Browsing by Subject "vuorovaikutus"

Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, miten lastentarhanopettajat tukevat 3-5-vuotiaiden lasten lukivalmiuksia kahden fonologisen tietoisuuden sisällön eli kirjain-äännevastaavuuksien ja äänteiden erottelun harjoittelun kautta. Myös haluan tietää, miten tukemista tapahtuu arjessa keskustelun, lukemisen ja riimittelyn yhteydessä. Lopuksi opettajat saavat kertoa avoimesti, mitä muita tukitapoja he käyttävät työssään. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että lasten välillä on suuria eroja lukemistietoisuudessa ja lukutaidossa koulun aloitusvaiheessa ja että lukemaan opettaminen olisi syytä aloittaa jo ennen koulua. Hypoteesini on, että lastentarhanopettajien tukitavat eroavat toisistaan. Tämän kvalitatiivisen tutkimuksen aineistonkeruun toteutin teemahaastatteluilla ja tutkimuksessa on fenomenografinen näkökulma. Haastattelin touko-kesäkuussa 2015 kolmea lastentarhanopettajaa, jotka työskentelivät 3-5-vuotiaiden ryhmissä. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Tämän jälkeen analysoin ne laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysin ja tutkimus-ongelmiin viittaavan teemoittelun kautta. Tutkimustuloksissa ilmeni, että lastentarhanopettajien tukitavoissa on paljon samankaltaisuuksia, ja yleisesti ottaen he tukevat lasten lukivalmiuksia arjen eri tilanteissa, positiivisesti ja lasten kiinnostuskohteiden kautta. Fonologiseen tietoisuuteen liittyvissä vastauksissa ilmeni asioiden nimeämisen harjoittelu, aikuisen esimerkki ja riimiparien sekä kuvakorttien käyttö tuokioissa. Vuorovaikutusta käsittelevissä vastauksissa nousivat esille asioiden nimeämisen ja havainnoinnin tärkeys. Aikuisten tulisi siis seurata lasten kommunikointia ja sopivalla hetkellä osallistua siihen. Opettajat kertoivat, että kirjoja luetaan ryhmissä päivittäin ja tarinasta keskustellaan samalla lukemisen aikana. Lasten riimittelytaitoja opettajat tukevat huumorin, sanojen tutkimisen ja musiikin avulla. Positiivinen ilmapiiri ja lasten kiinnostuskohteiden käyttö nousivat esille keskusteltaessa muista tukemisen tavoista. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että lasten lukivalmiuksia voidaan harjoitella päivähoidossa erittäin monipuolisesti ja lapsia innostavalla tavalla kaikissa päivän tilanteissa. Vastauksissa korostuivat juuri erityisesti arjen pedagogiikan käyttäminen, aikuisen positiivinen asenne ja lasten kiinnostuskohteiden huomioiminen harjoittelussa.

Tässä tutkielmassa tutkitaan varhaiskasvatuksen henkilöstön ja lapsen välistä vuorovaikutusta hetkellä, jolloin lapsi saapuu päiväkotiin. Tutkimuksen ydin keskittyy tutkimaan, toteutuuko aikuisen sensitiivinen olemus silloin, kun aikuinen ja lapsi kohtaavat aamulla varhais-kasvatusympäristössä. Aikuisen tarjoama välittävä vuorovaikutus varhaiskasvatuksessa on merkittävä osa sosiaalista toimintakulttuuria. Lasten ja aikuisten välisistä vuorovaikutussuh-teista on tehty paljon tutkimuksia, mutta tässä tutkimuksessa huomio kiinnittyy aikuisen ja pienen lapsen kohtaamiseen, kun lapsen varhaiskasvatustaival on vasta alussa ja eronhetki huoltajasta voi olla lapselle emotionaalisesti haastavaa. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Tutkimukseen osallistui lapsiryhmä, jossa oli kuusi 1-vuotiasta lasta, sekä kaksi varhaiskasvatuksen työntekijää. Päiväkoti oli pieni yksikkö, jossa oli 40 lasta. Havainnointi tapahtui etnografisesti yksikön tiloissa. Aineistoa kerättiin havainnoimalla vuorovaikutustilanteita neljän aamun ajan ja havainnointitilanteita oli yhteensä seitsemäntoista. Aikuisen sensitiivisyyttä mitattiin kolmen eri ilmentymän avulla, joiden toteutuminen merkittiin taulukkoon. Aineiston analyysi suoritettiin teoriapohjaisella sisällönanalyysimenetelmällä. Varhaiskasvatuksen henkilöstö kohtasi lapset sensitiivisesti aamuisin. Heidän toimintansa oli sitoutunutta ja he huomioivat lapset yksilöllisesti. Henkilöstöllä oli sensitiivinen työote ja vuorovaikutus oli välittävää. Jos sensitiivisyyden ilmentymä ei toteutunut, siihen vaikutti muun muassa kiireinen ilmapiiri. Ilmeni myös, että jos lapsi ei kokenut tilanteessa eroahdistusta huoltajasta, häneen ei kohdistettu fyysistä kontaktia.

Tavoitteet. Tutkimukseni tavoitteena oli kuvata aikuisten toimintaa ja vuorovaikutusta suhteessa lasten leikkiin sekä rajoittavana että mahdollistavana ja rikastavana tekijänä varhaiskasvatuksessa. Tutkimuskysymykseni olivat: 1. ”Millä tavoin varhaiskasvatuksen rakenteet tai aikuisten toiminta ja vuorovaikutus rajoittavat lasten leikkiä?” ja 2. ”Millä tavoin varhaiskasvatuksen rakenteet tai aikuisen toiminta ja vuorovaikutus mahdollistavat ja rikastavat lasten leikkiä?” Aikuisen rooli lasten leikissä on ollut kauan kyseenalaisessa asemassa. Leikkiä on pidetty lasten omana toimintana, jota aikuisen olisi syytä lähinnä havainnoida, mutta leikin pedagoginen potentiaali on alkanut kiinnittää huomiota varhaiskasvatuksen tutkimuksessa. Leikkiin osallistuessaan aikuinen kykenee auttamaan lapsia saavuttamaan lähikehityksen vyöhykkeen, harjoittelemaan heidän kanssaan erilaisia taitoja ja kiinnittämään lapsia leikillisiin kohtaamisiin oman esimerkkinsä voimalla leikistä käsin (mm. Lindqvist, 1995, 1998; Pursi, 2019). Teoreettisessa viitekehyksessä esittelen myös vapaan leikin käsitteen haasteita varhaiskasvatuksessa. Menetelmät. Toteutin tutkimukseni kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa käytin aineistonani seitsemää vertaisarvioitua pohjoismaista journaaliartikkelia. Aineistoni koostuu neljästä norjalaisesta ja yhdestä suomalaisesta, ruotsalaisesta ja islantilaisesta varhaiskasvatusta koskevasta artikkelista. Valitsin tutkimukseeni artikkelit, joiden tutkimuskohteena oli tyypilliset varhaiskasvatusryhmät ja jotka keskittyivät aikuisen toimintaan ja vuorovaikutukseen suhteessa lasten leikkiin. Analysoin artikkelien tuloksia suhteessa tutkimuskysymyksiini ja muodostin sitä kautta tulosluvun. Tulokset ja johtopäätökset. Leikkejä rajoittavia tekijöitä olivat muun muassa lapsen asioiden kuulematta jättäminen, leikin keskeyttäminen ilman ennakkovaroitusta, lapsen tuen tarpeen huomiotta jättäminen leikissä tai leikkiympäristöjen liiallinen kontrollointi ja vallan käyttäminen lasten leikkiä vastaan. Leikkiä mahdollistavia ja rikastavia tekijöitä olivat muun muassa leikkiin osallistuminen ja uusien sisältöjen tuottaminen, lähikehityksen vyöhykkeen tukeminen (scaffolding), leikillisiin keskusteluihin suuntautuminen sekä yhteenkuuluvuuden tunteen lisääminen leikkijöiden välillä. Leikki tarjoaa aikuisille mahdollisuuksia oppia tuntemaan lapset ja heidän kehitystasonsa paremmin. Leikki on tärkeä osa varhaiskasvatusta ja siihen liittyy paljon erilaisia oppimistilanteita. Varhaiskasvatuksen arki on kuitenkin tarkasti strukturoitua ja kiireistä, jolloin aikuiselta voi jäädä mahdollisia leikkitilanteita huomaamatta.

Viime syksynä suorittamani opetusharjoittelun jälkeen minulle muodostui vahva mielenkiinto tutustua tarkemmin siihen, mitä opettajan ja oppilaan välisestä suhteesta on tutkittu. Tutustuttuani aihepiirin tutkimuksiin minulle selvisi, että opettajan ja oppilaan välisen positiivisen suhteen on tutkittu olevan yhteydessä oppilaan koulumenestykseen (Fredriksen & Rhodes, 2004, s. 45). Suhteen laadun on tutkittu olevan yhteydessä sen lisäksi myös muihin oppilaan kannalta tärkeisiin asioihin, kuten esimerkiksi oppilaan kouluun sitoutumiseen ja jaksamiseen (Birch & Ladd, 1997 s. 62; Muhonen ym., 2016, s. 113). Tässä tutkielmassa tarkastelen opettajan ja oppilaan välistä ammatillista suhdetta. Tarkoituksenani on määritellä, mitkä eri tekijät vaikuttavat siihen, millaiseksi opettajan ja oppilaan välinen pedagoginen suhde muodostuu alakoulussa. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena kevään 2020 aikana. Kuvailevalle kirjallisuuskatsaukselle on tyypillistä, että sen avulla jostakin tietystä asiasta pyritään luomaan mahdollisimman laaja yhteenveto. Tässä tutkielmassa tutkimusaineistoa etsittiin pääsääntöisesti Helsingin yliopiston Helka-kirjastosta ja Google Scholar hakukoneesta. Hakusanoina toimivat muun muassa ’’Student-teacher relationship’’, ’’Pedagogical relation’’ ja ’’Sosiaaliset suhteet’’. Aineistokseni valikoituivat pääosin 2000-luvulla ilmestyneet suomen- ja englanninkieliset teokset, jotka sisälsivät tutkimuskysymykseni kannalta oleellisia tuloksia. Käytin tutkielmassani 33 eri lähdeteosta, joista 13 vastasi suoraan tutkimuskysymykseeni. Määrittelin löytämästäni tutkimusaineistosta pedagogiseen suhteeseen vaikuttaviksi päätekijöiksi ympäristön, opettajan ja oppilaan. Ympäristöön liittyviksi alatekijöiksi määrittelin ajan ja muut oppilaat. Opettajaan ja oppilaaseen liittyviksi alatekijöiksi määrittelin opetusmetodit, etnisen taustan, luonteenpiirteet, sukupuolen, perhetaustan, oppimisvaikeudet, oppilaan asenteen ja kehitysvammat. Vaikka osa suhteeseen vaikuttavista tekijöistä liittyy melko pysyviin ihmisen ominaisuuksiin, on opettajan tärkeä tiedostaa oman toimintansa reflektointi ensisijaisena keinona suhteiden laadun parantamisessa. Tarkoituksenani on tutkia pedagogista suhdetta lisää pro-gradu tutkielmassani oppilaiden kokemusten näkökulmasta.

Kielen kehityksen haasteet ovat yksi merkittävistä syistä sille minkä vuoksi lapsi saa varhaiskasvatuksessa suunniteltua tukea. Kielen kehityksen haasteet voivat vaikuttaa lapsen koulutuspolkuun ja pahimmassa tapauksessa aiheuttaa yhteiskunnasta syrjäytymistä myöhemmällä iällä. Tämän vuoksi on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että kielen kehityksen haasteisiin puututaan ajoissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaisia kielen kehityksen haasteita varhaiskasvatuksen opettajat ovat havainneet alle 3-vuotiailla lapsilla ja millaisilla keinoilla he pyrkivät tukemaan kielen kehitystä. Tutkimuksen viitekehys muodostuu kirjallisuudesta ja aiemmista tutkimuksista, joissa on tarkastelu niin kielen kehityksen tyypillistä kehitystä, kuin myös epätyypillistä, sekä sitä, miten kielen kehitystä voidaan tukea. Osana viitekehystä on myös varhaiskasvatuksen ohjaavat asiakirjat, kuten Varhaiskasvatuslaki ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimuksen aineisto koostui verkkokyselylomakkeeseen tulleista vastauksista. Aineisto kerättiin tammikuussa 2023. Kyselyyn vastasivat varhaiskasvatuksen opettajat ja sosionomit, jotka ovat työskennelleet tai työskentelevät tällä hetkellä alle 3- vuotiaiden varhaiskasvatusryhmässä opettajina. Tutkimustulokset osoittivat, että varhaiskasvatuksen opettajat osaavat hyvin tunnistaa ennusmerkkejä alle 3-vuotiailla, jotka ennustavat tulevia tai jo olemassa olevia kielen kehityksen haasteita. Selkeästi eniten kielen kehityksen haasteena ajateltiin olevan puheen tuottamiseen liittyvät haasteet, kuten erilaiset äännevirheet. Vastauksissa korostui myös vuorovaikutukseen liittyvät haasteet, kuten lapsen vaikeus muodostaa kaverisuhteita kielellisten haasteiden vuoksi. Tulokset osoittivat myös, että kielen kehitystä tuetaan käyttämällä monipuolisia menetelmiä. Tuloksissa havaittiin, että etenekin kommunikoinnin tukeminen tukiviittomien ja kuvien avulla on usean varhaiskasvatuksen opettajan käytössä kielen kehityksen tukemiseksi. Näiden lisäksi varhaiskasvatuksen opettajat hyödyntävät esimerkiksi lauluja, kirjoja ja loruja, sekä perushoidollisia tilanteita kielen kehityksen tukemiseksi. Tutkimukseni perusteella varhaiskasvatuksen opettajat kokivat vuorovaikutuksen tukemisen yhtenä merkittävimmistä keinoista tukea kielen kehitystä, tähän liittyviä vastauksia nousi lähes jokaisessa vastauksessa. Sen sijaan aineistosta ei noussut vastauksia siitä, että varhaiskasvatuksen opettajana toimivat käyttäisivät kuvaavia sanoja puheessaan

Tavoitteet: Varhaisilla matemaattisilla taidoilla on suora yhteys lasten tulevaan matikkaosaamiseen. Useat matemaattiset taidot kehittyvät jo ennen kouluikää, joten näiden taitojen tukeminen varhaiskasvatuksen arjessa on tärkeää. Aiemmissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että sosiaalinen vuorovaikutus lasten kanssa edistää heidän matemaattisia taitojaan. Lisäksi on tutkittu, että huomion kiinnittäminen matemaattisiin piirteisiin arjessa kehittää lasten matemaattista ajattelua ja on tärkeä osa matemaattisten taitojen tukemisessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata varhaiskasvatuksen henkilöstön kokemuksia 1—3-vuotiaiden lasten varhaisten matemaattisten taitojen tukemisen osalta. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia käsityksiä sekä keinoja henkilöstöllä oli näiden taitojen tukemiseen. Menetelmät: Aineisto kerättiin sähköisen kyselylomakkeen avulla. Kyselyyn vastasi 16 henkilöä, joilla oli kokemusta 1—3-vuotiaiden lasten varhaiskasvatusryhmässä toimimisesta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmää käyttäen, jossa teoria ohjasi aineistosta löytyvien käsitteiden luomista. Tulokset ja johtopäätökset: Jokainen kyselyyn vastannut piti varhaisten matemaattisten taitojen tukemista tärkeänä, ja näitä taitoja tuettiinkin vastaajien mukaan lukuisin erilaisin keinoin. Vuorovaikutteinen toiminta lasten kanssa matikkapuheen avustuksella siivitti varhaiskasvatuksen arjen kulkua. Konkreettisina keinoina matemaattisia taitoja tuettiin muun muassa vertailemalla erinäisiä asioita sekä kiinnittämällä huomiota arjen matemaattisiin piirteisiin. Lisäksi vastaajat kertoivat yhdistävänsä matemaattisia piirteitä peleihin sekä leikkeihin. Varhaisten matemaattisten taitojen tukemista pidettiin vastaajien mukaan tärkeänä muun muassa siksi, että niillä pyrittiin havaitsemaan mahdolliset tuen tarpeet. Niiden nähtiin myös luovan pohjaa tulevalle matemaattiselle osaamiselle.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli antaa autismikirjoisen lapsen lähiaikuisille uusia keinoja tukea lapsen vuorovaikutuksen kehittymistä. Konkreettisilla esimerkeillä oli tarkoitus tuoda kuntoutusmenetelmät helpommin ymmärrettäväksi. Aiempien tutkimuksien perusteella voitiin todeta, että autisminkirjoisella lapsella on halu olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa, mutta lähiaikuiset eivät anna riittävästi mahdollisuuksia olla vuorovaikutuksessa. Tutkimuksen yhtenä lähtökohtana oli ajatus siitä, että laadukas varhaiskasvatus perustuu laadukkaaseen vuorovaikutukseen ja myös autismikirjoisilla on oikeus siihen, vaikka heidän keinonsa siihen ovat rajoittuneet. Autismikirjon kuntoutuksessa on oleellista yksilöllinen ohjaus. Tutkimuksen tavoitteena on vastata yksilöllistämisen ongelmaan perehtymällä, vertailemalla sekä arvioimalla sosiaalisen kommunikaation kautta kuntoutusmenetelmiä voimauttava vuorovaikutus ja pivotal response training. Tutkimuksessa vuorovaikutusta arvioidaan sosiaalisen kommunikaation osa-alueiden kautta. Nämä osa-alueet ovat sosiaalinen vuorovaikutus, sosiaalinen kognitio, pragmatiikka sekä kielellinen prosessointi. Tutkimuksen menetelmänä käytettiin kirjallisuuskatsausta ja tarkemmin narratiivista kirjallisuuskatsausta. Narratiivinen katsaus ei ole systemaattinen vaan siinä käytetty aineisto on valittu, eikä kaikkia aihetta käsitteleviä tutkimuksia ole otettu huomioon. Narratiivisen kirjallisuuskatsauksen avulla tutkimuksessa käytetty aineisto oltiin valittu tukemaan ajatusta tuoda tutkimuksen aiheet, käsitteet ja kuntoutusmenetelmät mahdollisimman konkreettisesti esille. Tämän tarkoituksena oli helpottaa niiden ymmärtämistä ja madaltaa kynnystä ottaa mahdollisesti kuntoutusmenetelmät osaksi arkea. Tutkimuksen aineistona käytettiin kokoomateoksia, erilaisia artikkeleita, tutkimuskirjallisuutta sekä oppaita. Voimauttava vuorovaikutus sekä pivotal response training -kuntoutusmenetelmät tukivat autismikirjoisen lapsen vuorovaikutusta monipuolisesti, vaikka niiden lähestymistavat ja toteutumistavat olivat erilaiset. Voimauttavan vuorovaikutuksen hyödyntäminen kuntoutusmenetelmänä tukee erityisesti autismikirjoisen lapsen sosiaalista vuorovaikutusta. Menetelmän tavoitteena oli kehittää lähiaikuisen vuorovaikutustaitoja ja tämän avulla vaikuttaa autismikirjoisen lapsen vuorovaikutuksen kehittymiseen. Pivotal response training -menetelmän tavoitteena oli kehittää lapsen kommunikaation perusteita vahvistamalla lapsen toivottua käyttäytymistä. Sen avulla on mahdollista tukea sosiaalisen kommunikaation jokaista osa-aluetta. Kuntoutusmenetelmien käyttäminen autismikirjoisen lapsen vuorovaikutuksen tukena monipuolistaa ilmaisun keinoja. Kuntoutusmenetelmien käyttäminen, niiden yhdisteleminen lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan on oleellista. Mikä vain toimivaksi osoittautunut voi johtaa uusien vuorovaikutuksellisten tapojen syntymiseen.

This bachelor thesis reviews drama education and possibilities to use drama education in the school environment. The thesis is influenced by the international effort to provide equal possi-bility to common primary school for everyone, so that the support needed by the pupil can be arranged as far as possible in connection with the mainstream, which brings to the schools in-creased interaction between all the students and the teacher. The background work has been af-fected by the new basic education curriculum introduced in 2016 which highlights both the ne-cessity and topicality of drama education as well as the inclusive aspiration to offer a common school for all, as defined in the Basic Education Act. The main argument of the thesis is the question, whether or not drawing attention to the inter-action between the students, could prevent pupils with special needs from falling out of the school system, and further on from social isolation. The aim of this study is to determine if the drama education can increase the interaction between the students and develop their interper-sonal skills. Attention is drawn especially to those pupils who have high risk of social exclusion. The method is a systematic review of the literature. In the theoretical part as the concept of drama education is defined broadly and interaction is defined narrowly. The theoretical part al-so clarifies the current status of special needs education as well as integration and inclusion ef-forts and concepts. Studies, books and articles about drama education, special education and in-teraction in studies have been used as material of the theoretical frame. In the theory part there is drama education is determined extensively and interaction is deter-mined briefly. In the theory part there is clarifyed how the special education is now and which are the aims of the integration and inclusion. In the theory framework Key results show that the drama potential way of working are diverse and wide. Interaction, embodiment and learner-oriented approach are in the center of drama education. The results of this study show that drama is a joyful way of working. Role-taking can be used in classrooms to bring in excitement, emotion, fun and interaction between people. Science learning is approached by experience and study becomes a holistic experience. Also positive development in psychological well-being has been found as a result of using drama education. Based on this Bachelor's thesis it is not possible to draw direct conclusions about a connection between development of drama and communication skills, but the use of drama education working in the school environment is increasing the amount of interaction at school, and thus it is increasing the interaction skills of pupils of drama education. Drama education can also have a significant positive impact on learning outcomes.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä pienten lasten tunnekasvatus on varhaiskasvatuksessa sekä, miten tunnekasvatusta toteutetaan varhaiskasvatusympäristössä. Tavoitteena oli kyselylomakkeen avulla kerätä varhaiskasvattajien omia näkemyksiä tunnekasvatuksesta ja sen toteuttamisesta pienten alle kolmevuotiaiden lasten kanssa. Teoriaosuudessa perehdyin tarkemmin pienen lapsen kasvuun ja kehitykseen sekä lasten tunnetaitoihin ja niiden vahvistamiseen varhaiskasvatuksessa. Tutkielma toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineiston hankintaan käytettiin apuna verkkokyselylomaketta, joka luotiin Helsingin Yliopiston e-lomake palvelun avulla. Kysely julkaistiin joulukuun 2019 alussa Facebookin kahdessa eri varhaiskasvattajille suunnatussa ryhmässä. Verkkokyselylomake sisälsi taustatiedot sekä viisi kysymystä. Kaikki kysymykset esitettiin avoimina kysymyksinä. Kyselyyn vastasi 20 varhaiskasvatuksen am-mattilaista. Saatu aineisto analysoitiin käyttäen sisällönanalyysia. Tuloksissa ilmeni neljä selkeää pääteemaa, jotka olivat tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen, aikuisen tuki tunnetilanteissa, tunnekasvatuksen arkipäiväisyys sekä lasten sosioemotionaaliset- ja vuorovaikutustaidot. Tuloksien mukaan tunnekasvatus voitiin tulkita tunteiden tunnistamiseksi ja nimeämiseksi, ja sitä toteutettiin arjessa spontaanisti tai suunnitellusti. Pienten lasten tunnekasvatuksessa korostui aikuisen tuki ja läsnäolo. Yllättävää oli, että tun-nekasvatuksessa kiinnitettiin enemmän huomiota negatiivisiin kuin positiivisiin tunteisiin.