseen ja tukemiseen käytettiin monipuolisia esteettömän viestinnän menetelmiä, kuten kuvia, piirtämistä ja viittomia. Käyttöön valikoituneet, kullekin lapselle toimineet menetelmät olivat yksilöllisiä ja riippuivat lapsen persoonallisuudesta ja mielenkiinnonkohteista. Oleellisinta oli aikuisen vastuu ja sensitiivisyys sekä turvallisen ja positiivisen ilmapiirin luominen. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan sanoa osallisuuden tukemisella olevan merkitystä paitsi lapsen hyvinvointiin myös valikoivasta puhumattomuudesta kuntoutumiseen.
-
(2017)This literature review focuses on the diagnostic criteria for selective mutism and its treatment. Selective mutism occurs in 0.3-1 % of the population. Its key features are anxiety and a consistent failure to speak in certain social situations despite speaking in others. The duration of the disturbance is at least one month. In the ICD-10 disease classification it is categorized as a disorder of social functioning with onset specific to childhood and adolescence. In the DSM-5 classification selective mutism is categorized as an anxiety disorder. Its comorbidity with other anxiety disorders, especially social phobia, is high. There are no international treatment recommendations for selective mutism, but individually designed cognitive-behavioral psychotherapy is preferred. If psychotherapy is insufficient, selective serotonin reuptake inhibitor fluoxetine may be considered. It is important to identify selective mutism as it has a major impact on one’s quality of life and ability to function. It also causes social disadvantages and weakens academic capacity and self-esteem. Sometimes selective mutism is interpreted as extreme shyness and the disorder remains undiagnosed. Increasing awareness of selective mutism among those working with the young and families is important in order to identify the disorder and start appropriate treatment as early as possible. Early treatment is important because it can improve the prognosis and reduce the human suffering caused by the disorder.
-
(2024)Tavoitteet. Valikoiva puhumattomuus on ahdistuneisuushäiriö, jonka oirekuvaa luonnehtii puhumattomuus tilanteissa, joissa puhetta odotetaan. Kyseiseen oirekuvaan liittyy usein voimakas sosiaalinen ahdistuneisuus. Lisäksi erilaisten kielellisten häiriöiden on osoitettu liittyvän valikoivan puhumattomuuden oirekuvaan, mutta tutkimusnäyttö tästä on vielä niukkaa ja tulokset osin ristiriitaisia. Tämän tutkielman tavoitteena on koota yhteen tietoa siitä, millaisia ilmaistun ja ymmärtävän kielen haasteita valikoivan puhumattomuuden oirekuvaan tyypillisesti liittyy lapsilla ja nuorilla. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, miten näitä kielellisiä haasteita voitaisiin parhaiten arvioida puheterapeuttisin keinoin. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin PsycInfo- ja Scopus -tietokannoista joulukuussa 2023. Hakulausekkeena käytettiin PsycInfossa (selective mutism OR exp mutism) AND (language assessment OR expressive language OR receptive language) ja Scopuksessa (“selective mutism”) AND (“language assessment”) OR (“expressive language”) OR (“receptive language”). Tutkimusaineistoksi valikoitui kuusi tutkimusartikkelia, jotka on julkaistu vuosina 2001–2023. Aineisto analysoitiin lukemalla tutkimukset sekä kokoamalla niiden keskeisimmät tulokset sekä vastaukset asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimusaineisto viittasi siihen, että valikoivaan puhumattomuuteen liittyy erityisesti ilmaistun kielen haasteita, joita voi esiintyä laajasti näiden lasten ja nuorten kokonaisvaltaisessa kommunikaatiossa. Ymmärtävään kieleen liittyen aineistosta ei saatu yksisuuntaista tulosta. Aineisto tuki valikoivaan puhumattomuuteen liittyvän kielellisen arvion toteuttamista perheen kotona ja lapsen vanhempien hyödyntämistä arvioinnin toteuttamisessa tavoitteena tilanteeseen liittyvän ahdistuneisuuden lieventäminen. Erityisesti tarvittaisiin kuitenkin lisää tutkimusta valikoivan puhumattomuuden kielellisen arvioinnin toteuttamisesta sekä oirekuvaan liittyvistä laajemmista kommunikaation haasteista. Oirekuvaa on syytä tutkia lasten lisäksi myös nuorilla ja aikuisilla.
-
(2017)Selective mutism is a children’s psychiatric disorder. Children with selective mutism won’t talk in certain situations, for example in school, despite talking at home with family members. Previously selective mutism was seen as an independent disorder. Research has shown that selective mutism has prominent comorbidity with anxiety disorder, therefore selective mutism is now seen as a specific children’s anxiety disorder or as a symptom of social phobia. Since anxiety plays a notable role in selective mutism, treatments to decrease anxiety have been used to treat selectively mute children. Selective mutism has been shown to be a resilient disorder. Longer duration of symptoms makes the treatment more challenging. Selective mutism is a rare disorder and because of that there is a limited amount of research of selective mutism and its treatment. Most of the research are case studies. Controlled experiments that includes control groups are rare. Clinicians may find it hard to propose a certain treatment for selectively mute patient since there is not unified treatment recommendations. Cognitive-behavioral interventions are primary when treating selective mutism. These interventions include for example self-modeling, stimulus fading and rewarding. Patient’s muteness creates extra challenge, and parents are usually essential help during the assessment and treatment. If therapeutic treatment doesn’t seem to be efficient, medical treatment can be considered. Selective serotonin reuptake inhibitor (SSRI), fluoxetine, is found to be effective when treating adults with social anxiety and some researchers have presented its applicability to treat children’s selective mutism. More research of the treatment of selective mutism is needed to be able to give the best evidence-based information for the clinicians who are dealing with selectively mute patients. Because selective mutism is such a rare disorder, it would be desirable to collect research data internationally and work together with researchers from different countries. Reliable estimations of treatment possibilities could be made if big enough data could be collected.
-
(2019)Tavoitteet. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, minkälaisten kuntoutusmenetelmien avulla selektiivistä mutismia kuntoutetaan ja millä tavoin selektiivinen mutismi vaikuttaa kommunikaatioon. Kirjallisuuskatsauksessa perehdytään aiempaan tutkimustietoon koskien selektiivisen mutismin kuntoutuskeinoja ja selektiivisen mutismin vaikutuksia kommunikaatioon. Menetelmä. Tämä kirjallisuuskatsaus toteutettiin integroivan kirjallisuuskatsauksen menetelmiä hyödyntäen. Käytetty hakulauseke oli seuraavanlainen: ”selective mutism” AND ”selective mutism treatment” OR ”selective mutism intervention”. Soveltuvaa aineistoa haettiin PudMed, Cinahl ja Ovid Medline-tietokannoista ja aineistonkeruussa lopulliseen aineistoon valikoituneiden artikkeleiden tuli olla vertaisarvioituja, saatavilla kokonaan ja englanninkielisenä eivätkä ne saaneet olla kirjallisuuskatsauksia. Aineistoa analysoitiin tutkimuskysymysten kautta. Tulokset ja johtopäätökset. Kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan selektiivistä mutismia kuntoutettiin vaihtelevien kuntoutusmenetelmien avulla, jotka olivat pituudeltaan ja intensiteetiltään vaihtelevia yksilö- tai ryhmäterapiamuotoisia kuntoutusjaksoja tai pelkästään lääkinnällistä kuntoutusta. Selektiivinen mutismi rajoitti mutististen henkilöiden kommunikaatiota heidän lähiympäristöissään ja erilaisissa, kodin ulkopuolisissa sosiaalisissa tilanteissa.
-
(2023)Tavoitteet. Selektiivinen mutismi on ahdistuneisuushäiriö, johon liittyy tilannekohtaista puhumisen vaikeutta sellaisissa tilanteissa, joissa puhumista odotetaan. Selektiivinen mutismi on yhteydessä muihin ahdistuneisuushäiriöihin, erityisesti sosiaalisten tilanteiden pelkoon, ja siihen voi liittyä myös kielellisiä häiriöitä. Tiettyä syytä selektiiviselle mutismille ei ole löytynyt, mutta esimerkiksi geeniperimää, haastavia perhesuhteita sekä traumataustaa on esitetty selittäviksi tekijöiksi. Joidenkin aiempien tutkimusten mukaan maahanmuuttajataustaisilla lapsilla on korkeampi riski selektiiviseen mutismiin, mutta tutkimusnäyttö aiheesta on ristiriitaista. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä piirteitä maahanmuuttajataustaisten lasten selektiiviseen mutismiin liittyy. Lisäksi tarkastellaan, millaisia perhetaustoja selektiivisesti mutistisilla maa-hanmuuttajataustaisilla lapsilla on. Menetelmät. Tutkielman menetelmänä käytettiin integratiivista kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Scopus- ja Ovid Medline -tietokannoista helmikuussa 2023. Hakulausekkeena oli (”selective mutism” OR ”elective mutism”) AND (immigra* OR migra* OR bilingua* OR multilingua*). Lopulliseen aineistoon valikoitui viisi tutkimusartikkelia, jotka on julkaistu vuosina 2000–2018. Aineisto analysoitiin lukemalla tutkimukset sekä poimimalla niiden pääpiirteet ja vastaukset tutkimuskysymyksiin. Tulokset ja johtopäätökset. Maahanmuuttajataustaisilla selektiivisesti mutistisilla lapsilla havaittiin esiintyvän merkittävää ahdistuneisuutta, jonka määrä oli yhteydessä mutistisen käyttäytymisen määrään. Selektiivinen mutismi alkoi oireilla maahanmuuttajataustaisilla lapsilla myöhemmässä iässä kuin ei-maahanmuuttajataustaisilla, ja siihen liittyi enemmän sosiaalista ahdistusta, mutta vähemmän neurologiseen kehityshäiriöön viittaavia piirteitä. Maahanmuuttajataustaisilla lapsilla esiintyi enemmän prososiaalista käyttäytymistä ja heillä oli korkeampi sosiaalinen kyvykkyys. Maahanmuuttajataustaisten lasten mutistinen käytös oli yhteydessä vanhempien orientoitumiseen valtakulttuuria kohtaan, ja lisäksi selektiivinen mutismi oli yhteydessä traumaattisiin kokemuksiin, perheen sisäisen kommunikaation vaikeuksiin ja vanhempien välisiin konflikteihin. Näyttö maahanmuuttajataustaisten lasten selektiivisen mutismin piirteistä ja perhetaustoista on suuntaa antavaa, ja aiheesta tarvittaisiin lisää tutkimusta, jotta ymmärrys maahanmuuttajataustaisten lasten selektiivisestä mutismista parantuisi ja jotta sitä voitaisiin hyödyntää kliinisessä työssä.
-
(2022)Tavoitteet. Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan selektiivisen mutismin ja mutismin vaikutuksia kommunikaatioon ja elämänlaatuun. Selektiivinen mutismi on sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriö, joka vaikuttaa puheen lisäksi myös yksilön osallistumiseen ja toimintakykyyn. Mutismilla taas tarkoitetaan elimellisestä syystä johtuvaa puheen puuttumista, jonka vaikutukset ihmisen elämään ovat myös merkittävät. Aiemmissa tutkimuksissa selektiivisen mutismin ja mutismin vaikutuksia kommunikaatioon ja elämänlaatuun on tutkittu vain vähän. Tämän tutkielman tavoitteena on koota yhteen selektiivisen mutismin ja mutismin vaikutuksia kommunikaatioon ja tarkastella, miten kyseiset häiriöt vaikuttavat yksilön elämänlaatuun. Menetelmät. Menetelmänä tässä tutkielmassa käytettiin integroivaa kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku tehtiin Scopus-, Ovid Mediline- ja PsycInfo -tietokannoissa. Hakulausekkeena oli (((selective mutism) OR mutism) AND (quality of life) AND communicat*). Lopullinen tutkimusaineisto koostui viidestä tutkimusartikkelista, jotka käytiin läpi systemaattisesti. Tulokset ja johtopäätökset. Katsauksen perusteella selektiivinen mutismi ja mutismi vaikuttivat ihmisen kommunikaatioon ja elämänlaatuun merkittävästi. Tulokset vaihtelivat kuitenkin tutkimuksittain, riippuen arvion tekijästä ja tutkittavista. Tutkimusaineiston perusteella kommunikaatio-ongelmia esiintyi enemmän mutismin kuin selektiivisen mutismin kohdalla. Myös elämänlaatu koettiin heikommaksi elimellisestä syystä johtuvaa mutismia sairastavilla. Elämänlaadun arvioiminen olisi tärkeää ihmisillä, joilla on selektiivinen mutismi tai mutismi, jotta kuntoutuksen tarpeellisuus tulisi paremmin esiin. Häiriön vaikutuksia elämänlaatuun olisi hyvä tutkia enemmän myös siitä näkökulmasta, että kuntoutus osattaisiin kohdentaa niille osa-alueille, jotka parantavat elämänlaatua kaikista tehokkaimmin
-
(2017)Selective mutism is a rare childhood disorder that is characterised by the persistent failure to speak in select social settings (e.g. at school) despite the ability to speak in other, more familiar settings. There is a strong link between selective mutism and anxiety. Speech is a natural part of everyday social interaction and thus staying silent may interfere the social and emotional development and peer relations of a child. The lack of peer relationships and feelings of loneliness are harmful for the socio-emotional well-being of children. The purpose of this study was to explore social interaction and peer relations of children with selective mutism. The possible feelings of loneliness and peer victimization were also explored. There has been little previous research on the social impact of selective mutism. The study was conducted as an integrative literature review. The data were compiled of five research articles that differed from each other in their study designs and methods. This review compiled and synthesized international study results focusing on core issues to answer to the research question. Results from the study show that social skills of children with selective mutism were significantly deficient in comparison to controls. The failure to speak made it difficult to make friends, socialise and join in activities with others. Some children with selective mutism had experienced feelings of loneliness and isolation. Based on the results of this study, selective mutism negatively affects the social interaction.
-
(2021)Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Valikoiva puhumattomuus on varhaislapsuudessa tunnistettava psykiatrinen häiriö jolloin lapsella tavataan pitkään jatkunutta puhumisen vaikeutta tietyssä tai tietyissä sosiaalisissa konteks- teissa. Varhaiskasvatuksen opettajat ovat merkittävässä roolissa valikoivasti puhumattomien lasten tunnistamisessa ja tukitoimien vireille panemisessa, jolloin on välttämätöntä että opettajien koulutuk- sessa käytettävä materiaali ja informaatio on ajantasaista ja kansainvälisesti vertailukelpoista. Tut- kielman tavoitteena oli analysoida, tulkita ja arvioida minkälaisia diskursseja Helsingin Avoimen yli- opiston erityispedagogiikan opetusmateriaaleista nousee koskien valikoivaa puhumattomuutta. Menetelmät. Tämä tutkielma oli kriittinen diskurssianalyysi, jota ohjasi narratiivinen tutkimusote. Tutkielmassa analysoitiin teorialähtöisesti Helsingin Avoimen yliopiston erityispedagogiikan perus- opintojen opetusmateriaalia valikoivasta puhumattomuudesta. Tulokset ja johtopäätökset. Helsingin Avoimen yliopiston erityispedagogiikan opetusmateriaalia tar- kasteltiin painottamalla erityispedagogiikan arvopohjaa lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista edistä- vänä tieteenalana. Kriittisellä tutkimusotteella opetusmateriaalista nousivat diskurssi puhumattomuu- desta lapsen tietoisena valintana sekä vastakohtana diskurssi lapsen kyvyttömyydestä puhua joissain tilanteissa, pienen lapsen käyttäytymisen säätelyn diskurssi, haastavasti käyttäytyvän lapsen diskurssi sekä perheen vuorovaikutuksen diskurssi. Tuloksista käy ilmi kuinka vaikeaa on tavoittaa ja ymmärtää psykiatrista haastetta, valikoivaa puhu- mattomuutta, erityisesti kun sitä tarkasteltiin varhaislapsuuden itseisarvosta ja biologisista reunaeh- doista kiinni pitäen. Helsingin Avoimen Yliopiston erityispedagogiikan perusopintojen opetusmateri- aalia tulisi päivittää lasten kasvua, kehitystä ja oppimista edistävänä tieteenalana niin että se tukee myös varhaiskasvatuksen ammattilaisten valmiuksia kohdata valikoivasti puhumaton lapsi. Poikkitie- teellistä tutkimusta tarvitaan valikoivan puhumattomuuden vaikutuksista lapsen oppimiseen, kasvuun ja kehitykseen varhaislapsuuden aikana.
-
(2024)Tässä tutkimuksessa tarkastelen valikoivasti puhumattoman lapsen osallisuutta varhaiskas-vatuksessa aiemman tutkimuksen avulla. Tutkimusongelmani on, millaisilla pedagogisilla me-netelmillä varhaiskasvatuksen opettaja voi tukea valikoivasti puhumattoman lapsen osalli-suutta. Lähestyin kandidaatin tutkielman aihetta omasta mielenkiinnosta osallisuuden käsitet-tä kohtaan. Rajasin aihetta käytännön ongelman kautta. Huomasin sijaisuuksia tehdessäni, että valikoivasti puhumattomien lasten osallisuuden parantamiseksi ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa eikä varhaiskasvatuksen henkilöstö osannut nimetä pedagogisia menetelmiä, joilla tukevat valikoivasti puhumatonta lasta. Yritin etsiä aiheesta aiempaa tutkimusta, mutta löysin suomen kielellä lähinnä vain muutaman opinnäytetyön. Aiheessa on siis selkeä tutki-musaukko suomalaisessa tutkimuksessa. Tutkimukseni tavoitteena onkin herättää mielen-kiintoa aihetta kohtaan ja lisätä hieman tietoisuutta aiheesta. Valitsin laadullisen tutkimukseni menetelmäksi kuvailevan kirjallisuuskatsauksen. Kuvailevalle kirjallisuuskatsaukselle on ominaista laaja-alaisuus sekä monipuoliset tarkastelunäkökulmat. Analysoin aineistoani aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä. Poimin aineistosta sellaiset kohdat, jotka vastasivat tutkimuskysymykseeni ja muodostin niistä luokkia. Tämän jälkeen analysoin muodostuneita luokkia ja koostin niistä yhteenvedon. Tutkimuksissa korostettiin tarvetta tietoisuuden lisäämiselle sekä oppimisympäristön raken-tamista sellaiseksi, että ilmapiiri on turvallinen ja se tarjoaa myönteisiä kokemuksia ryhmässä toimimisesta. Lisäksi korostettiin sitä, että valikoiva puhumattomuus tulee ymmärtää nimen-omaan ahdistuneisuushäiriönä, eikä esimerkiksi kielellisenä häiriönä. Tutkimuksissa nostettiin esille, että myös muut kuin valikoivasti puhumattomat lapset hyötyvät osallisuutta tukevista pedagogisista menetelmistä. Näitä tutkimustulosten mukaisia pedagogisia menetelmiä oli rohkaisu, positiivinen huomiointi sekä antaa lapselle riittävästi aikaa vastaamiselle. Lisäksi lapset hyötyvät puhetta korvaavista kommunikaatiomenetelmistä.
-
(2018)Purpose of this research was to clarify aspects which enhance social participation of twins with selective mutism. Selective mutism is an early childhood disorder, in which a child con-sistently becomes mute in certain social situation (as in school). Therefore, mutism is not from lack of physical capability or other language and communication disorder, but from so-cial anxiety. Muteness constrains child’s social life and participation in school where majority of activities are based on social interaction with others. Twins that have selective mutism have been found to enhance and sustain mutism of each other. This research was carried out as integrated literary survey. Five international and peer re-viewed articles from years 2003-2018 were selected for thorough research. Literature was selected from researches with different methodologies. In my research I focus on what kind of aspects enhance and diminish social participation of twins with selective mutism in these selected studies. Purpose is to study aspects that occur in both home and school environ-ments that could been seen to affect social participation felt by children with selective mut-ism. Previous studies about social participation of children with selective mutism are scarce. According to literature the most important factors concerning social participation of children were the attitudes of parents, teachers and classmates to mutism. Alternative and applied approaches towards communication, school tasks and evaluations were seen as factors in-creasing social participation. Diminishing factors were found to be forcing to speak, bullying and comparing twins to each other. In addition, feeling of worthlessness felt by twins was found to diminish their participation in school community.
Now showing items 1-11 of 11